Kirjoittaja Aihe: Kuukipua | K-11 | Sirius/Remus | Romanssi, parisuhdehöttö, hurt/comfort  (Luettu 418 kertaa)

Aurinkolapsi

  • traumakirjailija
  • ***
  • Viestejä: 118
Nimi: Kuukipua
Kirjoittaja: Aurinkolapsi?
Tyylilaji: Romanssi, hurt/comfort? (tbh domestic fluff kinda)
Paritus: Sirius/Remus
Ikäraja: K-11?
Varoitukset: Liikaa pilkkuja?
Oma sana: En oo kirjottanut Pottereista sitten 2015 ja vähän pelottaa, mutta… tässä tää nyt on. Aikalailla vaan yöllistä tajunnanvirtaa, joten en tiiä oikein laadusta. Noista kysymysmerkeistä huomaatte varmaan, että oon epävarma. Ainiin, tän nimi piti olla “Kuukautiskipuja” mut en ollu tarpeeks rohkee :---( Anteeks Tuisku

Hyvää syntymäpäivää, Liljis! Toivottavasti pidät ♡




Kuukipua


Sirius tuntee kuunkierron paremmin kuin omat taskunsa. Hän on tarkkaillut jo kauan sitä, miten se vaikuttaa Remukseen. Noin viisi päivää ennen täysikuun yötä Remuksesta huomaa, että se on lähenemässä - Sirius kutsuu sitä “täysikuuta edeltäväksi oireyhtymäksi” ja oireita ovat muun muassa: ärtyneisyys, mielialan vaihtelut, keskittymisvaikeudet, päänsärky, väsymys, unettomuus ja ruokahalun muutokset.

Kun maanantain Pimeyden voimilta suojautumisen tunnilla Remus vaikuttaa poissaolevalta, ei Siriuksen tarvitse kuin vilkaista pergamenttia hänen edessään. Remus hieroo silmiään ja yrittää parhaansa seurata opetusta, mutta saa ylös tuskin puolia kuulemastaan. Sirius kirjoittaa omat muistiinpanonsa tarkemmin kuin yleensä. Illallisella Remus työntelee ruokaansa ympäri lautasta, näykkii palan täältä ja palan tuolta, mutta jättää lopulta syömättä. Sirius hakee keittiöstä heille iltapalaksi kasan voileipiä ja muutaman palan kuivakakkua, ja Remuksen pieni väsynyt hymy kotitehtäviensä ylitse on Siriukselle tarpeeksi kiitosta.

Tiistaina Remuksen päätä särkee. Hän hieroo ohimoitaan silmät kiinni. Sirius ehdottaa, että hän jättäisi yrttitiedon esseen toiselle päivälle ja Remus tiuskahtaa hänelle; kysyy onko Sirius typerä. Sirius vain hymyilee ymmärtäväisesti. Remus pyytää anteeksi väsyneellä äänellä ja vajoaa istumaan penkille. Sirius istuu hänen viereensä, niin että reidet ja olkapäät koskettavat. Remus nojaa päänsä Siriuksen olkaa vasten ja huokaisee.

Keskiviikkona Remus ei saa unta. Sirius herää siihen, että hän pyörii sängyssään. Sirius nostaa peittonsa kuin kutsun, ja Remus pyöräyttää silmiään mutta nousee kuitenkin sängystään ja sujahtaa Siriuksen viereen. Sirius silittää hänen selkäänsä, kunnes Remuksen hengitys tasaantuu ja hän nukahtaa. Torstain lounaalla Remus syö kuin olisi nähnyt nälkää. Sirius yrittää olla virnistelemättä eikä huomauta, ettei Suuresta salista kyllä ruoka lopu. Viimeisellä tunnilla Remus meinaa nukahtaa pulpettiinsa. Tunti on toki taikuuden historiaa, eikä kukaan voi tuomita häntä.

