Kirjoittaja Aihe: Saari, S, fantasia, 7/7  (Luettu 1946 kertaa)

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
Saari, S, fantasia, 7/7
« : 05.06.2018 19:11:38 »
Kirjoittaja: Lyra
Ikäraja: S
Varoitukset: -
A/N: tästä musiikkia, seuraavissa tunnelmakuvia (S): xxxxxx


SAARI



Tuuli
Jossain tämän tuulen sisällä on ääni, joka kutsuu minua. Se ääni kiertää tuulen mukana koko saaren. Aina rannan raunioilta, kylän läpi, ylös kallioille saakka. Se tuulee läpi reiän kalliossa ja soi korvissa.

Tuuli tuoksuu mereltä. Se saapuu mukanaan seireenien suolaiset kyyneleet. Se saa liekit pylväiden suojissa heilumaan ja vartiossa seisovat kääntävät siltä katseensa. Tuuli tuo varjoissaan mukanaan muukalaisen; lapsen, joka ei kuulu sinne.

Se on tuulen tahto. Se on viesti mereltä ja kansalta sen toisella puolen.

Ääni on viesti minulle. Viesti, jota en myöhemmin muista, mutta joka siinä hetkessä käskee minun avata silmäni. Sillä minä olen tuo lapsi, tuo muukalainen.







Muukalainen
Nyt en enää ole lapsi.  Olen kasvanut. Odottanut kärsivällisesti vuorovesien vaihtumista ja ajan kulumista. Vuosista huolimatta olen edelleen ulkopuolinen, muukalainen tällä pienellä saarella. He ovat asuneet täällä pitkään. Pidempään kuin minä ja pidempään kuin viisi, kuusi elinikää. He kyllä tietävät kuinka kauan, mutta eivät kerro minulle.

Me asumme kylässä, jonka laitoja rajaavat muurit ja meri. Kivipaadet nousevat tummasta vedestä ja näyttävät, missä alkaa meidän alueemme. He rakastavat uida ja sukeltavat mereen silmääkään räpäyttämättä, vaikka kauempana ulapalla tuulee ja meri myrskyää. Eivätkä he ui yksin. Siellä missä jalat potkivat vauhtia, on mukana myös pyrstö.

Minä opin uimaan, jotta voisin uida pois.
« Viimeksi muokattu: 10.06.2018 11:05:16 kirjoittanut Lyra »

Gernumbli

  • ***
  • Viestejä: 239
  • Sisimmässään pieni kiusankappale
    • Tekstit
Vs: Saari, S, fantasia
« Vastaus #1 : 06.06.2018 21:14:35 »
Kaunis, herkkä
"Gnome saliva is enormously beneficial! Luna, my love, if you should feel any burgeoning talent today — perhaps an urge to sing opera or to declaim in Mermish — do not repress it! You have have been gifted by the Gernumblies!"

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
Vs: Saari, S, fantasia
« Vastaus #2 : 07.06.2018 20:50:00 »
kiitos kommentista Gernumbli!





Seireeni
Uin seireenin kanssa, ensin kilpaa, sitten yhdessä, pidän käsistä kiinni ja roikun mukana. Pyrstö on tumma ja potkii vauhtia niin, että merivesi loiskuu silmiini. He ovat kokoontuneet katsomaan. Heille tämä on huvia. Muukalainen ui ensi kertaa seireenin vierellä.

Minun oloni on leijuva. Tumma vesi kannattelee minua, enkä ole sidottu saaren harmaisiin kiviin tai kuiviin polkuihin. Meri ei purista minua kasaan kuten ilma, eikä tuuli työnnä minua kohti kallioita, kun potkin vauhtia seireenin rinnalla.

Minulle hurrataan kivipaasien välistä ja seireeni karkaa vierestäni. Aallot kohoavat vierelläni, mutta en pelkää hukkuvani, vaikka nyt olen yksin. Sukellan, enkä näe muuta kuin tummana vellovan meren.






Meri
Tällä puolella saarta merivesi on kirkkaan sinistä. Turkoosia. Se kimaltaa kaukana alhaalla ja kallioiden juurella meri ei melkein ollenkaan lyö aaltojaan vasten kiveä. Minä seison kallion reunalla, siinä missä näkee omat jalkansa ja näkee kuinka paljon voi pudota. Olen melkein varma, että tunnen kädet selälläni, ennen kuin horjahdan. Samassa olen ilmassa tuon sinisen massan yllä.

Käsi tavoittelee rannettani ja minä roikun elämän ja kuoleman rajalla. Tahdon enemmän kuin mitään, että minut vedetään ylös. Ranteeni ympärillä ote on tiukka ja käsi kylmä.

Minut kiskotaan takaisin kalliolle ja on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kuin en hetki sitten olisi leijunut meren yllä.

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
Vs: Saari, S, fantasia, 7/7
« Vastaus #3 : 10.06.2018 11:05:00 »

Saari
Minä juoksen, hyppään yli avonaisen vallihaudan ja pujahdan oksien välistä tielle, joka johtaa siksakkia ylöspäin. Tie on hiekkaa ja maa on niin kuiva, että se halkeilee. Tien molemmin puolin on köydellä erotettu kappaleet peltoa, jossa pitäisi kasvaa vehnää. Seuraan varjoa edelläni ja luulen, ettei minua ole huomattu, ennen kuin hän kääntyy minun puoleeni.

Tällä kukkulalla on saaren pellot, ja toisella, joka nousee kylän takana on kuiva männikkö ja kalliot. Saarella kaikki on lähellä ja meri puristaa kasaan joka puolelta. Taivas on pilvessä, mutta silti maa jalkojeni juuressa kiehuu.

Vastoin odotuksiani en saa nuhteita siitä, että olen jälleen kerran kylän ulkopuolella.





Keho
Vain rikkaimmat voivat tilata mantereelta itselleen uuden kehon. Köyhimmät jäävät jumiin vanhoihin ja raihnaisiin kehoihinsa. Minun kehoni kasvaa lapsesta nuoreksi ja nuoresta hitaasti aikuiseksi, mutta saaren asukkaat aloittavat elämän uudessa kehossaan aina aikuisena. Siinäkin suhteessa olen erilainen ja sekin tekee minusta muukalaisen.

Kauan sitten kuulin tarinoita. Tarinoita, joissa ensimmäiset nousivat vedestä maalle ja raahautuivat niin pitkälle kuivalle maalle, että heidän pyrstönsä täyttyivät verisistä haavoista. Lopulta auringonvalo kuivatti haavat ja päivän väistyessä pyrstö oli kadonnut.

Saarelaisten kehot vaihtuvat, sillä alkuperäiset palasivat mereen. He eivät näytä enää samalta, mutta jokainen heistä muistaa silti, miltä tuntuu sukeltaa ilman, että tarvitsee nousta enää pintaan.





Sade
Pisarat polttelevat ihoani ja jättävät arpia käsiini. Siksi minä olen sisällä, kun muut viettävät juhlaa ulkona. Minun ihoni ei kestä tätä sadettta, mutta he ovat erilaisia. Happo sataa pois heidän iholtaan ja uudistaa. Kadut ovat täynnä lyhtyjä ja iloa. He kaikki riemuitsevat tänä päivänä. Tämä on uudistumisen päivä, tämä on päivä jona sataa.

Sormeni naputtaa kivistä seinää. Katson kuinka he yksitellen sukeltavat tumman meren aaltoihin ja jättävät minut tänne. He kyllä tulevat takaisin, ovat aina tulleet ja tulevat aina tulemaan.

Minä olen erilainen, muukalainen. Tämä saari on silti minun kotini. Sadepäiviä on vain yksi vuodessa, enkä minä tahdo paeta enää.

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Vs: Saari, S, fantasia, 7/7
« Vastaus #4 : 08.12.2018 00:07:22 »
Hyvää iltaa kommenttikampanjasta! (Pahoittelen, että olen 4min myöhässä / tai 7min, kuten finin kello näyttää ;D) Valitsin tämän luettavakseni, koska fantasia + nimi yhdistelmänä iski minuun jostain syystä ennen tarinan lukemistakin mystisinä. Ehkä se johtui siitä, että saari on miljöönä jo itsessään todella jännittävä ja vallan mainio kaikenlaisille mysteereille, sellainen suljettu paikka, josta ei pääse lähtemään pois.

Lainaus
Minä opin uimaan, jotta voisin uida pois.
Pidän tästä kohdasta, summaa mielestäni hyvin sitä tunnetta, mikä tulee, kun ei oikein kuulu joukkoon. Muut opettelevat uimaan ja niin tekee kertojakin, mutta ihan eri motiivein. Pidän myös näisten ensimmäisten raapaleiden fiiliksestä. Kertoja on tavalla tai toisella joutunut paikkaan, jonne hän ei kuulu, mutta keinoa lähteä pois ei ole. Tämä on yksi asia, miksi saaret sopivat tällaiseen niin hyvin! Meri ei ole mikään yliluonnollinen asia, se on vain vettä, mutta silti ihminen on niin pieni luonnonvoimien edessä, ettei saarelta noin vain uida pakoon. Kertojan on vain pakko sopeutua tilanteeseen, vaikka häntä ei selvästikään ole saarelle luotu.

Lainaus
Sukellan, enkä näe muuta kuin tummana vellovan meren.
Tästäkin kohdasta pidän. Kertoja tekee juuri sitä, mitä tilanteessaan voi, eli sopeutuu saaren asukkaiden elämään. Hän tekee asioita, joita muiltakin odotettaisiin, mutta silti, kun hän sukeltaa pinnan alle, ei häntä vastassa ole muuta kuin tumma meri. Ei mitään ihmeellistä, elämää mullistavaa. Vain se sama todellisuus, mikä ennenkin: hän muukalaisena ja meri, joka ei aivan taivu hänen tahtoonsa.

Meri-raapaleessa on sellaista vastakkainasettelua, jota en aivan osaa nimetä. Päähenkilö ei halua kuolla ja hänet pelastetaankin tiputukselta, mutta silti pelastajan ote on tiukka ja kylmä – ei lämmin ja varma, kuten voisi kuvitella tuollaisessa tilanteessa päähenkilön ajattelevan. Toisaalta alla on tyyni ja kimalteleva meri, kaunis ja todella kutsuva. Juuri sellainen, johon kuka tahansa varmasti haluaisi hypätä. Ajattelen tätä raapaletta ehkä niin, että vaikka päähenkilö ei halua kuolla, pelastus ei silti välttämättä ole yhtään sen parempi vaihtoehto.

Keho-raapale jätti minut vähän hämmentyneeksi. Saari on tuntunut tähän asti hyvin suljetulta, mutta nyt maailmasta esitelläänkin täysin uusi piirre: saaren asukkaat voivat rahalla tilata itselleen uuden kehon mantereelta. Tietenkin on täysin tulkintakysymys, mitä tälläkin tarkoitetaan, mutta scifihöpsönä minä tietenkin heti ensimmäiseksi ajattelin jotain "kasvatamme ihmisiä koeputkissa" -bisnestä. Pidin tästä raapaleesta ehkä vähiten juuri sen takia, että se sekoitti täysin minun pasmani Saaren maailmasta :D

Minulle ei viimeisimmästä raapaleesta jää lainkaan toiveikas olo. En oikeastaan edes usko kertojaa. Kertoja on ajettu väkisin sisälle samalla, kun muut saaren asukkaat ilakoivat ulkona, sukeltavat mereen ja jättävät kertojan yksin. Vaikka sadepäiviä olisikin vain yksi vuodessa, kertoja ei silti kuulu saarelle. Hän tietää sen varmasti hyvin itsekin. Ehkä tämä on vain minun sisäinen angst-rakastajani, joka nostaa tässä nyt päätään, mutta minä tykkään tulkita tätä viimeistä raapaletta siten, että kertoja on hyväksynyt kohtalonsa ja yrittää ehkä huiputtaa itseään vakuuttelemalla, että no kerran vuodessa on vain näin, en minä halua enää paeta. Ja tämä minun tulkinta saa vain lisää pökköä pesään juuri tuon paeta-sanan käytöstä. Pakenemisella on vain hyvin erilainen sävy kuin esimerkiksi lähtemisellä.

Minulla pisti sanojen toistaminen välillä silmääni tätä lukiessa, erityisesti saman lauseen sisällä.
Lainaus
Minä opin uimaan, jotta voisin uida pois.
Lainaus
He kyllä tulevat takaisin, ovat aina tulleet ja tulevat aina tulemaan.
Tuon ensimmäisen olisi voinut laittaa esimerkiksi Minä opin uimaan, jotta pääsisin täältä pois.

Lyhyesti sanottuna tämä oli oikein kiva raapalesarja. Tässä oli juuri sellaista mystiikkaa, jota toivoinkin, kun tämän valitsin! Kiitoksia :3

// Ai niin! Piti vielä sanoa, että musiikki ja kuvat osuivat mielestäni nappiin tälle raapalesarjalle. Tajusin tsekata ne vasta sen jälkeen, kun tämän ensimmäisen kerran luin, mutta ehkä sitten se kertoo jotain mahdollisesti onnistuneesta tunnelmasta, kun kerran inspiraatiomuruset vastasivat ainakin minun mielikuviani ja fiiliksiäni lukiessa ;D
« Viimeksi muokattu: 08.12.2018 00:14:01 kirjoittanut Avaruuspiraatti »

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"