Harry Potter -ficit > Godrickin notko
Tähtiä ja tahtojen taistoa | K11 | Oliver Wood / Marcus Flint | jästi-AU, hömppä | luku 6/6
Nyyhti:
Nimi: Tähtiä ja tahtojen taistoa
Ikäraja: K11
Paritus: Oliver Wood / Marcus Flint
Genre: draama, romance, AU
Haasteet: Perspektiiviä parittamiseen (viholliset), teelusikan tunneskaala, eroon maneereista -> haasteita hampaankolossa
Summary: Weasley Collegen ja St. Malfoy Collegen jalkapallojoukkueet ovat suurimpia vastustajia, ja erityisesti toisistaan ottavat mittaa joukkueiden kapteenit. Lukukauden alussa Weasley Collegen joukkue saa erityisen huonoja uutisia: tällä kaudella he joutuvat näkemään vihollisiaan jatkuvasti pelkän peleissä törmäämisen sijaan.
Varoitan täydestä amerikkalaisen jalkapallon tuntemattomuudesta sekä vähien tiedossa olevien faktojen huomiotta jättämisestä! Luvassa myös kliseitä, koska tämä on kevyttä hömppää. Jos tämä ficci olisi elokuva, tämä olisi pienen budjetin romanttinen komedia ;D
A/N: Elämäni ensimmäinen varsinainen AU, jee! Tämän on tarkoitus olla kevyt pikkuinen jatkis, joskin varsinkin eka luku venyi aika tavalla, oho. Amerikkalainen jalkapallo ei oikein sopinut huispauksen suoraksi korvaajaksi, mutta ignoorasin sen ja kirjoitin silti, koska halusin perinteisen jenkki-college-romanssi-tarinan ;D
Luku 1
Weasley Collegen kassa saattoi olla pieni ja puitteet vaatimattomia, mutta koulun opiskelijoita oli aina yhdistänyt lämmin sydän ja tunteen palo. Niin oli myös koulun amerikkalaisella jalkapallojoukkueella, joka lähtökohdista huolimatta oli menestynyt collegeliigassa erinomaisesti ja päässyt useampana vuotena aivan finaalin kärkikahinoihin.
”Syötä tänne, Alicia!” Angelina karjui nurmella ja juoksi hyökkäysalueella niin kuin vain huippukunnossa oleva urheilija voi juosta.
Alicia syötti, mutta syöttö jäi aivan liian lyhyeksi, ja pallo pomppi sivuttain nurmikolla. Valmentaja Huiski vihelsi pilliin.
”Okei, riittää sitten!” hän huusi nopeasti, niin ettei Angelina päässyt ripittämään Aliciaa. ”Kerääntykää kaikki tänne.”
Joukkue hölkkäsi valmentaja Huiskin eteen ja tungeksi piiriin tämän lähelle olkasuojat toisiinsa kopisten.
”Kuten tiedätte”, valmentaja Huiski sanoi, ”meiltä puuttuu tällä kaudella potkaisija. Vahvasti suosittelen, että sinä, Wood”, valmentaja Huiski loi vaativan katseen joukkueen kapteeniin, ”teet parhaasi löytääksesi jonkun lupaavan.”
”Ilman muuta”, Oliver Wood vastasi ja mietti, mitä muuta valmentaja luuli hänen tehneen kaikki kuluneet viikot.
”Sen lisäksi minulla on teille ilmoitusasiaa. Se koskee St. Malfoy Collegen joukkuetta.”
Kaikki henkäisivät yhtä aikaa. Wood narskutteli hampaitaan. St. Malfoy Collegen joukkue oli heidän verivihollisensa. Siinä missä Weasley College oli köyhä ja vaatimaton, St. Malfoy College kylpi rahassa ja antoi sen myös näkyä. Valitettavasti vain myös heidän jalkapallojoukkueensa oli erinomainen, ja Woodin äärettömäksi harmiksi se oli parina viime vuonna voittanut finaalin. Tänä vuonna, Wood oli päättänyt, he voittaisivat hinnalla millä hyvänsä.
Aivan erityisen katkera Wood oli vihollisjoukkueen kapteenille, Flintille, joka loi häneen joka ikisessä pelissä ylenkatseita ja heitti nasevia kommentteja, kuten ”Onko sinulla tänä vuonna ollut varaa uusiin kengännauhoihin, Wood?”, sillä elämänsä ensimmäisessä collegeliigan ottelussa Woodin kengännauhat olivat jääneet auki ja hän oli kompastunut niihin.
”Mitä St. Malfoy Collegen joukkueesta?” Wood kysyi naksutellen rystysiään. Hänen teki mieli lyödä jotakin pelkästään kuullessaan sen nimen. Hän tekisi tänä vuonna, viimeisenä collegevuotenaan, aivan mitä tahansa että hänen arkkivihollisensa Flint ei saisi pidellä valtavaa mestaruuspokaalia.
”St. Malfoy Collegen hieno harjoitushalli… No, ehkä muistatte sen…”
Joukkue alkoi saman tien mumista niin, että valmentaja Huiski ei päässyt heti jatkamaan. Totta kai he muistivat sen: se oli rakennettu Woodin ensimmäisenä vuotena, ja kaikki olivat kuulleet sen hienouksissa joka ikisessä pelissä, jossa he olivat pelanneet St. Malfoy Collegea vastaan. Halli oli uusinta uutta, siellä oli jopa kylpyläosasto, sekä luonnollisesti upeita kahviloita ja paikat 43 896 katsojalle, unohtamatta mahtavia pukuhuoneita joihin kuhunkin oli liitettynä oma uima-allas sekä pieni sauna, kuten Weasley Collegen joukkue oli saanut huomata, kun heillä oli ollut peli siellä. Huhu kertoi, että Alicia Spinnetin perhe olisi halunnut käydä siellä kylpylälomalla, joita halliin myytiin pelikausien ulkopuolella, mutta Alicia ei ollut suostunut ikinä kertomaan, pitikö se paikkaansa.
”Niin mitä heidän harjoitushallistaan?” Wood kysyi keskeyttäen yleisen mutinan. Hän hieroi yhä rystysiään.
”No… Kävi ilmi, että siinä oli rakennusvirhe, ja viime viikonlopun myrskyn aikana sen katto petti.”
Fred ja Geroge Weasley olivat ensimmäisinä hurraamassa. Muiden liittyessä vahingoniloiseen kannustuskerhoon valmentaja Huiski jatkoi:
”Katon romahdus aiheutti valtavan vesivahingon… Joka ikinen putki hajosi ja kaikki altaat vuosivat yli.”
Taputus yltyi, ja Fred Weasley asetti sormet suuhunsa ja vislasi pitkään.
”Lopulta aivan koko halli oli veden vallassa, ja vettä tuli niin paljon että se ylettyi lähimpiin asuntolan asuntoihin saakka.”
Tässä vaiheessa joukkue alkoi jo tömistää jaloillaan maata. Wood päästi eläimellisen au-au-auuuu-huudon.
”Niin että koska St. Malfoy Collegella ei ole enää harjoitushallia, heidän pitää siirtyä harjoittelemaan muualle, ja he tulevat tänne.”
Joukkue hiljeni kuin seinään. Kaikki tuijottivat valmentaja Huiskia kauhun vallassa.
”Ei”, Fred ja George Weasley sanoivat yhteen ääneen.
”Mutta… miksi?” Wood sai ähkäistyä.
Valmentaja Huiski näytti vaivautuneelta. ”Noh, tuota”, hän sanoi ja kohautti olkapäitään, ”meidän päärakennuksen katto vuotaa ja… no…”
”Me emme voineet olla hyväksymättä heidän rahojaan, niinkö?” George Weasley kysyi haastavasti.
”Ei voi olla todellista!” Wood ähkäisi.
”Missä on Weasley Collegen ylpeys?” Fred Weasley kysyi. “Minä istun mieluummin historian tunnilla sade selkään valuen kuin otan St. Malfoy Collegen rahat vastaan!”
”Varsinkin jos se tarkoittaa että me jaamme harjoitushallin!” Wood huusi.
”Valitettavasti rehtori ei ajatellut samoin”, valmentaja Huiski sanoi. ”He tulevat ensi viikolla.”
**
Se päivä oli jotenkin erilainen. Wood tunsi painostavan ilmapiirin jo ennen kuin joukkue saapui. Vain ne koululaiset, jotka eivät pelanneet tai tarpeeksi ahkerasti kannustaneet jalkapalloilijoita – ja Weasley collegessa heitä oli äärimmäisen vähän – vaikuttivat olevan tietämättömiä siitä sanattomasta uhkasta, joka leijui heidän yllään. Joukkue kuitenkin aisti sen vielä muita selvemmin, ja kun aika vihdoin koitti, he marssivat alistuneina hallin tietämille.
St. Malfoy Collegen pelaajat kulkivat luonnollisesti bussilla, jonka maali kiilteli ja vahattu pinta heijasti auringonvaloa niin kirkkaasti, että Wood joukkuelaisineen joutui laittamaan kädet silmilleen, kun bussi lipui heidän raihnaisen kotihallinsa eteen. Bussin sisältä kaikui jumputus, ja Woodista tuntui siltä että maa tärisi sen tahdissa.
Sitten bussi pysähtyi, ja sen ovi avautui hitaasti, kuten uudet hienot automaattiovet avautuvat. Sisällä odotteli koko St. Malfoy Collegen joukkue jonossa. Kaikilla oli uudet, prässätyt edustuspaidat päällä, aurinkolasit silmillä ja hiukset geelattu yhteneväisesti taaksepäin.
Ennen kuin joukkue astahteli bussin portaat alas, Wood vilkuili pikaisesti omia joukkuetovereitaan. Fred ja George Weasley näyttivät siltä kuin olisivat juuri tulleet vartin hölkkälenkiltä, sillä molempien pisamaiset posket punoittivat ja leiskuvanpunaiset hiukset sojottivat joka ilmansuuntaan. Katie näytti enemmän hiljaiselta koulutytöltä tiukkoine ponnareineen kuin varteenotettavalta jalkapalloilijalta. Alicia oli jostain syystä liimautunut puhelimeensa ja virnuili itsekseen. Angelina oli ainoa, joka näytti uskottavalta urheilijalta seistessään jalat harallaan ja kädet puuskassa, katse liimattuina kilpailijoihinsa.
Ensimmäisenä ulos astui kapteeni Flint. Wood sai välittömästi vaikutelman, että joukkueen geelikampaus oli kopioitu Flintiltä, sillä hänen päässään se näytti luontevalta ja likipitäen täydelliseltä. Flint hymyili valkaistut hampaat välkkyen ja otti aurinkolasit päästään. Hän taittoi sangat ja ripusti lasit roikkumaan tyköistuvan t-paitansa kaula-aukosta.
”Wood”, Flint sanoi ja hymyili yhä vain leveämmin siten, että se näytti jo enemmän irvistykseltä, siltä kuin Flint aikoisi syödä Woodin saman tien.
”Flint”, Wood vastasi vakavana.
Flint osoitti heidän vieressään olevaa hallia. ”Meille sanottiin, että olitte ystävällisesti antaneet meidän käyttää hallianne, mutta sitten joku antoi tämän rötiskön osoitteen. Onko tämä olevinaan hauska vitsi?”
Wood kiristeli hampaitaan. Hän tiesi kyllä katsomattakin, että heidän hallinsa katto oli notkolla, maali oli hilseillyt pois kauan sitten ja että ulko-ovi oli korvattu pressulla sen jälkeen, kun se oli viime vuonna pudonnut saranoiltaan ja heidän oli pitänyt todeta, että ovi oli niin vanhaa mallia ettei niitä valmistettu enää, ja teettäminen olisi ollut liian kallista. Wood kiitti onneaan siitä, että jeesusteipillä paikattu ikkuna oli toisella puolella.
”Jännä juttu, miten meidän hallimme on yhä pystyssä toisin kuin teidän hallinne”, Fred Weasley sanoi, ja Wood nyökkäili mukana.
”Ah, tuoko on teidän käsityksenne hallista?” Flint kysyi. ”Eipä siinä ole enää mitään, mikä voisi sortua. En ylpeilisi sillä.”
”Enpä olisi uskonut, että kehtaatte edes vuokrata tuota kenellekään”, vastustajajoukkueen hyökkääjä Montague sanoi. ”Pitäisiköhän meidän vaatia rahamme takaisin, Flint? Ei näytä siltä, että tuolla voi edes harjoitella.”
Wood kohautti harteitaan. ”Teidän pelinne selvästi riippuu vain siitä, kuinka paljon pääsette uimaan. Me puolestaan pelaamme jalkapalloa, ja sitä varten ei tarvita saunaosastoja tai kylpylöitä.”
Siihen ei kukaan St. Malfoy Collegesta osannut sanoa enää mitään, ja niinpä Weasley Collegen joukkue meni toteuttamaan vastenmielistä velvollisuuttaan eli esittelemään vierailevalle joukkueelle halliaan. Siinä ei ollut paljon esiteltävää: yksi ulko-ovi, pieni katsomo, kaksi pukuhuonetta joista molemmissa oli nukkavieru haiseva vessa ja vain toisen yhteydessä kolkko suihkutila. Hallin lyhyellä reunalla oli pieni verryttelytila, jossa oli kauhtunut sininen urheilulattia ja tummansiniseksi maalattu katto. Kattoon oli joskus teipattu pimeässä hohtavia tähtitarroja, joista olikin hieman hyötyä, sillä jostain syystä siinä osassa salia sähköt toimivat vain kello kahdeksaan saakka. St. Malfoy Collegen kaikki pelaajat nyrpistivät nenäänsä aina vain enemmän, mitä pidemmälle esittely jatkui, ja se alkoi vaikuttaa Weasley Collegen pelaajiin, vaikka he kuinka yrittivät esittää olevansa edes hitusen ylpeitä hallistaan.
”Joko tämä kierros olisi tässä?” Alicia Spinnet kysyi. ”Minulla on muuta menoa. Cedric odottaa.”
”Kuka?” Fred ja George Weasley kysyivät yhteen ääneen, mutta Alicia ei ehtinyt vastata, kun Flint sanoi:
”Sen kuin lähdet. Meille riittää muutenkin tämän läävän katselu, ei siihen tarvita enää kenenkään teidän naamoja lisäksi.”
”Meidän pitää vielä sopia pelisäännöt hallin käytölle ja harjoitusvuoroille”, Wood sanoi.
”Selvä on. Katsotaan vain vuorot.”
”Pelivuorot, pukuhuonevuorot – ”
Flint nauroi kovaan ääneen ja muutama muu hänen joukkueensa pelaajista yhtyi nauruun. ”Ette kai te tosissanne luule, että me menisimme tuonne paskahuussipukkariin, missä ei ole edes suihkua?” Flint kysyi.
”Joka toinen kerta, siististi puoliksi”, Wood sanoi. Hän ei todellakaan aikonut törmätä vastustajiin heti tullessaan treenaamaan tai lähtiessään treeneistä.
”Ei onnistu”, Flint sanoi, ja hänen joukkueensa hymisi hyväksyvästi taustalta.
”Minä en todellakaan aio lähteä treeneistä hikisenä”, yksi Flintin joukkueen puolustajista totesi kasvoillaan niin nyrpeä ilme että näytti aivan siltä kuin ajatus hikoilusta ylipäätään oksettaisi häntä. ”Te varmasti haluatte rypeä omassa soijassanne koko viikon, mutta minä kannatan hygieniaa.”
Wood kiristeli jälleen kerran hampaitaan, eikä kukaan hänen pelaajistaan keksinyt mitään nasevaa vastausta. Niinpä heidän oli alistuttava käyttämään samaa pukuhuonetta, mutta vuoroja sopiessa Wood painotti, että pelivuoron päätyttyä joka ikisen pelaajan oli oltava ulkona pukuhuoneesta vartissa, ja seuraava vuoro alkaisi vasta varttia tavallista myöhemmin.
**
Ensimmäisen kerran hallin ollessa yhteiskäytössä Weasley Collegen treenit sujuivat kohtalaisen hyvin. Katie Bell tekei tasaista hyvää hyökkäyspeliä, Angelina Johnsson oli iskussa niin kuin aina, Alicia Spinnetin ajatukset tuntuivat olevan muualla mutta hänkin oli ihan siedettävä, Fred ja George eivät antaneet aivan parastaan mutta pelasivat perushyvin, ja Wood itse uskoi onnistuneensa hyvin uudessa puolustusliikkeessä. Kaiken kaikkiaan treenit olivat oikein hyvät ottaen huomioon, että heidän kautensa oli käytännössä pilattu, kiitos kalliin kylpylähallin romahduksen.
”Kyllä tämä tästä”, Wood sanoi rohkaisevasti, kun he kävelivät kohti pukuhuonetta. ”Sitten vaan kaikki reippaasti suihkuun ja pois, jotta ehditään vartissa.”
”Tämä aikataulu on tosi epäreilu”, Alicia valitti. ”Me joudutaan menemään kahdessa vuorossa, mutta toisilla on vain poikia. Me tarvitaan pidemmät suihkuvuorot!”
”Kahdessa vuorossa nekin joutuvat menemään, kun suihkuja ei riitä kaikille”, Wood sanoi yrittäen olla reilu. ”Luuletko tosissasi, että ne antaisivat meille yhtään erivapauksia?”
”Mutta minun pitäisi saada kuivattua hiukset!” Alicia inisi.
”No mene kuivaamaan ne johonkin muualle”, Wood ärähti. ”Meidän täytyy pitää kiinni siitä – mitä helvettiä, Flint!”
He olivat juuri päässeet pukuhuoneeseen saakka, missä koko St. Malfoy Collegen porukka oli jo levittäytyneenä penkeille. Weasley Collegen pelaajien treenikamat oli tungettu yhdeksi epämääräiseksi kasaksi pukuhuoneen nurkkaan.
”No mitä, Wood?” Flint kysyi ja suki geelattua tukkaansa taaksepäin. Koko St. Malfoy Collegen joukkueella oli jo suurin osa pelivarusteista päällään, ja koska joka ikinen joukkueen pelaaja oli harvinaisen isokokoinen, he täyttivät pukuhuoneen ääriään myöten.
”Vartti! Me sovimme vartista!” Wood sai ähkäistyä. Hän oli niin vihainen, että tärisi.
”Jaa”, Flint sanoi rauhallisesti. ”Ehkäpä me unohdimme.” Sitten hän nyrpisti nenäänsä. ”Hyi että, kylläpä te kaikki haisette. Me kun luulimme, että tämä paikka oli vain homeessa tai jotain, mutta se haju tuleekin teistä.”
Koko St. Malfoy Collegen joukkue nauraa hekotti kapteeninsa letkautukselle. Weasley Collegen pelaajat tuijottivat ihmeissään.
”Tämä on urheilua, Flint”, Wood sanoi typertyneenä.
”Oi, älä vaivaudu”, Angelina tokaisi. ”Noilla on kaikilla niin paska kunto, että he eivät tunnistaisi kunnon treeniä unissaankaan.”
Se ei kuitenkaan saanut St. Malfoy Collegen pelaajia hämilleen, vaan yhä naureskellen he tungeksivat ovesta ulos pitäen huolen siitä, että tönäisivät kukin vähintään kolmea pelaajaa matkalla.
Kun St. Malfoyn pelaajat olivat menneet, Wood ryhtyi penkomaan varustekassikasaa. Vaikutti siltä, että tavarat oli sekoitettu huolella, sillä Katien hiustenkuivaaja löytyi Fredin laukusta ja Alician kondomipaketti oli tungettu Angelinan sukkaan.
”Älkää välittäkö, älkää välittäkö!” Wood huuteli.
”Kasataan heidän kamansa samalla tavalla”, Fred ilmoitti pirteästi ja alkoi ensimmäisenä kiskoa lähellä olevaa kassia lattialle. Kävi kuitenkin ilmi, että kassit oli paitsi köytetty penkkeihin, niistä oli poistettu kaikki henkilökohtaiset tavarat, jotka oli korvattu sanomalehtitolloilla.
”Noh, se kosahtaa heidän omaan nilkkaansa, vai mitä”, Angelina sanoi yrittäen olla pirteä. ”Heillä kestää kaksi kertaa kauemmin etsiä omat tavaransa, missä lie bussissa sitten ovatkaan.”
Muut eivät kuitenkaan nähneet tätä hyvänä asiana, sillä he olisivat halunneet kostonsa saman tien.
”Meidän pitää vain voittaa heidät”, Angelina sanoi. ”Sitähän me kaikki halutaan, eikö?”
”Joo”, Wood yhtyi puheeseen. ”Pyyhitään ne typerät virneet pois niiden naamoilta.”
”Nimenomaan!” Angelina kannusti. ”No, Oliver, oletko löytänyt meille jo uuden potkaisijan?”
Wood punehtui ja kumartui avaamaan kengännauhojaan.
**
Wood istui historiantunnilla ja pyöritteli kynäänsä. Hänen olisi varmaan pitänyt tehdä muistiinpanoja, mutta häntä kiinnosti se aivan yhtä paljon kuin ruveta isona pölyisessä huoneessaan kirjojensa keskellä istuvaksi tutkijaksi, joten niinpä hän vain tuijotteli ulos ikkunasta. Hän ei voinut uskoa, että heidän harjoituskautensa oli pilattu. Jos kerran St. Malfoyn joukkueella oli niin helvetisti rahaa, miksi he eivät voineet vuokrata parempaa harjoitushallia tai korjauttaa pikavauhtia omaansa? Valmentaja Huiski oli käskenyt unohtaa moiset mietteet ja keskittyä pelaamiseen, mutta miten se oli mahdollista, kun vastustajajoukkue teki kaikkensa häiritäkseen heitä?
Vasta eilen St. Malfoy Collegen pelaajat olivat istuneet koko treenien ajan katsomossa ja huudelleet loukkauksia aina pienimmästäkin virheestä. Angelina oli ainoa, joka tuntui olevan heille immuuni eikä alkanut sössiä entistä enemmän ivahuutoja kuunnellessaan, joten vastustajat olivat alkaneet mollata Angelinan ulkonäköä ja seksielämää. Siinä vaiheessa, kun Pucey oli huutanut: ”Hoi Johnsson, opitko eilen vihdoin, mitä kondomit ovat, vai tiedätkö vieläkään”, Wood oli suuttunut niin kovasti, että oli paiskannut pallon suoraan katsomoon. Valmentaja Huiski oli antanut hänelle siitä hyvästä viisikymmentä punnerrusta, jotka hän oli suorittanut katsomosta kantautuvan naurunremakan tahdissa.
Kaiken kaikkiaan tuntui mahdottomalta, että he voisivat treenata kunnolla. Enää puuttui se, että Wood ei ehtisi löytää kelvollista potkaisijaa. Jos mikään ei auttaisi, hän ottaisi Fred ja George Weasleyn ystävän, Jordanin, joka oli kohtalainen oppija mutta ei lainkaan lahjakas pelaaja. Wood huokaisi ja seurasi, kuinka pari ensimmäisen vuoden opiskelijaa heitteli frisbeetä ulkona. Olisipa hänelläkin hyppytunti.
Pelaajista toinen oli punapää, ja Wood mietti, olikohan hän se veli, josta Fred ja George olivat puhuneet lukuvuoden alussa. Olivat vannottaneet, että Wood ei saisi missään nimessä ottaa häntä joukkueeseen, vaikka hän kuinka halusi. Jos kyseessä tosiaan oli sama tyyppi, Woodin täytyi myöntää kaksosten olleen oikeassa, koska siinä hänen katsellessaan punapää syötti frisbeen surkeasti kohti hintelää kaveriaan. Frisbee nousi vauhdilla ylös mutta kaarsi sitten aivan liian äkkiä aivan liian alas, ja Wood oli varma että se osuisi kipeästi hintelää poikaa sääreen, mutta sitten uskomattoman nopeasti ja selvästi refleksinomaisesti hintelä poika veti jalkansa taakse ja potkaisi frisbeetä niin, että se lähti hurjasti kieppuen pyörimään taas kohti punatukkaista poikaa.
Wood ponkaisi seisomaan ja oli vähällä kaataa pulpettinsa. Ulkona punatukkainen poika sanoi jotain ja juoksi yhä kieppuvan frisbeen kiinni.
”No mutta!” historianopettaja Binns kähähti närkästyneenä.
”Anteeksi, opettaja. Minulle – öh – minulle tuli yllättäen tosi huono olo. Pakko päästä vessaan”, Wood sanoi ja ryntäsi ulos luokasta kuullen perässään Binnsin naksuttavan kieltään toruvasti.
Siitä Wood ei kuitenkaan välittänyt. Hän juoksi käytävää pitkin kohti ulko-ovea niin lujaa, että oli vähällä kaataa useamman oppilaan, jotka huutelivat vihaisena hänen peräänsä. Se ei ollut kuitenkaan tärkeää… Ulko-ovista päästyään Wood kiihdytti sivummalle, sinne mihin näki historian luokasta, ja kyllä: pojat olivat yhä samalla paikalla. Hintelä mustatukkainen poika oli juuri saanut heittovuoron ja oli kohottamassa kättään, kun Wood ryntäsi villisti huitoen paikalle.
”Seis, seis!” hän huusi. ”Kuka sinä olet?”
”Öh, mitä? Minäkö?”
”No sinä tietenkin!”
”Öh – minä – minä olen Harry… Harry Potter.”
”No, Harry Potter, minä aivan ehdottomasti vaadin että sinä tulet meidän jalkapallojoukkueeseemme potkaisijaksi!”
Odo:
Oliver/Marcus ♥♥♥ Ja miten hulvaton tämä onkaan!! Suhtaudun vähän epäröiden aina, kun näen AU:n vilahtavan silmien edessä, mutta vuosien varrella tullut hoksattua monta oikein mainiota AU:ta ja tämä on selvästi yksi lisää! Romanttiset komedialeffat on tuttuja, joskaan ei omia suosikkejani, mutta tämä jaksaa naurattaa. :D Ihanan leikkisästi olet lähtenyt tällä teemalla kirjoittamaan, ja vaikka huispausta ei voita mikään, jään innolla seuraamaan millaista rytinää jalkapallokausi tuo tullessaan!
Nyyhti:
Odo, onpas ihanaa että päädyit tänne! Sinun syytäsi koko tämä ficci nimittäin ;D Minäkin suhtaudun aina epäröiden AU:hun, ja aivan erityisesti jästi-AU:hun. En ole jotenkin ikinä ymmärtänyt, miksi ihmset haluavat kirjoittaa velhoista jästeinä, joten pitihän sitä ihan sitten sen takia kokeilla! ;D Hirmu kiva kuulla, että tämä jaksoi naurattaa, toivottavasti jaksaa jatkokin!
A/N: Onneksi en julkaissut tokaa lukua heti, kun sain sen valmiiksi, sillä jouduin pätkäisemään sen ihan eri kohdasta kuin oli alun perin tarkoitus :D Toivottavasti tässä on tällaisenaan jotain järkeä.
Luku 2
Harry Potter osoittautui oivalliseksi löydöksi. Hän oli aika hiljainen, pieni ruipelo, ja muu joukkue oli vakuuttunut siitä, että Oliver oli seonnut lopullisesti ottaessaan sellaisen pelaajan – siitä huolimatta, että poika oli kuulemma jonkun kuolleen julkkiksen lapsi ja siis käytännössä julkkis itsekin. Kaikki kuitenkin muuttivat mielensä sillä sekunnilla, kun Harry pistettiin ensimmäisen kerran hoitamaan aloituspotkua. Koko muu joukkue tuijotti suu auki, kuinka pallo lensi lähes maalialueelle saakka.
”Mikä teitä tolvanoita vaivaa!” valmentaja Huiski karjui pilliään heristäen. ”Oletteko te tulleet tänne pelaamaan vai ihailemaan junioripoikaa?”
Sen päivän treenit sujuivat siis kaikin puolin loistavasti, kunhan alkujärkytyksestä oli toivuttu. Erityisen mukavan treeneistä teki se, että St. Malfoyn porukka oli omassa collegessaan viettämässä jonkinlaista typerää juhlaa, joka järjestettiin joka vuosi ja oli kaikille pakollinen.
”Yritetään pitää Harry heiltä salassa”, Wood sanoi pukuhuoneessa. ”Ja Harry, sinun pitää kasvaa mieheksi nyt.” Hän vilkaisi merkitsevästi Harryn ruipelojalkoja ja kapeaa vartaloa. ”Sinua tullaan runnomaan täällä kuin viimeistä päivää, ja koska kusipäät miljonääriystävämme treenaavat nykyään täällä, he yrittävät nylkeä sinut elävältä jopa ennen pelikauden alkua. Niin että sinun olisi parempi ruveta saman tien massakaudelle ja hankkia vähän lihasta.”
”Selvä on, kapu!” Harry sanoi ja nosti käden lippaan. Jonkun muun tekemänä se olisi saattanut aiheuttaa naurunremakan, mutta Harry oli heihin kaikkiin verrattuna niin pieni, että sai aikaan lähinnä tyttöjen taholta aww-reaktiota ja poikien taholta kulmien kohottelua.
Harry osoittautui kuitenkin olevan kestävämpää tekoa kuin he olivat odottaneet. Vaikka St. Malfoy Collegessa ei vielä tiedetty hänen valinnastaan, juttu oli liikkunut Weasley Collegessa äärimmäisen nopeasti. Lähes kaikki tuntuivat kyseenalaistavan Woodin valinnan (arvelivat Woodin seonneen koulun ainoasta julkkiksesta, vaikka Woodille ei ollut vieläkään edes selvinnyt, minkälaisia julkkiksia Harryn vanhemmat olivat olleet), ja Wood otti tavakseen kulkea Harryn perässä tunnilta toiselle sen varmistamiseksi, ettei tätä hakattu. Niin, ja toki myös sen varmistamiseksi, että tämä otti massa- ja treenikauden tosissaan.
”Montako purkka rahkaa olet syönyt tänään, Potter?”
”Sanoin jo, että kaksi!”
”Ei riitä! Minä sanoi, että kaksi aamulla, kaksi päivällä – ”
”Joo, mutta ruokalassa oli tarjolla kanaa, joten minä söin – ”
”Kanaa! Sinä söit kanaa!”
”Joo, ja riisiä.”
”Ei, ei ja vielä kerran ei! Montako kaloria? Mikä proteiinipitoisuus? Potter, minä sanoin, että sinun pitää noudattaa tarkkaa ateriasuunnitelmaa!”
”Mitä väliä sillä on, syönkö minä rahkaa vai kanaa?”
Wood ähkäisi ja liukui pysähdyksiin. He olivat kävelemässä kohti äidinkielenluokkaa, ja olivat parhaillaan erittäin ruuhkaisessa eteisaulassa. Wood ilman muuta oletti, että Potter olisi pysähtynyt katsomaan, mikä häntä järkytti niin kovin, mutta näköjään Potteria ei kiinnostanut, sillä hän harppoi jo puolimatkassa seuraavaa käytävää.
”Odota! Totta kai sillä on väliä! Ateriasuunnitelman – ”
Mutta enempää Wood ei ehtinyt sanoa, sillä juuri silloin joku kaksi kertaa Harryn kokoinen poika – jonka Wood oli tunnistavinaan Michaeliksi, jota hän ei ollut suostunut valitsemaan joukkueeseen – veti kätensä taakse ja huitaisi iskun suoraan kohti Harryn ohimoa. Varoitus oli vasta muotoutumassa Woodin huulilla, kun isku oli jo isketty – Wood muistelikin, että Michael oli jalkapallon sijaan joutunut siirtymään nyrkkeilyharrastuksen pariin.
Wood voihkaisi ja rynnisti katsomaan, miten hänen uudenuutukaisen potkaisijansa oli käynyt. Hyvällä tuurilla poika saataisiin vielä kuntoon…
Mutta kun Wood pääsi lähemmäs, hän tajusi, ettei Harry maannutkaan maassa niin kuin hän oli ilman muuta odottanut, vaan seisoi parin metrin päässä ja tuijotti Michaelia vihaisena.
”Miksi sinä noin teit!” Harry huusi.
Michael näytti aivan yhtä äimistyneeltä kuin Wood tunsi olevansa. Näköjään Potterin pienuudesta oli hyötyäkin, sillä tuollaista lyöntiä ei olisi kuka tahansa pystynyt väistämään.
**
St. Malfoy Collegen pelaajien mielestä oli ratkiriemukasta, että Wood oli mennyt ottamaan niin pienen ja ruipelon potkaisijan joukkueeseen. He tulivat ilkkumaan siitä katsomoon, mutta Woodin suureksi iloksi Potter oli ilkkumiselle täysin immuuni.
”Älä välitä niistä”, Katie sanoi treenien jälkeen pukuhuoneessa. ”Kyllä niiden jutut loppuvat, kun me peitotaan ne matsissa.”
”Joo, en malta odottaa!” Harry sanoi pirteästi.
”No niin joukkue, kamat vauhdilla kasaan ja sitten vielä kuntotreeneihin”, Wood sanoi. ”Ei tarvetta käydä suihkussa, Alicia!” hän huikkasi, sillä Alicia oli vaatemyttyä sylissään kantaen hiipinyt suihkuhuonetta kohti.
”Mutta minä en valitettavasti pääse tänään – ”
”Sinä tulet tänään tai lennät ulos joukkueesta!”
Alicia jupisi itsekseen koko matkan hallin toiseen päähän. Siellä joukkue rojautti lähes yhdenaikaisesti treenikassinsa seinän viereen ja asettui sitten keskelle rinkiin Woodin ympärille. Valmentaja Huiski ei koskaan vetänyt kuntotreenejä.
”Okei, keskitytään tänään lihaskuntoon”, Wood sanoi. ”Äsken tuli jo hyvin juostua, joten voidaan mennä suoraan asiaan. Mennään kuntopiiriä: tuolla vedetään leukoja, tuossa punnerretaan, täällä nurkassa vatsat. Missä meidän painot on?”
”Jos ne idiootit ovat vieneet – ” Fred aloitti.
”Täällä ne ovat”, Angelina keskeytti ja osoitti päinvastaista nurkkaa kuin mihin he yleensä painot jättivät.
”Okei sitten. Maastaveto siellä, ja sitten ojentajat ja hauikset. Otetaan viimeiseen pisteeseen jännehypyt. Toimintaa!”
Neljäkymmentäviisi minuuttia he huhkivat kuntopiirin parissa. Kaikkien yllätykseksi Harry pärjäsi todella hyvin. Siinä vaiheessa, kun Harry alkoi vetää leukoja kuin tyhjää vain, Woodin oli pakko ryhtyä hieman kyseenalaistamaan Harrylle asettamaansa massakautta. Hän lupasi itselleen, ettei enää jatkossa kulkisi Harryn mukana vahtimassa tämän jokaista suupalaa.
”Okei, hyvät treenit, kaikki!” Wood huudahti. ”Otetaan vielä kunnon loppuverkka ja venyttelyt, että ne yhdet iilimadot ehtivät poistua pukkarista. Kevyttä hölkkää ympäri!”
He hakivat juomapullonsa ja alkoivat hölkätä ympäri pientä sinisävyistä tilaa. Toisen kierroksen kohdalla valot sammuivat, mutta kukaan muu kuin Harry ei hätkähtänyt. Kattoon teipatut tähdet valaisivat sen verran, että kukaan ei törmännyt toisiinsa tai seiniin.
”Kunnon tunnelmavalaistus”, Katie sanoi tyytyväisenä, kun he pysähtyivät venyttelemään. ”Voi rentoutua ja kaikkea.”
”Minä rentoudun vasta kun saamme hallin takaisin itsellemme”, Fred Weasley mutisi.
Kun he olivat saaneet kaikki lihasryhmät venyteltyä, Wood tarkasti kellon puhelimestaan ja ilmoitti, että vartti oli umpeutunut ja he voisivat mennä suihkuun. Kaikki heittivät juomapullot kasseihin, nostivat kassit olalleen ja tungeksivat kohti ovea Katie etunenässä.
”Mikä kestää?” Alicia tivasi hetken kuluttua.
”Tämä – tämä ei aukea!”
”Miten niin ei aukea?” Wood kysyi.
”No tule itse katsomaan!” Katie sanoi.
”Sinä olet ollut joukkueessa yhtä pitkään kuin – mitä helvettiä!”
Ovi oli mitä ilmeisimmin lukittu ulkopuolelta. He nykivät ja kiskoivat ja hakkasivat, mutta mitään ei tapahtunut. Heidät oli lukittu sisään.
Loppujen lopuksi ulospääsyyn ei vaadittu muuta kuin tehokasta tiimityötä ja jonkin verran lihaksia. Odottaminen ei ollut tullut kysymykseenkään: Weasley Collegessa oli vielä viime vuoteen asti työskennellyt nihkeä vahtimestari, mutta koululla ei ollut enää tällä lukukaudella ollut varaa maksaa herra Vorolle, joten kukaan ei tulisi tarkistamaan hallia. Sen sijaan reippaat jalkapalloilijat hyödynsivät levytankoa ja tiimityötä. He asettivat tangon vipuvarreksi ja yksinkertaisesti väänsivät oven auki.
Kun he marssivat vain viisi minuuttia myöhemmin ulos ja suuntasivat kohti kampusaluetta, he kävelivät St. Malfoyn bussin ohi. Ikkunoista heitä tuijotti joukko tyrmistyneitä kasvoja. Wood vilkutti hilpeästi ohittaessaan Flintin nyrpeän naaman.
**
Seuraavia treenejä ennen pukuhuoneessa kuhisi. Weasleyn kaksoset olivat olleet pöyristyneitä siitä, että heidät oli sillä tavoin saatu lukittua huoneeseen, ja vaikka Katie kuinka lohdutti, että olivathan he päässeet heti pois, ja Angelina vihoitteli kun kaksoset keskittyivät epäolennaiseen, kaksoset eivät luopuneet kostoaikeistaan.
”Sano nyt sinäkin jotain!” Angelina räyhäsi Woodille, kun heidän vuoronsa alkuun oli vain kolme minuuttia, eikä Weasleyn kaksosilla ollut vielä edes olkasuojia päällään.
”Keksikää jotain sellaista, joka voi odottaa treenien loppuun”, Wood totesi kaksosille. Angelina murjotti.
Treenit eivät sujuneet erityisen hyvin. Valmentaja Huiski turhautui niin paljon, että lopussa hän vain kiljui, vaikka kukaan ei edes tehnyt mitään. Harry riiputti surkeana päätään, vaikka totta puhuen hän oli pelannut parhaiten. Katie, Angelina ja Alicia olivat jotenkin onnistuneet törmäämään kaikki yhteen, ja Angelina raivosi siitä sylki roiskuen Alicialle, joka oli kuulemma jäänyt paikalleen haaveilemaan juuri silloin, kun hänen olisi pitänyt juosta, minkä seurauksena Katie oli väistänyt Angelinaa ja Angelina, joka ei ollut väistänyt yhtään ketään vaan painanut täysillä eteenpäin, ”kuten tässä helvetin pelissä kuuluukin”, oli rysäyttänyt molemmat nurin, ja nyt Katien nenästä vuosi verta.
”Yrittäkää nyt keräillä itsenne joka iikka!” Wood huusi, sillä valmentaja Huiski oli marssinut vihaisena pois kentältä ja jättänyt Woodin siivoamaan sotkut. ”Tämä on jalkapalloa eikä mitään telkkaridraamaa!”
Kaiken kaikkiaan joukkue marssi vihaisena pukuhuoneeseen, eikä heidän tunnelmaansa helpottanut lainkaan, että heillä oli tasan vartti aikaa poistua sieltä ennen kuin heidän vihollisensa saapuisivat paikalle. Tytöt rynnivät ensimmäisenä suihkuun, eikä kukaan valittanut koska Katien naama oli veressä, ja sillä aikaa varusteissaan yhä hikoilevat Weasleyn kaksoset juoksivat johonkin. Wood kiitti onneaan, että Angelina oli suihkussa, ja toivoi, että kaksosilla oli jotain eeppistä mielessään.
Kun olin kulunut kymmenen minuuttia heidän tärkeästä vartistaan, Oliver nousi ja alkoi hakata nyrkillään suihkuhuoneen ovea. Hän oli edelliskerralla uhannut tulla sisään varoituksetta, jos tytöt vielä ylittivät oman suihkuaikansa, joten nämä kipittivät vauhdilla ulos.
Wood ja Harry livahtivat suihkuhuoneeseen sillä aikaa, kun tytöt menivät vessaan. Pian Katien kopista kuului niin hirvittävä kiljahdus, että Wood syöksyi kauhuissaan ulos suihkusta – unohti jopa napata pyyhkeen mukaan – ja riensi paikalle juuri parahiksi nähdäkseen jonkin keltaisen valuvan vessan lattialle. Hiustenkuivaajaa pitelevä Alicia tuijotti sitä kauhuissaan, ja Angelinakin syöksyi ulos toisesta vessakopista. Woodin nähdessään Alicia alkoi kiljua, ja samaan aikaan Katien vessakopin seinien alitse näkyi, kuinka Katie alkoi vimmatusti kuivailla lattiaa.
”Elmukelmua!” hän huusi kopista yhä hieman hysteerisenä. ”Varokaa vessoja!”
”Ei voi olla todellista!” Angelina puuskahti ja painui takaisin vessaan. Wood puolestaan oli juuri rynnistämässä takaisin suihkuhuoneeseen hakemaan pyyhettään, kun kuului karmiva rasahdus ja Angelinan raskas kiroilu.
”Älä vaan sano että joku hajosi!” Alicia kiljui hiustenkuivaajan metelin ylitse.
”Ei hätää, nuo tolvanat vain tekivät klassisen makaronitempun!” Angelina huusi.
Siinä vaiheessa Wood oli saanut pyyhkeen ympärilleen, ja hän palasi vessakoppiin.
”Mitä ihmeen käytännön pilailijoita nuo idiootit oikein ovat?” hän pauhasi. ”Me pelaamme jalkapalloa, ja jos ne luulevat voivansa häiritä meitä vain – ”
”Pois tieltä, Wood!” vessasta ulos tullut Katie kivahti pidellen käsiään hyvän matkan päässä vartalostaan. ”Minä tahdon pestä kädet nyt SAMAN TIEN.”
Jopa hiuksiaan yhä viimeistelevä Alicia väistyi valittamatta, kun Katie tunki hänen viereensä lavuaarin ylle. Katie avasi hanan siististi ranteellaan, laittoi kätensä hanan alle ja –
Alicia kirkui kuin hengenhädässä. Joku oli teipannut lavuaarin vieressä olevan bideesuihkun napin alas, ja nyt suihkusta syöksyi vettä suoraan Alician naamaan ja vasta kuivatuille hiuksille.
”MINÄ MYÖHÄSTYN TREFFEILTÄ!” Alicia kirkui. ”MINÄ NÄYTÄN NIILLE – ”
Ja ennen kuin kukaan ehti estää, Alicia oli naama ja hiukset vettä valuen rynnännyt ulos, missä St. Malfoy Collegen pelaajat istuskelivat bussissa pelivuoroaan odotellen. Kun Alicia ilmestyi takomaan heidän bussinsa ovea, kuski – joko asiasta täysin tietämättömänä tai sitten aivan tarkoituksella – painoi nappia, jolloin sähköovi liukui siististi sivuun ja päästi Alician ryntäämään bussiin keskelle valtavia korstoja, jotka eivät malttaneet odottaa päästäkseen hakkaamaan vastustajansa sairaalakuntoon.
Huolimatta siitä, että Alicia pärjäsi pelikentällä hyvin kasan alimmaisenakin, Wood koki tarpeelliseksi juosta hänen peräänsä – yhä vain pelkkä pyyhe päällään. Onneksi Angelina seurasi myös, sillä yksin Wood ei olisi saanut kiskottua kiljuvaa Aliciaa pois St. Malfoy Collegen pelaajien alta, kun hän joutui toisella kädellä pitämään yhä pyyhettä päällään.
”Ovatko nuo teidän uudet peliasunne, Wood?” Flint kysyi, ja kaikki remahtivat nauruun punakasvoisen Woodin repiessä Aliciaa kohti ovea.
”Varmaan joutuivat nekin hankkimaan käytettyinä”, Montague säesti.
”Lupaan heittää pari lanttia kolehtiin, jotta saadaan heille edes henkselit”, Pucey hihitti.
Wood piristyi vähän kuultuaan myöhemmin, että Weasleyn kaksoset olivat virittäneet pukuhuoneen oven yläpuolelle rehusangollisen hernekeittoa, joka oli läjähtänyt treenivuoron jälkeen suihkunraikkaan St. Malfoyn joukkueen päälle pilaten – niin huhu kertoi – lopullisesti Montaguen uuden puhvelinnahkaisen treenikassin.
**
”Eri collegen pelaajien välillä on havaittu pieniä erimielisyyksiä”, valmentaja Huiski sanoi treenien aluksi. ”Se ei kuitenkaan ole tarkoitus, vaan ideana on, että pelaajat tutustuvat toisiinsa ja hyödyntävät tämän erinomaisen tilaisuuden olla tekemisissä toisen oppilaitoksen oppilaiden kanssa, joilla on samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Jotta pelaajat keskittyisivät enemmän siihen, mikä on olennaista, ja muistaisivat minkä takia täällä ylipäätään ollaan, olemme St. Malfoy Collegen henkilökunnan kanssa päättäneet järjestää ennen varsinaisen pelikauden alkamista ystävyysottelun.”
Weasley Collegen pelaajat seisoivat epämääräisessä läjässä ja tuijottivat hiljaa.
”No niin, ja kun kerran kommentteja ei tällä kertaa onneksi tullut, aloitetaan – ”
”Ystävyysottelu?” Fred Weasley kysyi.
”Ystävyysottelu?” George Wealey kysyi.
” – aloitetaan kevyellä hölkällä kenttää ympäri, olkaa hyvät!”
Alkulämpän sijaan Wood säntäili täysillä yhden pelaajan luota toisen luo ja murahti jokaiselle: ”Se on sitten pakko voittaa!”
Avaruuspiraatti:
Kommenttikampanjasta hyvää iltaa! Valitsin tämän siksi, että muuten en varmaan olisikaan tämän pariin eksynyt (ja että toista tarjoamaasi tarinaa menen muutenkin jossain vaiheessa lukemaan ja kommentoimaan). Välttelen yleensä Potter-fikkejä, koska fandom ei itsessään minua niin kamalasti kiinnosta, mutta tässä vahva AU, minulle vieraammat hahmot sekä jenkki-college-romanssi vetivät puoleensa. Ja ai että, miten mainio tämä tähän asti on ollutkaan! Tykkään kamalasti, miten letkeä fiilis tässä tarinassa on. Tuntuu, että oikein irrottelet ja otat kaiken ilon irti koko AU:sta! Weasley Collegen ja St. Malfoy Collegen vastakkainasettelu on oikein överi, niin kuin sen tällaisessa minusta kuuluukin olla, ja jokaisessa hahmossa on jotain hauskaa. Tykkään, miten pirtsakka ja pikkupoikamainen Harry tässä on, ja että Wood on ihan pihalla sen julkkissuhteista (se kun tulee jo melkein korvista ulos, miten spessu Harry kirjoissa on ja miten sitä aina alleviivataan).
Hehe, kuten jokaisessa hyvässä urheilutarinassa, tässäkin on ystävyysottelu ;D Mikäs sen parempaa kuin leikkimielinen kisailu vihollisjoukkueiden välillä - jos nyt leikkimielisyydestä voidaan edes puhua ;) Odotan mielenkiinnolla kisan lopputulemaa! Mielenkiintoista tulee olemaan myös se, miten Wood ja Flint päätyvät lopulta tutustumaan toisiinsa sen verran paremmin, että otsikon lupaama Wood/Flint toteutuu. Kiitoksia näistä kahdesta osasta, jään seurailemaan!
Nyyhti:
Avaruuspiraatti, voi kiitos paljon kommentistasi!! Pitää harkita, jos yrittäisi uskaltaa jatkossakin tätä AU-puolta, kun kerran sillä saa kivoja lukijoita :) Kieltämättä tämä on mulle sellainen irrottelutarina - ehkä juuri siksi tämä tahtoo niin kamalasti paisua ;D Toivottavasti pidät jatkostakin!
A/N: Tämä loppuficci ei nyt milläääään tahdo toimia, ja tuntuu että mitä enemmän tätä muokkailen, sitä enemmän menen itse sekaisin ;D Päätin nyt vain viskoa tämän kolmosluvun ulos, joten sitten kun yritän saada muuta ficciä toimimaan, enpähän voi enää tätä muokata vaikka tahtoisinkin :D
Luku 3
Kilpailukausi oli jo oven takana, ja joukkueet harjoittelivat lähes joka päivä. Harjoittelua toki vaikeuttivat erinäiset sattumukset, joista inhottavin oli St. Malfoy Collegen pukuhuoneessa irti päästämä rottalauma. Rotat kakkasivat joka ikisen Weasley Collegen pelaajan treenikassiin ja järsivät rikki Alician uutukaisen kondomipaketin sekä Harryn hienot raitasukat. Weasleyn kaksoset keskittyivät treeneissä erityisen huonosti ja joutuivat harva se päivä laastaroimaan neniään, kun saivat pallosta tai kyynärpäästä pohdittuaan kostoja pelaamisen sijaan. Woodin olisi luultavasti pitänyt olla heille vähintään yhtä ankara kuin valmentaja Huiskin, mutta Wood oli liian kiitollinen kaksosten muutamista nerokkaista vastaiskuista. Erityisesti häntä oli ilahduttanut, kun kaksoset olivat onnistuneet värjäämään kaiken St. Malfoyn joukkueen pyykin pinkiksi. Weasley Collegen pelaajat heittivät katsomosta herjoja pinkkipaitaisille vastustajilleen koko sen viikon, joka kesti ennen kuin joukkue sai tilattua uudet pelivaatteet.
Weasley Collegen pelaajat olivat huvittuneet huomatessaan, että joka treenien päätteeksi suurin osa heidän vastustajajoukkueestaan tilasi limun heidän hallinsa aataminaikaisesta limukoneesta. Joko he olivat aivan koukussa tai sitten se vain sopi heidän imagolleen: ainakin Flint näytti aina kävelevältä limumainokselta pidellessään pulloa käsissään. Wood oli sitä mieltä – ja Angelinalla oli tapana tarmokkaasti tukea häntä – että limujen lipittäminen harjoitusten päätteeksi sopi vain velttoilijoille. Niinpä kukaan Weasley Collegen pelaajista ei pahastunut, kun Fred ja George tukkivat limuautomaatin. Sen sijaan Montague suuttui niin paljon, että hän yritti lyödä koneen rikki tajuamatta, että aataminaikaisia koneita ei saa hakattua rikki edes collegekorsto. Sen sijaan Montague sai käteensä hiusmurtuman, joka ikävä kyllä ei kuitenkaan estänyt häntä pelaamasta.
”Mikä helvetti tuo on?” Wood kysyi saapuessaan maanantai-iltana hallille. Heillä oli vuoro St. Malfoy Collegen jälkeen, ja Wood oli ikäväkseen joutunut missaamaan toisen joukkueen haukkumisen tehdäkseen läksyjä.
”Kas, huomasit uuden limukoneemme”, kulman takaa saapasteleva Marcus Flint sanoi rehvastellen.
”Limukoneen?” Wood kysyi äimistyneenä. Muu Weasley Collegen joukkue valui myös pikkuhiljaa paikalle toljottamaan masiinaa, joka muistutti enemmän pientä elintarvikekauppaa kuin limukonetta. Siinä oli kirkkaana loistavat valot, hyllykaupalla tuotteita aina tavanomaisista limuista proteiinipirtelöihin, tuoreisiin hedelmiin ja valmiiksi pakattuihin sushi-annoksiin. Koneen sivussa oli jonkinlainen kosketusnäyttö ja luukku.
”Kyllä vain”, Flint sanoi tyytyväisenä. ”Katsokaa ja oppikaa: tähän asetetaan vain sormi”, hän sanoi ja asetti sormensa kosketusnäytölle ja siihen syttyi valot sekä ilmestyi jonkinlainen valikko, ”valitaan mitä halutaan”, hän painoi yhtä valikon numeroista, ”ja sitten nautiskellaan.” Laitteesta kuului kevyttä hurinaa, ja kokispullo lipui sulavasti jonkinlaisen metallikouran avustuksella luukulle, joka avautui, ja Flint otti virnuillen kokiksensa.
”Luonnollisesti”, paikalle saapunut yhtä lailla virnuileva Montague sanoi, ”tämä tunnistaa vain meidän joukkueemme sormenjäljet. Te taidatte jäädä nuolemaan näppejänne.”
Sekä Flint että Montague nauroivat. Weasley Collegen joukkue tuijotti.
”Ah, saamme toki kiittää tästä loistavasta laitteesta uusinta vahvistustamme”, Flint sanoi. ”Saanko esitellä pelaajan, joka tarjosi meille paitsi tämän hyödyllisen kapistuksen, myös uuden huippuvalmentajan.” Flint ojensi kättään kulman taakse, josta asteli suhteellisen hintelä vaaleatukkainen poika, jolla oli suippo naama ja luihu ilme. ”Tässä on Draco Malfoy”, Flint sanoi maireasti.
**
Se seikka, että Weaslen kaksoset onnistuivat laittamaan pukuhuoneen kaappeihin myrkyttömiä skorpioneja ja siten saamaan St. Weasley Collegen pelaajat hetkelliseen paniikkiin, ei riittänyt kohottamaan Weasley Collegen taistelutahtoa. Kun kaksoset ylittivät itsensä ja onnistuivat tunkemaan mentos-pastilleja limuautomaatin kokispulloihin, minkä takia pullot räjäyttelivät kokiksia ympäri aulaa ja St. Malfoy Collegen pelaajien päälle kolmen päivän ajan, Weasley Collegen pelaajat olivat siltikin iloisia vain pienen hetken. He olivat nimittäin vakoilleet vihollistensa treenejä sen verran, että olivat joutuneet toteamaan Malfoyn valmentajan ilmiömäiseksi. Erityisesti Woodia oli sapettanut, kun hän oli nähnyt Flintin oppivan väistämään sulavasti juuri sen tyyppisen taklauksen, jolla Wood oli viime kaudella saanut Flintin iskettyä kenttään useammin kuin kerran.
”Käsittämätöntä, miten jopa niin keskinkertainen joukkue pystyy sellaisiin suorituksiin”, Wood mutisi kengännauhoja avatessaan. Hän oli saanut nauhat umpisolmuun ja kiskoi niitä vihaisena onnistuen vain kiristämään solmua.
”Älä nyt, kyllä me heidät ystävyysottelussa lyödään”, Harry yritti lohduttaa. ”Pakkohan meidän on, sinä sanoit niin itsekin! Ei voi voida antaa niiden voittaa meitä vain koska niillä on enemmän rahaa!”
Harrylla tuntui olevan jotain henkilökohtaisesti uutta Malfoy-pelaajaa vastaan, ja Woodin kysyessä selvisi, että Harry ja hänen ystävänsä olivat törmänneet Malfoyihin jo high schoolin aikana ja vihanneet toisiaan siitä asti.
”Siksi meidän on nyt tosiaan aivan pakko voittaa heidät, pakko!” Harry puhisi.
Valitettavasti vain heidän treeninsä eivät olleet erityisen lupaavia. Kun ystävyysottelun aika koitti, Weasley College joutui vielä tyytymään suihkuttomaan pukuhuoneeseen, ja tuntui kuin se olisi ollut epäonnen alku koko ottelulle. Angelina rähjäsi kaikille, koska kaikilla paitsi hänellä oli kuulemma asennevamma. Aliciaa ei näkynyt lainkaan.
”Meidän pitää luovuttaa, jos häntä ei pian ala kuulua”, Katie sanoi apeana.
Wood kakoi kuin olisi ollut tukehtumassa. ”Luovuttaa!” hän huusi. ”Ei ikinä! Minä syön ennemmin jätesäkillisen rotankakkaa kuin annan Flintin saada luovutusvoiton! Pelaan vaikka Alician paikkaa omani lisäksi!”
Juuri silloin ovi kävi, ja puuskuttava ja punakasvoinen Alicia saapui paikalle. Kukaan ei tervehtinyt häntä, vilkaisi vain, ja jätti yksin pukuhuoneeseen pukemaan pelikamoja päälle sillä aikaa, kun muut marssivat jo jonossa kentälle. Alicia ei vaikuttanut huomaavan: hän näytti haaveilevalta.
Loppujen lopuksi, Wood ajatteli parin tunnin kuluttua raahautuessaan yhä hikisenä asuntolaan, olisi ehkä ollut parempi jos Alicia ei olisikaan tullut ja he olisivat luovuttaneet. Peli oli ollut heidän kaikkien aikojen surkeimpansa: Alicia ei ollut keskittynyt yhtään mihinkään, kaksoset olivat taklailleet vastustajia riippumatta siitä, oliko näillä pallo ja hyödyttikö se peliä, Harry oli yrittänyt yksin potkia palloa maaliin mutta kukaan joukkueesta ei ollut tullut viimeistelemään työtä, Katie oli yrittänyt jutella Alicialle, Angelina oli pinkonut paikasta toiseen raivosta täristen, ja Wood itse – no, hän oli ehkä keskittynyt hieman liikaa kuittailemaan takaisin Flintin heittoihin. Ehkä hänkin olisi voinut napata pallon itselleen ja juosta sen sijaan, että olisi hypännyt suoraan Flintin päälle, kun tämä oli jälleen kysynyt häneltä niistä kengännauhoista. Ja ehkä hän olisi voinut vain luovuttaa, kun ei ollut ensimmäisellä taklausyrityksellä onnistunut, sen sijaan että olisi rynninyt Flintiä kohti niin monta kertaa, kunnes oli onnistunut. Sillä hetkellä oli tuntunut hyvältä, kun Flint oli tuskanhiki otsallaan tihkuen mutissut ”sinä se et näköjään koskaan luovuta”, mutta hyvä tunne oli häipynyt heti, kun pilliin oli taas vihelletty vastustajan maalin merkiksi.
Pilliin oli todellakin vihelletty vastustajan maalin johdosta monta kertaa. Lopputulos oli ollut 37 – 3, ja ainoasta maalista Wood sai kiittää Harryn loistokasta potkua. Avatessaan raskain mielin huoneistonsa ovea Wood mietti, että voisi saman tien luopua jalkapallostipendistään ja vaihtaa koulua.
**
”Wood… Hei Wood…”
”Turpa kiinni.”
”Mietin vain… Eikö sinun pitäisi olla vetämässä kuntotreenejä?”
”Osaatte tehdä parit vatsat itsekin.”
”Joo mutta…”
”Painu pois ja anna minun olla!” Wood karjaisi ja läimäytti vessan oven kiinni suoraan Fred Weasleyn nenän edestä. Hän oli lukittautunut vessaan heti karmaisevien lajitreenien jälkeen. Hän toki tiesi, että se oli lapsellista ja typerää, mutta hän halusi olla piilossa.
Lopulta hänet haki pois valmentaja Huiski, joka huusi hänelle yhtä kyytiä yli viisi minuuttia. Wood kuunteli alistuneena, kuinka hän oli nolannut koko Weasley Collegen sekä luonnollisesti itsensä, ja nyökkäili nöyränä. Hän oli ihan samaa mieltä, joskin valmentaja Huiski taisi viitata hänen vessaan lukittautumiseensa, kun taas Wood itse tarkoitti heidän häviämäänsä ottelua. Vasta huudettuaan äänensä käheästi valmentaja Huiski käskin Woodin mennä setvimään sotkua, joka oli syntynyt, kun ”joku” oli laittanut Weasley Collegen pelaajien varustekassit täyteen kuolleita sirkkoja ja rottia.
”Ja katsokin, että tällä kertaa teet rehtorille ilmoituksen hygienian vaarantumisesta sekä mahdollisesta tartuntatautien leviämisestä!” Huiski karjui, kun Wood – vihdoin kapteenin velvollisuutensa muistettuaan – pinkoi jo kohti pukuhuonetta.
**
”Ettekö te vähä-älyiset pikkunilkit tajua, että meidän täytyy voittaa heidät pelaamalla?” Angelina kysyi lappaessaan valtavia kukkurallisia ruokaa lautaselleen. He olivat tulleet ruokalaan koko joukkueen voimin pitkien treenien päätteeksi, kuten heillä usein oli tapana. Yleensä se nostatti joukkuehenkeä, ryhmäytti mukavasti, mutta viime aikoina se oli ollut lähinnä tilaisuus hautoa kostoa ja kuunnella Weasleyn kaksosten loistavia uusia jäynäideoita.
”Muuten olisin sinun kannallasi”, Wood sanoi ja kauhoi ruokaa vielä korkeammaksi keoksi kuin Angelina, ”mutta he yrittävät tehdä kaikkensa estääkseen meitä edes harjoittelemasta, joten meidän on pakko kostaa samalla mitalla.”
Angelina tuhahti. ”Ei tuossa ole mitään järkeä. Ne yrittävät estää meitä harjoittelemasta, joten juuri siksi – hitto – ” hänen ruokakasan päälle asettelemansa uuniomena oli lähtenyt vierimään alas, mutta vieressä seisova Katie nappasi sen hänen puolestaan kiinni ” – siis juuri siksi meidän pitäisi nimenomaan keskittyä harjoitteluun ja voittaa heidät. Siinäpä näkisivät.”
”Arvostan järkeilyäsi, Angelina hyvä”, Fred Weasley sanoi.
”Sinäkö muka?” Angelina kysyi, ja Woodkin tuijotti ihmeissään.
”Totta kai”, Fred sanoi loukkaantuneen näköisenä.
”Se vain ei missään nimessä estä meitä siinä sivussa kostamasta heille”, George Weasley sanoi.
Joukkue valtasi suuren pöydän ja istuutui ruokailemaan. Valtavat ruokakeot katosivat tasaista vauhtia, kun he ihmettelivät tätä Weasleyn kaksosten uutta näkökulmaa.
