Kirjoittaja Aihe: Veli Laventeli | S | Laventeli & Violetti | maaginen fantasia | raapalesarja 4/7  (Luettu 428 kertaa)

Aurinkolapsi

  • traumakirjailija
  • ***
  • Viestejä: 213
Nimi: Veli Laventeli
Kirjoittaja: Aurinkolapsi
Tyylilaji: maagista fantasia-arkea, perhesöpöilyä
Hahmot: Laventeli, Violetti, Purppuravalta
Ikäraja: S
Haasteet: Osallistuu haasteisiin Genretasohaaste genrellä fantasia, Otsikoinnin iloja (Päähahmo-otsikko) sekä Spurttiraapale V, kierros 5.
Oma sana: Tämä sijoittuu tapahtumiin ennen Antikvariaattia, S. Avaa ehkä jollain tasolla Violettia ja Purppuravaltaa.
Ja tässä huomaa kuinka häilyvä tämä maailma on; Violetti sai veljen, kun näin spurttiraapaleen sanalistan.

Sanalista: 1. Veli 2. Palella 3. Kevät 4. Nostalgia 5. Syrjässä 6. Innostua 7. Laventeli



Veli Laventeli
◇─◇──◇────◇────◇──◇─◇
Ensimmäinen | Toinen | Kolmas | Neljäs | Viides | Kuudes | Seitsemäs
« Viimeksi muokattu: 13.10.2018 00:24:11 kirjoittanut Aurinkolapsi »

"ja yritän aatella et mieluummin olemassa epätäydellisenä ku olemattomana täydellisii"
- Orca, 2018

Aurinkolapsi

  • traumakirjailija
  • ***
  • Viestejä: 213
Vs: Veli Laventeli | S | maaginen fantasia | raapalesarja
« Vastaus #1 : 10.10.2018 20:12:54 »
Ensimmäinen
150 sanaa
Violetti avaa silmänsä maailmaan. Suloinen ääni laulaa hänen sisällään elävästä valosta; magiasta, joka muovasi hänet. Eetteristä ja taikuudesta.

Pieni poika juoksee huoneeseen. Hänen laineikkaat haaleanvioletit hiuksensa ovat sotkussa.  “Onko hän nyt täällä?” hän kysyy innokkaalla äänellä, leveä hymy huulillaan. Tummat silmät säkenöivät. Hän on odottanut tätä päivää vuosia, ehkä jo ennen kuin itse syntyi.

“Laventeli!” palvelustyttö huudahtaa juostessaan pojan perässä. “Anteeksi, teidän korkeutenne,” hän sanoo hiljaa ja niiaa.

“Kaikki on hyvin, Tähtilumme,” Purppuravalta lupaa hymyillen. Palvelustyttö nyökkää ja poistuu nopein äänettömin askelin.

Laventeli kömpii hänen viereensä valtavaan sänkyyn, lakanat rypistyvät mutta niiden sijaan nainen oikoo poikansa hiuksia lempein sormin. Laventeli nojautuu äitinsä sylissä lepäävän vauvan ylle. Hän on kaunis, poika ajattelee. Lyhyet hiukset ovat samaa sävyä kuin hänen omansa, mutta silmät miltei pistävän valkeat, eikä hänen ihossaan ole punertavan violettia pohjavirettä kuten Laventelilla.

Laventeli nauraa, kun Violetti tarttuu pienellä nyrkillään hänen etusormeensa. Äiti hymyilee lämpimästi. “Sinusta on viimein tullut veli.”

"ja yritän aatella et mieluummin olemassa epätäydellisenä ku olemattomana täydellisii"
- Orca, 2018

Avaruuspiraatti

  • lurjus
  • ***
  • Viestejä: 479
Vs: Veli Laventeli | S | maaginen fantasia | raapalesarja
« Vastaus #2 : 10.10.2018 20:23:18 »
Lainaus
Violetti avaa silmänsä maailmaan. Suloinen ääni laulaa hänen sisällään elävästä valosta; magiasta, joka muovasi hänet. Eetteristä ja taikuudesta.
En minä itke, SINÄ itket! ;--;

Tämä on kauhean kaunis ja suloinen. Ja olen tosi iloinen, että palasit Antikvariaatin maailmaan! Hehe, puhut maailman häilyvyydestä, mutta eikös ne ole sitä kaikilla kirjoittajilla? Tapahtumia, paikkoja ja hahmoja syntyy melkein kuin itsestään pienimmistäkin inspiraationmuruista.

En nyt tiedä, kaipaako tämä itsestäänselvyys ilmoitusta, mutta: jään seuraamaan :D Hauska tutustua Laventeliin, hän vaikuttaa oikein söppänältä pojalta!


What you are right now is already enough.

liljankukka

  • flower princess
  • ***
  • Viestejä: 384
  • As cunning as a fox, as scary as a wolf
    • kuura runoilee
Vs: Veli Laventeli | S | maaginen fantasia | raapalesarja
« Vastaus #3 : 10.10.2018 20:30:52 »
Oiii, oon niin onnellinen, että palasit tämän maailman pariin ;;; <33

Laventeli vaikuttaa tooosi ihanalta! Kiva päästä lukemaan Violetin perheestä! <3 Tämä on kyllä kaunis ja suloinen niin kuin Pirre jo sanoikin :333 En osaa sanoa mitään paitsi että jään seurailemaan (obvi?) ja joo. Oot ihana ;;; <33
You wanted a rose
but I only had wildflowers



(sekasotku)

(ava & bannu by Waulish)

Orca

  • ruttotohtori
  • ***
  • Viestejä: 903
  • popokumpelo
Vs: Veli Laventeli | S | maaginen fantasia | raapalesarja
« Vastaus #4 : 10.10.2018 20:57:38 »
Huuuu, oon niin iloinen että lähdit julkaisemaan tätä! Ihastuin tähän jo kun näytit tän miulle, enkä pidä siitä nytkään yhtään vähempää. Oot niin hienosti kuvaillut, kuinka kaunis tapahtuma on syntymisen ihme. Tai siis, se oikeesti tuntui sellaiselta. Ihmeeltä ja maagiselta ja ihanalta. Tässä oli kovin lämpöinen tunnelma, mikä sai sydämen värisemään ilosta mullakin. Perhejutut on kyllä niin <3 Hiiteen kaikenmaailman paritukset, haluun perhefluffia! Ja draamaa! Ja kaikkee!

En hirveesti muista Antikvariaatista, vaikka tykkäsinkin siitä, pitää lukee se uudestaan. Mut sen tunnelman muistan ja tässä oli samankaltaista. No, sanoinkin sulle nää jutut jo aiemmin. Ai niin ja rakastanko ees sun hahmojen nimiä? Ihanan fantasiamaisia, mut ei sellasii meh kliseitä vaan tosi jotenkin omaperäsii. Näistä tulee mieleen vähän tapa jolla itse nimeän hahmojani, tai siis, mun hahmoilla on kans aina vähän höpsöjä nimiä. Toivottavasti et ota pahalla, haha! Mut siis rakastan näitä ja tota et Violetin perheellä on kaikilla nimissä eri violetin sävyjä.

Aaaa en mä muuta osaa sanoa ku että tää oli ihana ja suloinen ja toivon että uskallat julkaista loputkin osat! Oot vaan niin loisto <3
throw the bait, catch the shark, bleed the water red
50 words for murder and i'm every one of them

Vilna

  • puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 1 083
Jee? Jee!

Tulenpa nyt kommentoimaan pikaisesti vaikka kipeänä olen ja selkää särkee ja oon vielä vähän väsynyt reissusta, mutta tämä aloitus oli niin valloittava että pakkohan oli. Niin kuin tiedät niin luin Antikvariaatin ajatuksella vasta öö puolitoista tuntia sitten, joten sen tapahtumat on tuoreessa muistissa ja tämä maailma näissä on vaan jotain niin kaunista. Rakastan näitä hahmojen nimiä ja tätä sun luomaa maailmaa, se on niin mielikuvituksellinen ja rikas, etten millään voi uskoa että Antikvariaatti oli ns. pelkkää tajunnanvirtaa, kaikki tuntuu niin suunnitellulta ja hienolta. Kyllähän tässä selkästi alkaa alemmuuskompleksi nostaa päätään, kun oot vaan niin pirun hieno. :-D yhy. No ei vaan, oot vaan ihan hirveän upea kirjoittamaan ja tykkään kauheasti tämän tekstin tyylistä ja tunnelmasta.

Jään ehdottomasti seurailemaan tätä hienoutta, Laventeli vaikuttaa oikein suloiselta pojalta. Jatkoa? *3*

Aurinkolapsi

  • traumakirjailija
  • ***
  • Viestejä: 213
Piraatti, no vähän ehkä itken! Kiitos kehuista ♥ Niinhän ne maailmat vähän meinaa olla häilyväisiä, tämän kanssa kaikki vaan syntyy aikalailla sillä hetkellä kun kirjotan. No, onneksi Violetilla on nyt Laventeli-veli ♥ Toivottavasti tykkäät jatkossakin!!
Liljis, kiitos kommentista ja kehuista! Tähän maailmaan on kyllä ihana palata, ja on kyllä korkea aikakin.
Orca, voi sinä! ;; ♥ Sinun ansiosta minä uskalsin sitä jatkaa, kun niin kehuit jo sitä lyhyttä pätkää ;; JA nyt ihan hirveesti kehuja, en kestä! Ihana kuulla, että tässä on tuollainen tunnelma, millaista hankin. Perhejutut on kyllä rakkaus ♥ Otan suurena kohteliaisuutena että nimeämistapa muistuttaa sua itteäs, yhy oot best ;; Toivon, että pidät tästäkin!
Vilna, jeee!!! ♥ Sinun ansiosta uskalsin tunkea tämän finiinkin ;; ♥ Toivottavasti paranet pian! Sori että paniikissa laitoin sut lukemaan Antikvariaatin, mutta kiva että tykkäsit :----D Nämäkin on tosiaan taas tajunnanvirtaa, en minä oikein osaa muuten tätä kirjottaa. Et nyt kehittele mitään alemmuuskomplekseja rakas kun sinä oot aivan mahtavaloistava ♥ Jatkoa!

Apua ihan itkettää, kun tämä on saanut jo näin paljon huomiota ;; ♥ Toivottavasti en tuota pettymystä!



Toinen
150 sanaa
Talvisina öinä kuut loistavat kirkkaina. Laventeli istuu tähtitornin tasanteella ja katselee mustalle taivaalle piirtyviä tähtikuvioita; kohtalonpyörä, torni, sauva, malja… Hän on istunut tasanteelle keräämänsä tyynykasan pehmeässä syleilyssä jo tuntikausia, siitä kun taivas menetti värinsä ja tuhansien tähtien valot syttyivät.

“Eikö sinua palele?” Violetti kysyy hiljaisella äänellä. Laventeli nostaa katseensa ovensuussa norkoilevaan tyttöön ja hymyilee. Talvisin on helpompi harjoitella jäisiä taikoja, ja päivän harjoittelun ansiosta Laventeli tuskin tuntee kylmää.

“Eikö sinun pitäisi olla jo nukkumassa?”

Violetti virnistää vastaukseksi ja uskaltaa istumaan veljensä viereen. Laventeli vetää pienen tytön kylkeensä kiinni ja kietoo heidät molemmat lämpöiseen vilttiin.

“Tuolla on haaveilija!” Violetti sanoo innokkaasti osoittaen taivaalle. Laventeli löytää tähtikuvion maagikon ja ylipapittaren yllä. Se on Violetin lempitähdistö, tai ainakin se minkä hän oppi ensimmäisenä. “Ja tuossa miekka!”

