Originaalit > Pergamentinpala

Neljälläkin tassulla voi kompuroida | K-11 | veljesdraama, maaginen realismi | 2/? 4.9

<< < (2/2)

Sielulintu:
Miten en ollut huomannut tätä uusinta lukua. Tää jäi aivan suunnattoman koukuttavaan kohtaan, ja tosiaan toivoisin jatkoa. Itseasiassa tämä tarina on pyörinyt aina silloin tällöin mielessä, mutta onneksi nyt bongasin myös huomaamatta jääneen jatkon. :)

Okei, sitten itse tapahtumiin. Jotenkin tuli ihan kamala olo Iliaksen puolesta. Varmasti ihan hirveä järkytys tajuta, että se ainoa ihminen, jolle on oikeasti yrittänyt puhua ajatuksistaan ja tunteistaan onkin oikeasti kaikkien ongelmien syynä. Tuli myös mieleen lukiessa, että eikö Reetalle itselleen missään vaiheessa tullut mieleen, että Iliaksen ahdistus ja oudot aavistukset johtuisivat juuri Reetasta itsestään. Jos hän sen tajusi, vielä kamalampaa musta, ettei se sitten voinut käsitellä asiaa vaan muka myötätuntoisena lohdutti, vaikka Iliaksen piina tietysti jatkui.

Tulin myös kiinnittäneeksi huomiota Iliaksen ja Joosen väleihin. Voi olla, että jossain sun muista teksteistä heistä on enemmänkin, ja pitää joku päivä selailla, että löytyykö näistä kahdesta ja heidän suhteestaan mitään. Joka tapauksessa kiinnostava asetelma tämäkin. Varmasti kuluttavaa molemmille, kun välit on tuossa kunnossa. No, ehkä ne siitä joskus paranevat, ainakin voi toivoa.
Kiitos kuitenkin paljon tästä uusimmasta luvusta, ja suurella mielenkiinnolla jään seuraavaa odottelemaan. :)

Waulish:
Tervehdys Kommenttikampanjasta, ja kiitokset lisäajasta! :)

Maaginen realismi ei ole mukavuusaluettani, kuten eivät myöskään muodonmuuttajat tai perhedraama, mutta siitä huolimatta (tai ehkä juuri sen takia) päätin valita tämän tarinan luettavaksi ja kommentoitavaksi. Tarinan nimi on minusta aivan ihana, ja se lupailee kutkuttavasti kenties hieman toisenlaista draamaa, nimittäin eläinhahmossa tapahtuvaa! Hahmojen nimetkin vetivät minua puoleensa. Ne sopivat jotenkin tosi hyvin tällaiseen mystiseen muodonmuuttajaperheeseen, mutta ne eivät kuitenkaan ole sillä tavalla erikoisia, että ne herättäisivät kummastelua muussa ympäristössä.

Tarina alkaa todella kutkuttavasti. Uhkaava ja pahaenteinen tunnelma on läsnä alusta alkaen, ja se tiivistyy, kunnes se toisen luvun lopussa purkautuu odottamattomalla tavalla. Kiinnostuin tästä maailmasta ja hahmoista, ja jäin janoamaan lisää! Etenkin Reetasta ja Iliaksen havaitsemasta vieraan miehen hajusta olisi kiinnostavaa lukea lisää. Todellinen cliffhanger! Reetta esitetään muuten niin täydellisenä kumppanina, myötätuntoisena ja avuliaana ja läsnäolevana, ja sitten sen kaiken takaa paljastuukin tällaista... Millainen järkytys se mahtaakaan olla Iliakselle, kun minä järkytyin pelkkänä lukijana? :o Sielulinnun tavoin minäkin rupesin pureksimaan sitä, eikö Reetan mielessä ole missään vaiheessa käynyt, että hän itse on Iliaksen outojen tuntemusten syy. Vai eikö Reetta tiedä Iliaksen muodonmuuttajuudesta? Sitä ei taidettu ainakaan suoraan tekstissä ilmaista, hmm. Joka tapauksessa on entistä hyytävämpää, jos Reetta on tiennyt ja silti jatkanut teeskentelyä. Huhhui. En yhtään ihmettele, että tunnekuohu syöksee Iliaksen tolaltaan ja aiheuttaa hallitsemattoman muodonmuutoksen. Tuo muodonmuutos ja sitä edeltävä ketun aistien herääminen ja ahdistuksen alkulähteen paikantuminen on muuten kuvattu todella hienosti ja elävästi!

Veljessuhteetkin herättivät mielenkiintoni. Ajattelin ennen Iliaksen ja Aatoksen välistä puhelua, että kaksosten välillä mahtaa kyteä isompikin riidankipinä, mutta ehkä kyse onkin enemmän juuri etääntymisestä, Aatoksen mainitsemista erilaisista kiinnostuksenkohteista ja sellaisesta. Joka tapauksessa keskustelusta kuultaa, että veljekset välittävät toisistaan, varmaan Aatoskin vaikka yrittäisikin muuta esittää. Tapaus Joose onkin sitten vaikeaselkoisempi, hmm! Kuulostaa hurjalta, miten tulehtuneet välit hänellä ja Iliaksella on ollut ja on kai osin vieläkin. Odotan mielenkiinnolla, mitä kaikkea taustalta oikein paljastuu.

Suuret kiitokset jännittävästä lukukokemuksesta, oottelen innolla jatkoa! :-* -Walle

Kuusama:
Olen lukenut tämän joskus aikaisemmin, ehkä parikin kertaa ja pidän tästä vieläkin paljon. Tällä on todella ihana nimi ja se oli muistaakseni se syy jonka takia tämän alunperin avasin.

Mulla ei oikeastaan ole mitään hajua, mitä mun pitäisi tähän kirjoittaa. Hahmoista en ole saanut vielä ihan kiinni, mutta eihän tätä tosin ole ilmestynyt kuin kaksi lukua. Ilias vaikuttaa kivalta hahmolta ja Reetan motiiveista haluaisin tietää lisää. Toivottavasta hän petti Iliasta, jonkun Iliakselle täysin tuntemattoman miehen kanssa, ettei mikään Iliaksen ystävyyssuhde kariudu vielä parisuhteen lisäksi. Olen muuten ajatellut, että Ilias ja Reetta eroaisivat tämän jälkeen, mutta toisaalta ainakin Ilias vaikuttaa rakastavan Reettaa ja olisi kai periaatteessa mahdollista, että he selvittäisivät tämän. En kyllä toivo heidän palaavan yhteen...

Tekstiä oli todella mukava lukea; se eteni tosi sopivassa tahdissa. Toivottavasti tähän tulisi jatkoa, vaikka edellisestä osasta onkin jo aika kauan.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu