Nimi: Pimeyden Nukketeatteri
Kirjoittaja: Cedarella_Riddle
Ikäraja: k-11
Genre: Angst, Deathfic
Hahmot: Cedarella Musta
A/N: -HUOM- tämän ficin juoni ei, HUOM. EI liity millään lailla Pimeyden Kuningattaren juoneen, paitsi muutamalta pakolliselta taholta.
Mutta nauttikaa lukukokemuksesta!
Pimeyden nukketeatteri
"Avada Kedavra."
Kaksi sanaa kuiskattiin ilmaan. Kaksi lopullista sanaa, mitkä päättivät elämän. Vihreä valo purkautui ilmaan taikasauvasta, ja jästiperheen viimeinen jäsen kaatui kuolleena maahan.
Mustatukkainen, nuori nainen kosketti Pimeyden piirtoa. Tehtävä oli suoritettu. Tyttö kaikkoontui hiljaiseen, kylmään metsään.
Hän käveli mustien lehtien seassa. Kuolleet, hopeaiset silmät tutkivat kuuta.
Kuu palautti hänen mieleensä muistoja. Ne olivat vain aaveita, jotka kulkivat hänen mielensä lävitse, mutta ne kuitenkin saivat hänet muistamaan.
Hän muisti Tylypahkan. Hän muisti viisi vihollista, joista oli tullut hänelle ystäviä. Yhteen heistä hän oli ollut rakastunut.
Mutta he olivat kaikki kuolleet. Tyttö oli katsonut heitä silmistä silmiin ja tappanut heidät kaikki omin käsin.
Hänen nimensä oli Cedarella Musta. Hän oli nuori kuolonsyöjä, jonka elämän oli kahlinnut pimeys ja väkivalta.
Se oli ollut odotettavissa. Sillä hän oli itse Pimeyden tytär.
Pimeyden Lordin, Voldemortin, tytär.
Ceda oli halunnut normaalin elämän. Normaalin avioliiton, miehen jota rakastaisi ja hän olisi asunut rauhallisen, kauniin rakkauden keskellä.
Mutta sillä ei ollut enää mitään väliä.
Vihan kyynel tippui teräville, kauniille kasvoille. Tytön leuka kiristyi hänen ajatellessaan isäänsä. Se paskiainen oli vienyt häneltä kaiken, mitä rakasti. Ja tuhonnut hänet juuriaan myöten.
Hän oli vain räsynukke. Räsynukke, jonka naruja veteli Pimeys. Se Pimeys oli tuhonnut Cedan tulevaisuuden. Samalla oli tuhoutunut tytön hyvyys. Pimeys oli lopulta voittanut Valon hänen sisällään joskus kauan sitten.
Pimeän piirtoa poltteli. Hänen isäntänsä kutsui häntä. Cedarellan suusta karkasi huokaus.
Kylmä naamio palasi hänen kasvoilleen. Hän valmistautui leikkimään sitä roolia, mitä oli kyllästynyt leikkimään. Mutta hän joutui katsomaan vierestä, kun Pimeys leikki säälittävällä räsynukella.
Hän odotti innolla sitä päivää, kun hänen isänsä kuolisi.
Silloin Pimeyden nukketeatteri päättyisi.
