Kirjoittaja Aihe: Matkakertomus: Kirottu lapsi -näytelmä Lontoossa | S  (Luettu 977 kertaa)

mimamu

  • ***
  • Viestejä: 759
    • ficcilistaus

Ikäraja: S (elämäni ei ole erityisen hurjaa!)
A/N: Tämä ei siis ole fanifiktiota vaan fanifaktaa. Kävin katsomassa Harry Potter ja kirottu lapsi -näytelmän Lontoon Palace Theatressa tammikuussa 2019 ja halusin kirjata ylös ajatuksiani. Spoilaa!


~ Kirottu lapsi -näytelmä Lontoossa ~


I did my waiting!

En ehkä odottanut ihan kahtatoista vuotta tutustuakseni Kirotun lapsen tarinaan, mutta kaksi ja puoli vuotta siinä meni kuitenkin. Silloin kun kuulin näytelmästä ensimmäistä kertaa, päätin, että haluan kokea teoksen teatterissa Lontoossa ilman spoilereita. Lippujen hankkiminen vain osoittautui kovin hankalaksi, joten suunnitelma jäi hautumaan. Jos olisin tiennyt odotuksen venähtävän näin pitkäksi, olisin ehkä antanut periksi ja lukenut käsiksen.


Muutama viikko sitten vierailin näytelmän sivuilla pitkästä aikaa ja hämmästyin huomatessani, että teos oli laajentunut Broadwaylle ja että lippuja Lontooseen oli heti saatavilla. Ostopäätöstä ei tarvinnut kauan miettiä. Ymmärrän kyllä olevani planeetan viimeinen ihminen, joka tutustuu Kirottuun lapseen, mutta yrittäkää kestää intoiluni!

Perjantai

Jotkin kaupungit ovat niin ikonisia, että ne ovat melkeinpä omia persooniaan. Tiedättehän: romanttinen Pariisi katukahviloineen, historiaa ja suihkulähteiden solinaa pursuava Rooma tai New York, joka ei nuku koskaan. Oma suosikkini on klassinen Lontoo. Vaikka olenkin käynyt kaupungissa useasti, on edellisestä kerrasta ehtinyt vierähtää monta vuotta. Kuvitelkaa siis jännitykseni, kun pitkän metromatkan päätteeksi nousen maan pinnalle ja tupsahdan Piccadilly Circusille. Tulipunaiset kaksikerroksiset bussit kurvaavat pikkuruisen Eros-patsaan ympäri valtavan valomainoksen tuikkiessa maailman suurimpien brändien merkeissä. Pyöriskelen hetken ihastuneena turistien joukossa ja lähden etsimään hotelliani. Lontoossa riittää nähtävää, mutta koska museot ja maamerkit on jo koluttu, voin hyvällä omallatunnolla omistaa koko viikonlopun pelkälle Harry Potterille. Lauantai on varattu Kirotun lapsen molemmille osille ja sunnuntaina vierailen Potter-elokuvien studiolla.

Lauantai

Kirotun lapsen kotina toimii Palace Theatre, joka sopiikin hyvin Potter-näytelmälle. 1800-luvun lopulla rakennettu rakennus huokuu historiaa ja tuntuu kapeine portaineen ja koristeellisine yksityiskohtineen mukavan intiimiltä.


Siltä varalta että joku muukin sattuisi suunnittelemaan teatterireissua Lontooseen, annan joitain käytännön vinkkejä. Majoitus kannattaa valita kävelyetäisyydeltä teatterilta. Palace Theatre sijaitsee aivan keskustassa, joten vaihtoehtoja löytyy monelle budjetille. Kaikki ylimääräinen tavara kannattaa jättää majapaikkaan, sillä tilaa on rajoitetusti ja etenkin katsomo on tosi ahdas. Jos katsot molemmat näytelmät samana päivänä, väliin jää parin tunnin tauko, jota ei voi viettää teatterilla.



Onko istumapaikalla väliä?

Lippuja valitessa kannattaa ottaa huomioon, että näkyvyys eri puolilta teatteria vaihtelee merkittävästi ja vaikuttaa suoraan lipun hintaan. Verratkaapa näitä kuvia (kuvat saa isommiksi klikkaamalla):

Permannon (stalls) eturivissä on toiminnan ytimessä ja näkee hyvin näyttelijöiden ilmeet. Toisaalta lavan takaosa jää peittoon ja illuusio voi mennä pilalle, kun erilaiset vaijerit ja muut kikat, joilla taikuus toteutetaan, erottuvat.

Permannon keskellä näkymä on paras mahdollinen
Oma paikkani ensimmäisellä parvekkeella (dress circle) oli aivan kelvollinen. Tunsin tosin olevani hieman kaukana eikä näyttelijöiden ilmeistä saanut enää selvää:
Ylin parveke (balcony) on kaukana ja näkymä on häiritsevästi yläviistosta. Lisäksi balcony on todella jyrkkä eikä sovi liikuntaesteisille tai korkean paikan kammosta kärsiville:
Jos lipussa lukee "restricted view", voit varautua pahimpaan. Reunapaikoilla kaiteet ja pylväät saattavat peittää melkein puolet näkymästä:

Kuvat: https://seatplan.com/london/palace-theatre/



No onnistuinko väistämään spoilerit? En täysin, mutta yllättävän hyvin. Eniten harmittaa, että tiesin Albuksen tulevan tuvan ja Hermionen ammatin. Lisäksi tiesin, että juoni käsittelee aikamatkustusta ja että Hermionen näyttelijä on tummaihoinen. Spoilereiden pelossa en ole voinut osallistua keskusteluihin tai lukea arvosteluja, ja osittain myös tiedonhaku omia ficcejä varten on kärsinyt, kun tuttujen hahmojen wiki-sivuja on täydennetty uudella canonilla. Sen sijaan Finin käyttö on onnistunut kuten ennenkin, sillä Kirottu lapsi -fikit ovat loistaneet poissaolollaan. Kuvaavaa on myös se, että kun kotiin palattuani halusin varata Kirotun lapsen kirjastosta, löysinkin opuksen suoraan hyllystä.

Tuntia ennen näytelmän alkua liityn turvatarkastusjonoon. Joukossa näkyy joitain tupahuiveja, mutta on selvää, että suurin hypetys on ohi ja enemmistö katsojista on aivan tavallisia teatterikävijöitä, jotka ehkä yksi seurueen Potter-fani on saanut raahattua paikalle. Teatterille ei saa tuoda omia ruokia tai juomia, mutta joka kerroksessa on pieni baaritiski. Sekä juomat että naksut saa yllätyksekseni viedä katsomoon. Näytelmä on alkamassa. Kyyhötän ahtaalla penkilläni ikionnellisena jännityksen poristessa mielessäni. Vihdoinkin!



Onko Hermione tummaihoinen?

Rowlingia on syytetty potterversumin diversiteetin korjailusta jälkikäteen, esimerkiksi kertomalla Dumbledoren homoudesta. Kirottu lapsi -näytelmässä Hermionea (ja Rosea) näyttelee tummaihoinen näyttelijä, mikä yllätti minut. Mitä Dumbledoreen tulee, minusta hän voi hyvin olla homo. Kirjoissa tätä ei vahvisteta eikä kiistetä, mutta minulle jäi tunne, että kirjailija halusi pitää asian suhteen korttinsa piilossa. Ja kyllähän sekin jotain kertoo, että Dumbledore on elänyt pitkän ja vaiherikkaan elämän, näyttänyt nuoruudessaan Jude Law'lta ja siltikään edes Rita Luodiko ei ole saanut ongittua esille ainuttakaan naisseikkailua!

Hermionen etnisyyden kanssa on toisin. Minulle tummaihoinen Hermione passaa mainiosti, mutta on aivan selvää, että hahmo on alun perin kirjoitettu valkoihoiseksi, vaikka Rowling mitä väittäisi.




Kuten tiedätte, tarina lähtee liikkeelle siitä, mihin kirjat jäivät: epilogista. Harry, Ginny, Hermione ja Ron saattavat jälkikasvunsa Tylypahkan junaan ja sitten pikakelataankin kolme vuotta eteenpäin. Näytelmän nähtyäni olen hotkinut paljon aiheeseen liittyviä arvosteluja. Lyhyesti voisi sanoa, että mitä enemmän kriitikko keskittyy itse teatteriin, sitä suosiollisempi on tuomio. Olen itsekin teatterin ystävä ja arvostan sitä, miten paljon työtä tällaisen kunnianhimoisen produktion koostaminen ja esittäminen vaatii. Nautin suunnattomasti siitä, miten taikuus oli toteutettu salaluukkujen, vaijereiden ja pyrotekniikan avulla. Erityisesti ankeuttajat saivat aikaan kylmiä väreitä. Mutta Potter-saagan kahdeksantena osana anti jäi heppoiseksi. Juoni on todella monimutkainen ja koko tekeleessä on vahva fanifiktion löyhkä (anteeksi vain, kanssafikkaajat). Tuntuu kuin pussillinen potterismeja olisi nakattu pöydälle ja siinähän se juoni olikin. Loppujen lopuksi käteen jäi yllättävän vähän uutta canonia, sillä iso osa tapahtumista oli menneen kertaamista, unta tai vaihtoehtoisia todellisuuksia, jotka eivät jää pysyviksi. Viittaan vaihtoehtoisiin aikalinjoihin jatkossa todellisuuksina B (Hermione ja Ron eivät ole naimisissa) ja C (Voldemort voittaa).

Alkuperäiset näyttelijät ovat saaneet hyvät arvostelut. Roolitus on kuitenkin ehtinyt vaihtua jo useaan otteeseen, ja moni päänäyttelijöistä on siirtynyt Broadwaylle. En ole kovin pätevä arvioimaan näyttelemistä, mutta erityisesti pidin Scorpiuksesta, sekä näyttelijästä että hahmosta. Pelkäsin, että hänestä tehdään Draco junior, mutta Scorpius onkin ottanut Hermionen roolin joukon älykkönä. Myös Draco on kasvanut henkisesti. Hän ei ole seurannut vanhempiensa jalanjälkiä ja tuntuu inhimillisemmältä kuin koskaan.


Hermione minun makuuni. Taiteilija: fridouw

Suurimman pettymyksen aiheuttivat Hermione ja Rose. Koska olen suuri Hermionen fani, minua on tietenkin vaikea miellyttää, mutta tämä hahmo oli vain pielessä niin monella tavalla. Ensinnäkin näyttelijän ääni ärsytti jostain syystä aivan valtavasti. Se ei sopinut lainkaan nelikymppiselle uranaiselle, vaan toi mieleen vanhemman täti-ihmisen. Lisäksi tämä upea nainen oli kirjoitettu epäpäteväksi taikaministeriksi, jolla langat ei pysy käsissä ja joka ei tee yhtään merkittävää oivallusta. Rosen kohtalo on jäädä sivuhuomioksi.

Useita on ärsyttänyt näytelmän vihjaus siitä, että Hermionen menestyksen takana on mies. Yllätän nyt itsenikin, mutta minä voin kyllä elää tämän asian kanssa. Ron on aina tuntunut minusta väärältä kumppanilta Hermionelle, mutta Kirotun lapsen tulkinta kelpaa minulle. Hermione on saavuttanut taikaministerin aseman alle neljäkymmentävuotiaana (tummaihoisena) naisena ja sen lisäksi hänellä on perhe. Ron sopii Hermionelle, koska hän on rento ja perhekeskeinen. Nämä kaksi todella täydentävät toisiaan, ja olin aivan tippa linssissä, kun he todelllisuudessa C uhrautuivat ankeuttajille toiveenaan yhteinen perhe. Kirotun lapsen jälkeen uskon Ronmioneen hitusen enemmän.