Perjantaina Remus makaa sängyllä Rääkyvässä röttelössä ja odottaa. Sirius istuu hänen vierellään ja koskettaa häntä. Silittää hänen olkavarttaan hellästi, mutta Remus vain tuijottaa kattoa. Ilta hämärtyy heidän ympärillään.

“Vihaan tätä,” Remus kuiskaa. Hänen äänensä on niin pieni ja rikki, että Siriukseen sattuu. Hän ei osaa kuvitella, mitä Remus mahtaa tuntea.

“Mä tiedän,” vastaa Sirius. Remus painaa silmänsä kiinni; Sirius painaa hänen huulilleen suudelman. He laskevat minuutteja kuun nousuun.

XXXXX

Muuttuminen repii Remuksen luut sijoiltaan, lihakset kappaleiksi ja korjaa ne rikottuaan. Kun kuu painuu horisontin taakse ja aurinko alkaa värjäämään aamua kullallaan, sama tapahtuu uudestaan. Remuksen lihaksia kivistää. Sirius hieroo hänen hartioitaan varovaisin käsin, painaa suudelman hänen niskaansa. Remuksen silmät painuvat kiinni, hän hengittää hiljaa, toisinaan päästää pienen myöntävän äännähdyksen.

James ja Peter tuovat heille ruokaa ja Sirius kiittää heitä, kun Remus jo ahtaa suunsa täyteen. Heillä on jälkiruoaksi suklaata ja kurpitsaleivoksia, Remukselle “kevyttä lukemista” - tuhatsivuinen fantasiaromaani. Koko päivän hän makaa Siriuksen sylissä, lukee kirjaansa ja nauttii Siriuksen käsien hellästä, kevyestä kosketuksesta hänen hiuksissaan, niskassaan, hartioillaan, selällään.

Illalla Remus sulkee kirjansa ja laskee sen lattialle. Hän kääntyy Siriuksen sylissä niin, että pääsee istumaan hänen päälleen hajareisin. Vaikka Sirius rakastaakin heidän helppoa läheisyyttään, hän on odottanut tätä hetkeä koko päivän. Remuksen tummat silmät loistavat, tämän virneessä on tiettyä eläimellisyyttä. Sirius nauraa ja Remus hiljentää hänet suudelmalla. Remuksen sormet kietoutuvat Siriuksen mustiin suortuviin, Siriuksen kädet löytävät tiensä Remuksen paidan alle. Hän silittää Remuksen kylkiä ja nauttii siitä miten tämä värisee hänen kosketuksensa alla.

Remus puree Siriuksen alahuulta, vetää huokauksen hänen keuhkoistaan. Remus hymyilee suudelmaan ja pyöräyttää lanteitaan Siriusta vasten. Suudelma muuttuu entistä nälkäisemmäksi, kunnes Sirius vetää paidan Remuksen päältä. Hän painaa huulensa tämän rinnalle, nirhaisee hampaillaan solisluuta, suutelee kaulaa. Elämä palaa uomilleen tai ei kai se koskaan lähtenytkään.
 
Sirius on tottunut kuunkiertoon; hän tuntee Remuksen paremmin kuin omat taskunsa.
« Viimeksi muokattu: 03.09.2018 03:20:35 kirjoittanut Aurinkolapsi »

"ja yritän aatella et mieluummin olemassa epätäydellisenä ku olemattomana täydellisii"
- Orca, 2018

liljankukka

  • flower princess
  • ***
  • Viestejä: 249
  • mis flores, no toques
    • kuura runoilee
Voi ei, ihana ;;;;; <33333333

En oo lukenu Sirius/Remusta varmaan vuoteen, olin ihan unohtanu kuinka ihana pari ne onkaan! :3 Tää on aivan ihana, semmonen pieni ja suloinen <3  Ja tää idea on aivan uskomattoman suloinen! :>> Rakastan kaikkia sun tekstejä, mutta tää on vaan niiiiiin ihana <3333 Ja laadussa ei todellakaan oo mitään vikaa, eikä missään muussakaan! :33

Tykkään Siriuksesta tässä ihan älyttömästi! Niin suloinen ja ajattelevainen, selvästi rakastaa Remusta! Remus on semmonen pieni pallero, jota tekisi mieli vain rutistaa <33 Ja nää ei oo yhtään ooc mun mielestä, pikemminkin tosi ic!! Ja kun sä oot niin hyvä kirjottamaan, että äää ;;; <333

Lainaus
Sirius nostaa peittonsa kuin kutsun, ja Remus pyöräyttää silmiään mutta nousee kuitenkin sängystään ja sujahtaa Siriuksen viereen.
Ihana kohta! Just sellanen, joka on helppo kuvitella mielessään :>>

Lainaus
Hänen äänensä on niin pieni ja rikki, että Siriukseen sattuu.
Voi toista :(( Tekisi mieli vain halata :3

Lainaus
Muuttuminen repii Remuksen luut sijoiltaan, lihakset kappaleiksi ja korjaa ne rikottuaan.
Ehdottomasti mun lempikohta tästä! <3 Jotenki tosi todentuntuisesti kuvailtu toisen muuttumista, ihan tekee kipeää pelkästään lukea siitä ;;

Lainaus
Sirius on tottunut kuunkiertoon; hän tuntee Remuksen paremmin kuin omat taskunsa.
Tosi ihana lause <33 Ja just sopiva lopetus tälle!

Kiitoskiitoskiitos!! <3333333 Tää on aivan super ihana! :>>> Pus, oot upee! <3






kipuun tottuu kun tarpeeks sattuu.

(Ava by Auro & bannu by Ingrid)

Pura

  • ***
  • Viestejä: 268
Rakastan tätä niin paljon!! <3<3

Siun Remus on ihana, sympatiat on kyllä sen puolella täysin. Voi rakas poika kun se noin kärsii :'( Onneksi sillä on Sirius. Kirjoitat näiden suhteesta tosi kauniisti, ihana tuo miten se tuo Siriuksessa esiin tuollaisen välittävän ja huolehtivan puolen.

Sirius on muutenkin upea. Niin rakas ja jotenkin pehmeä tässä, mutta kuitenkin vahva. Sen jokaisessa teossa näkyy niin selvästi miten se Remusta rakastaa, ja minuu hiukan itkettää.

Tää oli täynnä upeita kohtia, mutta poimin muutaman ettei tuu ihan koko tekstiä lainattua kuitenkaan.


“Vihaan tätä,” Remus kuiskaa. Hänen äänensä on niin pieni ja rikki, että Siriukseen sattuu. Hän ei osaa kuvitella, mitä Remus mahtaa tuntea.
“Mä tiedän,” vastaa Sirius. Remus painaa silmänsä kiinni; Sirius painaa hänen huulilleen suudelman. He laskevat minuutteja kuun nousuun.

Nyyh! Tää on niin hiton ihana ;;___;;

Sirius istuu hänen viereensä, niin että reidet ja olkapäät koskettavat. Remus nojaa päänsä Siriuksen olkaa vasten ja huokaisee.
Näiden suhteen fyysisyys on upeasti kuvattu. Ilmankin seksuaalista sävyä ne koskettaa toisiaan paljon ja on hyvin kotonaan siinä ihan toisen lähellä, ja sitä on jotenkin mahtavaa lukea. Ystävyys, rakkaus ja luottamus näkyy niin selvästi millaisia Sirius ja Remus ovat yhdessä, ja se pistää hymyilemään. Voi rakkaat <3<3

Tästä ei nyt tullut mitään loistokommenttia, mutta yritin sanoa että tykkään tästä tosi paljon, kiitos! <3

Aurinkolapsi

  • traumakirjailija
  • ***
  • Viestejä: 118
Liljis, ihanaa että tykkäsit!! Kun bongasin sun viestin synttärilahjafikkitopikista ja huomasin että sulle kelpaa Sirius/Remus niin tuli jotenkin kova hinku kirjoittaa jotain heistä pitkästä aikaa :------) Kiva kuulla, että hahmot tuntui olevan ic ja että tykkäsit huolehtivaisesta Siriuksesta. Ja että laadussa ei ollut vikaa! En osaa oikein vastata näihin kehuihin mitenkään, kiitos vaan kamalasti ;;; <3 (Lainailit muuten juuri niitä kohtia, jotka oli omia lemppareita tästä.) Ole hyvä vaan ja toivottavasti sulla oli hyvä synttäripäivä! Hieman ehkä kulunut tässä vastaamisessa.

Pura, kiitos kommentista sinä ihana!! Mua itkettää tää sun kommentti ;;; Niinku aiemmin sanoinkin niin on ihan loistokommentti, älä huoli! Ihana että tykkäät tästä, että sun mielestä oon kirjottanu kauniisti <3 En sunkaan kehuihin osaa mitään vastata apua, oot vaa täykky ja oon hyvin otettu <3<3 Hain just sellasta helppoa läheisyyttä näiden poikien välille ja että Sirius enemmän näyttää rakkauttaan teoin kuin sanoin, ja kiva kuulla että oon onnistunu. Apua en oikeesti osaa sanoo muuta, oot vaa ihana ja tuhannesti kiitoksia ;; <3

"ja yritän aatella et mieluummin olemassa epätäydellisenä ku olemattomana täydellisii"
- Orca, 2018

carrowfan

  • ***
  • Viestejä: 48
Saako ilmoittautua salaiseksi lukijaksi joka tykkäsi tekstistä.

cassialma

  • tuulenpesä
  • ***
  • Viestejä: 980
Okei okei, minä olen täällä nyt nippa nappa ajoissa! Istun Vilnaa vastapäätä hänen keittiössään ja keskittyminen herpaantuu jatkuvasti, joten anteeksi jo etukäteen jos tämä kommentti on jotenkin... hassu. :--D

Ensinnä täytyy sanoa että olen vannoutunut James/Sirius -fani joten ymmärtänet, kun sanon että tässä oli tälleen äkkiseltään melkoisesti sulateltavaa. Vaikka ei sillä, hienosti sinä olet kirjoittanut, mutta jotenkin vain Sirius.. kuuluu Jamesille, haha. Vaikka onhan finissä nykyään tosi paljon näitä Sirius/Remus -ficcejä. Niin. Tämä toimi.

Jotenkin pidin tässä tosi paljon siitä miten Sirius tuntee Remuksen melkein paremmin kuin itsensä. Tiesi tehdä paremmat muistiinpanot ja sellaisia kivoja pikku yksityiskohtia oli tämä ficci täynnä. Muutenkin tässä tämän rakenne tuntui erittäin luonnikkaalta (?), minä jotenkin erityisen paljon pidin siitä miten tämä ficci oli rakennettu. Aikaan ennen täysikuuta, sen jälkipuintiin ja silleesti. Tätä lukiessa tunsin myös helpotuksen tunteen kun Remuksen muuttumista ja hänen "sutena oloaan" oli niin vähästi kuitenkin kuvailtu. En tiedä? Se jotenkin tuntui vaan hyvälle. :--D Tykkään tämmöisistä teksteissä joissa enemmän paneudutaan juuri tunteisiin.

Sirius oli kyllä herttainen mussukka. Oi ei. Hän niin oli avulias. Ihana pallero.

Juu. En minä nyt silleesti kauheasti mitään muuta keksi. Haha, kiitos. Tämä on hieno. Ei yhtään tarvitse epäröidä. *3* Kirjoita vaan lissää Potteria!
Diamonds are only carbon. I'm so much more.