He istuvat kauan siinä vierekkäin, kertovat toisilleen tähtikuvioita, kunnes Violettia alkaa paleltaa ja Laventeli kantaa tytön sisälle. He nukkuvat lopun yötä tähtitornin yläkerran huoneessa, Violetti veljensä kyljessä.

"ja yritän aatella et mieluummin olemassa epätäydellisenä ku olemattomana täydellisii"
- Orca, 2018

Vilna

  • puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 1 083
Ei vithu. Anteeksi. Mutta nauran itselleni. En tiedä, missä kuumehouruissa luin tuon ensimmäisen pätkän, kun tämä seuraava hämmensi minua niin kovasti. Luulin nimittäin, että Violetti oli se äiti, joka sai lapsen ja Laventeli oli Violetin poika apua. :----D Sitten olin ihan ?? tällä kohdalle: -- kunnes Violettia alkaa paleltaa ja Laventeli kantaa tytön sisälle. Ei jestas. Ai kauhea. Onneksi en ryhtynyt mitään selittämään edellisessä kommentissani. Olisipa ollut noloa. Jotenkin skippasin tuon nimen Purppuravalta kokonaan. Ahahahaa.

Okei. Okei. Mutta.

Olipa tämä(kin) pätkä suloinen! Ihanaa perhefluffia. Tulee luettua sellaista ihan liian vähän. Laventeli on niin hyvä isoveli, nyyh. Kaikki tähtiin liittyvä on niin kovin kaunista ja hienoa, ihan niin kuin tässäkin. Tuo aloituslause on mielestäni edelleen niin kovin upea. "Eikö sinua palele?" Ihana Violetti. Onpa muuten kivaa, että kaikilla Violetin perheenjäsenillä on niminä eri violetin sävyjä niin kuin joku taisi sanoa minua aiemmin. Ei minulla muuta. Oot loistava. ♥

Aurinkolapsi

  • traumakirjailija
  • ***
  • Viestejä: 213
Vilna, voi Vilna :-------D ♥ Sanoinkin sulle jo että vähän naureskelin. Oot sulonen. Tosiaan joo Purppuravalta tässä on saanut Violetin ja Laventeli on hänen isoveljensä. Mutta kiva että tykkäät tästä ♥ Rakastan tähtiä ihan hirveesti ja keksin sitten että ehkä voisin käyttää sitä tarotmaailmajuttua hyödyksi tähtikuvioissa :------D Minäkin tykkään siitä aloituslauseesta kovin ;; Ja Violetti on söpö! Toivottavasti tykkäät tästäkin ♥


Kolmas
200 sanaa
Violetti on seitsemänvuotias kun hän viimein löytää taikansa. Kevät on lämmennyt jo niin, että he voivat juosta puutarhassa paljain jaloin, leikkiä hippaa puiden lomassa. Laventeli jahtaa Violetin puutarhan rajoille, missä korkea muuri erottaa heidät ympäröivästä metsästä. Sen lähellä on korkea kuollut puu, sen valkea kaarna on halkeillut, oksat roikkuvat paljaina.

Violetti juoksee puun luokse nauraen ja kiertää paksun rungon. Hän nojaa puuhun ja hymyilee Laventelille, loistavissa silmissään haaste. Puu herää eloon hänen kosketuksestaan, puskee pieniä kultaisia silmuja kuin kevät olisi viimein koskenut siihen.

“Violetti,” Laventeli kuiskaa, hänen äänessään ylitsevuotavaa ihmetystä. Violetti tuijottaa ylöspäin oksiin, jotka kurkottelevat auringon syliä. Laventeli kävelee hänen luokseen, leikki unohtuneena.

Violetti koskettaa kaarnaa varovasti ja hyppää taaksepäin pelästyneenä, kun taika valuu alas kuolleeseen maahan; virvoittaa ruohon ja muurin kiviin takertuneet köynnökset. Puun kaarna näyttää taas eheältä - kullanhohtoiset lehdet avautuvat, taittavat valoa heidän ympärilleen. Violetti katsoo ympäriinsä yllättynyt ilme kasvoillaan, tutkii taikansa ääriviivoja.

