Kirjoittaja: CedarellaRiddle
Ficin nimi: Rakkautta tähtitornin alla
Ikäraja: S
Genre: Fluffy, femme
Paritus: Cedarella Musta/Ruella Max
Varoitukset: Femmeromantiikka ja siirappia täydeltä laidalta.
Vastuunvapaus: Omistan Cedan ja Ruellan, muu kuuluu Row-tädille, ja kaljuunoita ei irtoa vaikka kuinka haluaisin.
A/N: Päätin taiteilla tälläisen, söpön pienen ficin. Genretasohaaste 03.
Rakkautta tähtitornin alla
Cedarella makasi hiljaa tähtitornin lattialla. Sen kovuudesta ei ollut huolta, kun tytön alle oli loihdittu patja. Tyttö tuijotteli nättiä tähtitaivasta, joka roikkui maailmankaikkeuden ympärillä.
"Ceda", kuului hiljainen kutsu hänen takanaan.
Tyttö käänsi päätään ja hymyili nähdessään tutut kasvot, joita ympäröi lyhyt, vaaleanruskea tukka. Pähkinänruskeat silmät hymyilivät Cedalle.
"Ruella, tule tänne. Pääsit sitten opettajien ohi?" Ceda kysyi. Ruella hymyili ja käveli viekkaasti tytön viereen, istuutuen pehmeälle retkipatjalle.
"Joo. Se oli yllättävän helppoa. Tarvitsi vain sulautua varjoihin", tyttö vastasi.
Tämä torni oli pitkään ollut heidän kokoontumispaikkansa. Ruelle tiesi Cedan salaisuuden, jota hän oli vaalinut, mutta se oli kuitenkin paljastunut.
Cedarella oli Pimeyden Lordin tytär.
Siitä lähtien Ceda oli uskoutunut Ruellalle. Ruella oli pikkuhiljaa alkanut rakastua tyttöön, ja viime tapaamishetkellä, hänen sydämensä oli uponnut tuohon rakkauden syvään aaltoon. Ruella virnisti omalle ajatukselleen. Oli suorastaan ironista, että hän, joka paasaa aina hyvyyden puolesta, oli täysin rakastunut pahuuden tyttäreen.
"Mitä virnuilet?" Ceda kysyi. Ruella käänsi päänsä 15-vuotiaaseen tyttöön, jolla oli hopeaiset silmät ja mustat hiukset. Nuo silmät hohtivat kuin täysikuu mustaa taivasta vasten, ja nuo hiukset olivat kuin se musta taivas.
"Mietin vain hauskoja hetkiä, joita olemme kokeneet yhdessä", tyttö liverteli. Hän ei halunnut paljastaa totuutta vielä.
"Ruella, olet surkea valehtelemaan", Ceda naurahti.
"Enpä ole, se on totuus", Ruella sanoi hätiköiden ja punastellen.
Ceda virnisti, kun sai totuuden kaivettua Ruellan mielestä. Hän tiesi jo, mutta kuitenkin päätti kiusata tyttöä. Joten hän kutitti Ruellaa. Tyttö nauroi.
"Ceda, lopeta, lopeta!"
Mutta Cedarella ei lopettanut. Pian kutittaminen johti painiminiseen. Sen päätteeksi, Ruella oli joutunut Cedan alle.
Tyttö lukitsi Ruellan tiukasti patjaan.
"Nyt, kerro totuus, nätti tyttö", Ceda virnisteli kuin mikäkin rikollinen. Ruella nauroi.
"En", tyttö sanoi itsepäisesti.
Ceda hiljensi Ruellan naurun painamalla suunsa tytön huulia vasten.
Ruella yllättyi, mutta vastasi suudelmaan. Pian, Ruellan pettymykseksi, Ceda nousi seisomaan, nostaen toisen tytön mukanaan.
"Minä rakastan sinua, Ruella Max", Ceda tunnusti punastellen.
"Minäkin rakastan sinua, Cedarella Musta."
Ja niin, he suutelivat taas tähtitornin rakkauden alla, kuun loistaessa maailmankaikkeutta vasten. Se maailmankaikkeus laskeutui heidän ylleen, ja maailma hiljeni, kun kaksi sydäntä liittyivät rakastamaan toisiaan.
Ei se maailmankaikkeus siitä kauniimmaksi voinut muuttua.
Tytöt istuutuivat alas.
"No, sepä oli nopeaa", Ceda kommentoi.
"Niin", Ruella sanoi.
Hetken he katsoivat toisiaan ja purskahtivat nauruun.
Kaipa Cedarella pystyisi sittenkin irtautumaan pimeydestä.
Ei kaikki toivotonta ollut.
Ainakaan vielä.
