Kirjoittaja Aihe: Supernatural: Elefantinmuotoisia pannukakkuja [S]  (Luettu 2698 kertaa)

tellie

  • ***
  • Viestejä: 1 384
Ficin nimi: Elefantinmuotoisia pannukakkuja
Kirjoittaja: tellie
Fandom: Supernatural
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Dean
Yhteenveto: Mikä voisikaan olla hauskempaa kuin sairastaa influenssaa kalustamattomassa yksiössä?
A/N: Kaiken maailman ficlettejä. Kovin usea asia yhdistyi päässäni kun ihan kaikessa rauhassa olin töitä tekevinäni.



Elefantinmuotoisia pannukakkuja

”Hei poika”, John havahdutti Deanin todellisuuteen Oprahin jännittävästä maailmasta. Celine Dion puhui äitiydestä pienessä, huteralle muovituolille nostetussa matkatelevisiossa.

”No mitä, isä?”

”Lähdetäänkö iltapäiväkaljalle?”

Dean ei edes siirtänyt katsettaan ruudusta. ”Ai nyt vai?”

”Niin”, John sanoi ja puolittain irvisti. ”Tai ohjelman jälkeen, jos haluat välttämättä katsoa sen loppuun.”

”Hmm. Ei oikein huvita.”

”Etkö kuuntele vai oletko tulossa kipeäksi? Otettaisiin pari kaljaa ja pelattaisiin vähän rahaa, niin päästäisi pois tästä loukosta. Alkaa olla ikävä huonekaluja.”

Viimeisimmällä toteamuksellaan John viittasi odottamattomaan takaiskuun muutamien luottokorttien kanssa. Se oli pakottanut hänet ja Deanin ankaralle säästökuurille, jonka vuoksi he olivat siirtyneet motellimajoituksesta kerrostaloyksiöön. Valitettavasti yksiön ainoa kalusteet olivat kaksi valkoista puutarhatuolia ja varastosta löytynyt risainen patja, joka haisi vahvasti kollikissan virtsalle. Se oli saanut jäädä varastoon.

”Vähän kuin olisi flunssa tulossa”, Dean sanoi ja selvitti kurkkuaan. ”Kuumeinen olo. Sattuu kurkkuun ja niveliin. Helvetin kakarat.”

”Mitkä kakarat?”

”Vickyllä oli kolme. Siis sillä myyjättärellä. En enää koskaan pokaa kenenkään äitiä. Tai ainakaan jää aamiaiselle, kun ne pikku räkänokat kömpivät luolistaan levittämään basilleja kunniallisiin ihmisiin.”

John naurahti. ”Tiedetään sanoa, että niiltä reissuilta voi saada pahempaakin kuin satunnaisen flunssan.”

Oman implikaationsa ymmärtäen John vakavoitui ja jatkoi: ”Et kai vaan...?”

”En! ”

John lähti hankkimaan valuuttaa yksin. Loppuillasta hän soitti ja kysyi, kuinka Dean voi.

Valittamista ei ollut, jos ei laskettu mukaan influenssaa ja melkein 40 asteen kuumetta.

John evakuoi itsensä tartuntavaaran ulottumattomiin välittömästi. Ei edes käynyt hakemassa hammasharjaansa yksiöstä.

Seuraavana päivänä televisio meni rikki. Dean otti tukea tuolin selkänojasta hakiessaan lasillista vettä, jolloin tuolin jalka katkesi. Televisio putosi maahan ja lasi halkesi useammasta kohdasta. Se itsessään ei olisi niin haitannut, mutta kun television yritti kääntää päälle, sulake paloi joka kerran.

Ruoka loppui toisena päivänä. Dean kulutti aikaansa syöden vuorotellen välipalapatukoita ja flunssalääkettä. Välipalapatukat maistuivat pahvilta ja särkylääke sai Deanin hikoilemaan kuin sika. Kun lääkkeen vaikutus alkoi loppua, hän käpertyi retkipatjalleen ja kietoutui makuupussiinsa kylmästä täristen.

Kolmantena päivänä virus, yskiminen ja epäergonominen uniasento olivat yhdessä saaneet lihakset niin kipeiksi, että Dean tiesi liikkuvansa kuin vanha mies. Jokaista vanhaa vammaa kolotti, ja varmaan muutamaan tulevaakin, ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi. Nenä oli rohtunut niistämisestä punaiseksi kuin puliukolla.

