Harry Potter -ficit > Hunajaherttua

Toisilleen täydelliset | K-11 | H/D | Spurtti 7/7

(1/7) > >>

Angelina:
Title: Toisilleen täydelliset
Rating: K-11
Paring: Harry Potter/Draco Malfoy
Summary: Se oli uutta ja samaan aikaan todella tuttua.

A/N: Opettelen taas kirjoittamaan ja osallistuin Spurttiraapaleeseen. Yritän saada sarjan aikaiseksi.


TOISILLEEN TÄYDELLISET


Ensimmäinen
100 sanaa

Kaikki alkoi yhdestä pienestä hetkestä.

Smaragdinvihreä katse kohtasi salin toisesta päästä tuttuakin tutummat, yleensä vihan vääristämät, teräksenharmaat silmät. 
Tällä kertaa katse oli erilainen, vaaleanruskeiden kulmakarvojen välissä ei näkynyt tuttua, ärtymyksestä kielivää ryppyä.

Sali heidän ympärillään täyttyi aterimien kilinästä, postipöllöjen huhuilusta, sekä iloisesta puheensorinasta.
Millään tuolla ei kuitenkaan ollut merkitystä, mikään ei rikkonut katsekontaktia. Molemmat roikkuivat hetkessä kiinni kuin henkensä kaupalla, peläten toisen perääntyvän.

Se oli uutta ja samaan aikaan todella tuttua. Se tuntui jännittävältä ja kuitenkin niin oikealta.
Tuo hetki sen kertoi, he olivat erilaisia ja kuitenkin niin samanlaisia. Täydellisiä juuri toisilleen.

Tuo pieni yhteinen hetki oli kaiken uuden alku.

Waulish:
Tämäpä vaikuttaa mielenkiintoiselta! En oikein ole H/D:n ystävä, mutta tämä ensimmäinen raapale jotenkin vakuutti minut. Katsekontakti on voimakas tunteiden ja sanattoman viestinnän välittäjä, ja on kutkuttavaa, miten se säilyy salin hälinässäkin. Hahmot ikään kuin pysähtyvät hetkeen keskenään, vaikka kaikki muut ympärillä elävät elämäänsä eteenpäin ja ovat ehkä autuaan tietämättömiä Harryn ja Dracon välisestä siteestä tai ainakin sen luonteesta. Olisi jännää saada tietää, mikä oikein on johtanut tähän tilanteeseen ja saanut pojat tajuamaan, että heillä vihamieheydestään (onko tuo sana?) huolimatta on aika paljon yhteistä.

Kiitoksia tästä ja tsemppiä spurttiin, jään seurailemaan! :) -Walle

Vendela:
Ihana nimi tällä <3 Sillä ne on niin täydelliset toisilleen :)

Olen Waulishin kanssa samaa mieltä, että katsekontakti on toimiva ja vangitseva juttu. Sijoitan tämän päässäni kahdeksanteen vuoteen, vaikka et toki missään määrittänytkään aikaa, niin näin se mieli vain haluaa lokeroida asioita. Pahoittelen, jos olet omassa mielessäsi ajatellut tämän aikaisemmaksi.

Tykkäsin kovasti tästä aloituksesta ja myös minä jään seurailemaan tätä. Tsemppiä spurttailuun :)

Vendela

Angelina:
Mitä ihanaa, olette kommentoineet!

Waulish: Apua, hienoa kuulla että oot vakuuttunut vaikka et olekaan parituksen ystävä : ) Mä useimmiten ajattelen sen hetken kun nää kaks tajuaa toistensa tunteet juuri sellaisena maagisena katseena, kun he katsovat toisiaan ja tajuavat että voiii paska ;D Ihanaa, kiitos kommentista!

Vendela: Ääk! Sun Drarryt on ollu niin hyviä, nolostuttaa ihan että oot tänne löytänyt :D Ihan mahtavaa kuitenkin ja kiitos hirveästi kommentista! Mä alunperin ajattelin että tuo voisi sijoittua esimerkiksi jo kuudenteen vuoteen, mutta tää seuraava raapale päätti toisin lähtiessään muodostumaan.


Toinen
300 sanaa

Sodan jälkeen kouluun palaaminen oli tuntunut Harrysta ainoalta oikealta ratkaisulta, kuin paluulta entiseen. Paluulta normaaliin.
Hän oli uskotellut itselleen, että viimeistelemällä opintonsa Tylypahkassa, hän voisi vihdoin saada itselleen tavallisen elämän.
Paluu oli tuntunut ahdistavaltakin, mutta Harry oli pakottanut itsensä siihen toivoen, että Tylypahka palauttaisi rutiinin ja ilon hänen elämäänsä.

Draco Malfoyn näkeminen Luihuisten tupapöydässä lukuvuoden alussa oli ollut kuin helpotuksen aalto, joka oli kulkenut hänen lävitseen.
Jotain tuttua, hän oli ajatellut ja ollut yhtäkkiä varma siitä, että viimeisestä kouluvuodesta tulisi kuin tulisikin hyvä.

Eikä Harry ajatellut asiaa aluksi sen pidemmälle. Arki alkoi sujua ensimmäisten päivien jälkeen helpommin, eikä hän enää välittänyt itseään seuraavista kuiskauksista ja tuijotuksesta.
Oppituntien alettua hän kuitenkin huomasi yhä useammin etsivänsä vaaleaa luihuispoikaa luokkatovereidensa seasta ja aina, kun toisen tutut kasvot löytyivät, Harry huomasi hengittävänsä hieman helpommin.
Harry myös koki näkevänsä toisen nyt ensimmäistä kertaa, sellaisena kuin Luihuinen todella oli.
Draco Malfoy ei ollut ainoastaan itsekäs ja hemmoteltu, vaan itseasiassa kohtelias, fiksu, hauskakin. Sodan loppuminen oli tuonut hänen todellisen luonteensa esiin ja Harry huomasi nauttivansa näkemästään.

Muutaman viikon kuluttua Harry tajusi olevansa pakkomielteinen. Hän etsi katseellaan Dracoa aamiaisella, oppitunneilla, lounaalla, hyppytunneilla ja päivällisellä.
Iltaisin oleskeluhuoneessa hän mietti, mitä toinen mahtoi tehdä. Harry yritti perustella itselleen, että hän oli ainoastaan huolissaan.
Lopulta hän ei kuitenkaan keksinyt ainoatakaan syytä mistä hänen pitäisi olla huolissaan.

Lopulta eräänä ankeana marraskuun aamuna Harry ymmärsi. Hän oli tavalliseen tapaansa etsinyt Malfoyn väkijoukon seasta ja nähnyt toisen juuri kuuntelevan Blaise Zabinia.
Draco oli kuunnellut ystäväänsä mietteliäänä, kulmakarvat rypyssä. Yhtäkkiä hän oli kuitenkin purskahtanut aitoon, iloiseen nauruun ja Harry oli vetänyt kurpitsamehua väärään kurkkuun.
Hän ei ollut koskaan nähnyt eikä kuullut mitään niin vangitsevaa. Samalla hetkellä hän tajusi tahtovansa kuulla tuon äänen uudestaan ja uudestaan, nähdä nuo naurusta komistuneet kasvot jokaikinen päivä.

Harry tajusi sillä hetkellä olevansa ihastunut, kun harmaat silmät kääntyivät katsomaan häntä kohti.

Waulish:
No niin, tämän toisen osan myötä saatiinkin mielenkiintoisia taustatietoja! Hauska saada tällainen katsaus siihen, miten ihastukseen on Harryn puolelta päädytty. Tällainen skenaario tuntuu oikeastaan hyvinkin mahdolliselta: on helppo kuvitella, että Dracosta tulee Harryn kiintopiste, kun Draco on niin tuttu ja muistuttaa ajasta ennen sotaa. Hiljalleen helpotus Dracon näkemisestä muuttuukin sitten pakkomielteeksi... Aaa miten kutkuttavaa! ;D

Pidän hirmuisesti tuosta hetkestä, kun Draco purskahtaa aitoon nauruun ja Harry on lopullisesti myyty. Jotenkin kovin elävästi kuvailtu hetki ja varmaan tavallaan myös käännekohta Harryn elämässä, kun hän ymmärtää olevansa ihastunut. Harry on niin samaistuttava etsiskellessään Dracoa väkijoukoista ja tarkkaillessaan tätä etäältä... Voi tuota ihanan kamalaa ihastumisen aikaa! ;D

Kiitoksia taas mielenkiintoisesta luettavasta! Tämähän on lähtenyt hyvin käyntiin, ja innolla oottelen mitä tuleman pitää. -Walle

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu