Kirjoittaja Aihe: Voltron: Tyypillistä Keithiä | S | Keith/Lance | hyväntuulinen käsirautadraama  (Luettu 1645 kertaa)

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Nimi: Tyypillistä Keithiä
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Paritus: Keith/Lance
Ikäraja: S
Tyylilaji: hyväntuulinen käsirautadraama
Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Voltronin luojille. En ansaitse tällä rahaa.

A/N: Tämä on vähä niinko olisin juurilleni palannut. Kiitos Bbuttikselle potkimisesta, pallottelusta ja tyhmien kaksimielisten-mutta-ei-kaksimielisten töhöilyjen keksimisestä. Toivotaan, että tästä alkaisi mun uusi henkilökohtainen Voltron-kultakausi o/ Tämä pätkä sijoittuu ekalle kaudelle, kun Lance ajatteli liikaa peeniksellään ja pääs tekemään tuttavuutta muukalaispuun ja käsirautojen kanssa.





TYYPILLISTÄ KEITHIÄ


Lance retkottaa hiekalla jalat levällään ja kädet puunrungon ympärille raudoitettuina. Tilanteessa olisi varmasti jotain herkullisen jännittävää, jos kyseessä ei olisi muukalaispuu muukalaisplaneetalla ja hänen seurassaan olisi kuka tahansa toinen kuin takatukka-Keith. Hiekka rapisee Keithin reippaan askelluksen alla, ja Lance tietää katsomattakin, että tämä on varsin hyvällä tuulella. Lance taivuttaa kaulansa epämukavaan asentoon, kun Keith pysähtyy hänen viereensä. Keith katsoo häntä nenänvarttaan pitkin ja hymyilee vinosti.

”Tätä silmukkaa meidän räätäli ei taidakaan yksin selvittää”, Keith sanoo mitä pirullisimmalla äänensävyllä ja kehtaa vielä naurahtaa päälle. ”Uusi tyttöystäväsi taitaa olla villiä sorttia.”

Lancen kasvot lehahtavat punaisiksi. ”Ha ha, hauska juttu. Kuule kamu, mitä jos vain auttaisit mut irti ja ollaan kuin tätä ei olisi tapahtunutkaan.”

”Enpä tiedä, kamu”, Keith sanoo ja ristii kädet rintapanssarilleen. ”Voisin ottaa ensin pienet nokoset. Mä olen aika väsynyt asteroidivyöhykkeen läpi lentämisestä. Joku meistä nimittäin kadotti leijonansa palkkionmetsästäjien alukseen.”

”Älä viitsi, Keith. Meidän pitäisi olla tiimi.”

”Tämä on sulle ihan oikein.”

”Keith”, Lance jo anelee, vaikka tekeekin sen hampaat irvessä. ”Ole kiltti.”

Keith kyykistyy hänen viereensä ja hetken hän jo luulee, että takatukka aikoo tosissaan irrottaa hänet, mutta kun Keith ojentaa kätensä, tämä antaakin hänelle luunapin otsaan.

”Ai kvisnak! Keith!

”Tiedätkö”, Keith sanoo ja ottaa puusta tukea, ”nyt meillä olisi aikaa puhua siitä, miten sä et muka muista, että me bondattiin.”

”Keeeith…” Lance ärisee silmiään pyöritellen.

”Ei sen pitäisi olla niin vaikeaa.”

”Älä pakota mua toistamaan sitä.”

”Toistamaan mitä, Lance?”

Lance supistaa huuliaan. He ottavat katseillaan toisistaan mittaa, mutta lopulta hän antaa periksi ja katsoo tympääntyneenä maata.

”Ettämebondattiinjasäpitelitmuasunkäsivarsilla.”

”Niin mitä sanoit, nyt en ihan kuullut.”

”Että me bondattiin ja sä pitelit mua sun käsivarsilla. No niin, siinä. Toivottavasti olet nyt tyytyväinen…”

Lance vilkaisee Keithiä, joka tuijottaa häntä takaisin lukematon ilme silmissään. Yllättäen Keith nousee ja astuu toisen jalkansa Lancen yli.

”Mitä sä –!” Lance aloittaa, mutta Keith on silloin jo nostanut hänet kainaloista takaisin jaloilleen.

”Kiitos”, Lance mutisee kasvot poltellen aina korvannipukoita myöten. Hän ei katso Keithiä enää silmiin, kun tämä astuu hänen lähelleen ja tarttuu hänen käsirautoihinsa.

”Pidge luultavasti tietäisi, miten näitä käytetään…” Keith mutisee samalla, kun repii ja vääntelee käsirautoja summamutikassa. Hän kimpaantuu nopeasti ja materialisoi bajardinsa panssarin reisisuojuksesta. Tyypillistä Keithiä, Lance ajattelee ja nielaisee äänekkäästi, kun tämä kohottaa miekan iskuun.

”Tämä olisi aika seksikästä, jos olisit tyttö”, hän naurahtaa hermostuksissaan. Keith pysähtyy kesken liikkeen ja punastuu. Punastuu.

Nyt on Lancen vuoro hymyillä pirullisesti. ”Jehna, Keith. En tiennytkään, että sulla on tällaisia fantasioita”, hän sanoo ja nauttii täysin rinnoin, kuinka Keithin punastus entisestään syvenee.

”Ole jo hiljaa…” Keith mumisee.

”Aww, ei se mitään, Keith. Harva pystyy vastustamaan räätälin vetovoimaa.”

”Haluatko sä irti vai et?” Keith tuhahtaa.

”Okei, okei, okei.”

Keith astuu taaksepäin ja lyö miekallaan tarkan iskun käsirautoihin. Ne napsahtavat rikki ja tippuvat Lancen ranteiden ympäriltä hiekalle.

”Huh”, Lance päästää pidättämänsä henkäyksen keuhkoistaan ja hieroo ranteitaan. ”Kiitti.”

Keith mulkoilee häntä taas omana pahantuulisena itsenään, kun hän ojentuu poimimasta kypäränsä.

”Antaisin sulle jonkin rangaistuksen, jos muut eivät jo odottaisi meitä takaisin”, Keith sanoo. ”Pistäisin sut tekemään kyykkyjä tai kiillottamaan mun saappaani.”

”Sä et ole mun ylempi upseerini”, Lance sanoo leukaansa kohottaen. ”Eikä sulla sitä paitsi edes ole saappaita.”

”Ehkä. Mutta tästä hyvästä sun paikkasi olisi silti vähintäänkin polvillaan mun edessäni”, Keith sanoo matalalla äänellä.

Lancen naama räjähtää punaiseksi kuin ylikuumentunut elohopeamittari, vaikka Keith itse ei näytä tajuavan sanojensa kaksoismerkitystä. Keith ei jää odottamaan häntä, vaan kääntyy vasta punaisen leijonan luona odottamaan.

”Tuletko sä?”

”J-j-joo!” Lance änkyttää ja miettii, että jos ei nyt, niin illalla viimeistään.



"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
Tyylilaji on täydellinen! Tykkään hurjasti otsikosta, vaikka sitä mollasitkin. Koska sitähän tää on, tyypillistä Keithiä, aina tuota lopun ohimennyttä 2-mielistä herjaa myöten ;D

Tää on täynnä ihania kohtia mut jos nyt yhden nostaisi.

Lainaus
”Ettämebondattiinjasäpitelitmuasunkäsivarsilla.”
Tää on niin ihana <3 ja niin Lancea lol, raukkaparka kun joutuu tuommoista myöntämään ja ihan ääneen vielä :P

Ja Keith. Keith on niin ummikko eikä tajua mistään mitään vaikka hajareisin on käsiraudoitetun Lancen yllä/päällä/edessä tai vihjailee kaikenlaisista polvistumisista xD näinköhän Keithille tulee illalla/yöllä semmonen "ÄÄK MITÄMÄOIKEINSANOIN!" tajuaminen hihii ;D

Ja kyllä Lance buddy-m'boy, ihan varmasti sä tulet illalla viimeistään, kyllähän tuosta tilanteesta Lancella riittää spänkkimateriaalia pitkäksi aikaa!

Loistava ficci ja ihanaa lukea sulta pitkästä aikaa Voltronia (tai oikeastaan mitä tahansa!) <3333 Lupaan aina potkia kun sellaiselle on tarve :-*
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Bwaa, kiitos Bbuttis, saat mut aina hyvälle tuulelle <3 Haha, sain kyllä niin vahvat mielikuvat tuosta, että Keithillä syttyy hehkulamppu pään päälle ja se keskellä yötä menee korjaamaan Lancelle, että ei, mähän en siis flirttaillut sulle, hyi, pois se minusta. Niin vahvat mielikuvat, että voi olla, että siitä olisi hauska jokin pieni jatkofikki tälle kirjoittaa ;D Katsotaan, josko potkisin itse itseni siihen! (Ettei sinun jalkasi nyt ihan murjoutuisi varpaattomiksi.) Kiitos kommentistasi, kivaa että luit <3

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Sielulintu

  • Teen suurkuluttaja
  • ***
  • Viestejä: 799
Kommenttiarpajaisista hei :)
Vitsi miten nautin sun kirjottamasta Keith/Lancesta ihan älyttömän paljon. Saat jotenkin aina näitten välisen kommunikaation ja dynamiikan kuvattua niin hyvin, etten kestä. Nää keskustelut näiden välillä on erityisesti jotain aivan parasta, ja taas sain täällä ääneen nauraa.
Lainaus
”Ehkä. Mutta tästä hyvästä sun paikkasi olisi silti vähintäänkin polvillaan mun edessäni”, Keith sanoo matalalla äänellä.
Keith ei nyt ihan tainnut ajatella tai tajuta, miten tuon kommentin voisi tulkita. :D Lancella taatusti mielenkiintoista kuunneltavaa, ja olisipa hauska tietää, mitä näiden osalta ilta tulee pitämään sisällään. :D Täytyy kyllä vielä sanoa, että otsikko kuvasi tätä täydellisesti. Keith on tässä niin tyypillisimmillään kuin olla ja voi. Ihailen suunnattomasti, miten osaat kirjoittaa nämä molemmat näin hyvin.
Isot kiitokset tästä. Ihana paluu Voltroniin taas hetken tauon jälkeen tämän muodossa. :)
Tervetuloa tutustumaan kirjoituksiini
ja seikkailemaan
tarinalabyrintin sokkeloihin

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 090
  • Kurlun murlun
Johan nyt, minulla on mennyt tämä ihan ohi! ;_; Päätin kokeilla selata Rinnakkaistodellisuutta satunnaiselta sivulta ja sieltä tämä tupsahti esiin. Tarina ei kuulostanut nimeltään tai teemaltaan tutulta ja sitten pitikin jo myöntää itselleen, että hiivatti, tämähän on ihan uusi lukuelämys. :D Oli pakko jaksautua tiputtamaan kommentti heti perään.

Kyllä tästä tuli sellainen lämmin olo kuin olisi kotiin tullut. <3 Voltron on nyt vähän jäänyt taustalle, mutta kivaa, jos se satunnaisesti saa uutta potkua. Klancellakin on monia puolia, joista parhaiten toimii tämä tällainen huumoripainotteinen töhöily.

Lainaus
Tämä pätkä sijoittuu ekalle kaudelle, kun Lance ajatteli liikaa peeniksellään ja pääs tekemään tuttavuutta muukalaispuun ja käsirautojen kanssa.
Vanhoina hyvinä aikoina, sigh. xD

Lainaus
”Ettämebondattiinjasäpitelitmuasunkäsivarsilla.”
Kuten myös tämä ikoninen bonding moment ja sen muisteleminen. Tuntuu, että siitä aiheesta ei voi koskaan vääntää liikaa vitsejä, ja se vähän kuin toimiikin sellaisena tyrkkäävänä tekijänä Klancen muodostumiselle. Mikseipä sitä muistelisi, kun mennään kaveria vapauttamaan pulasta?

Ja tämä loppu oli jotain niin ihastuttavaa. :D :D Keith on taas ihan pihalla ja varmaan tajuaa jutut vasta myöhemmin naama punaisena. Johan nyt toki sitä lukee Klancesta monessa erilaisessa tilanteessa, hehehöö.

Kiitoksia tästä! <33

- Mai
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Sielulintu, kiitos kommentistasi <3 Olen nyt vähän vaikeana, kun annoit niin ihania kehuja! Muistelisin, että tätä kirjottaessa mulla oli ollut pidempi Voltron-tauko, mutta ihanaa, ettei oma tatsi siihen lempiparitukseen ollut kadonnut mihinkään. Kiitus >3<

**

Apua, mä olin ihan unohtanut, että tällaisenkin tekstin olen joskus kirjoittanut ;D Mun oli pakko lukea tämä itsekin uudestaan, koska mulla ei ollut aluksi mitään hajua, mistä tekstistä on kyse. Mutta nytpä sen muistankin! Oli kyllä iso ja iloinen yllätys saada tähän kommentti. Voltron tuntuu tosi kaukaiselta asialta tätä nykyä, mutta onhan tämän fandomin pariin aina kiva silti palata. Jotenkin ihanasti sanottu tuo, että tuntuu kuin kotiin olisi tullut. Ehkä mun pitäisi viimein haudata sotakirveeni ja katsoa se viimeinenkin kausi...

Kiitos paljon kommentista Maissinaksu, vaikkakin teit olostani myös hieman haikean ;_; <3 Koti-ikävä vanhan kunnon Klancen pariin.
« Viimeksi muokattu: 05.02.2021 19:25:25 kirjoittanut Avaruuspiraatti »

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 456
En ollut varma, mitä odottaa hyväntuulisesta käsirautadraamasta ja ikärajasta, mutta en ainakaan pettynyt. ;D Tämä oli aivan hersyvän hauska ja täydellistä sanailua näiltä kahdelta. Tykkäsin miten molemmat ajattelivat ihan samaa asiaa, hieman eri kohdissa ja eri tavalla ja reagoivat eri tavoin. Oli niin hupaisaa, että Lance alkoi piikitellä Keithin punastumisesta, mutta Keith ei huomannutkaan Lancen punastumista. ;D Minua kiinnostaa hieman tietää, miten herrat päätyivät tähän tilanteeseen, mutta oikeastaan kontekstittomuus tekee tästä paljon hupaisamman. Lance käsirautoihin kytkettynä puussa ja Keith siinä mahtailemassa ympärillä. Ihan täydellistä.
Kiitos illan piristyksestä! ^^
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