Ovatko hahmot OOC?

Monet ovat kritisoineet, ettei Cedric voisi koskaan olla kuolonsyöjä eikä Hermione antaisi epäonnen rakkauselämässään katkeroittaa itseään. Itse en anna näille vaihtoehtotodellisuuksien tapahtumille suurta painoarvoa. Mielestäni sanoma on, että elämä on jatkumo erilaisia valintoja, ja pienenkin valinnan seuraus voi kertautua ja muuttaa tulevaisuutta merkittävästi ja ennalta-arvaamattomasti. Asia on kärjistetty viemällä Cedric ja Hermione aivan äärimmäisiksi vastakohdiksi. Toisaalta myös Kalkaros on saanut saman kohtelun: Harryn kuoleman jälkeen hän on löytänyt todellisen kutsumuksensa ja aitoja liittolaisia. Tämä seestynyt herrasmies on aivan yhtä vieras todellisuudelle kuin vaihtoehtoiset Cedric tai Hermione.




Eri aikalinjoja on haastavaa seurata teatterissa, jossa tapahtumat jyräävät eteenpäin ilman tuumailutaukoja. Vasta myöhemmin juonta pohtiessani tajusin erään häiritsevän seikan. Albus ja Scorpius palaavat ensimmäiseltä aikamatkaltaan ja luovat todellisuuden B, jossa Hermione ja Ron eivät päädy yhteen. Cedric on kuitenkin yhä kuollut, sillä Albus ja Scorpius epäonnistuivat yrityksessään sabotoida hänen lohikäärmetehtäväänsä. No, pojat viettävät jonkin aikaa todellisuudessa B, kunnes päättävät käyttää ajankääntäjää uudestaan. Mutta sen sijaan että he palaisivat ensimmäiseen tehtävään, lohikäärmeisiin, he siirtyvätkin toiseen tehtävään, sukellustehtävään. Kaikki muutokset, jotka lohikäärmesähläys sai aikaan, pysyvät siis voimassa. Miten ihmeessä he aikovat tuoda takaisin Rosen ja Hugon, jotka he tulivat hävittäneeksi?

// Edit: Okei, nyt kirjan luettuani luulen ymmärtäväni, mitä Albus tässä yritti. No, kuten sanottu, juoni on monimutkainen.

Myös poikien toinen aikamatka menee pieleen, ja he tulevat luoneeksi vielä synkemmän todellisuuden. Scorpius nousee lammesta yksin ja kohtaa Dolores Pimennon, Tylypahkan rehtorin. Ankeuttajat leijuvat pitkin teatteria ja valot sammuvat. Ensimmäinen näytelmä on päättynyt. Toisen osan aluksi päätän tehdä kuten paikalliset ja ostan siiderin.



Voiko Voldemort haluta tai edes saada lapsia?

Monelle ajatus Voldemortista petipuuhissa on ollut vieras ja siten Delphinin olemassaolo epäuskottavaa. Ja kaiken lisäksi Bellatrixhan on naimisissa Rodolfuksen kanssa! En itsekään usko, että Voldemort ja Bellatrix jakoivat romanttista ja intiimiä hetkeä, mutta sen sijaan voin hyvin kuvitella, että lapsi saa alkunsa jonkin puistattavan rituaalin avulla. Vaihtoehtoisesti Voldemort on niin heikko hirnyrkkipuuhiensa jäljiltä, ettei kykene siittämään tervettä lasta. Bellatrix kokee keskenmenon ja lapsi pelastetaan pimeällä taikuudella. Tai entä jos asia oli niin tärkeä Bellatrixille, että hän juoni jutun Voldemortin selän takana? Mahdollisuuksia on monia! Ja kuka ihmeen Rodolfus? Bellatrix on aina näyttänyt laittavan pimeyden lordin kaiken muun edelle.

Entä miksi Voldemort haluaisi jälkeläisen? Velhomaailmassa perimällä näyttää olevan suuri merkitys. Esimerkiksi Astoria kuolee esi-isäänsä langetetun verikirouksen seurauksena. Jopa jästi-Petunialla oli erityinen suojelusuhde sisarenpoikaansa verisukulaisuuden perusteella. Lisäksi etenkin kuolonsyöjät näyttävät olevan varsinaisia puhdasverisyyshihhuleita. Tässä ilmapiirissä tuntuu luonnolliselta, että Voldemort käyttää vielä yhden mahdollisuuden tavoitella kuolemattomuutta ja että uskolliset kannattajat tukevat häntä kaikin tavoin.




Naishahmot jäivät näytelmässä todella syrjään. Pääosassa ovat isät, pojat, miesten välinen ystävyys ja ehkä jokin syvempikin. Rowling on aina kirjoittanut monipuolisia naishahmoja, mutta näytelmä tuntuu miehen kirjoittamalta. Menen vielä askeleen pidemmälle ja väitän näytelmän olevan homomiehen kirjoittama. Albuksen ja Scorpiuksen suhteen romanttisuus kun on lähes käsinkosketeltava ja kenties luihuisen tupaan lajittelu on vain vertauskuva kaapista tulemiselle.

Tarina huipentuu, kun Harry läheisineen todistavat Jamesin ja Lilyn murhat pystymättä puuttumaan asiaan. Itken, mutta toisaalta olen maailman itkuherkin ihminen ja tulihan sitä se siiderikin lipitettyä. Näyttelijät kumartavat, aplodit raikuvat ja väki purkautuu Lontoon iltaan. Kävelen hotellille niin monen eri tunteen vallassa, että niiden selvittämisessä menee vielä useampi päivä.

