Otsikko: Kaikki ne muistot (eivät olisi mitään ilman sinua)
Kirjoittaja: LillaMyy
Ikäraja: S
Paritus: minä/sinä
Oikolukija: -
Tyylilaji: melankolinen romantiikka
Haasteet: LW16 ja Genretasohaaste
K/H: Huh, olipas taas vähän vaikeaa! Tämä teksti on aloitettu kolme kertaa uudestaan eri tavalla, kun ei oikein meinannut sujua. Lopulta tämä kuitenkin tuli aika kevyesti, kun vaan sain tietyn mielikuvan silmieni eteen. Osasin jopa saada sen ylös aika hyvin, vaikka välillä takerruinkin joihinkin sanamuotoihin. Kiitoksia siis jälleen lyriikoiden lähettäjälle! (:
Kaikki ne muistot (eivät olisi mitään ilman sinua)
Istuin puiston penkillä, kun kävelit luokseni. Huomasin heti päälläsi olevan sinisen paidan, jonka tunnistin omakseni. Olin unohtanut sen joskus huomaamattani luoksesi ja olit ominut sen heti itsellesi. Paitani oli liian iso sinulle, mutta juuri sen takia sinä siitä piditkin. Sen alle saattoi piilottaa kaiken sen, mitä et halunnut muiden näkevän.
Ojensit kätesi minulle ja vedit minut ylös penkiltä. Annoin sinun johtaa minut pois polulta kasteesta kostealla nurmelle. Karheat lapasesi lämmittivät paljaita kämmeniäni niin kauan kuin pidit kädestäni kiinni. Irrotettuasi tunsin syksyisen illan viileyden kiristävän otettaan sormistani.
Hymyilit minulle pyörähtäessäsi ympäri. Pitkä, raidallinen kaulaliinasi pyöri mukanasi, kun tanssit kostealla nurmella. Katselin tanssahteluasi hymyillen, mutten osannut liittyä seuraasi. Olit aina ollut meistä kahdesta se iloluontoisempi, etkä välittänyt muiden katseista tai sanoista. Minä olin se, joka pyysi anteeksi nauruaan, kun toiset olivat hiljaa.
Tartuit jälleen kädestäni ja pyöräytit minut ympäri. Naurahdin kankeasti, kuin kokeillen osasinko vielä nauraa. Tunsin itseni tyhmäksi, mutta lämmin halauksesi pyyhki kaikki negatiiviset ajatukset mielestäni. Tunsin lämpösi vielä senkin jälkeen, kun olit irrottanut kätesi ympäriltäni.
Hajuvetesi tuoksu leijaili nenääni, ja tunsin halua hukkua sen syövereihin. Vedin tuoksua syvään sisääni, jotta muistaisin sen mentyäsikin, sillä tiesin sinun lähtevän kohta. Sinua ei ollut tehty minunlaisiani varten, sillä sinä tarvitsit ihmisiä ja rakkautta ympärillesi. Minä tarvitsin tilaa ja sinut, mutta toinen sulki toisen ulos. Voisin saada toisen, mutten molempia kuin vain hetkeksi.
Katselin, kuinka kumarruit ottamaan pihlajasta tippuneita lehtiä lapasiisi ja heitit ne ilmaan. Nauroit lehtien leijahdellessa hitaasti ympärilläsi, enkä voinut olla hymyilemättä. Heitit kärrynpyöriä nurmella ja nauroit. Minä käännyin ja kävelin takaisin puiston penkille istumaan. Pihlajanlehdet tuijottivat minua maasta kuin irvaillen muistoilleni.
Minä olin unohtanut itseni sairaalaan sänkysi vierelle, kun lähdit ikiajoiksi pois luotani.
Pernilla Karlsson - När jag blundar (suom. Kun suljen silmäni)
tätt intill, doften av oss två
vänder sig om, samma skjorta i blå
doften jag känner vore inget utan dig
som en sjö utan vatten, som en lykta utan ljus
ett liv utan färger, det är inte du
nå’n man ser då man blundar, som en ängel framför
nå’n som hjälper en och flyga då man glömt hur man gör
kär utan känslor eller skratta utan ljud
ett liv utan färger, det är inte du
nå’n som glömt alla bekymmer, en kvinna med mod
nå’n som fattar vad man känner fast man talar utan ord
sätt dig ner, vi håller din hand
berätta vem du är, vi finns för varann
alla minnen vore inget utan dig
som en sjö utan vatten, som en lykta utan ljus
ett liv utan färger, det är inte du
nå’n man ser då man blundar, som en ängel framför
nå’n som hjälper en och flyga då man glömt hur man gör
kär utan känslor eller skratta utan ljud
ett liv utan färger, det är inte du
nå’n som glömt alla bekymmer, en kvinna med mod
nå’n som fattar vad man känner fast man talar utan ord
som en sjö utan vatten, som en lykta utan ljus
ett liv utan färger, det är inte du
nå’n man ser då man blundar, som en ängel framför
nå’n som hjälper en och flyga då man glömt hur man gör
kär utan känslor eller skratta utan ljud
ett liv utan färger, det är inte du
nå’n som glömt alla bekymmer, en kvinna med mod
nå’n som fattar vad man känner fast man talar utan ord
*
lähekkäin yhdessä, meidän kahden tuoksu
kääntyy ympäri, sama paita sinisenä
tuoksu jonka tunnen ei olisi mitään ilman sinua
kuten järvi ilman vettä, kuten lyhty ilman valoa
elämä ilman värejä, sitä sinä et ole
joku jonka näkee kun sulkee silmänsä, kuin enkeli yläpuolella
joku joka auttaa lentämään kun on unohtanut miten
rakastunut ilman tunteita tai nauru ilman ääntä
elämä ilman värejä, sitä sinä et ole
joku joka on unohtanut kaikki ongelmat, nainen jolla on rohkeutta
joku joka ymmärtää mitä tuntee vaikka puhuu ilman sanoja
istuhan alas, pidämme kädestäsi kiinni
kerro kuka olet, olemme toisiamme varten
kaikki ne muistot eivät olisi mitään ilman sinua
kuten järvi ilman vettä, kuten lyhty ilman valoa
elämä ilman värejä, sitä sinä et ole
joku jonka näkee kun sulkee silmänsä, kuin enkeli yläpuolella
joku joka auttaa lentämään kun on unohtanut miten
rakastunut ilman tunteita tai nauru ilman ääntä
elämä ilman värejä, sitä sinä et ole
joku joka on unohtanut kaikki ongelmat, nainen jolla on rohkeutta
joku joka ymmärtää mitä tuntee vaikka puhuu ilman sanoja
kuten järvi ilman vettä, kuten lyhty ilman valoa
elämä ilman värejä, sitä sinä et ole
joku jonka näkee kun sulkee silmänsä, kuin enkeli yläpuolella
joku joka auttaa lentämään kun on unohtanut miten
rakastunut ilman tunteita tai nauru ilman ääntä
elämä ilman värejä, sitä sinä et ole
joku joka on unohtanut kaikki ongelmat, nainen jolla on rohkeutta
joku joka ymmärtää mitä tuntee vaikka puhuu ilman sanoja
