Nimi: Korppikotkan poikanen
Kirjoittaja: Mythofan1
Fandom: Spider-man
Ikäraja: S
Paritus: Spider-man/M.J
Genre: toimintaseikkailu
Yhteenveto: Miten Amandasta tuli seuraavan sukupolven Korppikotka.
Disclaimer: En omista Spider-mania. Vain omat hahmoni. Kunhan vain annan mielikuvituksen lentää.
Varoitukset: Tohtori Mustekala ja pieleen menevä fuusioenergiakoe.
Korppikotkan poikanen
Oli hiljainen ilta New Yorkissa. Nuori tyttö laskeutui lintumaisen pehmeästi pilvenpiirtäjän kattoikkunalle ja leikkasi siihen ihmisen mentävän aukon saappaan kynsillä. Sitten hän sujahti sisään jalat edellä. Tyttö oli nuori, punahiuksinen ja mahdottoman siro. Hän oli todella lintumainen. Tyttö katseli hetken ympärilleen ja huomasi sitten sen mitä etsi. Egyptiläinen korppikotkajumalatar Nekhbetin kultainen patsas. Hän alkoi hymyillä.
- Helppo nakki, hän naurahti ja otti patsaan jalustaltaan.
Samassa valot syttyivät ja oven kamanaan nojasi Hämähäkkimieheksi pukeutunut Peter.
- Sä oot niin ennalta arvattava... hei ethän sä ole Korppikotka, Peter hämmästyi.
Tyttö otti ylimielisen asennon.
- Tiedoks sulle verkkopää. Nykiin on pesiytynyt uusi Korppikotka, hän sanoi ja lehahti aukosta ulos.
Peter lähti hänen peräänsä. Hän näki tytön laskeutuneen katon reunalle. Tyttö katsoi Peteriä pilkallisesti hymyillen.
- Heippa Hämis, hän huikkasi ja hyppäsi takaperin voltilla alas katolta.
Peter säntäsi reunalle vain nähdäkseen kuinka tyttö levitti siipensä ja nousi ylös yötaivaalle liitäen pois Peterin näköpiiristä Nekhbetin patsas mukanaan. Myöhemmin tyttö laskeutui erään pilvenpiirtäjäasunnon parvekkeelle ja käveli sisälle. Hän laski patsaan pöydälle ja venytteli.
- Nyt suihkuun ja sitten pehkuihin, tyttö ajatteli ja käveli kylpyhuoneen puolelle.
Juuri kun hän oli päässyt suihkuun, puhelin soi.
- Tosi kiva, hän ajatteli.
Tyttö otti pyyhkeen, kietoi sen ympärilleen ja vastasi puhelimeen.
- Toomes, hän sanoi hieman ärtyneenä.
- Tohtori Mustekala. Saisinko korppikotkan puhelimeen? kuului puhelimesta.
- On puhelimessa, tyttö sanoi entistä ärtyneempänä.
Puhelimeen tuli hetkeksi hiljaista mutta sitten kuului taas ääni:
- Saisko sen vanhemman?
- Sori mut isoisä on vankilassa. Nimi on muuten Amanda. Kelpaako nuorempi Korppikotka, Amanda kysyi hiukan ihmetellen mitä saa hullulla tiedemiehellä oli nuorelle murtovarkaalle. Amanda oli Korppikotkan tyttärentytär ja asui isoisänsä luona koska hänen vanhempansa olivat kuolleet. Tohtori Mustekala ryki hetken ja alkoi sitten puhua.
- Tarvitsen apuasi. Sinun pitäisi saada parit teknologiset osat joita tarvitsen erääseen kokeeseen, hän sanoi.
- Fuusioenergiakokeisiin vai? Viimeksi olit räjäyttää puolet Manhattanista, Amanda ällistyi.
- Otatko homman vai et? tohtori Mustekala kysyi kireästi.
- No hyvä on. Otan homman, Amanda huokaisi.
- Hyvä. Saat listan postissa, tohtori Mustekala sanoi ja lopetti puhelun.
Amanda laski kuulokkeen ja jäi miettimään. Hän katsoi perhevalokuvaa jossa hän istui isoisänsä sylissä pieni korppikotkapehmolelu sylissään.
- Mitä sinä tekisit isoisä? Amanda ajatteli.
Monien mielestä alkuperäisen Korppikotkan kasvot toivat mieleen haaskalinnun mutta Amandasta hänen silmissään oli jonkinlaista pöllömäistä viisautta. Nytkin ne näyttivät kertovan hänelle mitä piti tehdä.
Seuraavana päivänä Peter yritti pähkäillä uuden Korppikotkan arvoitusta. Tyttö oli ollut nopeampi kuin alkuperäinen ja sitäkin ovelampi.
- Parker. Oletko hereillä, kuului äkkiä tohtori Connorsin ääni.
Peter hätkähti hereille ajatuksistaan ja yritti keskittyä luentoon. Ei ollut helppoa yhdistää nuoren opiskelijan ja Hämähäkkimiehen elämää. Luennon jälkeen Peter yritti saada ajatuksensa kulkemaan. Mitä Korppikotkatyttö oikein etsi. Hän oli vähällä törmätä M.J:hin ja Harryyn.
- Hei Peter, M.J sanoi.
- Moi Pete. Miten menee, Harry sanoi hymyillen.
- Ihan hyvin. Mitä te kaksi täällä teette? Peter kysyi.
- Etsittiin sua. Harry sai järjestettyä kiertokäynnin Toomes yhtiössä, M.J kertoi.
- Isä sen kyl järjesti, Harry naurahti nolostuneena.
Harryn isä Norman Osbourne oli tunnettu liikemies mutta myös Hämähäkkimiehen päävihollinen Vihreä menninkäinen. Peter näytti yllättyneeltä.
- Eikös Adrian Toomes ole vankilassa? hän ihmetteli.
- Joo mutta sen tyttärentytär on nyt johdossa. Amanda Toomes, M.J sanoi.
Kolmikko lähti kohti yhtiötä. Kun he pääsivät paikalle, nuoret otti vastaan nuori tummatukkainen nainen joka luultavasti oli Amandan sihteeri.
- Tervetuloa. Harryn isä ilmoittikin tulostanne. Nimeni on Paula Watershallow. Odottakaa hetkinen niin soitan pomolle, Paula sanoi käteltyään nuoret ja otti sitten puhelimen.
Pilvenpiirtäjän kattohuoneistossa Amanda oli pukeutumassa Korppikotkaksi kun puhelin soi. Hän pisti kaiuttimen päälle.
- Toomes, hän sanoi ja veti samalla saapasta jalkaansa.
- Paula tässä. Osbournen poika saapui ystäviensä kanssa paikalle, Paula sanoi.
- Ai joo, se tutustumiskierros. Kuule mulla on yks tapaaminen. Sopiiks et sä hoidat oppaana olon. Mun pitää mennä, Amanda sanoi ja sai siivet selkäänsä.
- Okei sopiihan se, Paula sanoi.
Amanda avasi lasioven ja huikkasi sitten puhelimeen päin:
- Kiitti!
Sitten hän loikkasi parvekkeelta ja liisi ilman halki. Amanda lähti etsimään tohtori Mustekalaa. Peter huomasi tytön liitävän taivaalla ja näytti mietteliäältä. Saattoiko Amanda Toomes olla Korppikotka?
Samaan aikaan vanhassa varastorakennuksessa tohtori Mustekala naputteli tietokonetta samalla kun hänen neljä muuta lonkeroaan tutkivat sanomalehtiä.
- On pakko löytää jotain. Tällä kertaa se kirottu Hämähäkkimies ei voi estää minua, Mustekala mutisi samalla kun hän avasi näyttöruudulle ikkunan teknologiamessuista.
- Ihan niin kuin se ei ois uutta, kuului silloin tytön ääni.
Tohtori Mustekala kääntyi ympäri ja käänsi katseensa ylös katon tukipilareihin. Amanda nojasi erääseen pilariin huvittuneesti hymyillen. Tohtori Mustekala katsoi häntä yllättyneenä.
- Miten löysit tänne? hän kysyi.
- Ei mua turhaan Korppikotkaksi sanota, Amanda sanoi hymyillen ja lennähti alas pilarilta.
Tohtori Mustekala katsoi häntä ärtyneesti. Tämä ei kuulunut hänen suunnitelmiinsa. Amanda katseli häntä kuin korppikotkan poikanen joka oli juuri saalistanut ensimmäisen mustekalansa.
- Jos luulit et mä aion jäädä tästä kiinni niin osuit kyllä pahasti pieleen, hän sanoi.
Mustekala kietaisi yhden lonkeronsa Amandan ympärille ja nosti hänet ylös.
- Sovitaanko näin että sinä hoidat vain teknologian tänne ja annat asian muuten olla, hän sanoi äreästi.
Amanda ei näyttänyt hätkähtävän pienistä vaan katseli edelleen tohtoria kuin piin kova bisnesnainen. Hän naurahti.
- Kuule doc. Sovitaanko näin että mä olen nyt mukana niin suunnitelmallisesti kuin murtovarkaanakin, Amanda sanoi.
Tohtori Mustekala mietti hetken aikaa ja päästi sitten irti tytöstä. Sitten hän kääntyi takaisin tietokoneen puoleen. Amanda nojasi pilariin katsoen tohtoria kysyvästi.
- Mikä siis on kohde? hän kysyi.
- Nämä, tohtori Mustekala sanoi ja napautti esiin kuvia joissa olivat adamantiumista valmistettu superakku, vibraniumista valmistettua joka muistutti jättiläismäistä kourapelin kouraa ja tritiumkuula.
- Connorsin laboratorio, Toomes yhtiöt ja Oscorp, Amanda sanoi itsekseen nähtyään kuvat.
Sitten hän käänsi katseensa tohtoriin.
- Selvä juttu doc Ock. Saat ne tavarat nopeammin kuin ehdit sanoa ahma, Amanda naurahti, nousi siivilleen ja lennähti ulos hajonneen kattoikkunan kautta.
Myöhemmin Amanda laskeutui Connorsin laboratorion katolle ja sujahti ilmastointiin. Hän laskeutui päälaboratorioon ja etsi katseellaan superakkua. Sitten hän huomasi kenkälaatikon kokoisen esineen pöydällä. Amanda alkoi hymyillä.
- Bingo, hän ajatteli ja otti akun käsiinsä.
Samassa hälyttimet pärähtivät soimaan ja labraan ryntäsi lauma vartijoita. Amanda virnisti nähdessään vartijat ja lennähti akun kanssa kattoikkunan läpi. Seuraavana päivänä Daily buglen etusivulla loitsi otsikko jossa luki:
”Korppikotka iski”
- Jos minulta kysytään niin olen melko varma siitä että se tyttö ei suunnitellut sitä murtoa itse. Hämähäkkimiehen täytyy olla tässä mukana, J. Jonah Jameson sanoi toimistossaan.
- No niinpä tietenkin, Peter ajatteli.
Jameson ei ollut mikään Hämisfani. Peter yritti ajatella mitä Korppikotka oikein suunnitteli. Samana iltana Amanda ilmoitti jäävänsä ylitöihin. Heti kun sihteeri häipyi, Amanda vaihtoi vaatteita ja muuttui Korppikotkaksi. Sitten hän lähti labraan ja löysi jättikouran.
- Tää on kuin veis munia harakan pesästä, Amanda naurahti.
Juuri kun hän oli nappaamassa kouran, Peter ilmestyi paikalle.
- Tällä kertaa et onnistu Korppikotka, Peter huudahti.
Amanda kääntyi ympäri. Hänen silmänsä kaventuivat.
- Älä ole niin varma, Amanda sanoi ja lennätti siivistään superteräviä piikkejä kohti Peteriä.
Peter onnistui kuitenkin väistämään piikit. Amanda iski nyrkkinsä hälytysnappiin ja lensi kattoikkunan läpi. Peter ei jäänyt odottamaan poliiseja vaan häipyi myös itse paikalta. Myöhemmin kun poliisit saapuivat paikalle, Amanda oli onnistunut pääsemään takaisin, vaihtamaan vaatteita ja makasi nyt labran lattialla näytellen tajutonta. Poliisien herätellessä häntä hän avasi hitaasti silmänsä.
