Kirjoittaja Aihe: Frendit: Nikotiini | K-11 | Joey/Chandler  (Luettu 2523 kertaa)

Draco Potter

  • Vieras
Frendit: Nikotiini | K-11 | Joey/Chandler
« : 03.09.2018 21:51:06 »
Nimi: Nikotiini
Kirjoittaja: Amalia
Beta: Westy oli kiva jee jee
Fandom: Frendit
Ikäraja: K-11
Genre: noo angstia ainaki ja songfic
Paritus: Joey/Chandler
Vastuuvapautus: hahmot ei oo mun en saa rahaa y m s also lyriikat on ihanan aleksanteri hakaniemen eikä myöskään mun :)


A/N: Moi katoin frendit just kolmatta kertaa tänä vuonna läpi ja teki mieli kirjottaa mun lempparihomoista jotain kivaa ♥


Maanantai. Chandler istui pöytäsaarekkeen ääressä ja hörppi kahvia hiukset pystyssä. Ensimmäinen päivä ilman tupakkaa ja vierotusoireet tuntuivat liian vahvoina. Kädet tärisivät niin, että oli pakko laskea kuppi pöydälle ettei se olisi kohta säpäleinä lattialla. Kohta olohuoneeseen käveli Joey. Kaunis, väsynyt Joey. Maailman suloisin, unenpöpperöinen Joey. Chandler ravisteli päätään. Hänen ystävänsä Joey. Ystävä, eikä mitään muuta. Sormet puristivat kahvikuppia tiukemmin.
”Huomenta, Chandler”, Joey sanoi haukotuksen takaa ja käveli toiselle puolelle pöytää. ”Onko minullekin kahvia?”
”Siitä ottaa vaan”, toinen vastasi mumisten. Aivot jumittivat aivan liikaa. Ja nyt oli vasta viikon alku. Joeyn sormenpäät koskettivat muka epähuomiossa Chandlerin rystysiä.

Tiistai. Samanlainen aamu, nikotiinivieroitusoireet pahenivat. Chandler olisi antanut mitä vaan, jos olisi voinut sytyttää yhden tupakan ja imeä  katkeransuloista, niin huumaavaa nikotiinia verenkiertoonsa. Joey tuli suihkusta pelkkä pyyhe ympärillään. Heidän katseensa kohtasivat hetkeksi. Chandler punastui. Joey virnisti.
Hetki meni ohi ja Chandler jäi yksin lepotuoliinsa harkitsemaan itsemurhaa tai maanpakoa. Tai kumpaakin.
”Lähden koe-esiintymään, pidä peukkuja!” Tällä kertaa pukeissa huoneestaan tuleva Joey ilmoitti ja Chandler vain nyökkäsi.

Keskiviikko. Chandlerin päätä särki. Hän istui lepotuolissaan silmät kiinni, yrittäen ajatella mitä tahansa muuta kuin tupakkaa epätoivo mielen päällä. Jokainen aamu, jokainen uusi päivä oli kidutusta ja tuskaa. Tämäkin masentavanharmaa keskiviikkopäivä. Joeyn huoneen ovi aukesi kun näyttelijä astui ulos pelkät bokserit päällä. Hän hymyili ystävälleen ja kävellessään ohi, pörrötti hieman Chandlerin hiuksia saaden toisen koko kehon täyteen pieniä sähköiskuja. Chandler tuijotti suu auki Joeyn perään.
”Kerää itsesi, Bing”, kuului huuto ennen kuin kylpyhuoneen ovi läimähti kiinni. Chandlerin läpi kulki sarja kylmiä väreitä.

Torstai. Chandler oli juuri tullut töistä ja kävellyt käytävän toiselle puolelle, kun Joey käveli Monican jääkaapille. Sydän hakkasi ylikierroksia ja mieli teki juosta parvekkeelle sytyttämään tupakka, toinen ja viidestoista. Muut juttelivat jostain turhasta, mutta Chandler ei nähnyt tai kuullut ketään muuta kuin Joeyn, joka söi sohvalla kanaa ja silmillään Chandleria. Viikonloppu lähestyi.
”Mennään kahvilaan”, Phoebe huikkasi ja niin he menivät, Chandler joukon hännillä.

Perjantai. Viikon vaikein aamu. Chandler säntäsi töihin ennen Joeyn heräämistä. Työnteosta tosin ei tullut mitään, ajatukset laukkasivat jossain aivan muualla. Chandler janosi nikotiinia.
Töiden jälkeen hän käveli ostamaan sixpackin olutta ja meni sydän kurkussa kotiin. Lepotuolissa makoillut Joey nousi ylös ja mittaili toista katsellaan ennen kuin haki itselleen oluen. Chandler käveli omaan tuoliinsa ja telkkarissa pauhasi Baywatch. Sanoja ei tarvittu.

Lauantai, aamuyö. Joeyn huulet Chandlerin kaulalla, Chandlerin sormet Joeyn selässä ja hientuoksuinen makuuhuone. Vaativat, himontäyteiset kielisuudelmat ja huoneen täyttävä ynähtely, se kaikki sai nikotiinin unohtumaan. Hetkeksi.
”Nämä meidän lauantait on kivoja”, Joey virnisti kuiskatessaan Chandlerin korvaan. Chandlerin läpi kävi kylmän väreet ja hän nyökkäsi. Lauantaiyö oli joka ikisen viikon kohokohta, sitä ei käynyt kiistäminen.

Sunnuntai. Joeyn tuoksuinen tyyny, yksin sängyn vasemmalla puolella. Sunnuntait olivat aina raskaita. Epämääräinen ihastuksen ja ahdistuksensekainen tunnetila velloi Chandlerin sisälmyksissä, kun hän kaivoi yöpöytänsä laatikosta askin ja alkoi pyöritellä sitä sormissaan.
”Helvetin Joey Tribbiani”, mies murahti, kaivoi esiin yhden tupakan ja sytytti sen.


Mut meillä on aina vaan iltoja
Jotka ei kestä päivänvaloo
Et ikinä kelaa seuraavii kertoja
Siks sun on niin helppo sanoo
Et älä viiti pliis
Eletään hetkessä
Oot mussa kiinni
Mut et oo mun mielessä

Tässä tuulessa et saa mua syttymään
Mä oon sun huulilla, en koskaan enempää
Kuulemma voit lopettaa
Just sit ku sua huvittaa
Mut mä oon sulle niinku nikotiinia

Sun on vaikee pysyy eros ajatuksesta
Et millä tyydyttäisit halun ensi viikolla
Mä oon ku maku joka maistuu vielä aamulla
Sä voisit katuu mut ku en mä sua kiinnosta


liljankukka

  • Vieras
Vs: Frendit: Nikotiini | K-11 | Joey/Chandler
« Vastaus #1 : 03.09.2018 21:53:47 »
Voihan! <333

Katon just frendejä monettakohan kertaa läpi, oon just seiskalauden lopulla menossa :D Oon meinannu ettiä tästä parituksesta tekstejä ja itsekin kirjoittaa, joten tää tuli sopivasti! :3 Mulavan todentuntuinen teksti, suloinen myös! :>>>

Auri

  • the end of an era
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 393
  • and — the beginning
Vs: Frendit: Nikotiini | K-11 | Joey/Chandler
« Vastaus #2 : 03.09.2018 23:59:31 »
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA rakastan sua ♡❤♡

Kun kerroit mulle tänään, että oot kirjottanu Joey/Chandleria nii mun sydän meinas pakahtua, koska tiesin että se ois aivan vitun täydellinen. Mutta tää on parempi kuin mitä mä edes kerkesin unelmoida. Oikeesti ei helvetti, ei jumalauta. Jos epäilit yhtään, että julkasetko tän vai etkö niin onneks törmättiin, jos se sai sut lopettamaan epäilyn, koska mä en pystyisi elää ilman tätä. En osaa muuta ku hehkuttaa hehkuttaa hehkuttaa, koska tää oli vaan uskomatonta sanataiteilua. Sä maalaat sanoilla yhtä hyvin kuin akryyleillä. (Ja nyt mä janoan tätä lisää, enemmän kuin Chandler janoaa nikotiinia. Mä en p ä r j ä ä. Tarviin lisää; haluun tietää kaiken näiden dynamiikasta.)

Sä tiedät, että mä vihaan Frendejä - sä tiedät, etten mä pysty edes katsomaan sitä vitun sarjaa, koska syyt. Mutta tää, tää oli niin helvetin loistava. Tää oli parempi ku mikään sen sarjan kohtaus ikinä; oot vaan niin paljon parempi kirjottamaan kun ne käsikirjottajat. Sun pitää kirjottaa se sarja uudestaan! Tapa Ross, parita Joey ja Chandler ja kirjota Rachelista vahva itsenäinen nainen. Eikö oo loistava suunnitelma? (Voisit myös kirjottaa Rossista kaikki ne syyt miks vihaat sitä - tai no siis... murto-osan. Ehkä se ei oo niin merkittävä hahmo, että se ansaitsis sitä kirjasarjaa, vai kuinka? :----D)

Lainaus
Kohta olohuoneeseen käveli Joey. Kaunis, väsynyt Joey. Maailman suloisin, unenpöpperöinen Joey. Chandler ravisteli päätään. Hänen ystävänsä Joey. Ystävä, eikä mitään muuta. Sormet puristivat kahvikuppia tiukemmin.
”Huomenta, Chandler”, Joey sanoi haukotuksen takaa ja käveli toiselle puolelle pöytää. ”Onko minullekin kahvia?”
”Siitä ottaa vaan”, toinen vastasi mumisten. Aivot jumittivat aivan liikaa. Ja nyt oli vasta viikon alku. Joeyn sormenpäät koskettivat muka epähuomiossa Chandlerin rystysiä.
Pakko lainata tää kokonaan, koska oh my god. Tässä kohtaa tiesin et rakastan tätä. Rakastan sua (sen kyllä tiesin aiemminkin mut silti)

Tykkään niin helvetisti tästä koko tekstistä. Varastetut katseet ja kosketukset, tunteet joita ei saisi tuntea. Haluan niin paljon vaan lukea näistä homppeleista lisää ❤ Onko Joey yhtä ihastunut Chandleriin vai ajatteleeko hän tätä järjestelyä ihan vaan friends with benefits -suhteena? Pakko saada tietää! (Jos se on jälkimmäinen niin mun sydän musertuu :<)

Lainaus
Joeyn tuoksuinen tyyny, yksin sängyn vasemmalla puolella. Sunnuntait olivat aina raskaita. Epämääräinen ihastuksen ja ahdistuksensekainen tunnetila velloi Chandlerin sisälmyksissä, kun hän kaivoi yöpöytänsä laatikosta askin ja alkoi pyöritellä sitä sormissaan.
”Helvetin Joey Tribbiani”, mies murahti, kaivoi esiin yhden tupakan ja sytytti sen.
Tämä oli aivan täydellinen loppu ;;;; ❤ Varsinkin tuo epämääräinen ihastuksen ja ahdistuksensekainen tunnetila - oon vaan ihan woah, miten ootkin näin hyvä?? Tai siis tiesin, että oot loistava mut silti jotenkin yllätät mut aina! Ehkä oon vaan typerä ja vähä-älyinen tai sitten vaan unohdan miten lahjakas ootkaan. Ainiin tosiaan, tykkäsin kanssa tosi paljon tosta biisistä, sen lyriikat sopi tähän tekstiin aivan mainiosti. Ei mulla muuta kuin että kiitos tuhannesti tästä ❤ (Eikä missään lue että tää ois oneshot, right?? Right?)

someone who, when they arrive, makes you think that
everything's gonna be all right

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
Vs: Frendit: Nikotiini | K-11 | Joey/Chandler
« Vastaus #3 : 09.09.2018 21:49:55 »
Oo, Frendit-ficci! Ei suinkaan ole yksi lempisarjoistani, jota katson aina vain uudelleen ja uudelleen :D Oli senkin takia ilahduttavaa ihan vain bongata tämä <3

Chandler kuulosti aivan itseltään kaiken tuskantuneisuutensa ja epätoivonsa myötä. Chandler on ollut aina itselle hyvin samaistuttava hahmo kaikessa sosiaalisessa kömpelyydessään. Tykkäsin siitä, että nikotiinin kaipuun pystyi lukemaan myös Joeyn kaipuuksi ja tarpeeksi, ja tupakka on vain tekosyy. On varmasti helpompaa ajatella kaipaavansa tupakkaa kuin haluavansa parasta ystäväänsä. Ajattelin aluksi, ettei miesten välillä ole koskaan tapahtunut mitään seksuaalista, joten tuo lauantai-kohta onnistui todella yllättämään kaikessa riipaisevuudessaan. Koko teksti näyttäytyi sen myötä aivan uudessa, traagisessa valossa. Sinällään minusta OoC-käytöstä Joeylta tuolla tavalla leikkiä Chandlerin tunteiden kustannuksella. Vaikka Joey onkin naistenmies, se on myös ystävät ensin -hahmo sieluun ja vereen, etten kykene näkemään häntä pelaamassa ja vielä härnäämässä Chandleria asiasta tuolla tavoin. Kauhean julmaa! Minun kävi ihan hirveästi sääli Chandleria, kun häntä kohdeltiin näin ;__; Sehän on tässä ihan rikki, ja nuo toistuvat lauantait rikkovat häntä entisestään. Hyvin olit kyllä tavoittanut hänen epätoivon ja katkeruutensa.

Kiitos tästä riipivästä Frendit-ficistä, pidin kovasti!