Sunnuntai

Harry Potter -filmatisoinnit eivät koskaan ole olleet minun juttuni, mutta kun kerta Lontoossa ollaan, niin Harry Potter -studiokierros sopii viikonlopun teemaan hienosti. Kyseessä on siis kohde, johon on asetettu näytille leffoissa käytettyjä lavasteita, pukuja ja muita tykötarpeita. Studio sijaitsee noin tunnin matkan päässä Lontoosta. Pääsyliput pitää ostaa etukäteen, minkä voi tehdä omatoimisesti tai osana pakettimatkaa. Liput ovat tyyriit, mutta paikan päällä on valtavasti nähtävää kaikenikäisille Potterista kiinnostuneille. Väittäisin, että vähemmänkin kiinnostunut saa nähtävyydestä jotain irti.

Esillä on esimerkiksi rohkelikkopoikien makuusali, joka oli yllättävän pieni, sillä se oli tehty alun perin 11-vuotiaille pojille. Näyttelijät venähtivät, mutta lavaste oli ollut niin kallis, että se päätetiin säilyttää, vaikka lopulta Matthew Lewis (Neville) oli niin pitkä, että makuulla hänen jalkansa ylttivät sängynreunan yli lattiaan saakka. Myöhemmissä elokuvissa pojat kuvataankin aina istumassa sängyillä, etteivät mittasuhteet paljastuisi. Muita lavasteita ovat muun muassa suuri sali, Hagridin mökki, taikajuomaluokka, rehtorin kanslia ja Viistokuja.



Erilaisia pukuja on näytillä vaikka millä mitalla. Esillä oli esimerkiksi Hermionen tanssiaismekko, jonka väri vaihdettiin vaaleanpunaiseksi, koska väri yksinkertaisesti puki Emma Watsonia parhaiten. Kyseinen mekko olikin Watsonin suosikkiasu. Ihailtavana oli myös oma suosikkini: Ronin juhlakaapu, joka oli aivan yhtä kamala livenä kuin valkokankaalla. Lisäksi esillä oli lavasteiden suunnittelussa käytettyjä teknisiä piirroksia ja monenlaisia pienoismalleja. Täällä olisi helposti voinut viettää koko päivän. Tämä ei ehkä ole yllättävää, mutta vierailijoiden joukossa oli paljon Potter-faneja. Esimerkiksi yksi omalle kierrokselleni osallistunut saksalaismies vaihtoi narikassa päälleen luihuiskaavun. Erityisen hauska oli huomata, että mukana oli myös innokkaita lapsia. Fandomille riittää siis faneja jatkossakin!

Sunnuntai-iltana jalkoja kivistää kaiken kävelyn jäljiltä. Viikonloppu on ollut mahtava ja aamulla on tiedossa aikainen herätys ja paluu kotikonnuille. Lojun hotellihuoneen sängyllä ja avaan telkkarin, josta sattumoisin tulee Potter -elokuva. Ja kaikista niistä se on reissun erinomaisesti päättävä Harry Potter ja liekehtivä pikari.
« Viimeksi muokattu: 20.01.2019 13:56:50 kirjoittanut mimamu »

ficcilistaus: Fini | AO3
podficit: SoundCloud

Vendela

  • Teeholisti
  • ***
  • Viestejä: 1 261
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Vs: Matkakertomus: Kirottu lapsi -näytelmä Lontoossa | S
« Vastaus #1 : 17.01.2019 14:57:52 »
Kiitos mimamu matkakertomuksesta :D

Itse en ole nähnyt näytelmää (käsikirjoituksen olen lukenut) enkä vieraillut studiolla, mutta molemmat ovat to do-lisatallani. Siksi olikin todella mielenkiintoista lukea kokemuksistasi. Kiitos kun jaoit ajatuksesi tänne, lisäksi olit kirjoittanut sen tosi kivasti :)

Vendela


I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Aelina

  • .
  • ***
  • Viestejä: 376
Vs: Matkakertomus: Kirottu lapsi -näytelmä Lontoossa | S
« Vastaus #2 : 18.01.2019 00:26:21 »
Minun mielestä tämä oli tosi mielenkiintoinen! Vähän mietteliäällä ajatuksella tulin tänne, mutta kannatti tulla. Käsikirjoituksen olen lukenut kahdellakin kielellä, enkä siitä pidä. Esityksen halusin mennä katsomaan, mutta se ei onnistunut. Niinpä oli hauskaa päästä lukemaan toisen kokemuksia tästä näytelmästä! :) Pidän kirjoitustyylistäsi ja "tyylikeinot" (värilliset tekstit ja kuvat) olivat erittäin onnistuneita.

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 3 798
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Matkakertomus: Kirottu lapsi -näytelmä Lontoossa | S
« Vastaus #3 : 18.01.2019 01:20:14 »
Olipa mukava lukea matkakertomustasi, kun itsekin pääsin näkemään näytelmän tuoreeltaan viime syksynä. :) Koska spoilauksesta edelleen varoiteltiin tosi tiukasti sekä itse teatterissa että jälkikäteen kuin ennakkoonkin sähköpostilla ja joka lappusessakin se luki, niin ei tullut mieleen itse tehdä tänne näin laajaa kertomusta. On kyllä toisaalta aika todennäköistä, että harvalla on enää käsikirjoitus lukematta, joten tässä kenties on ok keskustella aiheesta, tuskinpa tätä kukaan avaa ilman että on aiheesta aikeissa lukea? Mutta laitan nyt kumminkin kaiken varalta juoneen liittyvät jutut spoileritagin alle, voin ne sitten vaikka poistaa kunhan kuulen ylläpidon mielipiteen asiaan. :)

Tästä kokemuksesta olisi tosi kiva keskustella, joten toivottavasti keskustelua syntyy! :)

Palace Theatre oli kyllä kuin tehty teemaan sopivaksi! :D Se jo yksin teki sellaista hyvää Potter-tunnelmaa!

