Kirjoittaja Aihe: Kirjaston uumenissa, K-11, ficlet-sarja, fantasia, 6/x  (Luettu 3325 kertaa)

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 645
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Otsikko: Kirjaston uumenissa
Kirjoittaja: LillaMyy
Ikäraja: max. K-11
Hahmot: Winston, Harald, Angela,
Oikolukija: Karvala
Tyylilaji: fantasia, huumori
Tiivistelmä: Winston, vaillinaiseksi jäänyt ihmissusi ja Harald, kummitus pitävät yllä Ludovian kuningaskunnan suurinta, kattavinta ja erikoisinta kirjastoa kuninkaansa Radovidin määräyksestä.
Varoitukset: sisältää viitteitä synkempiinkin teemoihin, kuten hirttämiseen ja lasten tappoon
Haasteet: Fantasiahaaste, Originaali10
K/H: Tutkailin tässä jokin aika sitten Finin inspiraatiotopiceja (töks ja töks) ja jommastakummasta niistä löysin tämän kuvan. Siitä sitten alkoi kuumeinen pohtiminen, mitä tuosta voisi kirjoittaa ja keksin tämän, joka kulki pitkään nimellä fantasia-/satukirjasto. :D Nyt, sain viimein innostuksen pistää tätä julkikin, ja toivon, että tekin pidätte tästä yhtä paljon kuin minä ja oikolukijani! ((:



1

Winston käveli pitkin vanhan kirjaston käytäviä kokoelman uusin lisäys hyppysissään. Hän metsästi kuumeisesti oikeaa osastoa lukuisten hyllyjen joukosta, kunnes viimein paikallisti hyllyvälin XXVIII. Hän asetti opuksen varovasti sille sopivaan koloon ja laskeutui sitten varovasti alas tikkailta. Hän muisti vieläkin sen ensimmäisen kerran, kun hän oli kiivennyt tikkoja ylös ja hänen häntänsä oli melkein saanut hänet tippumaan alas.

Winston päästi tukahtuneen haukahduksen, joka olisi kenties vastannut tavallisen ihmisen tuhahdusta, ja nosti housujaan ylemmäs. Ne tuppasivat vieläkin välillä tipahtamaan epämukavasti hänen häntänsä päälle, joten niitä piti muistaa nostaa aina silloin tällöin. Winston rapsutti selkäänsä kädellään ja käveli työhuoneeseensa.

Kahvipannu porisi iloisesti liedellä, vaikka Winston ei kummemmin sen hajusta pitänytkään. Se oli kuitenkin ainoa asia, mikä piti Haraldin tyytyväisenä, joten hänen oli ollut pakko opetella sietämään kahvin hajua kuonossaan.

Työhuoneessa kuului kirjoituskoneen jatkuva naputus, kun Harald kirjoitteli ylös toisten seikkailuja vieraissa maissa. Winston tai Harald ei ollut kumpikaan ikinä nähnyt niitä maita tai seikkailijoita, joista kirjaston tarinat kertoivat, mutta oli heidän tehtävänsä huolehtia, että tarinat säilyivät muistissa.

Winston haukahti muistellessaan, kuinka oli ensi kerran eksynyt linnaan ja sen kirjastoon hieman ensimmäisen, kesken jääneen muutoksensa jälkeen. Harald oli jo silloin istunut naputtelemassa kirjoituskoneensa äärellä silmälasit vinossa ja kahvikuppi vierellään. Jokin tuossa haamukirjoittajassa oli saanut Winstonin jäämään linnaan, eikä hän osannut vieläkään sanoa mitä se jokin oli. Kenties se oli jotain outoa hengenheimolaisuutta vaillinaisen ihmissuden ja haamun välillä. Kenties se oli jotain muuta.

Kun Harald nosti kahvikuppia huulilleen ja irvisti sen tyhjennyttyä, Winston nousi nopeasti täydentämään sitä. Hän ei tosiaankaan kaivannut taas yhtä poltergeist-kohtausta, ei nyt, kun hän oli vasta viikko sitten edellisen kerran siivonnut Haraldin jälkiä kirjastolla.
« Viimeksi muokattu: 09.09.2019 10:01:49 kirjoittanut LillaMyy »

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 645
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Kirjaston uumenissa, K-11, ficlet-sarja, fantasia, 2/x
« Vastaus #1 : 04.04.2019 16:20:04 »
2

Winstonin aarnikotkan sulasta tehty sulkakynä rapisi pergamenttia vasten, kun…

                                                                                                                    BONK

Ihmissuden kidasta kaikuva murina olisi saanut kenen tahansa muun paitsi kahvipannun hänen päähänsä nakanneen kummituksen tutisemaan pöksyissään. Harald vain tuijotti toista tiiviisti noin kahden sekunnin ajan, ennen kuin katosi takaisin kirjoituskoneensa taakse ja alkoi naputtaa sitä.

Winston puolestaan otti kahvipannun mukaansa ja lähti kahvinkeittoon. Häntä ärsytti, että hieno käännöstuokio oli keskeytynyt, mutta Harald oli vieläkin ärsyttävämpi ilman kahvia, joten oli parasta täyttää haamukirjoittajan komento, jos halusi säilyttää järkensä edes jollain tasolla.

Kun Winston hetken kuluttua palasi täyden kahvipannun kanssa takaisin, hänen sulkakynänsä ja pergamentin vierellä odotti paksu pino uutta käännettävää. Hän tuijotti pinon päällä komeilevaa nimeä ja innostui aivan liikaa.

Winston alkoi vimmatusti kääntää uusinta lukua tarinaan, jonka oli luullut loppuneen jo aikoja sitten, kun päähenkilö näytti kuolleen viimeisessä luvussaan. Sillä hetkellä ei mikään, ei edes Haraldin kahvipannun nakkaaminen olisi varmaan saanut Winstonia erotettua aarnikotkan sulkaisesta kynästään, koska hän itsekin odotti niin vimmatusti tietoa siitä, miten tarina oikein jatkuisi.

Edellinen luku oli ollut pelkkää typerää, jopa turhaa, maisemointia. Edes päähenkilön nimeä ei ollut mainittu koko kahdenkymmenenkuuden sivun luvussa. Winston urahti ärtyneisyyttään Haraldin suuntaan, yrittäen viestittää typerälle kummitukselle, että olisi saanut palata aikaisemmin tämän tarinan pariin.

Winston pelkäsi hajottavansa kalliin ja harvinaisen sulkakynänsä kääntäessään niin vimmatusti Haraldin tekstiä muidenkin luettavaksi. Vanhaa aarnikotkan sulkaista kynää ei ollut tehty kestämään sellaista vimmaa, jota ihmissusi tunsi sillä hetkellä halutessaan saada selville tarinan jatkoa.

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Vs: Kirjaston uumenissa, K-11, ficlet-sarja, fantasia, 2/x
« Vastaus #2 : 30.04.2019 16:08:01 »
Tämä on jo jonkin aikaa odotellut lukulistallani. Vaillinainen ihmissusi ja kummitus kuulostaa varsin eriskummalliselta parivaljakolta - ja mitä kummallisempi, sen parempi! Tämä kaksikko oikeastaan herättikin mielenkiintoni. Harald on mitä mainioin sanaleikki(hahmo), tarkoitit haamukirjoittajamme sellaiseksi tai et :'D Kiitoksia näistä kahdesta ensimmäisestä alkupalasta, toivottavasti jatkat piakkoin tätä tarinaa!

