Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Albuksen silmin (Albus Dumbledore, S, ficlet)

<< < (2/3) > >>

Ilomiete:
Ah Albus, ja rakkauden seuraaminen ja muistelot! "oh to be young and feel love's first keen sting"  Muistui mieleen tuo lause tätä lukiessa  ;D Oon aina jollain jännällä tavalla samaistunut Albuksen haikeuteen rakkaudessa, oon nähnyt kun monet eri kaverini ovat rakastuneet ja seurustelleet ja eronneet ja toiset sitten ovat menneet naimisiinkin saakka. Itse olen autuaan tietämätön Dumppiksen tavoin aidosta molemminpuolisesta rakkaudesta. Tämä teksti sai siis minut muisteloimaan Albuksen tavoin vaikken yhtä vanha olekaan  ;D ::) En tosin tiedä oliko tässä ficissä albuksella ja gellertillä suhdetta, sain sen käsityksen ettei.

Myös Drarry pääsi yllättämään minutkin, aina mietin miten heidän suhteensa toimisi puoliverisessä prinssissä jos kirjoittaja tahtoisi seurata mahdollisimman paljon canonia.

Summa summarum: kiva lukukokemus! :)

Vendela:
Pahoittelut Ilomiete että olet joutunut odottamaan vastausta kommenttiisi näin pitkään!

Itse ajattelin tässä tarinassa niin, että Albuksella ja Gellertillä on ollut suhde, mutta hyvin lyhyt sellainen. Ja suhde on kariutunut kun heidän ajatusmaailmansa ovat erkautuneet, aivan kuten canonissakin. Kivaa jos Drarry yllätti ;) En malttanut olla kirjoittamatta sitä sinne koska se on kuitenkin se oma otp:ni :D

Kiitos kommentistasi :)

Waulish:
Minun teki mieli jatkaa tätä sinun sarjaasi, ja rakkaus Albuksen silmin tuntui hyvältä tutustumiskohteelta juuri tähän hetkeen. :)

Voi että! Albuksen ikä, kokemus ja monet vaiheet Tylypahkassa niin professorin kuin rehtorinkin saappaissa välittyvät heti ensimmäisistä sanoista lähtien. Albus on toden totta päässyt seuraamaan monenlaista rakkautta elämänsä varrella, ja tarkkasilmäisyytensä ja terävien vaistojensa avulla hän vaikuttaa huomanneen paljon, vaikka onkin ollut ikään kuin sivustaseuraajana. Minusta on mielettömän ihanaa ja ennen kaikkea kunnioitettavaa, miten lämmöllä ja kannustavasti Albus suhtautuu nuoreen rakkauteen, vaikka hänen oma ensirakkautensa päättyikin melko murheellisesti. Jos on kokenut saman kuin Albus, olisi helppoa katkeroitua ja suhtautua negatiivisesti nuorten onneen, nuorten joilla on vielä pitkä elämä edessään, mutta Albus on tuttuun tapaansa lempeä ja viisas ja tietää, ettei toisten onni ole itseltä pois. Sydämeni sulaa ajatukselle Tylypahkan rehtorista, joka hiljaa myhäillen seuraa sivusta linnan käytävillä kukkivia romansseja, vaikka samalla tietääkin, että rakastamisella on myös nurjat puolensa. On riipaisevaa, että Albus yhä ajattelee Gellertiä ja sitä, olisiko kaikki voinut mennä toisin. Se on myös hyvin inhimillistä ja ymmärrettävää, sillä onhan Gellert selvästi hyvin merkityksellinen ihminen Albuksen elämässä.

Tässä tarinassa on minusta erityisen koskettavaa se, että Albus tiedostaa vääjäämättömästi lähestyvän kuolemansa. Sekin ehkä kääntää hänen ajatuksiaan menneeseen, niin omaansa kuin muidenkin. Pidän hurjasti myös siitä, miten kaanonin tapahtumat nivoutuvat Harryn ja Dracon suhteeseen ja Albuksen orastavaan toivoon siitä, että hänen ja Severuksen epäonnistuttua Harrylla olisi kuitenkin yhä mahdollisuus onnistua. On kaunis ja lohdullinen ajatus, että Harry saisi Dracon valitsemaan toisin. Olet mielestäni todella onnistuneesti ja uskottavasti saanut H/D:n tuotua myös tähän sarjan osaan, ja nostan siitä sinulle hattua! Onkin mielenkiintoista nähdä, millä tavoin Harry ja Draco missäkin osassa esiintyvät. :)

Tämä oli niin kaunista ja puhuttelevaa luettavaa tähän yöhön. Lämpimät kiitokset! :-* -Walle

Vendela:
Kiitos paljon kommentistasi Walle ja ihanaa, että olet tämän sarjan parissa jatkanut :D
Luin tämän itsekin pitkästä aikaa läpi, sillä muistikuvat tekstistä olivat varsin hämärät. Silloin kun tämän sarjan aloitin, en tiennyt mihin se johtaisi mutta mitään en kyllä tästä ensimmäisestä osasta muuttaisi :D Albuksen tapauksessa oli tosiaan varmasti helppoa vaipua synkkyyteen ja myös vähätellä muiden rakkautta. Mutta minusta Albus on siinä mielessä jännä tyyppi, että kaikkien nuoruudessaan tekemiensä virheiden jälkeen hän on oppinut ja myös ottanut opikseen. Siksi halusin myös kirjoittaa tässä hänestä tämmöisen lempeän ja ymmärtäväisen. Harryn ja Dracon suhde nousee tosiaan esiin, sillä halusin tämän oman OTP:ni tunkea (vaikka sitten väkisin ;D) tähän tarinaan. Siitä sitten lähtikin kehittymään kokonaisuus, jonka jokaisessa osassa nämä hahmot ovat mukana vaikka päähenkilö olisikin joku toinen :) Ihanaa kun kommentoit, kiitos vielä!

Angelina:
Krhm... Onneksi hienovaraisesti vihjasit ja potkit mut tänne, koska kauhukseni ja häpeäkseni huomasin, että mulla on näitä useampikin kommentoimatta. Aika korjata vääryydet siis ja kommentoida nämäkin pätkät, joista en ole mitään vielä sanonut! Kaikki oon kyllä mielestäni lukenut heti niiden tultua, en tiiä mikä kooma on iskenyt kun en oo kommentoinut. Shame on me!

Tää oli jotenkin todella dumbledoremainen! Toi alun toteamus siitä, miten rakastuminen on se tärkein siirtymäriitti, se miten ajatuskin ensirakkaudesta särkee sydäntä ja miten Albus päivittäin mietti Gellertiä. Pidin myös kauheesti tuosta, miten Albus muisteli vanhoja pareja, erityisesti tuo ajatus Mollya piirittävästä Arthurista oli söpö :'3 Ja tietenkin tuo tärkein - miten Albus miettii Harrya ja Dracoa ja miten heidän mahdollinen rakkautensa voi muuttaa vaikka mitä.

Tää oli tosi hieno, tietenkin <3

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu