Kesäyön kauneus, S

[Saappaaton]

Nimi: Kesäyön kauneus
Kirjoittaja: Saappaaton
Beta(hkoja kommentteja heittelivät): Lauchuo ja LillaMyy, suurkiitos. <3
Ikäraja: S
Paritus: Enni/Maria (kevyesti)
Genre: Kevyt romance, drama, femme

A/N: Tämä pätkä on ihanaiselle Artelle (juuri ja juuri ajoissa julkaistuna) syntymäpäivälahjana kirjoitettu. <3 Hassua kyllä, eniten apuja sain Artelta itseltään, joka paitsi antoi minun lainata Maila-mummiaan, myös ehdotti tätä biisiä soimaan kolmannen raapaleen kohtaukseen, vaikken sitä tekstiin päätynytkään identifioimaan. (Kiitos myös Odolle, joka kaivoi internetin syövereistä minulle inspiraatiokuvia. <3)
Osallistun tällä Vuosi raapalehtien V, Teelusikan tunneskaala (ujous) ja 300 kerho -haasteisiin. (: Lisää näistä neitokaisista löytyy täältä.


Kesäyön kauneus

Enni katseli sängyn päällä vielä auki olevaa laukkuaan miettien oliko varmasti muistanut pakata kaiken tarvittavan mukaansa. Elettiin kesäloman alkua ja tyttö oli luvannut mennä Marian seuraksi maalle, toisen mummilaan. Marian mummilla oli suuri piha ja pieni peltotilkku, useampi punainen piharakennus ja sekarotuinen koira, Benji.

Enni ja Maria olivat olleet ystäviä jo monta vuotta ja olihan Enni toisen mummilassakin käynyt, mutta edellisestä vierailusta oli päässyt vierähtämään jo muutama vuosi. Vaikka hän tiesi Marian Maila-mummin olevan oikein mukava, tyttöä tahtoi jännittää siitä huolimatta. Sentään siellä olisi vanha kunnon Benji, joka nautti täysin rinnoin saamastaan ylimääräisestä hellyydestä. Benjiä Ennin ei tarvinnut ikinä jännittää.

~

Toisena aamuna Enni oli noussut ennen Mariaa ja juonut aamuteen Maila-mummin kanssa. Tyttö oli jo ehtinyt pihalle ennen kuin Maria sai itsensä kammettua sängystä. Sillä hetkellä, kun Maria avasi ulko-oven ja astui piharappusille, aika tuntui pysähtyvän.

Marian tummansiniset mikroshortsit ja valkoinen toppi paljastivat jo kevyesti ruskettuneet jalat ja käsivarret, ja kesäksi leikkautettu lyhyehkö hiuskuontalo oli vielä unen jäljiltä pörrössä. Kun toinen pysähtyi venyttelemään makea hymy huulillaan, Enni oli enemmän kuin kiitollinen tuntiessaan kostean kirsun hipaisun ohuen kankaan peittämällä reidellään. Koettaen piilottaa poskilleen hiipineen kevyen punan otsahiuksiensa taakse tyttö kumartui hellimään huomiota vaatinutta karvakorvaa.

Miksi Marian piti olla niin hirveän nätti?

~

Viimeisenä iltana ennen kaupunkiin palaamista Enni oli päättänyt hipsiä ulos vielä hetkeksi iltapalan jälkeen. Yöksi taittuva kesäilta oli kaunis ja peltoaukea tarjosi selkeän näkymän laskevaan aurinkoon. Ennen katoamistaan taivaanrannan taa aurinko värjäsi kaiken lempeällä oranssilla, eikä Enni voinut kuin hymyillä itsekseen.

Paljaiden jalkojen hiljaiset askeleet pehmeällä ruohikolla kuljettivat Mariaa keinussa istuvan ystävänsä luo. Sylissään tytöllä oli pieni vaaleanpunainen matkaradio. Sen huomatessaan Enni naurahti tahattomasti. Tuohon pieneen kapistukseen liittyi niin paljon muistoja.
Keinun luona Maria hymyili ystävälleen, etsi sitten radiosta toimivan kanavan ja asetti laitteen koivun juurelle. Enni hymyili itsekseen pehmeän musiikin rikkoessa lähes täydellisen hiljaisuuden. Lupia kysymättä tummempi tyttö käveli keinun eteen ja tarttui keinun naruihin. Hiljaisena kaksikko vain katsoi toisiaan ja vaivoin Enni rekisteröi taustalla soivan kappaleen.

Marian intensiivinen katse sai pian Ennin punastumaan, vaikka laskevan auringon maalaamissa väreissä sitä ei helposti huomannutkaan. Silti tyttö ei osannut kääntää katsettaan. Hetki oli niin täydellinen, lumoava.

Kuin kokeillen heidän huulensa kohtasivat.

[Arte]

Olipa tämä ihana yllätys, kiitos! ♥ Olenkin halunnut lukea jotain Ennistä ja Mariasta, joten tämähän sopi ihan täydellisesti. (:

Tunnelma ja tytöt olivat tosiaan kovin söpöjä ja ihania! Erityisesti taisin pitää Maila-mummin saamista maininnoista sekä siitä, että tällä oli kiva iso piha ja paljon piharakennuksia! Ihanan maalainen olo, ihan kuin ennen vanhaan. Myös sekarotuinen Benji lämmitti sydäntä.

Symppistelen Ennia siitä, että vanhastaan tuttuunkin paikkaan meno jännittää! Ja oli todella suloista lukea hänen ujosta ihastuksestaan Mariaan sekä Marian pörröisestä kesätukasta. Pienenä yksityiskohtana rakastuin myös siihen, että käytit Benjin kuonosta sanaa kirsu! Niin ihana sana!

Olipa kiva lukea kohta, missä tuo heittämäni biisi soi taustalla! Siitä tuli ihan omanlainen haikea ja koskettava fiiliksensä, jollain tapaa herkkä. Loppusuudelma oli ehkä siirappinen ja kliseinen, mutta hetkeen hyvin sopiva!

Kiitos tästä, oli ihana yllätys! ♥ ^^

[Hazyel]

Ehkä minäkin nyt saavun kommentoimaan kun kerran oon jo lukenutkin nämä ja pyöritellyt näitä joka suuntaan!

Tää on tosi suloinen! Tykästyin näihin tytsyihin heti kun luin näistä ja on tosi suloista miten Enniä ärsyttää, koska Maria on niin kaunis, ja koska hän ei uskalla kertoa Marialle tykkäävänsä toisesta. Ja kuinka sitten lopuksi he suutelevat varovasti, ja loppu jätetään mielikuvituksen varaan. Vähän jäi häiritsemään, että kumpikohan tässä nyt lopulta tekikään sen aloitteen tuon pusun suhteen, mutta ehkä se oli Maria, koska Maria vaikuttaa vähän Enniä rohkeammalta!

Benji on tosi suloinen <3 Toivottavasti Benjistä saadaan jossain vaiheessa kuulla lisää Marian ja Ennin tarinassa, koska Benji on kiva ja Ennikin näyttää tykkäävän Benjistä! Vaikka miten tytöt käyttää Benjiä leikkimässä tai opettaa Benjiä istumaan käskystä? Jotain Benjiä pliis!

Ainiin, ja piti sanoa, tämä lause oli mielestäni niin ihana:

Miksi Marian piti olla niin hirveän nätti?

Jotenkin tuntuu, että se kiteytti niin hyvin tuon keskimmäisen raapaleen idean ja Ennin ääneen lausumattomat ajatukset ja no, kaiken.

Nää oli hurjan suloisia kuten jo sanoinkin, kiitos näistä suloistuksista <3

[Tikkis]

Lukaisin nopeasti kommentitkin, ja multa selkeästi on mennyt tämä Enni/Maria tarina ohi, mutta ei se kyllä lukukokemusta haitannut.

Aika ihanasti maalautui toi maisema mummolasta mielen perukoille! Tosi semmoinen symppis maalaisidylli tuli mieleen. Vanhat rakennukset, semmoiset vanhan ajan punaiset ja pieni perunamaa tai ehkä ihan vaan autioitunut viljapelto. Toi vähän omankin lapsuusajan mieleen, kun kaverini luona oli vähän vastaava vanha pelto, jossa käytiin joskus taivasta tiirailemassa ja keskustelemassa kesäöinä :>

Tämä oli kyllä just sopiva teksti mun fluffynälkään. Ei niin liian imelää, mutta kummiskin siellä lopussa se silti ihanan imelä loppulause. Mun täytyy sanoa, että se puri muhun erityisen paljon, vaikka joku taisi mainita, että se oli siirappinen. Oon vaan tällä hetkellä itse varmaan niin siirapin tarpeessa, että se oli oikeasti kyllä just hyvä Tykkäsin siinä virkkeessä eniten sanojen asettelussa. Se toimii niin älyttömän hyvin.

Kokonaisuudessaan tämä lyhkäinen pätkä oli tosi ihanan symppis Maila-mummoineen ja Benji-koirineen. Mä kans tykästyin sanaan kirsu. Muutenkin tykästyin sun tapaan kuvailla. Mukana oli sellaisia ihan arkisiakin asioita, mikä teki tekstistä tosi aidon tuntuisen ja melko samaistuttavan. Oli tosi helppo sukeltaa tähän tarinaan. Hmhm. Jotenkin tuntuu, että kommentista tuli vähän liian laimea, enkä saanut sanotuksi kenties kaikkea, mitä mielessä liikkuu ja sydämessä tuntuu. Kummiskin osaan sanoa, että perhoset jäi lepattelemaan vatsanpohjalle tai sit se on vaan nälkä

[LillaMyy]

Iiiiiiippp!! Miksi en muista tätä, vaikka minut on mainittu betahkoissa maininnoissa? Ja vielä suurempi kysymys, MIKSI en ole kommentoinut tätä aikaisemmin?! >: Olen nyt syvästi pettynyt itseeni. >:

Etenkin, kun tämä oli sitten niin kovin suloista pientä höttöä! <3 Lauchuo tuolla edelläni pohdiskeli, että kumpi näistä tytöistä teki aloitteen pusuun, mutta kyllä se on ihan selvästi Maria, Enni on niin paljon toista ujompi, että! Eipä sillä, olisihan se myös äärettömän söpöä, jos sen aloitteen olisikin tehnyt Enni, mutta my money's on Maria!

Oli muuten kovin söpöä, että Enni on selvästikin tuttu vieras Marian mummilassa, kun tämä tuntuu tuntevan jo paikatkin kovin hyvin! Ja koirakin oli tuttu tapaus!

Olen selvästikin hukannut kommentointitaitoni jonnekin, mutta tykkäilin tästä kovasti! <3