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
Vs: Kirjaston uumenissa, K-11, ficlet-sarja, fantasia, 2/x
« Vastaus #3 : 30.04.2019 19:45:59 »
Piraatin kommentin myötä mäkin tänne päädyin! Kirjasto tapahtumapaikkana tarjoaa tunnelmallisen ympäristön tarinalle, ja tässä fantasiaelementit vaan lisäävät miljöön mystiikkaan. Kaksikko vaikuttaa kyllin mielenkiintoiselta - puolikas ihmissusi on jännä konsepti (ja pitikin palata alkuteksteihin, kun toi yksityiskohta jäi huomioimatta ja mietin, että miksi Winston oikein haukahteli) ja kirjaimellinen haamukirjoittaja, kuten ylläoleva kommenttikin huomioi, on kovin hilpeä idea. Kaikkiaan mielenkiintoinen alku, toivottavasti jatkoa seuraa pian! ^^

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 645
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Kirjaston uumenissa, K-11, ficlet-sarja, fantasia, 3/x
« Vastaus #4 : 01.05.2019 09:53:53 »
Avaruuspiraatti: Winston ja Harald saattavat vaikuttaa eriskummallisilta yhdessä, mutta loppupeleissä he ovat oikein sopiva paketti. :D Haamukirjoittaja oli myös hyvin tarkasti valikoitu sana, koska HAAMU! :D Täältä pukkaakin sitten jatkoa ja kiitoksia kommentista!

Ronen: Winston tulee haukahtelemaan vielä mooonta monituista kertaa, mutta pyrin kyllä pitämään sen lukijankin muistissa, että tässä on kyse vaillinaisesta ihmissudesta (jolle tulee selityskin jossain kohtaa). (: Toivottavasti jatkokin on mielenkiintoista (ja eritoten hauskaa) luettavaa! Kiitoksia kommentistasi!



3

Harald istui taas kerran nuotion äärellä pienessä viikinkikylässä tarinoimassa seikkailuistaan. Kylän nuorimmat katsoivat parrakasta viikinkisetää silmät innosta kiiltäen. Harald rakasti tarinoidensa kertomista, parasta seikkailemisessa oli se, että palatessaan hän sai kertoa muille siitä, mitä oli nähnyt ja kokenut.

Kylän lapset istuivat rinnatusten hirrellä ja kuuntelivat silmät ymmyrkäisinä Harald-sedän tarinointia. Harald oli koko viikinkikylän ainoa, joka jaksoi tarinoilla seikkailuistaan nuoremmille, joten niitä kuuntelemaan kerääntyivät vähän vanhemmatkin lapset. Nuotion vierellä tuli joskus jopa kinaa parhaista paikoista, kun lapsukaiset kerääntyivät Haraldin ympärille kuulemaan tämän suurista seikkailuista.

Hiljaiseen kylään tuli yhtäkkiä eloa. Harald hätkähti kuullessaan tuttua kalinaa kylänsä laitamilta. Hän yritti jouduttaa nuoremmat pois alta, mutta myöhästyi kostoretkeläisten saavuttaessa heidät. Hän ei halunnut katsoa, mutta ei saattanut katsoa poiskaan, kun…


Harald pudisti päätään ja rapsutti haamukutiavaa kurkkuaan siitä, mistä hirttoköysi oli satoja vuosia sitten kuristanut häntä. Hänen tarinansa oli jäänyt ikuisiksi ajoiksi kesken, koska kukaan ei enää halunnut kuulla hänen viimeisimmästä viikinkiretkestään. Kukaan ei enää istunut hirrellä hänen vieressään silmät kiiltäen kuuntelemassa ja pyytämässä lisää seikkailuja.

Niinpä haamu kirjoittelikin nykyisin muiden tarinoita. Se taisi ollakin ainoa keino tarinoiden säilymiseen oikeasti. Kertomalla ne jäisivät elämään vain siksi aikaa, kunnes kuulija katoaisi maan päältä. Vaikka nykyisellään hän kirjoittikin jo vuosia sitten kuolleella kielellä, mikä ei erityisemmin auttanut asiaa. Onneksi sentään edes Winston osasi hänen kieltään, jotta hänen kirjoittamansa tarinat leviäisivät muidenkin ulottuville edes sitten ihmissuden kääntäminä.