Minustakin tuo paikan valinta on merkittävä asia, jos katselukokemukseen aikoo panostaa. Itse istuin keskikerroksen (Grand Circle - niitä siis on neljä "kerrosta") toiseksi alimmassa sivussa alhaalla oikealla, ja siitä ainoastaan aivan näyttämön oikea kulma jäi näkymättömiin, ja sinnekin näki kun vähän kurkotti eteenpäin penkillään. Mitään ei siis jäänyt näkymättä, eikä ollut niin sivussa, että taikuuden visiot olisivat kärsineet. Ainoastaan yhdessä taistelukohtauksessa ei voinut olla huomaamatta, että tulisuihku ei oikeasti tullut taikasauvan päästä.  ;D Itse pitäisin ihanteellisena Dress Circlen etuosassa olevia paikkoja. Minusta tuntui, että permannon paikat olivat vähän alaviistossa katsomoon nähden. Itse erotin kyllä ilmeetkin riittävän hyvin jopa tuolta Grand Circleltä, mutta se oli sitten aika yläviistossa. Joka penkkien välissä on tarjolla kolikolla lunastettavat teatterikiikarit, jotka ovat yhtä tyhjän kanssa. Vierustoveri testasi ja näytti minullekin, ja olin suoraan sanottuna iloinen että senkin punnan säästin...

Minulla kävi niin, että sain viime hetken peruutuspaikan kohtuuhintaan (to ja pe iltanäytöksiin) ja katsomo oli kyllä viimeistä paikkaa myöten täynnä. Itse sanoisin, että vaikka se oli hieno esitys, niin teatteriesitys se kuitenkin silti vain on. Mitä katselin, niin viikonloppunäytöksen paikoilla oli aika hurjat hinnat ja en olisi pitänyt esitystä esim. 300-500 punnan hinnan arvoisena. Pahimmilleen olen nähnyt noita hintoja lippujen myyntiä (virallisilta myyntisivuilta) seuratessani. Maksoin itse kohtuullisen hyvin näkyvästä sivupaikasta reilun satasen ja se oli minusta noin viiden tunnin pituiseen esitykseen nähden oikein kohtuullinen hinta.

Itse olin ensin ajatellut että viikonloppuesitys olisi kiva, niin näkisi kerralla koko paketin. Loppujen lopuksi se oli kuitenkin niin ylitsepursuava ja herätti minussakin paljon ajatuksia, että tuntui oikein sopivalta ehtiä välissä vähän sulatella asioita ja toistaa sitten kokemus seuraavana päivänä. Ei siis ollenkaan huono vaihtoehto.

Lainaus
Majoitus kannattaa valita kävelyetäisyydeltä teatterilta.
Se on erittäin kätevää. :) Toisaalta itse majoituin kaverin luo miltei metrokartan äärelle, reilun puolen tunnin metromatkan päähän. Siinä kestää aikansa istuskella, mutta ainakin isoimmat linjat yleensä kulkevat ihan hyvin. Mainitsen vain siksi, että ei se ole mahdoton juttu, vaikka majoitus olisi kauempanakin, pitää vain suunnitella reitti niin että siinä on myöhästymisvaraa. Jos ei ehdi esitykseen ajoissa, pääsee vasta väliajalla sisään.

Siitä oli tosiaan hyvin tarkat ohjeet, että omia eväitä ei saa tuoda sisään teatteriin. Laukut tarkastettiin ja tulijat itsensä myös. Kuitenkin se tarkastaja sanoi minulle, kun näytin varalta ottamaani yskänpastillirasiaa, että jos on jotain suklaapatukkaa tai karamellirasiaa niin totta kai saa sellaisia olla. Toisena päivänä otinkin pienen suklaan välipalaksi, eikä siihen puututtu. Mutta voi riippua vartijastakin?

Lainaus
...on selvää, että suurin hypetys on ohi ja enemmistö katsojista on aivan tavallisia teatterikävijöitä, jotka ehkä yksi seurueen Potter-fani on saanut raahattua paikalle.
Minäkin juttelin ihmisten kanssa ennen esitystä ja väliajalla, ja ilmeni että aika moni oli mennyt katsomaan esitystä ihan vain teatterina. Yksi jopa kysyi minulta, eikö tämä ollutkaan musikaali, mikseivät ne laula?  ;D  Harva oli pukeutunut HP-teemaisesti, mutta selvästi moni oli myös fani ja tosi innoissaan esityksestä! Kirjoja tai tätäkään näytelmän käsikirjoitusta eivät tosiaan kuulostaneet monet lukeneen, mutta elokuvien faneja oli paljon. Katsomo koostui 95% aikuisista, moni juuri sitä ikäluokkaa, joka on varmaan kasvanut kirjojen parissa, mutta paljon oli keski-ikäisiäkin. Tummaihoista Hermionea ihmeteltiin sielläkin, mutta minusta teatteri on eri asia kuin elokuva tai kirja. Teatterissa ei minusta ole välttämättä niin suurta väliä ulkonäöllä, jos osaa roolinsa. (Ja musiikkiteatterissa tai oopperassa vieläkin vähemmän, koska siinä laulutaito ajaa epäolennaisten asioiden edelle.  ;) ) Olen kuitenkin myös ihan sataprosenttisen varma, että Hermionen tumma ihonväri ei ole alkuperäistä canonia "joka vain on jäänyt erikseen mainitsematta, koska en pitänyt sitä merkityksellisenä", vaan siihen on vain sattunut sopivat näyttelijät. Enkä usko siihen sen kummempaa näiden ihmeotus-elokuvien uusien ilmenneiden juttujen tai Dumbledoren homoudenkaan kanssa. Ne ovat sellaisia asioita, jotka tasan varmasti on vain lisäilty sopivan hetken tullen canonin aukkoihin, eikä siinä mitään, mutta en kyllä usko hetkeäkään siihen, että Row olisi muka tiennyt ne koko 20 vuotta mutta ei vain olisi tullut milloinkaan maininneeksi... Joopa joo.  ::)

Ja täällä juonipaljastuksia sisältävää pohdiskelua.
Spoiler: näytä
Lainaus
Nautin suunnattomasti siitä, miten taikuus oli toteutettu salaluukkujen, vaijereiden ja pyrotekniikan avulla. Erityisesti ankeuttajat saivat aikaan kylmiä väreitä.
Kuin myös! Etenkin lennähtelyt, hidastetut liikkeet ja sellaiset olivat vaikuttavia ja aidon näköisiä! Ankeuttajat tekivät todella vahvan vaikutuksen. Koko toteutus ja lavastus oli toteutettu kekseliäästi ja hyvin ja kohtausten vaihtuminen tapahtui sujuvasti. Valoilla pelattiin tosi hyvin, esim kentaurin ja Dumbledoren muotokuvan kanssa.

Olin hyvilläni siitä, että tarina monimutkaisine juonineen oli valmiiksi tuttu, se auttoi siihen, että pystyi keskittymään totetukseen rauhassa. Olin lukenut käsiksen silloin tuoreeltaan ensin englanniksi ja sitten suomeksi, mutten lukenut sitä enää lähemmin alle, jolloin kuitenkin jännitys ja yllätyksellisyys pysyi pinnassa, vaikka muistikin juonen pääpiirteittäin.

Lainaus
erityisesti pidin Scorpiuksesta, sekä näyttelijästä että hahmosta. Pelkäsin kovasti, että hänestä tehdään Draco junior, mutta Scorpius onkin ottanut Hermionen roolin joukon älykkönä. Myös Draco on kasvanut henkisesti. Hän ei ole seurannut vanhempiensa jalanjälkiä ja tuntuu inhimillisemmältä kuin koskaan.
Scorpiuksen roolihahmo oli tosi sympaattinen, mutta minusta miltei kiusallisesti ylinäyttelevä. Pakkomielteinen ihastus Roseen tuntui myös todella päälleliimatulta, kun ottaa huomioon, miten haikeasti Scorpius räytyi rasittavan Albuksen perään kaivatessaan ja miten valtava riemu seurasi jälleennäkemisestä ja yhdessäolosta ylipäätään!

Isä-Draco oli minusta aikamoisen suloinen, etenkin lopussa, kun halusi hänkin halata poikaansa. Oli jotenkin koomista, että Harry puolestaan ei ollut aikuistunut käytännössä yhtään, vaikka oli päässyt korkeaan virkaan ja oli perheenisä ja kaikkea. Huvittavaa kyllä Albus Severus oli kuin Harry #2 kaikessa angstailussaan ja pöpeissä pakkomielteissään.  ::)

Oh, yhtäkkiä onkin niin myöhä, että menenkin nukkumaan ja jatkan tästä myöhemmin! :) Etenkin Delphinistä minulla on paljon sanottavaa. :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

mimamu

  • ***
  • Viestejä: 759
    • ficcilistaus
Vs: Matkakertomus: Kirottu lapsi -näytelmä Lontoossa | S
« Vastaus #4 : 20.01.2019 13:00:13 »
Vendela: Kiva kun tykkäsit, ja toivottavasti pääset vielä toteuttamaan nämä molemmat kohdat listaltasi!

Aelina: Älä vielä luovuta! Vaikuttaa siltä, ettei Kirottu lapsi ole menossa minnekään ja joitain näytelmiä on esitetty West Endissä ja Broadwaylla vuosikausia. Kiitos kommentista :)

Fiorella: Hups, en tullut ajatelleeksi tuota #KeepTheSecrets-asiaa lainkaan, kun käsiksen julkaisemisesta on tosiaan jo kolmatta vuotta. Muutin spoilerivaroituksen varmuuden vuoksi vielä punaiseksi, että asia tulee selväksi.

Kävipä sulla tuuri lippujen kanssa! Ja jos majoituskin hoitui kaverin luona, niin koko reissu vaikuttaa varsin sopuhintaiselta. Liput ovat tosiaan kalliit, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Erityisen kalliit ne ovat muualta tuleville, jotka eivät pysty käyttämään hyväksi viime hetken tarjouksia. Paikallinen voi napata halvat liput vaikka saman illan näytökseen, mutta jos Lontooseen joutuu lentämään, reissu voi tulla lopulta kalliimmaksi viime hetken lentolipun takia. Toisaalta kaikki West Endin isot produktiot (kuten Les Misérables, Hamilton tai The Book of Mormon) ovat kalliita. Kirottu lapsi poikkeaa mainituista ainoastaan siten, ettei se tosiaan ole musikaali :D

Näytelmän katsominen kahtena peräkkäisenä iltana kuulostaa ihan hyvältä vaihtoehdolta, etenkin kun noi penkit olivat aika epämukavat. Mutta minulle ensikertalaiselle olisi kyllä ollut aivan mahdoton ajatus odottaa vuorokausi, ottaen huomioon millaiseen cliffhangeriin eka osa päättyi. Tuskin olisin saanut edes unen päästä kiinni! Kaikista puutteistaan huolimatta esitys oli niin mukaansatempaava, että menetin ajantajun täysin.
« Viimeksi muokattu: 21.01.2019 13:00:41 kirjoittanut mimamu »

ficcilistaus: Fini | AO3
podficit: SoundCloud

Elfmaiden

  • ***
  • Viestejä: 1 047
  • haaveilija
Vs: Matkakertomus: Kirottu lapsi -näytelmä Lontoossa | S
« Vastaus #5 : 26.01.2019 00:53:29 »
Tähän keskusteluun liityn mielelläni, mutta ehdin kirjoittaa enemmän myöhemmin joten nyt huikkaan vain näin etten hukkaa tätä! :) Kiitos reissukertomuksesta ja suuresta vaivannäöstä kuvien ym suhteen!

