Kirjoittaja Aihe: Voltron: Maanantaidisko | S | draama, UST | Shiro/Keith | one shot  (Luettu 3015 kertaa)

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Se, jossa on maanantaidisko, glitteriä ja yksi Shiron perään haikaileva Keith.

Nimi: Maanantaidisko
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Beta: Beelsebutt
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Paritus: Shiro/Keith (höystettynä sivu-Hunk/Lancella)
Tyylilaji: AU, draama, UST
Ikäraja: S
Haasteet: Otsikoinnin iloja (ajankohtaotsikko)
Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Voltron: Legendary Defenderin luojille. En ansaitse tällä rahaa.

A/N: Kiitos paljon irkkiläisille, joka heitteli mulle inspiraatiosanoja, kun niitä pyysin! o/ Tällaiseen pieneen hölmöyteen ne minut inspiroi ^.^ Tämä on AU, jossa Keith ja kaverit opiskelee Galaksikasarmilla ja Shiro on ylempi upseeri ja opettaja. Voltronista tai muukalaisista ei ole tietoakaan. Kiitos kaunis Bbuttikselle, joka betasi ja esihuusiluki tämän minulle <3

// Editoitu 18.6.2020




M A A N A N T A I D I S K O


Basarin tumma pulssi tuntui koko kehossa. Se hakkasi luiden ytimissä ja kaikui sydämen kammioissa, sai sen sykkimään samassa tahdissa. Keith keinui musiikin mukana silmät suljettuina. Musiikki iski lihaksiin kuin hyökyaalto täynnä syntetisaattorin elastisia sointuja, jotka sekoittuivat Keithin mielessä neonvaloihin ja diskopallon pyörivään tähtimereen. Keith pyöri sen mukana – tai ehkä se oli sittenkin tanssilattia, joka pyöri hänen sijastaan. Lakritsin makuiset shotit polttivat yhä kurkussa. Keithin olo oli kevyt, kevyempi kuin aikoihin, ja hän nauroi estoitta, kun vieraan miehen huulet hamusivat hänen kaulaansa. Ne imivät hänen ihoonsa punaisia jälkiä ja jättivät kuuman polun hänen solisluultaan suunpieleen.

”Keith!” joku huusi Keithin korvaan ja repi hänet vieraan käsivarsilta, ennen kuin tämän huulet ehtivät hänen omilleen. Keith räpytteli silmänsä auki ja kohtasi Lancen tummansiniset silmät. Niiden katse oli aivan yhtä utuinen kuin hänenkin, jos ei utuisempi. Glitteri Lancen poskipäillä ja silmänsyrjissä kimalteli diskopallon valoissa, ja hänen huulensa olivat punaiset ja pöhöttyneet.

”Keith”, Lance henkäisi Keithin kasvoille ja otti tukea tämän hartioista. ”Me ollaan lähdössä takaisin parakeille.”

Keith katsoi Lancen olkapään yli Hunkia, joka seisoi tanssilattian reunalla ja näytti siltä, kuin olisi ollut Lancen huulissa koko illan kiinni – ja niinhän hän luultavasti oli ollutkin. Keith katsoi Lancea taas silmiin ja nyökkäsi tarpeettoman suurieleisesti.

”Okei.”

”Tuletko sä meidän kanssa takaisin?” Lance kysyi.

Keith oli juuri vastaamassa myöntävästi, kun viima kylmää pakkasilmaa iski vasten hänen kuumaa ja hikistä ihoaan. Hän katsoi yläviistoon tanssivien ihmisten päiden yli ulko-ovelle ja unohti hetkeksi kaiken muun.

Shiro näytti erilaiselta siviilivaatteissaan. Hänen hiuksissaan, kaulahuivillaan ja mustan villakangastakin harteilla oli lumihiutaleita. Shiro käytti kasarmilla aina harmaata puvuntakkia ja silitettyjä housuja, mutta nyt hänellä oli tiukat farkut ja takin alla pelkkä kireä t-paita. Keith olisi ehkä jäänyt tuijottamaan, ellei Lance olisi napsuttanut sormiaan hänen silmiensä edessä.

”Keith? Tuletko vai jäätkö?”

Keith hengitti syvään. Ilma oli paksunaan hiestä ja toisiinsa sekoittuvien parfyymien tuoksuista, mutta se ei ollut syy, miksi hänen oli äkkiä vaikea ajatella selkeästi.

”Kamu hei?”

”Viisitoista minuuttia”, Keith henkäisi. ”Odottakaa mua viisitoista minuuttia.”

”Vartti, selvä. Me ollaan ulkona”, Lance sanoi ja palasi takaisin Hunkin luokse. Keith katsoi heidän peräänsä (Hunk kietoi käsivartensa Lancen ympärille ja Lance tarttui Hunkin pakarasta kiinni) niin kauan, kunnes he katosivat narikoille. Sitten hän työntyi väkijoukon läpi tanssilattian toiseen päähän ja nousi portaat ylös baaritiskille. Shiro istui syrjässä muista ja puhui baarimikon kanssa, tilasi ehkä juotavaa. Hän hymyili hurmaavasti, ja Keithin sydän hakkasi aavistuksen nopeammin. Kun baarimikko käänsi selkänsä, Keith kiirehti Shiron luokse ja painoi toisen kätensä tämän olalle.

”Hei.”

Shiro säpsähti, mutta hymyili ilahtuneena, kun huomasi hänet. ”Hemmetti, Keith. Älä säikäyttele tuolla tavalla.”

”Sori”, Keith virnisti ei lainkaan pahoillaan ja istui tyhjälle jakkaralle Shiron viereen. ”Pakko sanoa, että sut mä olisin viimeiseksi odottanut näkeväni täällä.”

”Samaa voisin sanoa sinusta”, Shiro naurahti ja nyökkäsi baarimikolle, kun tämä laski oluen hänen eteensä.

Keith kohautti olkiaan. ”Lance ja Hunk halusivat tuoda mut tänne.”

”Kiva kuulla”, Shiro sanoi ja kuin vahingossa hipaisi Keithin kylkeä nostaessaan toisenkin kätensä tiskille. ”Pojatko laittoi sulle myös glitteriä naamaan?”

Keith kosketti kasvojaan. Hän oli jo ehtinyt unohtaa koko glitterin.

”Näyttää hyvältä”, Shiro kehui ja piilotti kummallisen hymynsä olutlasin taakse.

”Kiitos.” Keith otti Shiron reidestä tukea nojatessaan lähemmäs. ”Joten”, hän aloitti, ”mitä sä sitten teet täällä? En tiennyt, että sä olet diskoihmisiä.”

Shiro nauroi syvältä rinnasta ja silitti Keithin selkää. Kosketus oli viaton, taas kuin vahinko, mutta Keithin ihon alla poreili, sillä hän tiesi, ettei Takashi Shirogane tehnyt mitään ikinä vahingossa.

”Unohdin, että täällä pidetään maanantaidiskoja”, Shiro myönsi. ”Taidan lähteä takaisin parakeille lasillisen jälkeen.” Hänen katseensa valui Keithin silmiltä alas huulien kautta kaulalle. Hän virnisti. ”Sulla ainakin näyttää olleen hauskaa.”

Keith nosti kätensä refleksinomaisesti kaulansa peitoksi. Shiro hymyili hänelle varsin tietäväisenä ja hörppäsi taas tuopistaan.

”Etkö sä aio tarjota mulle juotavaa?” Keith kysyi, kun hiljaisuutta oli jatkunut niin pitkään, että kappale oli ehtinyt vaihtua hitaampaan.

Shiro kohotti Keithille kulmiaan. ”Sä näytät juoneen jo tarpeeksi.”

”Ei sitten”, Keith sanoi. Olihan hän jo arvannut, että vastaus olisi ei. Hän nojasi lähemmäs. ”No tanssisitko sä sitten mun kanssa? Ne soittaa aina pari hidasta kappaletta peräkkäin.”

Keith oli varma, että Shiro kieltäytyisi, mutta tämä laskikin tuskin puoliksi juodun tuoppinsa tiskille, nousi ja ojensi hänelle kätensä.

”Yksi tanssi”, Shiro sanoi, ”ja sitten lupaat lähteä nukkumaan. Sulla on huomenna simulaatioharjoituksia heti aamusta.”

Keith pomppasi pystyyn ja tarttui Shiron ojennettuun käteen. Tämän kämmenen iho tuntui lämpimältä ja pehmeältä, hyvältä hänen kädessään. Keith veti Shiron alas tanssilattialle ja kietoi kätensä tämän niskan taakse, kun he löysivät sopivan paikan muiden tanssijoiden lomasta. Shiro laski kätensä hänen kyljilleen ja veti hänet tottunein elein lähemmäs itseään. Keith tuskin kuuli musiikkia enää sydämensykkeeltään, mutta Shiro keinutti häntä varmoin ottein oikealle ja vasemmalle. Keith painoi kasvonsa Shiron hartiaa vasten ja hengitti syvään. Shiro tuoksui suihkulta ja siltä vaatimattoman tuoksuiselta partavedeltä, jota hän oli käyttänyt niin pitkään kuin Keith vain jaksoi muistaa. Shiron paita oli kireä, ja Keith oli varma, että pystyisi tuntemaan tämän lihasten rajat sen läpi, jos vain rohkaistuisi kokeilemaan. Sen kaula-aukkokin ulottui niin alas, että Keith olisi voinut halutessaan painaa huulensa Shiron paljaalle iholle. Hänen tarvitsisi vain siirtää vähän päätään. Hän mietti, miltä se tuntuisi, Shiron suuteleminen. Olisiko Shiron iho kaikkialta yhtä lämmin ja pehmeä kuin tämän kämmenkin? Suutelisiko Shiro takaisin, jos hän vain tekisi aloitteen?

Kappale loppui liian nopeasti. Keith oli niin uppoutunut ajatuksiinsa, että huomasi sen vasta, kun Shiro jo johdatti häntä pois tanssilattialta kohti narikoita.

”Sä et juonut sun olutta loppuun”, Keith sanoi vastahakoisena, kun Shiro ojensi hänelle hänen takkinsa.

”Ei se mitään”, Shiro sanoi ja veti oman takkinsa päälleen. ”Ei mun budjettini yhteen olueen kaadu.”

Keith yritti keksiä vielä jotain vastaan sanottavaa, mutta Shiro oli jo auttanut hänelle takin päälle ja työntänyt hänet talvipakkaseen.

”Sulla on aikainen aamu, muistatkos”, Shiro sanoi. Keithin pettymys taisi paistaa hyvin hänen kasvoiltaan, ainakin Shiro hymyili hänelle pahoitellen.

”Joo, niin on…” Keith mutisi ja tunki kädet taskuihinsa. Shiro silitti taas hänen selkäänsä, mutta se ei liioin häntä lohduttanut. Hän olisi halunnut jäädä vielä hetkeksi tanssimaan. Hän ei tiennyt, milloin pääsisi taas seuraavan kerran niin lähelle Shiroa.

Mitä kauemmas he kävelivät, sitä enemmän Keithin pää tuntui selviävän. Kevyt tunne vaihtui pian tutuksi vitutukseksi, joka vaivasi häntä usein. Hän piilotti kasvonsa talvitakkinsa korkeaan kaulukseen ja potki tiellä lojuvaa limutölkkiä. Tuore hanki kimalteli katulamppujen valossa hieman samaan tapaan kuin diskopallo tai tähdet pohjoisella yötaivaalla. Kaukana taivaanrannassa erottui Kanadan tukiaseman valojen hehku havumetsän yläpuolella. He olivat olleet siellä nyt kolme viikkoa, melkein puolet siitä ajasta, jonka he vielä kokonaisuudessaan siellä viettäisivät. Keith piti Kanadasta. Hän oli toki tottunut aavikon kuumuuteen, mutta täällä hän tunsi olonsa silti levollisemmaksi. Ehkä se johtui lyhyemmistä päivistä ja raikkaamman tuoksuisesta ilmasta.

”Voin maksaa sunkin matkasi”, Shiro tarjosi, kun he seisahtuivat taksikatoksen alle ja painoivat tilausnappia.

Keith nosteli jalkojaan ja painoi kätensä syvemmälle taskuihinsa. Pakkanen nipisteli jo hänen paljaita korviaankin.

”Onko sun kylmä?”

Keith ehti tuskin katsoa Shiron suuntaan, kun tämä jo kietoi kaulahuivinsa hänen päänsä ympärille.

”Sun olisi pitänyt pukea lämpimämmin”, Shiro moitti. ”Emme ole enää Arizonassa.”

Keith tuhahti ja katsoi muualle.

”Hei”, Shiro huokaisi ja sipaisi peukalonsyrjällään hänen poskeaan. ”Mikä on?”

”Ei mikään”, Keith sanoi. Joskus häntä ärsytti se, kuinka Shiro luki häntä kuin avointa kirjaa.

”Valehtelet. Näen, että murjotat.”

”En mä murjota”, Keith sanoi huulet mutrussa ja otsa syvillä rypyillä. ”On vain vähän paska fiilis. Ei mitään sen ihmeempää. Varmaan laskuhumala.”

Shiro kohotti kulmiaan. Hän silitti otsahiuksia Keithin silmien tieltä. ”Miten se nyt sillä tavalla? Sulla näytti olevan hauskaa vielä hetki sitten.”

”No en minä tiedä”, Keith mutisi. ”On vain.”

Shiro kallisti päätään. Hän laski kätensä Keithin otsalta takaisin tämän poskelle, eikä Keith enää pystynyt katsomaan tätä suoraan silmiin.

”Halusit jäädä pidemmäksi aikaa”, Shiro totesi.

Keith pudisti päätään, mutta vilkaisi Shiron kasvoja. Tämän katse oli pehmeä, sellainen, joka sai hänen poskensa punoittamaan muustakin kuin pakkasesta. Shiron peukalo pyyhkäisi hänen alahuulensa yli, ennen kuin tämä päästi hänestä kokonaan irti ja astui kauemmas.

”Meidän taksin pitäisi tulla kohta.”

Keith seurasi Shiron perässä kuin magneetin vetämänä ja painoi otsansa tämän hartiaa vasten. ”Mä haluan suudella sua”, hän mutisi takin kangasta vasten. ”Mä haluan suudella sua ihan helvetin paljon.”

Shiro hymähti. Se oli kuiva ja lyhyt ääni, ei lainkaan kuten ne naurahdukset, joihin Keith oli tottunut. Siinä ei ollut mitään iloista. Keith tiesi, että oli ylittänyt sen näkymättömän rajan, josta he eivät koskaan puhuneet, mutta ei pystynyt astumaan Shiron viereltä sivuun.

Ja sitten Shiro painoi suunsa Keithin päälaelle. Keith sulki silmänsä.

”Tiedän”, Shiro puhui hiljaa hänen hiuksiinsa, ”ja sä tiedät, että olen ylempi upseerisi.”

”Voin kyllä herroitella sua, jos se sitä vaatii”, Keith sanoi. Hän tarkoitti sen vitsiksi, mutta onnistui kuulostamaan vain katkeralta. Ja katkeralta hänestä tuntuikin.

”Älä ole typerä”, Shiro sanoi vakavana.

Keith näki sen merkikseen vetäytyä. Kun hän kuitenkin nosti otsansa Shiron hartialta, Shiro painoi huulensa hetkeksi hänen suunsyrjälleen.

”Mietitään sitä uudestaan, kun olemme kahden ja sulla on pää selvänä”, Shiro kuiskasi. ”Okei?”

Keith nosti katseensa hämillään Shiron silmiin, mutta tämän huomio oli jo autotiessä ja lähestyvissä ajovaloissa, eikä hän onnistunut tavoittamaan enää tämän katsetta. Hän nojasi Shiroa vasten ja Shiro kietoi kätensä hänen hartioidensa ympärille kuin tottumuksesta. Tällä kertaa Keith kuitenkin tiesi varmasti, että ele merkitsi muutakin kuin pelkkää viatonta huolenpitoa.

”Sä olit mustasukkainen, vai mitä”, Keith sanoi, kun taksi kaarsi tien reunaan. ”Siitä, että mä imuttelin jonkun toisen kanssa.”

Shiron ilme ei värähtänytkään, mutta hänen käsivartensa puristui tiukemmin Keithin ympärille.


« Viimeksi muokattu: 18.06.2020 23:52:08 kirjoittanut Avaruuspiraatti »

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
> Paritus: Keith/Shiro
> tekstin alussa Keith pussailee jonkun muun kanssa?!

Mitäs tämä peli nyt on? Ai, se on lähtökohtien asettelu Sheith-UST:hen! Sinut (ja erään tällä hetkellä julkaisemattoman, erittäin turhauttavan UST-tekstin) tuntien, oot kyllä melkoinen mestari luomaan hahmojen välille jännitettä ilman minkäänlaista konkreettista lopputulemapurkua :D Tässä sivu-Hunk/Lance on oikein kivaa, Keithin jano huumaavaa ja Shiron mustasukkaisuus erittäin söpöä :3 Ehkä ne vielä päätyvät yhteen, jos kirjoittajajumalat sen sallivat ;>

Kiitokset tästä! <3

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 546
  • 707
Oi vitsit! Olipas tämä kiva. Kieltämättä vierastin hieman, että kyseessä on AU, kun niiden kanssa on aina aika riskipeliä. Mutta tämähän oli todella hyvä, kun ei menty liian vieraille vesille. Kuitenkin tässä oli edelleen pohjana kaikki avaruusjutut, eikä menty mihinkään nykyaika-AU:hun tai sellaiseen (vaikka niissäkin joskus puolensa), mutta ehkä ymmärrät pointin. Sarjoissa on tietty hehkunsa ja Voltronissa se on ehdottomasti avaruusjutut, vaikka tässä oltiinkin Maassa.

Shiro/Keith on paritus, mille lämpenen vain kokoajan enemmän. Tässä on oikeesti sitä jotakin ja Shiro on niin mahtava, kun se on tuollainen huolehtiva, mutta tässä nähtiin muitakin tunteita. Mustasukkaisuus tavallaan pukee Shiroa ja UST oikein hehkui tästä. Vähän hämmennyin, miten Keith tuolleen on intoutunut, mutta alkoholi tekee ihmeitä ja nähtiinhän siinä perinteisempääkin Keithiä, jota vituttaa. Pidin tämän tunnelmasta ja tämä eteni mielestäni sopivaan tahtiin mainion kuvailun kera. Naurahdin herroittelu kohdalle. :D Shiroon ei ehkä vitsi uponnut ja Keith oli surkeana, mutta minusta se oli hauska!

Kiitos siis tästä, oli iloa lukea! Lance/Hunkista en osaa oikein sanoa juuta, enkä jaata, mutta on siinäkin tavallaan puolensa. Pidin kuitenkin siitä, että se jäi sivuosaan, eikä siihen keskitytty liikaa. Mainio ficci siis oli kyllä. <3
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Ronen: Kjeh kjeh kjeh >:-) Aina on hyvä hieman johtaa harhaan! Pitää lukijan aivot virkeänä (eiku) ;-) Jännitteen luominen on kovin mukavaa puuhaa, joten on ilo kuulla, että siinä oon onnistunutkin. Itselle lempparitekstejä lukea on aina kaikki UST ja slow burn tekstit noin yleisesti, niin niitä pitää sitten itsekin kirjoittaa. Ehkä ne vielä päätyy yhteen, kenties ;-) Katsotaan, mitä jumalat meille suo!

Kiitos kommentista ^.^ <3



Odo: Avaruusjutut iskee itseenikin kovaa, joten olihan ne pakko siellä säilyttää! Galaksikasarmi noin yleisesti kiinnostaa tosi paljon, niin oli hauska kirjoittaa jotain siihen liittyvää, vaikkei nyt ihan samassa versessa canonin kanssa mentykään. Ja vaikka tässä nyt olikin vähemmän kasarmia ja enemmän diskoa :'D

Kiitos huisisti sinullekin kommentista! <3

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
Protestoin lisää tuota A/N:n huutamista! EN HUUTANUT! Hups. Silloin! O.O No ehkä vähän ilakoin asetelmaa :D mut hyss, se jääköön salaisuudeksi :P

Ensinnäkin fanityttöilen hieman Hancea <333 koska Hancea näkee niin vähän ja aws <3 tosin itsellänikin on yksi Sheith kesken, johon tulee Hancea, että ehkä sitä alkaa pikkuhiljaa valumaan! Ja mainio kohta sitä valuttaa onkin just tämä, kun on Sheithiä, niin Keith on muutoin varattu :P

Mutta sitten tämä ficci. Oih. Glitter!Keith ja upseeri!Shiro, joka herrasmiesmäisesti vain hipaisee kuin vahingossa, mutta kun Shiro ei tee vahinkoja! Vitsi kun tykkään tästä Shiron valtavasta itsevarmuudesta tässä, vaikka sitten lopussa käykin ilmi ihanasti, ettei se nyt ihan niin itsevarma ole. Tai ainakin vähän haiskahtaa :P

Ja rrrrakastan sitä kuinka Shiro tietää sanomattakin, mikä Keithiä kyrsii! No okei, ei se nyt ehkä rakettitiedettä tuossa kohtaa oo x) mut mun pää-canon sanoo että se tietäis muutenkin. Että Shiro liiderinä osaa lukea ilmeitä ja eleitä ja vaikka Keith yrittää kovasti, niin se ei pysty kaikkea ainakaa Shirolta peittämään <3 Shiro on opiskellut sitä liikaa ;) uuh, tuijotellut pitkät pätkät jostain kulman takaa! Okei, nyt tuli vähän pervopetteri-fiilikset. Ei nyt ehkä silleen ;D ;D ;D

Emme ole enää Teksasissa xDDD ahahaha, miksihän tää riemastutti niin paljon :D Varmaan tuli Dorothy-fiilarit, vaikkei Kansasista puhuttukaan x)

Lainaus
”Voin kyllä herroitella sua, jos se sitä vaatii”, Keith sanoi. Hän oli tarkoittanut sen vitsiksi, mutta onnistui kuulostamaan vain kurjalta. Ja kurjalta hänestä tuntuikin.
Tää oli vähän ylläri  mut ehkä paljastaa minusta asioita, joita en ehkä haluaisi paljastaa O.O nimittäin odotin, että ton replan jälkeen se olisi onnistunut kuulostamaan tuhmalta eikä kurjalta, koska heh. Niin x) Mutta voi Keith-parkaa :F

Ihanaa, että Keithille jäi vähän leveragea! Ja sitä toivottavasti näkyy sit siinä jatko-osassa. Tuleehan se jatko-osa? Tuleehan?!


Aivan helvetin kuuma. Tämä on. Henkeä. Salpaava. Semmoinen kytemään jäävä ja sitten pitääkin pureskella kynsiään, koska EI JUMALAUTA ne ei tee mitään ja ne niin kovasti haluaisi ja tyhmät säännöt :F



Kiitos tästä <3 Ihanaa, että sheithahtelet kans välillä <3


oot kyllä melkoinen mestari luomaan hahmojen välille jännitettä ilman minkäänlaista konkreettista lopputulemapurkua :D
Komppi!

Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Enhän minä mitään huutamisesta sanonut, näet vain omiasi sutatuista kohdista ;-)

Sinun takiasi alan pikkuhiljaa lämmetä Hancelle! Okei, oon nähnyt AIKA söpöjä Hance-kuvia Tumblrissa, mutta mikään ei ole vielä ihan niin lujaa sykähdyttänyt, että heistä olisin sen enempää ficannut. Mutta ehkä joskus tulevaisuudessa! Hance on sellainen hyvänolonparitus, että ehkä sitä sopiikin säästellä sellaiselle päivälle, kun tekee mieli kirjoittaa jotain oikein ylisöpöä fluffia.

Shiro toden totta ei tee vahinkoja 8) Hehe, en usko, että Shiro on aivan pervopetterinä tirskitellyt ja seurannut Keithiä, mutta kyllä hän tätä osaa aika hyvin lukea! Hatunnosto Shirolle, joka pystyy Keithin melkein kokoaikaisesta murjotuksesta selvittämään, mikä kaikista maailman murheista häntä sillä kertaa vaivaa.

Hha, odottelin, että milloinkohan kukaan mistään ficistä bongaa Teksasin :'D En tiedä, mistä olen headcanonini adoptoinut, että Galaksikasarmi sijaitsisi Teksasissa, mutta siihen olen tykästynyt, joten sitä sitten ficeissänikin viljelen!

Hha, Keith luultavasti yritti saada tuon lausahduksensa kuulostamaan enemmän tuhmalta vitsiltä, mutta murjotuksensa johdosta ei sitten onnistunutkaan. Voi olla, että ehkä jossain toisessa tilanteessa tämä sama lausahdus voisi kuulostaa Shironkin korvaan vähän erilaiselta ja saada hänessä vähän erimoisen reaktion aikaan ;-)

Jatko-osa on tulossa! Nyt uskallan jopa varmasti sanoa, kun tekstiä on kirjotettu jo hyvän matkaa eteenpäin ;D Katsotaan, pääseekö Keith Shiron kuvitteellisen helman alle vai ei ;-)

Kiitos paljon kehuista ja kommentista (kuten aina) Bbuttis <33

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 056
Vaihdokkaista heips!

Eka ajatus tekstin lukemisen jälkeen: hot stuff! Tosi hyvin olit osannut viritellä tämän baarifiiliksen, humalan ja halun päästä jonkun iholle. Alkoi itseäkin ihan kihisyttää, kun Keith on noin bailufiiliksissä ja tahtoo tanssia ja pussailla. Tosi hyvä tasapaino niin ympäristön kuin Keithin tuntemusten & sisäisen maailman kuvailussa. Uhh, tykkäsin etenkin tuosta, kun Shiro ja Keith tanssivat, ja Keith tahtoi niin kovasti suudella Shiroa. Tiedän tismalleen, millaista se on, tuntea sellainen polte ja vetovoima toista kohtaan. Muutenkin tollanen baaritanssiminen paritusmielessä on niin jees ja yksi mun ehdottomista lemppariasioista. Itsekin aina mietin omat OTP:ni tanssimassa jossain, joten iso peukku!!

Sitten toi, kun ne lähtee, ja Keithille tulee laskuhumala. Jälleen kerran niin samaistuttavaa! Ja Shiro. Sulin sen kosketuksille, joissa on selvästi muutakin kuin kaverillista huolenpitoa, mutta Keith on tyhmä eikä se tajua. Onneksi suukko suunsyrjälle kertoi sille viimein jotakin, ja Shiron mustasukkaisuus, aww. Muutenkin tosi kivasti hahmot hahmottuivat myös sellaiselle, joka ei tunne fandomia. Keith on tuollainen fiilistelijä, joka menee ja tekee, kun taas Shiro on pidättyväisempi ja muodollisempi. Toki Keith on myös humalassa, mutta se yleisfiilis hänestä hahmona on tällainen.

Kiitos kuumottelevasta diskoficistä, pidin!

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Tosi kiva, että fiilis, jota kovasti tähän yritin saada, välittyi! Sellaisessa haluun mutten voi -fiiliksessä on jotain selittämätöntä taikaa. Sitä aina lukee ja kirjoittaa niin kovin mielellään. Kivaa, että hahmoista sai otetta fandom-ummikkokin! Se on aina hienoinen haaste, kun eihän sitä muista aina kirjoittaessa, että ficin saattaa lukea joku sellainenkin, joka ei fandomista ole mahdollisesti koskaan kuullutkaan.

Kiitos paljon kommentista Sokru <3

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Vilna

  • puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 1 203
  • © Ingrid
Eikä!! Tämä oli niin ihana. :---(

Lukaisin tämän tosiaan niin kuin lupailinkin koska Sheith 4-ever etc. Haluan vain kertoa, että tykkäsin tästä niin paljon. Handlaat selvästi UST:in ja slow burnin tosi hyvin mitä oon sun tekstejä lukenut, rivien välistä ihan valuu näiden kahden jännite ja sait minut odottamaan mitä tuleman pitää. Keithin pussailu jonkun muun kuin Shiron kanssa oli turhauttavaa, mikä oli ihan loistavaa. Ihana, että lopussa paljastui että Shiro oli ollut vähän mustis. ♥ Tässä oli niin hyvä tunnelma! Ihan sellainen käsinkosketeltava. Humalanhakuisuus ja tanssiminen ja seksuaalinen jännite ja ulkoilman pakkanen. Ai että. Oot kyllä taitava!

En ole ikinä lukenut Hancea tai edes ajatellutkaan kyseistä paria, mutta tässä se oli söppänää ja ihana piristys tuolla seassa. :') Ainakin jotkut kaksi ovat päätyneet yhteen, vaikka Keithin ja Shiron välillä nyt ei toistaiseksi tapahtunutkaan mitään pientä pusua kummempaa. Shiro oli kyllä niin kiva tässä, että vähän itkettää. Tai siis Shiro on muutenkin niin kiva itse sarjassakin (kiljun joka kerta kun Shiro avaa suukkinsa), mutta tässä jotenkin erityisen huolehtivainen ja ihana. Ai vitsit, saisit kyllä kirjoittaa tästä parista ehdottomasti enemmänkin! Nämä kaksi kutkuttaa mua niin kovasti ja on muodostunut suosikkipariksi Klancen ohella.

Lainaus
Shiron peukalo pyyhkäisi kerran hänen alahuulensa yli, ennen kuin tämä päästi hänestä kokonaan irti ja astui kauemmas.
Lainaus
Shiro kohotti kulmiaan. Hän silitti otsahiuksia Keithin silmien tieltä.
!!!!!! en kestä. Tapoit minut. :--(

Tämä kommentti on nyt ihan sekopäinen, mutta kiitos kiitos kiiiiiitos tästä. ♥ Rakastan tätä ja sinua.

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
;--; Kiitos paljon kommentistasi, Vilna <3 Pitää kyllä ehdottomasti joku päivä palata tämän fikin maailmaan ja kirjoittaa jokin mukava pieni tai suurempi jatko-osa. Fiilaan, Shiro on aika ihana.

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

sugared

  • ginger spice
  • ***
  • Viestejä: 1 514
Vaihdokkaista terve!

Voltron on mulle aivan vieras fandom; mulla ei ole aavistustakaan, millaisessa maailmassa siinä liikutaan, mutta se ei onneksi ollut mikään ongelma tätä lukiessa! Saisit varmaan mun kommentista enemmän irti, jos osaisin sanoa jotain esim. hahmoista, mutta mulle ei kuitenkaan tullut sellainen olo, ettei teksti olisi auennut tai se olisi jäänyt jotenkin ömm.. puolikkaaksi sen takia, että hahmot olivat vieraita. Oikeastaan tätä oli mielenkiintoista lukeakin ilman mitään ennakko-odotuksia siitä, millainen Keithin ja Shiron suhde on luonteeltaan!

Oon ihan samaa mieltä Sokerisiiven kanssa tuosta tunnelmanluomisesta, tosi mukaansatempaava tuo alku. Heti tuli lakritsikossun maku kielen päälle. :''D Ja myös tuo fiilis, kun joku, jota odotat (tai et osaa odottaa) yhtäkkiä ilmestyy paikalle, eikä yhtäkkiä mitään muuta osaakaan ajatella. Oi voi, ollapa yhä nuori ja viinapäätä.

Hahmoista sai tosiaan kiinni näin outsiderinakin (tai ainakin heistä pystyi muodostamaan johdonmukaisen käsityksen, vaikkei se sitten olisikaan canonia :'D), mikä kertoo uskoakseni siitä, että tunnet heidät hyvin! 
Mullekin Keith piirtyi sellaisena vähemmän huolta huomisesta kantavana, vahvasti tuntevana tyyppinä, ja Shiro taas sellaisella sympaattisella tavalla vähän jäyhänä heppuna, jolla on lämmin ja kultainen sydän. Tykkäsin etenkin siitä, miten Shiro lupauksensa mukaisesti lähti patistelemaan Keithiä yhden tanssin jälkeen kotiin nukkumaan. <3 Ja vaikka tähdet eivät miekkosten rakkaustarinan suhteen niin suotuisassa asemassa olisikaan, oli lopussa suloinen lupaus siitä, että asiat eivät ole muuttumattomia!

Kiitos tästä syysiltaa piristävästä lukukokemuksesta!

her shaking shaking
glittering bones

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
sugared, Ihana kuulla, että vaikka fandom ja hahmot olivatkin tuntemattomat, niin fikki ei siitä huolimatta tuntunut vaillinaiselta. Välillä se on ihan hauskakin lukea vieraista fandomeista, kun ei osaa odottaa mitään tiettyä! Kiitos kommentistasi ♥

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"