Kummitus nosti pullonpohjalasit silmiltään ja unohti ne tapansa mukaisesti kahvipannun vierelle kammetessaan itsensä taas istumaan iänikuisen kirjoituskoneensa taakse. Ainakin naputus pitäisi hänet hereillä, ettei hänen tarvitsisi nähdä taas unia Harald-nimisestä viikingistä, joka hän oli joskus ollut. Nykyisin hän oli joku muu. Hän oli haamukirjoittaja-Harald.

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Vs: Kirjaston uumenissa, K-11, ficlet-sarja, fantasia, 2/x
« Vastaus #5 : 14.05.2019 21:09:50 »
Jotenkin tuli surku olo Haraldin taustatarinaa lukiessa, vaikka olihan se nyt haamusta aika selvää, että hän on jossain vaiheessa elämäänsä kuollutkin... :D Ken ties Winston kirjoittaisi joskus Haraldin tarinan koviin kansiin, jos Harald ei sitä itse voi tehdä!

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 783
  • Not killing people is really hard.
Vs: Kirjaston uumenissa, K-11, ficlet-sarja, fantasia, 3/x
« Vastaus #6 : 29.05.2019 01:40:22 »
Huh, luin äsken sellaisen tekstin, että nyt kaipaan jotain helpompaa, ja koska tämä on ollut nyt jo jonkun aikaa välilehdissäni odottamassa lukemista ja fantasia med LillaMyy <333 Oletan tämän olevan juuri mielentilaani sopivaa!

Vaillinainen ihmissusi on aika hauska idea! Haluan kuulla lisää tästä vaillinaisuudesta, miten se vaikuttaa elämään ja miten ihmeessä se on tapahtunut! Parivaljakko vaikuttaa aika hauskalta kirjastonpitäjäksi ja tykkään siitä, miten ensimmäisessä osassa kuvaat näiden kahden suhdetta ja tavallaan heidän arkielämäänsä. Ja sitä, miten Winston elää vaillinaisuutensa (esimerkiksi häntänsä ja kuononsa) kanssa. Mutta yksi asia jäi mietityttämään... Mitenhän haamu juo kahvia?

Toinen osa oli mielenkiintoinen ja hauska! Winston on selkeästi niiiiiin Haraldin tossun alla, vai onko haamuilla edes tossuja? No kuitenkin! Maininta siitä, että kuka tahansa muu kuin Harald olisi pelästynyt murinaa, kertoo kivasti näiden kahden suhteen... öö... arkisuudesta? Tai jotain sinnepäin. Siis siitä, että Harald ei tuommoisia pelästy, koska on kuullut sitä tarpeeksi. Ja tuo käännös! Nyt minuakin jäi mietityttämään, mitenhän moinen tarina oikein jatkuu!

Oi, kolmas osa oli jollain surullisella tavalla hyvin kaunis. Pidän siitä, miten Haraldin tarina tässä maailmassa yhdistyy ja ikäänkuin jatkaa hänen tarinaansa siinä maailmassa, missä hän on joskus elänyt. Tuntuu jotenkin yhtenäiseltä, että tarina liittyy hänen menneisyyteensä noin vahvasti. Kiva, että olit tuonut sen tässä esille ja kertonut meille siitä vähän enemmän!

Tykkäsin tästä ihan hurjasti. Tämä oli sellaista vähän hyvänmielen tarinaa, jota oli oikeasti tosi... rento ja kiva lukea. Jäin vähänniinkuin koukkuun ja nyt en malttaisi odottaa että saadaan lisää! :D Joten kirjoitathan pian taas, kiitos <3
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 645
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Kirjaston uumenissa, K-11, ficlet-sarja, fantasia, 4/x
« Vastaus #7 : 01.06.2019 13:52:32 »
Avaruuspiraatti: Voi sitä haamua tulla surku, vaikka tietääkin sen kuolleen joskus. Koska olisihan Harald voinut kuolla ihan luonnollisestikin. Pitää miettiä, voisiko Winston ehkä tehdä tarinalle jotain. Kiitoksia kommentista! (:

Lauchuo: Tämä nyt ainakin on helppoa höttöä! :D Also, KIITOS! <333 Vaillinaisuudesta tulee kyllä tuonnempaa lisää, ja aina saa kysyäkin, jos jotain jää hampaankoloon. (: Haamun kahvinjuontikin selvinnee ehkä myöhemmin. :D Haraldin tossuista en tiedä, mutta Winston on kyllä aika vietävissä tässä, tosin vain siitä syystä, että haluaa välttää poltergeist-kohtaukset. :D Arkista tästä haluankin, vaikka parivaljakko onkin vähän erikoinen. (: Käännökseen palaillaan myös kenties tuonnempana. En halunnut jättää Haraldia ihan vain pelkäksi haamukirjoittajaksi, joten piti sitten avata hänenkin taustaansa vähän enemmän. (: Kiitoksia paljon kommentista, toivottavasti jatkokin miellyttää! ((:

K/H: Tässä kohtaa matkaan liittyy myös kolmaskin hahmo, mutta haluan huomauttaa, että hänen nimensä lausutaan saksalaisittain, eikä englantilaisittain. (;



4

Angela käveli kohti vanhaa linnaa, joka oli varmaan joskus aikoinaan tehty vaaleasta kivestä, mutta joka näytti nyt saaneen ylleen osin lika ja osin tumman murattiverhon. Pitkän ja melkein suoran sillan mukulakivetys tuntui kummalliselta ja kylmältä hänen paljaiden jalkojensa alla. Angela otti tukea sillan kaiteesta, kun hän astui jonkun pikkukiven päälle ja kaivoi sen irti päkiästään, ennen kuin jatkoi taas askellustaan.

Linnan muurin porttiholvissa istui kaksi vartijaa näkyvillä, ja varmasti ainakin kaksi näkymättömissä, kun Angela kulki sen läpi. Häntä ei pysäytetty, häneltä ei edes kysytty mitään, ritarit vain katsoivat häntä päästä varpaisiin hetken, ennen kuin avasivat portin ja päästivät hänet jatkamaan matkaansa. Pienen puolituistytön hameen helmat heiluivat, kun hän hypähteli linnan ovelle, jolla ei näkynyt ketään, vaikka Angela tiesi senkin vartioiduksi.

Angela avasi vanhan tammioven varovasti peläten sen narahtavan, mutta sepäs ei päästänytkään ääntä hänen astuessaan viimein sisälle linnaan, jota oli etsinyt jo kuukausia. Hän ei tiennyt, missä linnan suuri kirjasto oli, mutta tiesi sen olevan koko valtakunnan laajin ja siten myös mielenkiintoisin.

Puolituinen käveli linnan käytävillä päättäväisesti, vaikkei tiennytkään tarkkaan, missä hänen etsimänsä kirjasto sijaitsi. Lopulta hän saapui suurten, tammipuisten pariovien luokse. Niihin oli kaiverrettu koukeroisilla vedoilla riimu, joka tarkoitti vanhalla kielellä kirjastoa. Angela hymyili avatessaan kultaisilla rivoilla varustetut ovet.

Angelan eteen avautui näkymä, jollaista hän ei ollut osannut edes uneksiakaan. Kirjasto oli jaettu kahteen eri kerrokseen, joista molemmat olivat täynnä suuria ja korkeita kirjahyllyjä. Jokaisen hyllyn yläreunassa oli numero, joita riitti aina XC:een asti. Jotkut hyllyistä oli ahdettu aivan täyteen kirjoja, kun taas toisissa oli vain muutama kappale, mutta silti kirjoja oli pakko olla ainakin tuhansia. Korkeimpien kirjahyllyjen välittömässä läheisyydessä oli myös erilaisia tikkaita, jotta lyhyemmätkin, kuten Angela, yltäisivät ylimmillekin hyllyille.

Angela huokaisi syvään ja nipisti itseään poskista varmistaakseen, ettei vain ollut nukahtanut ja näkisi juuri unta. Vasta sitten hän asteli peremmälle kirjastoon ja lähti etsimään jotain mielenkiintoista luettavaa.

Hän ei kuitenkaan ehtinyt kovin pitkälle, kun hän kohtasi olennon, jollaista ei ollut kuunaan nähnyt. Se muistutti hieman koiraa, mutta käveli kuitenkin pystyasennossa. Lisäksi sillä oli jaloissaan pussihousut ja sen kädet, joskin tavallista karvaisemmat, olivat aivan selvästi ihmisen kädet.

Angela nipisti itseään uudestaan ja kun kävi ilmi, että hän ei tälläkään kertaa nähnyt unta, tosin pahaa sellaista, hän kääntyi kannoillaan ja juoksi ulos kirjastosta.

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 645
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Kirjaston uumenissa, K-11, ficlet-sarja, fantasia, 5/x
« Vastaus #8 : 07.06.2019 19:13:18 »
K/H: Sen kunniaksi, että Lauchuo suositteli tätä Hormissa, julkaisen jo viidennenkin osan! :-*



5

Winston myhäili kävellessään kirjaston käytävillä kohti oikeaa hyllyväliä. Hän oli vasta saanut käännettyä ja laitettua muutoinkin ojennukseen Haraldin vihdoin jatkaman seikkailun toisen luvun. Hän oli vasta päässyt kirjaston keskikäytävälle, kun hän kuuli jonkun toisenkin askelia. Nopeasti hän pysähtyi ja kääntyi ympäri, koska tämä ei kuulostanut ritarien kalskahtavilta askelilta, vaan joiltain pehmeiltä, aivan kuin tassuilta.

Winston nuuhki ilmaa, eikä tunnistanut outoa hajua, kun hänen katseensa kohtasi kirjaston ovesta juuri sisään astelleen nuoren tytön hahmon. Tämän pienet ja pyöreähköt kasvot näyttivät säikähtäneiltä, kun tämä näki Winstonin, eikä ihmissusi ehtinyt tehdä elettäkään lieventääkseen puolituisen pelkoa, kun tämä jo pakeni paikalta.

Winstonin into laantui nopeasti, kun ensimmäinen vierailija pariin päivään pakeni selvästi säikähdettyään häntä. Winston haukahti pettyneenä ja kääntyi takaisin alkuperäiseen menosuuntaansa viedäkseen kirjan paikoilleen. Kenties vieras tulisi takaisin säikähdyksensä laannuttua. Tai sitten ei. Mutta Winstonin oli kuitenkin hoidettava oma tehtävänsä ja huolehdittava sitten vasta vierailijoiden viihtyvyydestä. Ulkomuodolleen hän ei kuitenkaan mahtanut mitään, vaikka hän oli kuinka yrittänyt.

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 783
  • Not killing people is really hard.
Vs: Kirjaston uumenissa, K-11, ficlet-sarja, fantasia, 5/x
« Vastaus #9 : 20.07.2019 00:22:07 »
Aah tulin vihdoin lukemaan uudet ilmestyneet osat! Kannatti odottaa, koska nyt saan kerralla luettua kaksi osaa, ehkä ei jää niin nälkä tämän jälkeen (tai ehkä jää enemmän nälkä).

Angelasta kertova osa oli ihan jees, tosin olisin ehkä toivonut vähän jotain enemmän. Tykkäsin siitä, miten siinä kuvailtiin kirjastoa ja tuota linnaa, jossa kirjasto sijaitsee, mutta ehkä olisin halunnut tietää miksi Angela sinne kirjastoon haluaa ja mistä tietää sen olemassaolosta. Ja myöskin olisin halunnut enemmän itse Angelan kuvailua! Millaisia puolituiset tässä maailmassa ovat, jäi kalvamaan mieltäni! Tosin oletan myös, että Angelasta kuullaan vielä, joten ehkäpä saamme myöhemmin tietää hänestä lisää.