“Minusta tuntuu, että äiti jätti tämän sinua varten,” Laventeli sanoo hiljaisella äänellä, vieno hymy huulillaan. “Hän olisi voinut elävöittää kasvit itse, tai laittaa puutarhurit kunnostamaan tämän kolkan, mutta…”

“Mistä hän tiesi, että tarvitsisin tätä?” Violetti kysyy ja kääntää katseen veljeensä. Laventeli hymyilee leveästi, työntää karanneen hiussuortuvan hellästi Violetin korvan taakse.

“Välillä hän vain tietää.”

"ja yritän aatella et mieluummin olemassa epätäydellisenä ku olemattomana täydellisii"
- Orca, 2018

Orca

  • ruttotohtori
  • ***
  • Viestejä: 903
  • popokumpelo
No hei taas! Aaaaa niin kovin minä näistäkin osista tykkään, joskin mua vähän harmittaa raapalemuoto, tää sun maailmas on niin mielenkiintoinen että haluaisin vain lisää ja lisää ja lisää tietoa ja kaikkea! Toisaalta osa siitä mielenkiintoisuudesta ehkä tuleekin siitä mystisyydestä, että en tiiä paljoa ja paljastat vain tällaisia murusia. Rakastan miten kerrot asioita tästä maailmasta tavallaan itsestäänselvyyksinä. Et selittele liikaa. Kuten tää taikajuttu. Näin vaan tapahtuu, muttet kerro miksi juuri tuolloin ja juuri tuossa. Se jotenkin en tiiä, sopii tähän. Ja vaikka haluan tietää kaiken tästä maailmasta niin en tiiä, nää kohtaukset tuntuu tosi jotenki kokonaisilta ja hienoilta kun et selittele liikoja. Tää tarina on enemmän sellainen että mä näen kaiken sen sijaan että ajattelisin. Tai aina kun luen näitä, tuntuu että mä katsoisin oikeaa kohtausta silmieni edessä. Sori, mun aivot on vähän kujalla (en oo saanu tarpeeks kofeiinii) mut toivon että tajuut mitä ajan takaa. Kirjotat vaan tosi maagisesti ja elävästi - tota sanaa haen! Tuntuu kuin tää teksti eläisi.

Rakastan noita tähtikuvioita ja Violetin taikuuden heräämistä ja varmaan tän tarinan takii näin unta että löysin tarotkorttipakan kirppikseltä hahhaa. Oot ihana pus <3
throw the bait, catch the shark, bleed the water red
50 words for murder and i'm every one of them

Aurinkolapsi

  • traumakirjailija
  • ***
  • Viestejä: 213
Orca, rakkaani, ilahdutat kommentilla ;;; ♥ Minuakin harmittaa vähän tämä raapalemuoto! Tai ainakin revin hiuksia tämän kanssa, kun tuntuu siltä ettei tämä oikein suju. Haluaisin kertoa niin paljon enemmänkin! Mutta toisaalta myös tykkään, kun nämä voi jättää niin mukavan simppeliksi. Juuri sitä olen oikeastaan hakenutkin, että asiat vain ovat. Magia on tässä maailmassa arkipäivää. Oikeasti, hemmetin suuri kohteliaisuus sanoa että näkee nämä kohtaukset. Sitä mä yritän kirjottamisellani. Kertoa tarinoita, jotka voi koea - ei vain lukea. Ihana kuulla, jos oon siinä onnistunut. Kiitos hurjasti kommentista, toivottavasti tykkäät jatkostakin! ♥

En tiedä mitä mieltä olla tästä osasta, mutta... ehkä se on ihan okei. Ainakin tykkään Kirjanpitäjästä ja Purppuravallasta hirmuisesti!



Neljäs
200 sanaa
“Vieraanne on täällä, arvon maagikreivitär,” palvelijatar sanoo ovensuusta.