”No, me vain ajateltiin, että ehkä olisi hyvä keskittyä pelaamiseenkin välillä”, Fred puolusteli.
”Ai ihanko totta”, Angelina sanoi ja pyöritti silmiään.
”Muutkin siis huomasivat, kuinka pahasti me otettiin niiltä köniin ystävyysottelussa?” Wood kysyi aivan kuin se olisi tullut hänelle yllätyksenä.
Katie nyrpisti nenäänsä. ”Pelaamiseen on ihan hyvä tietysti keskittyä, mutta minä en tosiaan haluaisi enää löytää rintaliiveistäni rottia, olivat ne sitten kuolleita tai eläviä.”
”Niin, no, siitä se ajatus oikeastaan lähtikin”, George sanoi.
”Mitä, minun rintaliiveistäni vai?”
”Ei tietenkään”, George sanoi ja punastui hieman, ”vaan siitä että ottelun jälkeen sama meno vain jatkui.”
”Me alettiin nimittäin miettiä, että ne ovat olleet täällä jo pitkään, eikä me tähän mennessä olla saatu häädettyä niitä millään – joten mitä jos ne eivät lähde ollenkaan?” Fred sanoi.
Se sai kaikki hiljaisiksi – kunnes Wood puraisi uuniomenaa ja älähti ja hänen silmänsä alkoivat vuotaa. Joku – eikä kenenkään tarvinnut arvuutella, kuka – oli vaihtanut uuniomenat raakoihin sipuleihin, jotka oli naamioitu elintarvikevärillä ja siirapilla.
**
Treenit jatkuivat jokseenkin urheilullisemmissa merkeissä kuin aiemmin, ja kaikilla paitsi Alicialla tuntui olevan taas motivaatio kohdallaan. St. Malfoyn porukka ei enää jaksanut aivan niin usein tulla katsomoon ilkkumaan heille, mutta, kuten Wood kaikille toitotti, sillähän ei ollut heille mitään väliä, koska he eivät aikoneet välittää moisten turhakkeiden puheista muutenkaan.
Joukkueen yhteishenki oli kohonnut mukavasti, kun he olivat porukalla käyneet varastamassa (tai siis lainaamassa) läheisestä supermarketista kymmenittäin ostoskärryjä. St. Malfoy Collegen treenien aikana he olivat tehneet kärryistä täydellisen ympyrän St. Malfoyn bussin ympärille. Oli ollut hulvatonta katsoa, kuinka bussikuski oli raivonnut ja yrittänyt kiskoa kärryjä pois siinä onnistumatta. Oli tarvittu äärimmäisen vihaisten Flintin ja Bletchleyn huomattavia lihaksia, jotta Weasley Collegen huolella väsäämä rinki oli saatu rikottua.
Weasleyn kaksoset olivat vuoranneet pukuhuoneen pierutyynyillä, minkä St. Malfoy College oli kostanut jälleen uudella varustekassipilalla: piilottamalla leikkikäärmeen Katien ja Alician kassin väliin.
”Säälittävää, Flint!” Wood huusi, kun he törmäsivät käytävällä. ”Kuinka monta kertaa te aiotte vielä tehdä saman pilan?”
Flint kiristeli hampaitaan ja mulkaisi nyrpeänä Derrickiä, joka vaikutti loukkaantuneelta.
Montague oli kuitenkin se, joka vastasi. ”Pidä varasi, Wood”, hän sähisi ja heilutteli nyrkkejään. ”Te ette kohta edes tajua, mikä teihin iski.”
Wood nauroi. ”Hui, nyt alkoi pelottaa!”
**
Kilpailukausi oli sujunut hyvin, joskin oli myönnettävä, että Weasley Collegen ensimmäiset vastustajat olivat tunnetusti huonoja. Heidän toisen pelinsä jälkeen vastustajat eivät olleet edes näyttäneet pettyneiltä, ja myöhemmin Wood oli kuullut heidän suunnitelleen bileitä, koska he olivat hävinneet vain kahdellakymmenellä pisteellä.
Valitettavasti St. Malfoy Collegen kilpailukausi oli alkanut aivan yhtä loistavasti, eikä heille ollut sattunut yhtä huonoja alkuvastustajia kuin Weasley Collegelle. Siitä he jaksoivat jatkuvasti muistutella törmäillessään – usein kirjaimellisesti – hallilla. Kerran Katie ei ollut lainkaan varautunut, ja Montague sai hänet kaadettua kipeän näköisesti.
”Eihän mitään mennyt rikki?” Wood kysyi huolissaan.
”Vain tuo ruma naama”, Montague huudahti vahingonilmoisena. Katie, jonka poskeen oli tosiaan tullut ikävä ruhje, sylki verisen limaklimpin suoraan Montaguen puhtaanvalkoisille Niken lenkkareille. Vähän kauempana seisoskeleva Flint loi Woodiin ja Katieen oudon katseen – hetken se näytti melkein ihailevalta, mutta sitten Wood räpäytti silmiään ja huomasi nähneensä väärin.
**
St. Malfoy College oli viikonloppuna taas voittanut yhden lohko-ottelun, ja he olivat saapuneet sen päiväisiin treeneihin niin rehvastellen, että Weasley Collegen pelaajien hermot olivat kiristyneet pelkästä heidän näkemisestään. Heillä oli itsellään takana poikkeuksellisen rankat treenit, ja kaikkien joka ikinen lihas tuntui muuttuneen pelkäksi veteläksi hyytelöksi.
”Jääkää odottamaan, meillä on idea”, Fred sanoi, kun he seisoivat rivissä ja tuijottelivat murhanhimoisesti St. Malfoyn porukkaa, joka oli taas kerran geelannut yhtenevästi hiuksensa ja pukeutunut puhtaanvalkoisiin edustuspaitoihin.
Niinpä he jäivät katsomaan vastustajiensa treenejä. Huippuvalmentaja teki edelleen huipputyötä, mutta muuten treenit eivät – Weasley Collegen iloksi – olleet St. Malfoyn parhaat. Montague taisi vahingossa murtaa Derrickin sormen, ja puolivälissä treenejä Bole alkoi käyttäytyä oudosti. Kesken hyökkäyskuvion harjoittelun hän yhtäkkiä kaartoi kohti pelikentän laitaa ja jäi nojailemaan siihen sekä naureskelemaan itsekseen. Valmentaja ajoi hänet pois kentältä, ja hän jäi tyytyväisenä katsomoon istumaan ja ryystämään juomapullostaan siihen malliin, että siinä oli ilmeisesti muutakin kuin vettä.
Kun treenit loppuivat, St. Malfoyn porukka raahautui pukuhuoneeseen ja Weasley Collegen väki hipsi perään. Kaksosten ohjeesta he jäivät seisoskelemaan pröystäilevän limuautomaatin viereen. Kovin kauaa heidän ei tarvinnut odottaa.
”MITÄ PERKELETTÄ TÄMÄ ON!” pukukopista kantautui huuto. ”MITÄ NE OVAT TEHNEET TÄLLE VEDELLE!”
Pukuhuoneen ovi avautui. Suihkuhuoneesta lemahti ällöttävä haju, ja koko Weasley Collegen joukkue näki ruskeana suihkusta ryöppyävän veden. Suihkussa olleet Flint, Montague ja Bole kietoivat nopeasti ruskeiksi värjäytyviä pyyhkeitä ympärilleen. Kaikkien naamat olivat punaiset, mutta kaikkein vihaisimmalta näytti Bole, joka ärjyi edelleen.
Weasley Collegen joukkue nauroi näkymälle. Woodin katsellessa Flint korjasi päällään olevaa pyyhettä, ja Wood huomasi, kuinka liemikuution ruskeiksi värjäämät vesipisarat kiiltelivät hänen ihollaan ja korostivat hyvin muodostuneita lihaksia. Wood hämmentyi ajatustaan ja ryhtyi nauramaan kovempaan ääneen.
**
”Finaaliottelut lähestyvät”, Wood sanoi. ”Meidän pitää treenata entistä enemmän, jos aiomme päästä niihin! Kauden tähänastiset voitot eivät vielä merkitse yhtään mitään!”
”Aivan, siitä tulikin mieleeni”, valmentaja Huiski sanoi. ”Wood on täysin oikeassa: finaaliottelut lähestyvät, ja treenejä on lisättävä. Sama pätee toki myös hallimme tämänkautisiin vuokralaisiin. Heillä menee paljon turhaa aikaa edestakaisin matkustamiseen, joten he ovat päättäneet vuokrata asuntolahuoneita.”
”Mutta meidän asuntolammehan on täysi”, Alicia sanoi äimistyneenä. Hän jos kuka tiesi sen, sillä hän oli yrittänyt vaihtaa huonetta lähemmäs poikaystäväänsä, mutta yhtäkään ei ollut ollut vapaana.
”Nimenomaan”, valmentaja Huiski vastasi. ”Joten, koska teillä on kuitenkin yhteinen intressi, jokainen teistä majoittaa yhden pelaajan omaan huoneeseensa.”
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
Siirry pois tekstitilasta