Viides osa on taas hieman surullinen! Voihan Winston-parka, kun kaikki pelkäävät häntä tuolla tavalla :( Ei varmasti ole helppoa olla vaillinainen ihmissusi, kunkukaan ei uskalla tulla juttelemaan! No, onneksi on tietysti Harald. Pidän siitä, miten Winstonille työ on tärkeää, vaikka vieraiden viihtyvyydestäkin olisi kiva huolehtia. Mutta joskus on vain valittava! Voi, toivottavasti Angela uskaltaa tulla takaisin ja huomaa, että Winston onkin oikein kiva tyyppi, ettei Winstonia kannata pelätä. Ja saadaan tietää mitä Angela kirjastosta hakee!

Kiitos taas, jään taas kerran odottamaan lisää <3
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 645
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Kirjaston uumenissa, K-11, ficlet-sarja, fantasia, 6/x
« Vastaus #10 : 09.09.2019 10:04:04 »
Lauchuo: Kenties Angelan syytkin kirjastolle menoon selviävät vielä. Samoin ehkä Angelasta itsestäänkin tulee vielä lisää kuvailua. :D Winston on todella rukkanen kyllä, kun on kamalan kiltti, mutta pelottavan näköinen. ): Onneksi on sentään edes Harald! Kiitoksia taas kommentista, täältä saat taas vähän lisää. (:



6

Angela juoksi suorinta keksimäänsä reittiä takaisin linnan ovelle asti. Sitten hän huomasi kaksi ovella odottavaa vartijaa, jotka naureskelivat aivan avoimesti seistessään oven molemmin puolin.
”Et sinäkään sitten uskaltanut pidemmälle”, toinen ritareista nauroi saaden toverinsa nauramaan kahta kovemmin.

Se sai Angelan sisuuntumaan. Hänhän ei tällaista kuuntelisi. Hän pysähtyi nopeasti ja kääntyi kannoillaan. Hän ei aikonut jäädä tänne naurunalaiseksi, vaan hän päättikin palata takaisin ja todistaa ritarien olevan väärässä hänestä.

Angela käveli hitaasti takaisin kohti kirjastoa ja yritti hengittää syvään. Jos ritarit olivat tienneet otuksen olemassaolosta, eivätkä itse pelänneet sitä, voisiko se olla kovin vaarallinen? Vai olivatko ritarit vain totuttaneet sen siihen, että heitä uhatessa se saisi tuta miekasta? Angela ei tiennyt, mutta hän palasi silti kirjaston oven taakse.

Tällä kertaa hän kuitenkin vain raotti ovea sen verran, että hän saattoi kurkistella sisälle kirjastoon ja seurata otuksen puuhia. Angela katseli, kuinka koiraolento käveli erään kirjahyllyn luokse, kapusi pari askelmaa tikapuilla ja asetti kirjan sopivaan väliin. Hän huomasi olennon hännän huiskuttelevan iloisesti samalla kun olento työskenteli kirjojen parissa siirrellen niitä aina välillä tai pyyhkien pölyjä jostain hyllystä.

Mitä pidempään Angela seurasi olentoa, sitä vähemmän hän pelkäsi tätä, vaikka tämän ulkomuoto olikin edelleen kovin hämmentävä hänelle. Siitä huolimatta ei Angela kuitenkaan halunnut astua vielä esiin oven rakosesta, kunnes…

                                                                                 BONK

Angela katseli ympärilleen, mikä ihme häneen oli osunut, kunnes huomasi maassa lojuvan kahvipannun. Hän ei ehtinyt liikahtaa mihinkään, kun koiraolento vilkaisi käytävälle. Angela oli valmis karkaamaan taas paikalta, mutta olento vain poimikin kahvipannun lattialta, murisi vasemmalle puolen käytävää suuntaan, josta pannu oli lentänyt, ja lähti sitten pannu mukanaan vastakkaiseen suuntaan.

Angela katsoi olennon perään uteliaana, mutta ei kuitenkaan lähtenyt tämän perään. Olento ei kenties vaikuttanut enää hänestä pelottavalta, mutta nyt hänellä olisi mahtava tilaisuus tutustua kirjastoon kenenkään häiritsemättä. Niinpä hän astuikin uudemman kerran tammisista pariovista sisälle.

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid