Kirjoittaja Aihe: Kyllä bibliomaani toisen tunnistaa | Severus/Hermione, K11  (Luettu 3116 kertaa)

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 096
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Title: Kyllä bibliomaani toisen tunnistaa
Author: FractaAnima
Genre: drama
Rating: K11
Pairing: Severus Kalkaros/Hermione Granger
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot ja paikat, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.
Summary: "Aivan, professori, mutta - öm - onko siihen jokin syy, että minä olen täällä?"

Oneshot

Haasteisiin:
OTS20
FF100 sanalla 080. Miksi?

// A/N: Jaa niin, kai sitä muutaman sanan tähänkin voisi sanoa. Ensimmäiseksi kiitos jälleen NeitiSyksy inspiroivista sanoista "vihreä palloliemi" josta tuli sittemmin kuplaliemi. Oot muuttumassa hyvää vauhtia mun toiseksi muusaksi.  :-* Ja sitten toinen asia: nyt juhlin, koska vähän reilun kolmen vuoden aherrus OTS20-haasteen parissa on nyt päättynyt, wohoo! \o/


Kyllä bibliomaani toisen tunnistaa

Matalat remmikengät kopisivat vasten kylmää kivilattiaa. Ääni kimmahteli käytävän seinistä voimistuen ja se sai Hermionen rypistämään otsaansa entistä enemmän. Hänestä tuntui, että jokin valtava voima yritti puristaa hänen päänsä kokoon.

Pian hän saapui sairaalasiiven parioville ja luikahti nopeasti niiden välistä sisään. Hänet vastaanottava meteli vihloi päätä niin, että tytön oli nostettava kädet korvilleen. Sairaalasiipi oli tupaten täynnä keskenään sanasotaa käyviä luihuisia ja korpinkynsiä. Aina silloin tällöin vihreiden ja sinisten huispauskaapujen seasta saattoi nähdä vilauksen matami Pomfreyn valkoisesta työkaavusta sekä Filius Lipetitin pikkuisen mustan hahmon, joka huitoi käsillään vaatien huomiota. Vaikutti siltä, että kaksi tupaa olivat erimielisiä siitä, mitä juuri päättyneessä huispausottelussa oli oikein tapahtunut.

"En taida pystyä tähän", Hermione voihkaisi ja kääntyi jo lähteäkseen.
"Neiti Granger?" Luihuisten tuvanjohtaja seisoi vain metrin päässä hänestä nojaten sairaalasiiven seinään. Mies oli ilmeisesti päätynyt seuraamaan tupien välistä väittelyä etäämmältä.
"Professori Kalkaros", Hermione yritti hymyillä kohteliaasti valtavan päänsärkynsä seasta, mutta onnistui vain irvistämään.
"Et näytä hyvältä", professori oli kohottanut epäilevän kulmakarvansa. Sepä mukava kuulla, Hermione tuhahti mielessään, mutta päätyi kuitenkin vastaamaan säädyllisemmin.
"Vain pieni päänsärky", tyttö vastasi vähätellen, mutta oli vähällä parkaista kivusta päässään, kun joku kaatoi tuolin takana käytävän väittelyn tohinassa.
"Pieni?" Kalkaros kysyi lähes huvittuneena astuessaan lähemmäksi. "Kävele", mies käski, kun tyttö hänen edellään tukki ovisuun. Hermione värähti yllättävästä äänensävyn muutoksesta ja lähti kävelemään pitkin käytävää. Hän kuuli professorin askeleet takanaan ja kun he tulivat käytävien risteykseen, Hermione jatkoi vaistomaisesti siihen suuntaan, mikä vei kohti rohkelikkotornia.

"Ei sinne", mies sanoi kylmästi ja kääntyi vastakkaiseen suuntaan jatkaen pian alas johtavaan portaikkoon. Hermione oli ymmällään, mutta seurasi miestä, tietämättä mitä muutakaan voisi tehdä. Kiertotiet ja oudot käytävät tuntuivat pitkiltä ja hiljaisuus oli painostava. Lopulta he kuitenkin saapuivat sille tyrmien käytävälle, joka johti taikajuomien luokan ovelle. Kalkaros avasi luokkahuoneen oven ja odotti, kunnes Hermione oli epäröivin askelin astunut sisälle.
"Odota siinä", mies sanoi suljettuaan oven heidän perässään ja katosi sitten luokan etuosassa olevan kuvakudoksen taakse. Hermione katseli tuttua luokkaa hämillään ja kiskoi venekaula-aukkoista neuletakkiaan tiukemmin ylleen. Kun professoria ei hetkeen kuulunut, hän istahti lähimmän pulpetin ääreen.

Kun Kalkaros vihdoin ilmestyi jälleen kuvakudoksen takaa luokkaan, hänellä oli mukanaan tyhjä kristallikarahvi. Hermione seurasi sanaakaan sanomatta, kun mies laski esineen pöydälleen selkeästi tuohtuneen näköisenä. Sitten professori leijutti hyllyn päältä pöydälle keskikokoisen valurautapadan, sekä sekalaisia aineksia. Hermione yritti pohtia mitä oikein oli tekeillä, muttei ymmärtänyt tilannetta lainkaan eikä jylläävä päänsärky ainakaan auttanut asiaa.

Tovin seurattuaan Hermione päätti nousta ylös ja lähestyä professoria, vaikka tiesi vallan hyvin, ettei professori pitänyt siitä, että hänet keskeytettiin.
"Anteeksi, professori, mutta mitä te oikein teette?" Tyttö kysyi päästyään niin lähelle, ettei hänen tarvinnut korottaa ääntään tullakseen kuulluksi. Kalkaros nosti pistävän katseensa padasta.
"Vihreää kuplalientä", mies vastasi lyhyesti ja käänsi sitten huomionsa takaisin pataansa. Hermione asteli vielä lähemmäksi, jotta näkisi paremmin, miltä juuri aloitettu liemi näytti. Hetken hän seurasi suurella mielenkiinnolla professorinsa työskentelyä, muttei sitten malttanut olla kysymättä jälleen.
"Aivan, professori, mutta - öm - onko siihen jokin syy, että minä olen täällä?" Hermionesta hänen omat sanansa kuulostivat typeriltä, mutta ei hän osannut paremminkaan kysymystään muotoilla.
"Vihreä kuplaliemi lievittää tensiopäänsärkyä", Kalkaros sanoi turhautuneisuutta äänessään tällä kertaa keskeyttämättä työskentelyään. Hermione hämmentyi. Tekikö professori Kalkaros liemen vain häntä varten? Ajatus sai tytön tuntemaan olonsa epämukavaksi. Hän peruutti muutaman askeleen taaemmaksi ja jäi nojaamaan etummaiseen pulpettiin.

Kokonaiseen viiteentoista minuuttiin he eivät vaihtaneet sanaakaan. Hermione seurasi tarkasti miehen liikkeitä ja venytteli lähes huomaamattomin liikkein niskaansa. Lopulta Kalkaros kaatoi puolet hennosti kuplivasta liemestä tuomaansa karahviin ja puolet luokan kaapeista hakemaansa liemipulloon.
"Puoli lasillista riittänee ennen säryn alkua, tänään suosittelen kokonaista", Kalkaros sanoi ojentaessaan liemipullon kohti oppilastaan. Hermione katsoi ensin hetken pulloa ja sitten miestä sen takana. Hän otti haparoivan askeleen kohti miestä ja tarttui pulloon.
"Kiitos, professori", Hermione sanoi ja onnistui nyt hymyssään hieman paremmin kuin aiemmin. Kalkaros nyökkäsi ja ohjasi sitten oppilaan ulos luokastaan. Avatessaan ovea Hermionelle professori puhui vielä.
"Se saattaa aiheuttaa lievää pahoinvointia ja kevyttä kuplintaa - ", Hermione tunsi yhtäkkiä viileät sormet paljaalla hartiallaan ja oli pudottaa pullon, " - lihaksissa", Kalkaros lopetti lauseensa Hermionen nostettua villiintyneen katseensa professorin sormista tämän mustiin silmiin. Miehen kasvoilla oli pahanenteinen hymy. "Muista vaihtaa useammin asentoa lukiessasi, neiti Granger", käsi tytön hartialla teki pienen hierovan eleen ja vetäytyi sitten.
"Kyllä, professori", Hermione vastasi ja vei katseensa tiukasti eteensä. Hän puristi liemipullon kaulaa niin lujasti, että pelkäsi rikkovansa sen. "Kiitos vielä, professori", hän mutisi ja kiiruhti sitten käytävään.

Kalkaros odotti tytön katoavan näkyvistä ja sulki sitten oven. Hän asteli työpöytänsä ääreen ja pyöräytti hitaasti hartioitaan.
"Ilo oli kokonaan minun puolellani", mies myhäili ja kaatoi karahvista itselleen lasillisen vihreää kuplalientä.
« Viimeksi muokattu: 25.03.2015 18:18:31 kirjoittanut FractaAnima »


I'm into Herbology now u_u

RaistlinMajere

  • ***
  • Viestejä: 100
Olitpa kirjoittanut taas kivan pikku ficcerön vai mikä se oli :]] Ja koska mä tiedän, kuinka sä rakastat palautetta niin napisempa pikkusen :D Mua nimittäin häiritsi aivan suunnattomasti se, että ficin alku puolella Hermionen päänsärky oli aivan mieletön ja sitten tsup vaan se katosi? Se keskusteli siinä ja sitä vielä hipelöitiiin jolloin se säikähti (ehkäpä kipeä niska-hartiaseutu jännittyi säikähdyksestä) ja ei mitään? ja sit vielä pakko sanoa: hitto, jos mulla olis ollu tollanen jäätävä särky niin olisin varmasti juonu suoraan pullosta sitä lääkettä :D

Haha. Eiköhän siinä ollu kritiikkiä taas riittämiin :D Kiitos, tykkäsin ficistä silti :]

Enna

  • Vieras
Oi, tykkäsin tästä!
Toi loppu oli nerokas! Suorastaan rakastin sitä!
Lainaus
"Et näytä hyvältä", professori oli kohottanut epäilevän kulmakarvansa. Sepä mukava kuulla, Hermione tuhahti mielessään
Eheheh :D

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 645
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Huomenia vaihdokkaista! (:

Tämä oli jotenkin kovin... kiehtova. Tai siis, kun mitään paritustahan tässä ei välttämättä varsinaisesti edes ole, muuten kuin ihan vain rivien välistä luettuna, mutta silti tässä oli jotain merkillistä kemiaa näiden kahden välillä. Ehkä se liittyy jotenkin siihen, että molemmat selvästi rakastavat lukemista ja kärsivät sen takia päänsäryistä, koska niskat jäykistyvät, kun Severus kerta tiesi kysymättäkin, mistä Hermionen päänsärky johtui. Varmaan osittain selittyy tämä tieto silläkin, että Hermione venyttelee niskaansa tuolla yhdessä kohdassa aivan samoin kuin kuka tahansa muukin huonossa asennossa liikaa lukenut. :D (En siis myönnä tekeväni tätä noin suunnilleen jatkuvasti... :'D)

Hieman minuakin ehkä hämmensi tuo, että ensiksi Hermionen päänsärky on aivan valtava (pisteet muuten säryn kuvailusta, alkoi melkein itselläkin haamukivat niskassa tuota lukiessa!) ja sitten se vain yhtäkkiä katoaa, mutta kenties se vain jää jotenkin enemmän taustalle, kun Hermione yrittää keskittyä keksimään, miksi ihmeessä Severus johdattaa hänet tyrmiin ja tekee varta vasten juuri hänelle kuplalientä. Hmm. Pistää hiukkasen pohdituttamaan nyt tämä.

Anyways, tykkäsin kuitenkin oikein paljon tästä! Oli kiva pitkästä aikaa lukea sulta jotain, joten kiitoksia, että pistit tämän vaihdokkaisiin! (:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 096
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
RaistlinMajere Totta, ehkä se päänsärky jäi kummasti taka-alalle, mutta usein monet kivut katoaa tai ainakin vähenee, kun tulee muuta ajateltavaa. ;)
Enna Kiitos paljon. :)
LillaMyy Severus vie kivun kuin kivun pois pelkällä läsnäolollaan. ;D Kiitos hurjan paljon kommentista!


I'm into Herbology now u_u