****

No niin, nyt ehdin vastata paremmin! Kiitos tosiaan mimamu matkakertomuksesta ja muutenkin vaivannäöstäsi viestin suhteen kuvineen ja väreineen!

Minulla kävi ihmeellisen hyvä tuuri syksyllä 2017 ollessani Lontoossa 4pv käynnillä. Olin kyllä tavallaan tietoinen Harry Potter and the Cursed Child -näytelmän pyörimisestä West Endillä, mutta en ollut kuvitellut pääseväni sinne. Selasin siellä ollessani kuitenkin teatteriesitettä, ja siellä mainittiin myös Potter-näytelmä, liput olivat noin £15-80/osa, ja luin netistä, että peruutuslippuja voi käydä kyselemässä lipunmyynnistä. Niinpä etsin huvin vuoksi aamulla The Palace-teatterin (noin 10 am), mutta tarjolla oli vain hyvin kalliita lippuja (jotain VIP-lippuja, hinta paljon yli £100, mutten enää muista tarkemmin). Minua kehotettiin poikkeamaan uudestaan puolen päivän maissa ja silloinkin tarjolla oli vain hyvin kalliita lippuja, mutta kehotuksesta jäin lipunmyynnin ulkopuolelle jonotuspaikalle odottamaan tilanteen kehittymistä, sillä minulla ei ollut mitään menoja. Jonotuspaikalla oli jo muutama brittinuori, joiden kanssa rupattelin. Yksi heistä oli tuurilla saanut siinä seistessään joltain ohikulkijalta lahjoituksena liput melko hyville paikoille, mikä oli melko uskomatonta! Hän oli jäänyt paikalle ystävänsä seuraksi, joka oli nähnyt näytelmän jo aiemmin ns. huonoilta paikoilta ja kokeili nyt tuuriaan parempien paikkojen peruutuslippujen suhteen. Kun hänelle tultiin tarjoamaan kumpaankin osaan £15 (yht £30) lippuja, hän ei halunnut niitä, joten minä sain ne! Olin aivan riemuissani, eikä minua haitannut yhtään ns. rajoitettu näkymä! - Jos siis sattuisi olemaan vastaava mahdollisuus kokeilla onnea lipunmyynnin luona, niin kannattaa kokeilla!

Ensimmäisen osan alkamiseen (2 pm) oli noin tunti, ja heti lippujen lunastamisen jälkeen minua kehotettiin kiertämään talon toiselle puolelle turvatarkastusjonoon. Fiorellalta hyvä huomio, että on tärkeää olla ajoissa liikkeellä, sillä saliin ei päästetä myöhästyjiä ennen kuin puoliajan jälkeen, toiselle jonotuskaverilleni oli aiemmin käynyt niin! Minulla oli repussani vähän keksejä ja vesipullo, ne eivät olleet ongelma – ja onneksi minulla oli ne, sillä en ollut vielä syönyt. Teatteri oli upea ja otin innoissani selfieitä julisteiden kanssa kulkiessani turvatarkastukselta kohti teatterin ovea. Siinä hötäkässä onnistuin pudottamaan pääsylippuni 1.osaan… mutta kun kerroin tilanteestani hädissäni turvamiehelle, hän kertoi jonkun kollegansa kulkeneen juuri aulaan yksinäisen lipun kanssa. Löysin henkilön ja onnistuin vakuuttamaan hänet, että lippu on minun, vaikken muistanut kunnolla edes paikkanumeroani! Narikkaa ei ollut, tai en ainakaan huomannut, vaan takin ja repun sai ottaa omaan penkkiin mukaan.

The Palace Theatre on vanha ja upean koristeellinen, ja sopi minustakin hyvin Potter-näytelmän esityspaikaksi. Kaikkein halvimmat liput oikeuttivat rajoitettuun näkymään, ja istumaan ns piippuhyllyllä ylimmällä parvekkeella, eli aika korkealla. Siellä tosiaan on melko jyrkät portaikot ja kapeita käytäviä, mutta se ei onniksi ollut minulle ongelma. Rajoitetun näkyvyyden vuoksi en nähnyt istumapaikaltani lavan etuosaa sen jäädessä vähän kaiteen taakse, mutta onneksi siinä ei tapahtunut paljoa. Kuuluvuus oli hyvä. Koen myös erottaneeni ihan tarpeeksi hyvin ilmeet ja kaikki tapahtumat ym. Toisaalta en edes kaivannut nähdä näyttelijöitä niin läheltä kuin elokuvissa, sillä silloin minua olisi voinut haitata enemmän näyttelijöiden ulkonäköön liittyvät yksityiskohdat ja niiden eroaminen elokuvista.  Fiorella mainitsi teatterikiikarit, mutta en kyllä huomannut sellaisia yläkatsomosta, mutta en kyllä tutkinut käsinojien rakennetta… Yleisö tuntui koostuvan kaiken ikäisistä, etenkin nuorista aikuisista.

Olin lukenut näytelmän käsikirjoituksen 1,5 kertaan noin vuoden sisällä, mikä auttoi pysymään juonessa kärryillä, mutta olin toisaalta unohtanut niin paljon, että välillä myös yllätyin juonenkäänteistä. Varalta piilotan kommenttini näytelmän juoneen ja lavastukseen.

