Kirjoittaja Aihe: K11: Piirrän hopealla, se muuttuu punaiseksi [angst]  (Luettu 412 kertaa)

Hyun

  • Yoongay
  • ***
  • Viestejä: 31
  • Jjang jjang man boong boong
Ficin nimi: Piirrän hopealla, se muuttuu punaiseksi
Kirjoittaja: Hyun
Beta: -
Ikäraja: K11
Genre: Angst, drama
Varoitukset: itsetuhoisuutta, ei mitään graafista mutta hieman kierrellen ilmaistua
Yhteenveto: Pahinta ei ole  itku tai huuto, pahinta on pettynyt ilme ja kuiskaus.

A/N: Angst10 haasteeseen tällästä nyt, mulla on lisäksi tekeillä yksi toinen teksti tällä hetkellä joka kertoo Aaron ja Tomasin taustoista vähän, mutta tää on kuitenkin ihan itsenäisenä toimiva tekstinpätkä.




Aaro kuulee kuinka ulko-ovi avautuu narahtaen. Hän vetää nopeasti hihansa alas ja kuivaa kyyneleensä ennen kuin Tomas huomaisi mitään. Vuotta vanhemman miehen saapuessa keittiöön, Aaro istuu pöydän ääressä lukemassa edellispäivän lehteä hörppien samalla jääteetä jonka oli juuri ottanut jääkaapista.

”Miten päivä meni?” Aaro kysyy Tomasilta vetäen väkisin hymyn kasvoilleen ettei mies arvaisi mitään.
”Ihan hyvin, saatiin paljon asiakkaita tänään niin oli tosi kiireistä. Väsyttää aika paljon mutta ei siinä mitään” Tomas vastaa ja lähe ottamaan itselleen kaapista lasia. Aaro kääntä lehden sivua, ja kiroaa sitten hiljaa mielessään huomatessaan tummia pisteitä ilmestyvän hänen harmaan paitansa hihaan. Hän yrittää kääntää kätensä sellaiseen asentoon jossa verilaikut eivät näkyisi, mutta pöydän ääreen istuvan Tomasin epäilykset heräävät.

”Aaro, mitä sä teet?” mies kysyy ja katsoo suoraan poikaystäväänsä silmiin.
”Ai mitä mä teen?” Aaro yrittää pitää äänensä rauhallisena, mutta tunstee kuinka hänen sydämensä alkaa tykyttää nopeammin ja pää alkaa tuntua raskaammalta.
”Niin, mitä sä teet?” Tomas toistaa ja hänen ilmeestään erottuu selvästi huoli, vaikka ääni alkaakin kuulostaa hieman vihaiselta. Aaro vetää kätensä pöydän reunan alle ja jatkaa lukemista.
”En mä mitään tee” hän mutisee ja yrittää pitää päänsä selvänä niin ettei häntä alkaisi pyörryttämään. Jos hän nyt nostaisi kätensä ottaakseen vettä, Tomas huomaisi varmasti.

”Aaro, mitä sä teit sillä aikaa kun mä olin töissä?” Tomas kysyy ja tuijottaa Aaroa silmiin , kun taas nuorempi mies yrittää parhaansa mukaan vältellä katsetta.
”Mä...katsoin leffan” Aaro yrittää vielä, mutta Tomas nousee ja tulee Aaron puolelle pöytää.

”Näytä sun kädet”.

Aaron valtaa paniikki ja hän yrittää viivytellä vaikka tietää sen olevan nyt turhaa. Hän on jäänyt kiinni.
”Miks?” hän kysyy vielä, mutta ei pysty katsomaan poikaystäväänsä silmiin.
”Aaro. Kädet”.

Aaro nostaa vastahakoisesti kätensä pöydälle, ja Tomasin vetäessä hihoja ylöspäin nuoremman miehen poskille alkaa vieriä kyyneliä. Tomas ei ala itkemään, ei huutamaan, ei tekemään mitään mitä Aaro olisi voinut olettaa. Aaro ajatteli että pahinta olisi nähdä Tomasin itkevän hänen takiaan, mutta nyt hän ymmärtää olleensa väärässä. Pahinta ovat Tomasin surullinen ja pettynyt ilme sekä kuiskaus:

”Sä lupasit”.

”If you take music away from my life, there would be nothing left”
~Min Yoongi