“Kiitos, Viikuna,” Purppuravalta vastaa, kun Kirjanpitäjä astuu sisään. “Voit jättää meidät.”

Kirjanpitäjä loihtii kädenkäänteessä pöydän täyteen loisteliaita leivoksia ja hymyilee hurmaavasti, itsetyytyväinen pilke silmissään. Purppuravalta nauraa heleästi, kävelee tämän luokse ja ottaa ystävänsä kädet käsiinsä.

“Kirjanpitäjä,” hän sanoo lempeällä äänellä.
 
Mies nostaa Purppuravallan kädet huulilleen, painaa suukon kummallekin kämmenselälle. “Teidän korkeutenne,” hän tervehtii.

Purppuravalta hymyilee niin, että nenänvarsi rypistyy. “Kirjanpitäjä,” hän sanoo merkitsevästi. “Olemme puhuneet tästä.”

“Olemme puhuneet niin kauan sitten, etten enää edes muista,” Kirjanpitäjä vastaa leikkisästi. Purppuravalta ohjaa heidät päätään pudistellen tummanvioletille sohvalle. He istuutuvat ja kääntyvät toisiaan kohti. Purppuravalta tarjoaa Kirjanpitäjälle vadelmateetä ja kaataa sitä sitten itselleen. Ensin he vaihtavat kuulumisia, mutta sitten puhuvat tuntikausia, kaikkea valtakunnan tapahtumista taikuuden teoriaan.

Laventeli ja Violetti juoksevat huoneen ohi nauraen ja Purppuravalta katsoo heidän peräänsä hellä hymy huulillaan. “Silloin kun olimme nuoria,” Kirjanpitäjä aloittaa, mutta Purppuravallan nauru keskeyttää hänet.

“Kirjanpitäjä, ei,” hän sanoo ja kääntää katseensa mieheen. “Siitä on jo ikuisuus.”

Kirjanpitäjä hymähtää, katsoo jonnekin kaukaisuuteen. Hänen huulilleen leviää pian virne. “Muistatko, kun piirsimme tähdet taivaankartalle?”

Purppuravalta tyrskähtää ja nostaa käden huulilleen kuin pitääkseen naurun kurissa. “En tiedä, onko Harmaakettu antanut vieläkään anteeksi sitä, että teimme hänestä niin lyhyen.”

“Tuskin,” Kirjanpitäjä nauraa.

"ja yritän aatella et mieluummin olemassa epätäydellisenä ku olemattomana täydellisii"
- Orca, 2018

Avaruuspiraatti

  • lurjus
  • ***
  • Viestejä: 479
Nämä raapaleet on niin kauhean hellyyttäviä. Rakastan tätä maailmaa, tulee aina hyvä mieli, kun saa palata näiden hahmojen pariin. Ja apua, minä ehkä vähän shippaan Purppuravaltaa ja Kirjanpitäjää. Sillain ihan pikkiriikkisesti. Sillain, että jos kirjottaisin fanifiktiota, niin luultavasti Purppuravalta ja Kirjanpitäjä olisivat ensimmäinen paritus, johon tarttuisin.

Mutta ohhoh, en olisi koskaan arvannut, että Kirjanpitäjä olisi näin vanha! Tai ehkä siitä oli jokin maininta Antikvariaatissa, mutta minä en vain muista. Tai sitten ymmärsin väärin, ja Kirjanpitäjä ei ole ollut mukana luomassa tähtitaivasta ja tähtien piirtämisellä taivaankartalle tarkoitettiin jotain hieman konkreettisempaa. Tarkoittaako Purppuravallan kommentti Harmaaketusta sitä, että he tekivät tämän tähtikuviosta lyhyen vai että he loivat Harmaaketusta lyhyen? Olen vähän hämmentynyt (ja lukija, jolle pitää ilmeisesti vääntää kaikki aina rautalangasta).

Kiitoksia taas uusista osista ^.^


What you are right now is already enough.