- Korppikotka ja Hämähäkkimies, Amanda sopersi.
Seuraavan päivän lehdessä komeili otsikko:
”Hämähäkkimies ja Korppikotka tiiminä”
- Olisihan se pitänyt arvata et Jameson syyttää Hämistä murrosta Toomes yhtiöihin, Peter mutisi lukiessaan lehteä.
Hän, M.J ja Harry olivat matkalla tiedemessuille.
- No Hämis kuulemma nähtiin paikalla joten on se aika varma juttu, Harry sanoi.
Peter kohautti harteitaan ja vaipui ajatuksiinsa. Korppikotkan varastamat tavarat olivat superteknologiaa ja niistä saisi yhdistettynä laitteen jolla saisi aikaan fuusioenergiaa. Ainoa mikä puuttui oli tritiumkuula. Mihin Korppikotka oikein tarvitsi niitä osia? Oliko hän yhdistänyt voimansa tohtori Mustekalan kanssa? Hetken päästä kolmikko oli päässyt messukeskukseen. Harryn isä oli juuri esittelemässä tritiumia kun Amanda lensi kattoikkunan läpi. Väkijoukko alkoi rynniä ulos salista. Amanda lensi kohti Normania ja nappasi tritiumkuulan itselleen, tönäisten hänet pois lavalta. Harry riensi isänsä luo samalla kun M.J huomasi että Peter oli kadonnut.
- Peter? Peter! Missä olet? hän huuteli.
Samassa paikalle säntäsi iso lauma poliiseja.
- Oi kun kiva. Kytät, Amanda ajatteli.
- Te neiti siellä lavalla. Nostakaa kädet pään päälle ja antautukaa, yksi poliiseista ilmoitti.
- Sopiihan se, Amanda sanoi hymyillen ja nousi siivilleen.
Samalla hetkellä Peter ilmestyi paikalle Hämähäkkimiehenä. Amanda huomasi hänet ja irvisti. Sitten hän huomasi paikalle jääneen M.J:n ja sai idean. Sekä poliisit että Hämähäkkimies eivät mahtaisi hänelle mitään jos hänellä olisi panttivanki. Amanda syöksyi ilmasta kohti M.J:tä ja nappasi tämän käsivarsista kiinni saappaidensa kynsillä. M.J kirkaisi tajutessaan nousevansa ilmaan.
- Yksikin liike vielä ja tyttö kuolee, Amanda ärähti ja nousi yhä korkeammalle ilmaan.
Sekä Peter että poliisit eivät tehneet elettäkään. M.J oli tuli linjalla.
- Ciao taukit, Amanda naurahti ja lensi ulos kattoikkunasta tritiumkuula ja M.J mukanaan.
Peter lähti hänen peräänsä. Amanda huomasi sen ja kiihdytti vauhtiaan. Kun hän huomasi Peterin yhä pysyvän hänen kannoillaan, Amanda kääntyi kamikaze-syöksyyn suoraan kohti katua.
- Mitä se oikeen aikoo? Peter ajatteli ja yritti pysyä perässä.
Hänen oli pelastettava M.J. Kun Peter oli vain muutaman sentin päässä Amanda kääntyi takaisin ylös. Peter ei ehtinyt pysäyttää syöksyä ja osui täyttä vauhtia katuun. Amanda vilkaisi taakseen ja hymyili huvittuneena.
- Hämähäkki taisi juuri litistyä, hän naurahti.
Amanda lensi kohti tohtori Mustekalan piilopaikkaa. Samaan aikaan kujalla Peter nousi ylös ja hieroi kipeätä niskaansa.
- Auts. Pistä muistiin. Ei enää vapaapudotuksia, hän mutisi.
Peter kiipesi seinää pitkin viereisen talon katolle ja tutki katseellaan ympäristöään. Amandaa ei näkynyt missään. Peter alkoi miettiä. Amanda oli varastanut tritiumkuulan. Se teki asiasta varman. Korppikotka oli yhdistänyt voimansa tohtori Mustekalan kanssa. Peter lähti juoksemaan. Tohtorin suunnitelma täytyi estää. Koko New York oli vaarassa. Ja jos tohtorin vanhat metodit pitivät paikkansa hän varmasti piilottelisi jossain vanhassa varastorakennuksessa satamassa. Peter suuntasi kohti satamaa. Samaan aikaan satamassa tohtori Mustekalan piilopaikassa Amanda oli juuri saanut sidottua M.J:n ranteet kiinni metallipalkkiin ja kääntyi sitten tohtorin puoleen.
- Kuula on tässä, hän sanoi ja heitti tritiumkuulan Mustekalalle.
Tohtori nappasi kuulan ja kääntyi sitten laitteiston puoleen. Hän asetti kuulan laitteen keskelle ja asteli sitten ohjaimien luokse. Tohtori kääntyi Amandaan päin.
- Valmistaudu pienoisauringon luomiseen, hän naurahti ja veti kahvasta.
Tritiumkuula alkoi kasvaa neljän energiasäteen osuessa siihen. Peter oli livahtanut hajonneen ikkunan kautta sisään ja tarkkaili tilannetta. M.J huomasi hänet mutta ei sanonut mitään. Sen sijaan hän yritti saada Amandan ja tohtorin kiinnostuksen toisaalle.
- Korppikotka on kyl aika osuva nimi sulle mut eiks tohtori Mustekala ole aika ilmeinen? M.J kysyi.
Hämäys olisi onnistunut täydellisesti ellei Amanda olisi huomannut Peteriä. Hän lensi kohti Peteriä ja sai horjutettua hänet tasapainosta.
- Hei doc! Meil on täällä salakuuntelija! hän huusi.
Peter onnistui saamaan otteen seinästä.
- Kiva. Tosi kiva, hän ajatteli kun tohtori Mustekalan lonkerot syöksyivät häntä kohti.
Peter onnistui väistelemään lonkeroita mutta ei enää Amandan saappaiden kynsiä. Tyttö iski hänet lattiaan ja piteli häntä paikallaan painaen hänen käsiään saappaidensa kynsillä kiinni lautalattiassa.
- Tiedetään. Korppikotkat on haaskalintuja mutta kelpaa niin sanottu tuorekin liha, Amanda sanoi ja nosti toisen jalkansa aikoen iskeä saappaansa kynnet Peterin naamaan kun energialataus lennätti hänet Peterin yli päin seinää ja valui siitä lattialle. Peter nousi ylös ja katsoi tohtori Mustekalan suuntaan. Fuusioenergiakoe alkoi pikkuhiljaa karata käsistä. Pienoisaurinko veti puoleensa kaikkea metallista kuin magneetti. Sekä M.J että tajuton Amanda alkoivat kiskoutua kohti aurinkoa. Tohtori Mustekala yritti saada kokeensa hallintaan. Peter katseli ympärilleen, huomasi akkuun menevät johdot ja loikkasi niiden luo. Hän alkoi vetää niitä irti. Johdot olivat todella tiukassa.
- Come on. Pliis. Irtoa nyt, Peter ajatteli ja kiskoi entistä lujemmin.
Lopulta piuhat irtosivat. Pienoisaurinko simahti pienikokoisella räjähdyksellä joka iski tohtori Mustekalalta tajut kankaalle. Hieman myöhemmin poliisit veivät tajutonta tohtori Mustekalaa pakettiautoon ja jo tajuihinsa palannutta Amandaa poliisiautoon. Amanda mulkoili Peteriä ja M.J:tä kun hänet työnnettiin autoon sisälle.
- Mitenköhän Toomes yhtiöiden käy? M.J ajatteli ääneen.
- En tiedä. Mutta se on varma että Korppikotka palaa, Peter sanoi.
Amanda mulkoili Peteriä ikkunan läpi ja ajatteli:
- Olen Korppikotkan tyttärentytär. Olen korppikotkan poikanen. Olen Korppikotka