Spoiler: näytä

”Taikatemput” näyttivät minustakin todella näyttäviltä, ihan taikuudelta! Toki arvelin, että niiden toteuttamiseen tarvitaan avustajia tms kikkoja, mutta niitä ei erottanut ollenkaan piippuhyllylle. Ankeuttajien liitely ensimmäisen osan lopussa yleisön yllä oli melko hyytävän hieno kokemus.
Lavastus oli minusta kekseliästä ja sopivan yksinkertaista, eli sama lavaste-elementti saattoi toimia monessa yhteydessä, mistä tykkäsin. Myös lavasteiden liikuttajat liikkuivat kivalla tavalla, tanssivat tai olivat sivuhahmoja.

Roolihahmoista tai näyttelijäsuorituksista en osaa enää oikein sanoa mitään… Muistan, että Delfi oli kiinnostava hahmo. Hänen suhteen mietin, että minusta Voldemortilla voisi hyvinkin olla lehtolapsi Bellatrixin kanssa, koska sukulinjan jatkaminen tuntuisi loogiselta. Sitä en sen sijaan ymmärtänyt, miksi Scorpiusta luultiin Voldemortin lapseksi? Toisaalta skandalistiset juorut eivät välttämättä ole loogisia… Draco oli hahmona todella symppis, ja olen näytelmän jälkeen shipannut entistä enemmän aikuisten hahmojen HD-tarinoita :D Harry oli välillä aika kömpelö, mutta jotenkin näen hänet sellaisena hahmona. Hänen näyttelijänsä myös näytti hyvin paljon tutulta Harrylta. Nyt kun sanotte, niin kyllähän Scorpius oli todella kiintynyt Albukseen, mutta hehän olivat muistini mukaan toistensa ainoat ystävät? Minä en tulkinnut heidän välillään olevan mitään enempää, etenkin kun Scorpius haikaili niin paljon Rosen perään, mutta eipä sen niin väliä. Lopussa siellä Godrigin notkossa minäkin liikutuin kyyneliin…

En ole ollut oikeastaan mitään Potter-tarinoita kohtaan kovin kriittinen, joten olen ottanut kirjat ja näytelmän vastaan sellaisina kuin ne ovat ja tykännyt niistä, iloiten siitä että saan jotain lisää tuosta kiehtovasta taikamaailmasta. Minulle oli aikoinaan (15v sitten) aika järkytys alkaa Potter-ficcien lukeminen vahingossa, HD-ficistä nimenomaan, sillä sellainen skenaario ei ollut käynyt mielessäni ollenkaan, mutta sen jälkeen hurahdin niihin niin, että nykyään on vähän epäuskottavaa ajatella Harrya muiden kanssa muuten kuin väliaikaisesti.  Harryn epätäydellinen avioliitto Ginnyn kanssa näytelmässä tuntui siis ihan sopivalta… Nykyään olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että tarinoissa minut saa uskomaan melkein mihin vain tarinaan ja juonikuvioon, jos se vain on kerrottu hyvin ja liikuttavasti :D Olin siis oikein tyytyväinen teatterielämykseen, sillä sitä se nimenomaan minulle oli.


Katsoin kummatkin näytelmät samana päivänä, eli vietin melkoisen osan lauantaipäivästä Potter-maailmassa. Jos muistan oikein, näytelmän ensimmäinen osa kesti ehkä 2.5h, ja toinen samaa luokkaa. Kummassakin näytelmässä oli reilun mittaiset väliajat. Muutaman tunnin tauko osien välillä oli hyvä juttu, niin ehdin viimein syömäänkin lähistöllä, kun 2. osa alkoi vasta 7.30 pm. Teatterin yläkerran kahviossa myytiin kyllä jotain herkkuja ja juomia, mutta tyydyin kahviossa vain ihailemaan seinillä olevia kymmeniä erilaisia kelloja. Majoituin itse Paddingtonissa asti, mutta sinne pääsi helposti bussilla Piccadilly Circusilta, vaikka jälkimmäinen näytelmä päättyikin aika myöhällä. Satuin myös olemaan teatterin sivuoven luona, kun näyttelijöitä lähti pois. Liityin jonoon ja sain muutamien näyttelijöiden nimikirjoitukset lippuuni  :)

Olin myös aiemmin samana päivänä käynyt ns. ilmaisella Harry Potter –teemaisella kävelyretkellä, joten päivä tosiaan täyttyi Potter-fanituksesta. Kävin myös tunnelmoimassa Primark-tavaratalon suurta Potter-fanituoteosastoa. Muina päivinä kiertelin omin päin myös muissa Potter-teemaisissa paikoissa keskustassa, kuten King’s Crossin asemalla. Elokuvastudiolle en saanut lippuja siihen hätään, mutta joskus kyllä tekisi mieli!

(Voisin liittää tänne tekemäni kuvakollaasin teatterin koristeluista ym, mutten osaa lisätä sitä...)
« Viimeksi muokattu: 28.01.2019 00:05:41 kirjoittanut Elfmaiden »
USKO, TOIVO JA (POIKA)RAKKAUS

mimamu

  • ***
  • Viestejä: 759
    • ficcilistaus
Vs: Matkakertomus: Kirottu lapsi -näytelmä Lontoossa | S
« Vastaus #6 : 28.01.2019 15:30:47 »
Vau mikä mäihä, Elfmaiden! Tuollaisella tuurilla kannattaisi lähes lotota :) Sun Lontoon reissu kuulosti tosi mahtavalta. Jos mulla olisi ollut yksi päivä enemmän aikaa, olisin kanssa tehnyt jonkin Potter-aiheisen kaupunkikävelyn, joko opastettuna tai omin päin.

ficcilistaus: Fini | AO3
podficit: SoundCloud