Neljäntenä päivänä välipalapatukat loppuivat ja oli pakko syödä mikrokaurapuuroa. Valitettavasti asunnossa ei ollut sen enempää mikroa kuin keittolevyäkään. Dean sekoitti hiutaleet veteen ja söi sörsselin kylmänä.

Viidentenä päivänä makuupussi alkoi haista pistävältä hieltä jopa taudin tukkimaan nenään. Kun Dean meni nukkumaan noin viidennentoistannen kerran saman päivän aikana, hän tunsi äkillistä halua suolata ja polttaa makuupussinsa ennen kuin kapine heräisi henkiin ja tekisi hänestä selvää. Ajatus sai Deanin kikattamaan ääneen.

Hän huvitteli kirjoittamalla Samille tunteikkaan jäähyväiskirjeen, jossa kuolintavaksi osoittautui henkiin herännyt makuupussi. Kirjeen Dean veti WC:stä alas samana iltana. Tunteikasta jäähyväiskirjettä ei tehnyt mieli joutua selittämään Johnille.

Kuudentena päivänä kuume ei enää noussut yli 39 asteeseen. Jos makuupussi ei olisi haissut niin pahalta, lattialle levitetyllä retkipatjalla nukkuminen olisi voinut olla oikeastaan ihan mukavaa. Ei koskaan tuntunut siltä, että mörkö sängyn alla odotti tilaisuutta kiivetä sänkyyn laidan yli riippuvaa peittoa pitkin.

Seitsemäntenä päivänä Dean tilasi pizzan kotiinkuljetuksella. Se maistui lähinnä pahvilta. Korvissa paukkui joka nielaisulla. Mutta elämä alkoi voittaa, ja illalla Dean jo muisteli Vickyä ja kakaroita hyvällä. Ehkä hän soittaisi ja yrittäisi sopia uusia treffejä pari päivän päähän.

Koska äidit olivat parhaita. Eivät ehkä yhtä kiinteitä ja sieviä kuin nuoremmat tytöt, mutta jollain lailla todellisempia. Roisimpia, ja äidit piittasivat vähemmän siitä, miltä yrittivät näyttää yön tahmaisina tunteina. Sitä paitsi oli oikeastaan aika mukavaa, jos aamiaispöydässä oli leikkisotilaita ja prinsessatiaroja, tai jos lapset halusivat elefantinmuotoisia pannukakkuja.
I am experiencing an unfamiliar sense of motivation.
- Kai, last of the Brunnen-G

Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
Vs: Supernatural: Elefantinmuotoisia pannukakkuja [S]
« Vastaus #1 : 06.03.2015 04:30:01 »
Awws! <3

Tämä pätkä oli oikein mukava yön piristäjä, jossa oli paljon sellaista arkista ja somaa huumoria, josta pidän. :) Deanin ja Johnin dialogi oli aivan mielettömän kivaa luettavaa, ja pidin paljon Johnin heitosta influenssaakin kurjemmista taudeista, mikä sitten muuttuikin hauskasta heitosta aiheelliseksi huoleksi! :D

Repesin myös Deanin tunteikkaalle jäähyväiskirjeelle ja makuupussille, koska onhan tuo henkiin heräävä makuupussi ihan vinkeä idea, minkä lisäksi Supernaturalin 8 kautta nähneenä olen vallan harmistunut siitä, ettei vielä japanilaistyylisiä tsukumogamija olla nähtykään - suolattava ja poltettava makuupussihan olisi mitä täydellisen ehdokas tällaiselle hengelle! ;D

Ajankohtaisen flunssahuumorin tunnelmista päästiin luontevasti kyllä nätteihin tunnelmiin. o_O <3 Kaiketi se, että Dean osoittaa arvostustaan äitejä kohtaan on jotenkin nimenomaan rosoisen kaunista. Elefantinmuotoisilla pannukakuilla sidottiin tämä paketti oikein näppärästi kasaan, ja ylipäätään lukukokemus oli oikein nautittava! ^^

Kiitoksia! <3
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.

tellie

  • ***
  • Viestejä: 1 384
Vs: Supernatural: Elefantinmuotoisia pannukakkuja [S]
« Vastaus #2 : 09.03.2015 00:02:54 »
Kiitos kommentista :) Juuri tuonlaisia tunnelmia tässä tavoittelinkin. Toisaalta kontrastia sille, millaista oli sairastaa perheessä, kun joku oli aina tuomassa kuuma juotavaa, tai mitä nyt sitten keksikään itseään passuutettavan.

Nyt lähtee [tilitys] ja sori riitä xD Mutta siis teksti syntyi siitä vitutuksesta, kun työkaverilleni nousi 40 asteen kuume työpäivän aikana ja oli aivan 1111% varma, että se tauti tarttuu ja atm tosiaan punkkaan itse lattiapatjalla, ja miten helvetin käsittämättömän paljon minua vituttaa jos tulen kipeäksi ja joudun nukkumaan lattialla ja minulla ei ole edes ruokaa kun en pääse hakemaan. Kauppareissun oli tarkoitus ratkaista ongelma, mutta tauti odotti siihen, että ruoat on syöty. Eikä niin että niistä olisi hirveästi iloa ollut, koska ei ole influenssa vaan ensimmäinen oksennustauti 10+ vuoteen. Jumavittu. [/tilitys]

Takaisin asiaan. Minua kiehtoi aina tosi paljon se Deanin asenne, että nainen joka kylässä ja useampi isommissa. Ensimmäisellä kaudella se olisi vielä jotenkin saattanut mätsätä pahan pojan imagoon, mutta etenin sarjan edetessä minulle tuli aina vaan vanhemmin sellainen tunne, että niissä sen hoidoissa on jotain enemmän kuin pelkästään irtoseksiä. Dean on kuitenkin esitetty äärimmäisen perhekeskeisenä ihmisenä. Loppujen lopusi tulin siihen tulokseen, että niiden taustalla on fantasia omasta perheestä, jossa rooli on jotain muuta kuin pelkkä poika ja veli. Osaltaan myös sitä kautta halusin kirjoittaa Deanin pitämään erityisesti äideistä.

Ja osin myös sen takia, että jos joku nainen on puskenut pildestään vauvan tai pari, niin kokemus lie monelle sellainen, että roisius lisääntyy, ja toisaalta myös äidit ovat tunnetusti seksuaalisia olentoja, vaikka mediassa monesti muuta nähdään.
I am experiencing an unfamiliar sense of motivation.
- Kai, last of the Brunnen-G

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
Vs: Supernatural: Elefantinmuotoisia pannukakkuja [S]
« Vastaus #3 : 24.12.2017 01:04:04 »
Voih Deania. Aloin miettiä, että mihin aikaan tää sijoittuisi, mutta varmaankin sitten sinne, kun Sam lähti opiskelemaan ja jätti nämä kaksi pahvikalloa kahdestaan. Haukkuisin Johnin vastuuttomaksi, kun ei pojastaan tuon enempää huolehdi, edes ruokaa kuskaa, mutta sehän olisi sama kuin sanoisi vettä märäksi. Ja selvisihän Dean, ehkä vähän vielä karaistui koettelemuksesta ::)

Jäähyväiskirjeet <3 mä tungen omani yleensä silppuriin, mut Jenkkilässä tunnutaan vetävän viemäreihin vähän kaikenlaista. Tykkäsin myös kauheesti tuosta makuupussivainoharhasta! Tuli ihan mieleen se, mikähän se oli se kauhuleffa jossa oli patja, joka imi ihmisiä tai siirsi ne ulottuvuuksiin tai jotain x) olikse näitä pinhead-leffoja, en oo varma. Mut enigeis! Ihan hyvin sellasia voisi olla Supernaturalissa maailmassa XD

Mitäs ne sanovat, että lapset haluaa naidan vanhempansa ja että se on ihan normia. Mitähän ne sanoo sitten, kun haluaa naida aikuisena sellaista ihmistä, joka on kuin oma vanhempi ja syykin on se, että pääsee elämään edes hetkeksi tavallista perhe-elämää?
// Aa, olitkin tähän tuossa kommakommassasi ottanutkin jo kantaa! ;D


Vänkä ficci. Paljoa ajattelemista aiheutti. Arvostan! Hyvää joulua :)

Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

tellie

  • ***
  • Viestejä: 1 384
Vs: Supernatural: Elefantinmuotoisia pannukakkuja [S]
« Vastaus #4 : 24.12.2017 01:16:13 »
Hoo, olipa se nopeaa toimintaa :D Kiitos kommentista!

Aikajanan olisi kieltämättä voinut fiksata vähän yksiselitteisemmin :,D Mutta oikein arvattu, noihin vuosiin tätä tekstiä päässäni sijoittelin. Imho ovat yksi mielenkiintoisimpia ajanjaksoja Supernaturalista fikattaviksi, kun konflikti on tavallaan aika tuore yms.

John, niin. Nyt kun ajattelee, niin aika mulkvistin veto jättää poikansa sairastamaan tuolleen ::) En ainakaan tietoisesti ajatellut tätä kirjoittaessani (jonkin se saattoi olla sisäänrakennettuna tekstin ideaan), mutta oikeastaan sopi tekstiin aika hyvin tuo kuvia, että isä jättää (tosin aikuisen) poikansa yksin potemaan, ettei vaan saa tartuntaa. Sitten ihmetellään, kun joku haluaa naida sellaista ihmistä, joka on kuin oma vanhempi, että pääsisi edes hetkeksi elämään normaalia perhe-elämää, kuten osuvasti ilmaisit xD Hah, olen selvästi ollut ovelampi kuin itsekään tajusin!

Hyvää joulua sinnekin :)
I am experiencing an unfamiliar sense of motivation.
- Kai, last of the Brunnen-G

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
Vs: Supernatural: Elefantinmuotoisia pannukakkuja [S]
« Vastaus #5 : 08.01.2018 01:17:09 »
Kommenttikampanjasta heissulivei. Oon tainnut katsoa elämässäni, öö, ehkä yhden jakson Supernaturalia, mutta Dean on kauhean kivan näköinen ainakin ja samastun miesflunssaan sellaisesta juuri kärsivänä / -neenä, joten sen takia tämä takertui sun listauksesta matkaan!

Ja voi että mikä Via Dolorosa Deanilla olikaan tässä läpikäytävänä - hajoavia huonekaluja, toistuvasti pahvilta maistuvaa ruokaa, melkein riivattu makuupussi ja muuta vastaavaa. Tykkäsin jotenkin tämän tekstin irrallisuudesta - vaikka tässä selkeästi on juonellinen kaari, tai ehkä pikemminkin jonkinlainen juonidonitsi, jossa juonielementteihin palataan uudestaan eri näkökulmasta (etenkin tuo Vickyyn liittyvä katumus ja se, että lopulta Dean ei sitten ehkä oppinutkaan mitään flunssastaan, vaikka kärsikin sen kourissa kovin) ilman mitään kovin suurta katharsista, niin kokonaisuus on silti vähän semmoinen "otanpa tästä kasan kaikkea huvittavaa, lyön ne yhteen ja katson, kuinka lopputulos on tämän kaiken keskellä sittenkin jotenkin maagisesti vielä parempi kuin elementit alun perin erikseen" -tyyppinen. Ja se on erittäin hyvä juttu, en minä todellakaan sillä!

Mutta kaikkiaan siis, joo, tykkäsin paljon! Tässä oli paljon kivoja pieniä kohtia, joille naurahtelin. Oprah on kaikkea muuta kuin jännittävää (ellei sitten jännitä sitä, mitä hän tänään lahjoittaa kaikille yleisössä). Säästökuuri kuulostaa vähän turhankin rankalta (puutarhatuoleja? miesparat). Sulake palaa television käyttämisestä (sinne meni sekin Oprah!). Jäähyväiskirje sitoutuu makuupussiin (hmmh, niin, toki Sam ja Dean matkojensa varrella ovat paljon kohdanneet kaikkia hirviöitä, niin miksei sitten yksi riivattu makuupussikin tosiaan). Vähän sellainen fiilis kokonaisuudesta juu, että heität joka välissä jotain huumorinpoikasta lukijaa kohden ja katsot, mikä tarttuu kiinni - ja toisaalta onkin sitten taitavan kirjoittajan myötä lopputulos sellainen, että aika moni juttu tarttuu ja toimii.

Kiitokset tästä, oli oikein miellyttävä lukukokemus tähän sunnuntai-iltaan! <3

tellie

  • ***
  • Viestejä: 1 384
Vs: Supernatural: Elefantinmuotoisia pannukakkuja [S]
« Vastaus #6 : 12.01.2018 21:48:02 »
Kiitos kommentista ^^ Olen varsin otettu tuosta toteamuksesta, että enemmän kuin osiensa summa. Sehän se yleensä on, mikä teksteissä vetoaa... ainakin minuun siis. Juonidonitsi on ehkä myös vähän sitä, mitä hain tällä, kun on vähän sellainen henkilökuvajuttu.
I am experiencing an unfamiliar sense of motivation.
- Kai, last of the Brunnen-G

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Vs: Supernatural: Elefantinmuotoisia pannukakkuja [S]
« Vastaus #7 : 21.01.2018 14:34:39 »
En yleensä lue tekstejä, joissa ei ole mitään paritusta, mutta tämän nimi kiinnitti huomioni ja olihan tää pakko lukaista. :D

Tämä oli mukavan arkinen teksti, ja oli kiva myös lukea Johnin ja Deanin vuorovaikutuksesta. Mutta voi Deania, kun se joutui flunssan kourissa kamppailemaan monta päivää. :/ Onneksi huumoriakin oli mukana, mikä piti tekstin sopivan kevyenä.

En oikein osaa sanoa tästä mitään järkevää, mutta tykkäsin tämän rauhallisuudesta ja arkisuudesta todella paljon. :) Supernatural on mun ehdoton suosikkisarjani, joten siitä on aina kiva lukea ficcejä. :D

Suuret kiitokset tästä arkisesta pätkästä! ♥
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

tellie

  • ***
  • Viestejä: 1 384
Vs: Supernatural: Elefantinmuotoisia pannukakkuja [S]
« Vastaus #8 : 23.01.2018 20:18:47 »
Hahaa, yllätyskommentti! Kiitän kovasti, motivoi ja ilahduttaa aina kovasti, kun joku kertoo lukeneena ja jopa pitäneensä ^^
I am experiencing an unfamiliar sense of motivation.
- Kai, last of the Brunnen-G

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Supernatural: Elefantinmuotoisia pannukakkuja [S]
« Vastaus #9 : 04.01.2019 18:41:52 »
Kommiksesta terve, siitä on jo vuosi kun viimeks seurasin Supernaturalia, mutta tälläsiin ficceihin, jotka ei varsinaisesti sijoitu mihinkään yksittäiseen canonin kohtaan on välillä kiva lukea fiilistelläkseen menneitä aikoja :) Jännä, että sun listauksessa tän genreksi oli merkattu huumori, mutta tää oli mun mielestä vähän angstista enimmäkseen :D Kielellisesti tää oli kyllä sillä tavalla hienosti huumurilla höystettyä, joka sopii mainiosti Deanin fokalisoinniksi, mutta mulla niin kävi sääli Deania, kun John vaan hylkäs (no jaa, what did i expect kun Johnista on kyse :D) ja jätti Deanin kitumaan yksin kuumeen kourissa, ainoana hauskuutenaan ajatus siitä, että ehkä makuupussi heräisi henkiin ja tekisi hänestä selvää ennen kuin flunssa tekee, voi :D Mutta ihana tuo loppu, että Dean ei kuitenkaan ollut katkera, vaan ihaili sitä äitiä, joka huolehtii niistä lapsosista 24/7, toivoen salaa että ehkä jonain päivänä hänkin tekisi aamiaispöytään elefantinmuotoisia pannukakkuja lapselle :')

Tämä oli varsin ihana, olipa kiva löytää tää vähän vanhempikin ficci, harvemmin kun tulee käytyä läpi ihmisten listauksia :)
-Crys

Never underestimate the power of fanfiction

tellie

  • ***
  • Viestejä: 1 384
Vs: Supernatural: Elefantinmuotoisia pannukakkuja [S]
« Vastaus #10 : 04.01.2019 21:23:19 »
Crysted, kiitos kommentista ^^ Mielenkiintoista, että teksti avautuu angstina! En ole itse ajatellut sitä ollenkaan angstin tai minkään sortin kärsimyksen kautta, paitsi tietenkin sellaisen humoristisen, että ah, voih, tätä kurjuuttahhh! Mutta ymmärrän kyllä toisaalta, nyt kun tuli esiin. Onhan se aika kenkku veto jättää toinen sairastamaan yksin ja vielä tosi ankeaan paikkaan. (Itsehän tekisin niin hetkessä koska pöpöt hyj yök xD)

I am experiencing an unfamiliar sense of motivation.
- Kai, last of the Brunnen-G