Kirjoittaja Aihe: Kissanpentu-unelmia, Voro/Pimento, S  (Luettu 3116 kertaa)

Ernesti96

  • Lintubongari
  • ***
  • Viestejä: 142
  • Paskoja ficcejä jos haluut I´m your man
Kissanpentu-unelmia, Voro/Pimento, S
« : 12.06.2023 03:45:43 »
Ficin nimi: Kissanpentu-unelmia
Kirjoittaja: Ernesti96
Paritus: Voro/Pimento
Ikäraja: S
Genre: Fluffy, romance

Noin niin kuin maailman epäromantisimpana fikkarina halusin vähä kokeilla kirjottaa jotain niin imelää, että ihan yrjöttää (Sitä paitsi maailmassa ei oo vielä tarpeeksi Voro/Pimento shippiä jos multa kysyy).



Argus Voro, vaikka kukaan ei sitä uskoisi, oli aivan toivoton romantikko. Hänen tuurinsa naisrintamalla ei tosin ollut tähän mennessä ollut kovin hyvä. Hän oli jo vuosia sitten luovuttanut kirjaston hoitaja Pincen suhteen. Väsymättömästi Voro oli jaksanut aina levitellä ruusun terälehtiä ja sytytellä kynttilöitä siinä toivossa, että saisi kutitella kuutamon valossa toisen napaa ja nenänpäätä, mutta joka kerta koko yö oli kulunut kuunnellessa Pincen kuivaa esitelmöintiä mistä länsimaisesta pölyyntyneestä klassikosta milloinkin. Heidän yhteiset mielenkiinnon kohteensa olivat muutoinkin jäänen varsin vähäisiksi. Toki he jakoivat syvän vihan tottelemattomia oppilaita kohtaan, mutta Pince ei voinut sietää rääkyviä kakaroita, kun taas Voro ei mitään kauniimpaa osannut kuvitellakaan, kuin kivusta ja kauhusta kiljuvat ja itkevät sääntöjen rikkojat. Kaiken lisäksi Pince ei tuntunut oikein välittävän kissoista, jotka olivat tietysti Voron suuri rakkaus ja erityisesti hänen oma pikku Norriskansa.

Nyt kuitenkin Vorolla oli varsin toiveikas olo. Hän oli laittautunut parhaimpaan kaapuunsa ja öljynnyt tukkansa niin, että kaljuuntuva päälaki vain kimmelsi. Hän seisoi uuden pimeyden voimilta suojautumisen opettajan työhuoneen ovella ja kävi vielä kerran päässään läpi kaiken mitä aikoisi sanoa ennen, kuin koputti. Ovi lennähti auki ja suloisimpaan rusettiinsa sonnustautunut Doloros Pimento hymyili Vorolle leveästi kehottaen häntä käymään peremmälle. Voro astui Pimennon työhuoneeseen ja unohti välittömästi kaikki suunnittelemansa lemmenlorut. Onneksi niille ei ollut tarvetta, sillä he löysivät hyvin pien kuin itsestään yhteisen sävelen. He joivat rattoisasti teetä jutellen tottelemattomien oppilaiden erilaisista rangaistus menetelmistä. Pimento räpytteli silmiään ja hipsutteli purisevaa Norriskaa.

”Minä olen jo vuosia yrittänyt saada rehtorilta luvan, että saisin ripustaa oppilaita nilkoista kattoon”, Voro tunnusti Pimennolle.

”Jos minä olisin tämän puljun rehtori, antaisin luvan siihen välittömästi!” Pimento kailotti kiihtyneenä, suoden kuitenkin lämpimän hymyn Vorolle. Voro vastasi Pimennon hymyyn hivenen punehtuen.

”Olenko muuten esitellyt sinulle sulkakynäni?” Pimento kysyi maireasti Vorolta nostaen sulkakynän käteensä. Voro pudisti päätään ja Pimento alkoi selostaa kynän käyttötarkoitusta.

”Oppilaat eivät jälki-istunnossa tarvitse lainkaan mustetta, kun käyttävät tätä. He nimittäin kirjoittavat omalla verellään. Samalla he kaivertavat viestin kämmenselkäänsä. Eivätpähän ihan heti unohda, mitä tuli tehtyä!” Pimento selitti ja kikatti kuin teinityttö.

”Kuinka ihmeessä rehtori on antanut luvan tuollaiseen?” Voro kysyi suu ammollaan tuijottaen Pimentoa kokien valtaisaa kunnioitusta naista kohtaan.

”Hah! En kai minä mitään lupia ole kysellyt”, Pimento ilmoitti ja kikatti hieman lisää.

Voro hivutti kätensä Pimennon kädelle ja katsoi syvälle tämän sielukkaisiin silmiin.

”Kuule. Sinä olisit varmasti maailman ihanin rehtori”, Voro sanoi melkein kuiskaten.

Tovin he uppoutuivat vain katselemaan toisiaan silmiin. Oli aivan hiljaista. Kissanpennut vain naukuivat seinillä ja Norriska kehräsi raukeana. Voro nosti toisen kätensä silittämään Pimennon poskea ja hivuttautui entistäkin lähemmäs. Heidän huulensa ehtivät juuri ja juuri sipaista toisiaan, kun Norriska sähähti äänekkäästi. Voro oli kaikessa huumassaan huomaamattaan kaatanut jäähtyneen teekupillisensa kissaparkansa niskaan. Kumpikin Voro sekä Pimento syöksyivät yhtäaikaisesti lohduttamaan lattialle hypähtänyttä Norriskaa. Voro riisui päällyskaapunsa kuivatakseen sähisevää kissaa. Pimento katsoi vieressä hivenen huolissaan. Hän poimi teepöydältä tassin ja kermakon ja kaatoi kissa poloiselle vähän kermaa.

Pimento katseli, miten Voro hellästi rapsutteli kermaa latkivan Norriskan pörröistä päätä. Mies oli oikeastaan ikäisekseen aika komea pelkässä jo hivenen harmaantuneessa kauluspaidassaan ja Pimento mietti, kuinka ihanaa mahtaisi olla, jos Voro silittelisi häntäkin samalla tavalla ja kutsuisi omaksi pikku kissanpennuksi. Pimento hivuttautui Voron viereen ja rapsutteli lempeästi jo kermansa litkineen Norriskan leukaa. Voro ja Pimento vilkaisivat toisiinsa hivenen punastuen ja jatkoivat kissan paijausta. He olivat pitkän aikaa hiljaa ja vain kuuntelivat Norriskan purinaa. Lopulta Pimento kuitenkin rikkoi hiljaisuuden.

”Haluaisitko tulla joskus vahtimaan jälki-istuntoa minun kanssani? Näkisit sen sulkakynän käytössä”

Voro häkeltyi hieman, mutta vastasi äkkiä suoden Pimennolle hivenen ujostelevan hymyn.

”Mikään ei olisi miellyttävämpää”
« Viimeksi muokattu: 13.06.2023 09:53:08 kirjoittanut Ernesti96 »

Caw caw mofo

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Kissan pentu -unelmia, Voro/Pimento, S
« Vastaus #1 : 12.06.2023 10:29:04 »
No olipa tämä tosiaan herttainen ficci kahdesta harvemmin herttaisessa valossa esitetystä henkilöstä! Tykkäsin. :D  Olen itsekin joskus kirjoittanut Vorosta romantiikkaa, mutta en kuitenkaan Pimennosta.

Argus ja Dolores tosiaan jakavat yhteisiä kiinnostuksen kohteita, ihme suorastaan, ettei heitä ole saatettu yhteen useammin. Olen ihan samaa mieltä, että näistä ei ole kirjoitettu kylliksi!

Kumpainenkin oli oikein edukseen, kun sai esiintyä ilman tuomitsevia katseita, ja näkivät toistensa hyvät puolet. Tämän suhteen Norriskakin hyväksyi! Minä jo ensin luulin, että Norriska ei ilahtunut, kun alettiin lähentymään liikaa, mutta kyse olikin ihan muusta. :D Onneksi kisua hoivailtiin kovan kohtalon hyvittelyksi.

Lainaus
”Kuinka ihmeessä rehtori on antanut luvan tuollaiseen?” Voro kysyi suu ammollaan tuijottaen Pimentoa kokien valtaisaa kunnioitusta naista kohtaan.

”Hah! En kai minä mitään lupia ole kysellyt”, Pimento ilmoitti ja kikatti hieman lisää.

Voro hivutti kätensä Pimennon kädelle ja katsoi syvälle tämän sielukkaisiin silmiin.

”Kuule. Sinä olisit varmasti maailman ihanin rehtori”, Voro sanoi melkein kuiskaten.
Tässä tuli jotenkin niin somasti esille tämä yhteys, joka kaksikon välillä vallitsi. Oi että. Ei kun vain jatkoa siis!
« Viimeksi muokattu: 17.06.2023 18:13:23 kirjoittanut Fiorella »

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Lizlego

  • Vieras
Vs: Kissan pentu -unelmia, Voro/Pimento, S
« Vastaus #2 : 12.06.2023 17:58:48 »
Lainaus
Noin niin kuin maailman epäromantisimpana fikkarina halusin vähä kokeilla kirjottaa jotain niin imelää, että ihan yrjöttää (Sitä paitsi maailmassa ei oo vielä tarpeeksi Voro/Pimento shippiä jos multa kysyy)

Sinä ihana ihminen, kun levität romantiikkaa niillekin hahmoille, jotka käytännössä aina jäävät siitä paitsi. Nämä ovat todellakin hyvä pari. Mulle aina tulikin sellainen olo, että Voro ihaili Pimentoa, koska Pimento toteutti sen, mitä Voro oli kaivannut! Vanhat hyvät ajat kirkumisineen ja fyysisine rangaistuksineen. Ja molempia yhdistää rakkaus kissoihin. Mä oon aina tykännyt, että Norriska on Vorolle niin tärkeä ja tässä oli ihanaa, että sekä Pimento että Voro hyppäsivät heti Norriskan avuksi, kun kissaparka oli kastunut ja sitä hyviteltiin kermalla. Näille hahmoille on helppo kuvitella yhteinen sävel, vaikka voi kyllä sanoa, että lapsirakkaus heistä ehkä puuttuu.

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 563
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Kissanpentu-unelmia, Voro/Pimento, S
« Vastaus #3 : 15.06.2023 11:27:59 »
Pelkkä ajatuskin Vorosta toivottomana romantikkona on huvittava :D Mutta ehkä hän on osin juuri siksi niin äreä, kun ei rakkausrintamalla suju, ei kirjastonhoitaja Prillin eikä kenenkään muunkaan kanssa... Ei ainakaan ennen kuin Pimento astuu kuvioihin! Sillä kaksikolla on kyllä aika paljon yhteistä, jos ei muuta niin sääntöjen noudattaminen ja lasten kärsimyksestä nauttiminen :D Feeniksin kilta -leffassakin oli muistaakseni joku pätkä, jossa Voro luuli saaneensa Pimennolta suklaata ja söi niitä konvehteja ihan onnessaan ;D Hauska paritus kyllä.

Lainaus
Hän poimi teepöydältä tassin ja kermakon ja kaatoi kissa poloiselle vähän kermaa.
Ei apua, mä luin tän eka niin, että Pimento kaatoi kermaa Norriskan päälle XD Ehdin jo miettiä että mitäs hittoa. Mutta käy huomattavasti paremmin järkeen, että kerma annetaan Norriskalle juotavaksi.

Lainaus
Pimento mietti, kuinka ihanaa mahtaisi olla, jos Voro silittelisi häntäkin samalla tavalla ja kutsuisi omaksi pikku kissanpennuksi.
Ohhoh :D Jollain tapaa hiukan yllättävää lukea tämmöistä, vaikka toisaalta, onhan sitä Pimenollakin halunsa ja tunteensa. Hänelläkin on lupa kuvitella kaikenmoista.

Jos Harry Potter olisi joku lapsille suunnattu piirretty tms. oltaisiin varmaan saatu jakso, jossa oppilaat yrittävät kaikin mahdollisin tavoin saada Pimennon ja Voron yhteen, jotta heillä olisi helpompaa koulussa (kun Pimento ja Voro olisivat liian kiireisiä keskenään) :D Vaikka tämänkin ficin myötä vahvistuu tunne, että jos ne kaksi saavat kunnolla lyöttäydyttyä yhteen niin hehän vain kehittelisivät yhdessä entistä enemmän kaikkia rangaistuskeinoja ym. oppilaille.

Lainaus
”Haluaisitko tulla joskus vahtimaan jälki-istuntoa minun kanssani? Näkisit sen sulkakynän käytössä”
Siinähän sitten hyvät seuravaat treffit jo tiedossa :D Käy kyllä jo valmiiksi sääliksi sitä oppilasparkaa, johon tuohon jälki-istuntoon joutuu...
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Ernesti96

  • Lintubongari
  • ***
  • Viestejä: 142
  • Paskoja ficcejä jos haluut I´m your man
Vs: Kissanpentu-unelmia, Voro/Pimento, S
« Vastaus #4 : 06.07.2023 11:17:03 »
Fiorella Minusta on valtavan mukavaa kirjoittaa nimenomaan ns. epäsuosituista hahmoista ja parituksista ja on mukavaa kuulla, etten ole yksin sitä mieltä, että Voro/Pimento tarvitsee lisää rakkautta.

Lizlego Itse olen myös aina mieltänyt, että Norriska on Vorolle tosi rakas ja se on söpöä. Lapsirakkautta ei ihan kauheasti ole, mutta tuskin tällä iällä rupeavat niitä enää hankkimaankaan onneksi (,vaikka itseäni kyllä kiinnostaisi nähdä).

Larjus Juuri tuosta toivoton romantikko ajatuksesta tämä koko homma tavallaan syntyi, kun mietin itsekseni kuinka vähän oppilaan näkökulmasta oppii tuntemaan kouluhenkilökuntaa ihmisinä. Nehän voi arkielämässä olla ihan minkälaisia vain. Tuon piirretyn minäkin voin nyt kuvailtuasi nähdä aika elävänä. Mahtava mielikuva kyllä.


Tässä nyt nämä hartaasti odotetut seuraavat treffit.


Argus Voro seisoskeli Pimennon työhuoneen oven edessä tällä kertaa arkisemmassa vaateparressa pohtien joko kehtaisi koputtaa. Hän oli oikeastaan puolisen tuntia etuajassa. Hän ei ollut millään malttanut odottaa, eikä missään nimessä olisi halunnut menettää jälki-istunnosta sekuntiakaan. Hän pääsisi vihdoin näkemään tuon taianomaisen sulkakynän tositoimissa, mutta vielä enemmän hän odotti, että pääsisi taas viettämään aikaa Pimennon kanssa. Voro ei koskaan ollut tavannut ketään naista, jonka seurassa oleminen tuntui niin luonnolliselta. Hän elättelikin toivoa, että tämän ura pimeyden voimilta suojautumisen opettajana olisi hivenen pitempi, kuin mitä viimevuosien opettajien oli ollut.

Vihdoin Voro sai kerättyä tarpeeksi rohkeutta ja koputti oveen kellon ajasta huolimatta. Oven takaa kuului Pimennon tuttu teennäinen yli-imelä ääni, joka kehotti koputtajan sisälle. Voro kävi peremmälle ja Pimennon kasvoille levisi hymy, joka vaikutti tavallista aidommin lempeältä.

”Oi! Argus se olitkin sinä!” Pimento tokaisi iloisesti.
Voro meni hivenen hämilleen etunimensä käytöstä, mutta ei voinut väittää, etteikö olisi pitänyt siitä.

”Anteeksi… Doloros. Olen kai hivenen etuajassa”, Voro pahoitteli, hivenen punehtuen, varovaisesti kokeillen kielellään naisen etunimeä.

”Ei se mitään. Ehdimme hyvin juoda kupposelliset teetä ennen jälki-istuntoa” Pimento tokaisi maireasti ja löi kätensä tyytyväisenä yhteen.

Pimento heilautti taikasauvaansa ja tee astiasto leijaile hänen työpöydälleen. Voro istuutui Pimentoa vastapäätä ja tarttui hivenen arastellen kuppiinsa johon, teepannu oli juuri itsekseen kaatanut höyryävän kuumaa teetä. Pimento kaatoi tassille hieman kermaa ja antoi sen lattialle Voron perässä saapuneelle Norriskalle.

”Kenelle me muuten pidämme jälki-istuntoa?” Voro kysyi, kun ei keksinyt muutakaan.

”Sille suurisuu Potterin pojalle”, Pimento vastasi silminnähden tulistuneena.

”Siitä pojasta ei ole kuin harmia”, vannotti Voro hänkin selvästi aiheesta kiihtyneenä ”Olen aivan varma, että se hiiviskelee ympäri linnan kielletyitä käytäviä lähes joka yö, mutta mitenkäs minä sen todistan, kun se on niin perhanan liukas kaveri!”

”Ja vielä niin itsepäinen, eikä osaa pitää suutaan kiinni!” kailotti Pimento ”Poika ei kyllä ymmärrä parastaan! Jonkun vain on opetettava sille vähän tapoja! Kuten minä aina sanon! Jos ei hyvällä niin, sitten pahalla!”

”Juurikin näin! Juurikin näin!” nyökytteli Voro, joka ei olisi voinut olla yhtään enempää samaa mieltä.

Hetken he kummatkin nyökyttelivät paheksuvina miettien Potteria, mutta pian he purskahtivat hersyvään nauruun. Jotain niin ihanaa siinä vain oli, kun joku aidosti ymmärsi ja oli niin samaa mieltä. Sekä Vorosta että Pimennosta usein tuntui, ettei heitä ymmärretty. Ihmiset tuntuivat ajattelevan, että lapsia voi kasvattaa löihin rajoin, mutta he tiesivät paremmin.

Voron käsi, joka oli tavoitellut teeleipiä, oli eksynyt Pimennon kädelle heidän vielä kikattaessa. Voro meinasi vetäistä kätensä pahoitellen, mutta se tuntuikin jotenkin hyvältä siinä toisen kädellä. Pimento soi Vorolle varsin ymmärtävän hymyn.

Juuri silloin ovelta kuului koputus. Pimento napautti äkkiä sauvaansa ja sai kattauksen katoamaan. Säpsähtänyt Voro nousi tuolilta ja asettui nurkkaan seisomaan yrittäen näyttää mahdollisimman viralliselta.

”Sisään” Pimento kehotti jälleen tutulla teennäisen imelällä äänellään.

Tällä kertaa saapuja oli Harry Potter. Pimento pyysi häntä mairealla äänellä astumaan peremmälle. Potter asettui tottuneesti istumaan pulpettiin, jolle oli aseteltu Pimennon erikoinen sulkakynä ja tyhjä pergamentti ja rupesi tuumasta toimeen. Mielenkiinnosta pakahtuva Voro yritti parhaansa vilkuilla Potteria ja toivoi näkevänsä pojassa joitain taipumisen merkkejä, mutta tämä vaikutti olevan aika kova pala. Lopulta yömyöhään Pimento tarkasti Potterin verestävän käden ja esitteli sitä myös Vorolle hymyillen lämpimästi, ennen kuin päästi Potterin menemään.

Potter, joka kääntyi vielä kerran vilkaisemaan taakseen kummeksumaan Voroa ja Pimentoa, jotka vaikuttivat olevan jotenkin liiankin ystävällismielisiä toisilleen, olisi voinut vaikka vannoa, että näki vilaukselta Pimennon sormien leikkimielisesti nipistävän punehtuvan Voron pakaraa.

Caw caw mofo

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Kissanpentu-unelmia, Voro/Pimento, S
« Vastaus #5 : 06.07.2023 23:38:52 »
Ihanaa saada tähän jatkoa. :D Harry parka joutui nyt kärsimään näytteeksi, mutta kaksikko ainakin nautti illastaan koko rahan edestä.

Lainaus
Hetken he kummatkin nyökyttelivät paheksuvina miettien Potteria, mutta pian he purskahtivat hersyvään nauruun. Jotain niin ihanaa siinä vain oli, kun joku aidosti ymmärsi ja oli niin samaa mieltä.
Jotenkin valtavan sympaattista, että löytyi niin samanhenkinen ihminen, vaikka sitten nuo heidän ajatuksensa ovatkin vähän omanlaistaan sorttia... ::)

Kiitos tästä illan piristyksestä! Luin erittäin mielelläni! ;D

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Lizlego

  • Vieras
Vs: Kissanpentu-unelmia, Voro/Pimento, S
« Vastaus #6 : 07.07.2023 10:31:03 »
Ihanaa, että jatkoit tätä! Mä en hirveän usein quottaile mitään, mutta nyt on pakko, vaikka Fiorellakin jo saman asian huomioi. Oikeasti se on vaan niin ihanaa.

Lainaus
Hetken he kummatkin nyökyttelivät paheksuvina miettien Potteria, mutta pian he purskahtivat hersyvään nauruun. Jotain niin ihanaa siinä vain oli, kun joku aidosti ymmärsi ja oli niin samaa mieltä. Sekä Vorosta että Pimennosta usein tuntui, ettei heitä ymmärretty.

Se tunne, kun joku ymmärtää, on musta kaiken romantiikan ydin, vaikka kyseessä olisi hieman sadistinenkin pariskunta niin kuin nämä, jotka haluavat seurata lasten kärsimystä luullakseni aidosti uskoen, että se on tarpeellista oppimisen ja kasvatuksen kannalta. Riippumatta siitä se on musta niin kaunista ja oli tosi mielenkiintoista lukea tuota kirjan kohtausta tästä näkökulmasta. Tykkäsin myös tuosta fyysisestä lähestymisestä mikä tässä oli, vaivattomasta yhdessäolosta, mikä Vorolla ja Pimennolla oli ja lisäksi tykkäsin, että sinuteltiin ja käytettiin etunimiä. Se heti lisäsi läheisyyden tuntua. Lopussa oli jo viitteitä seuraavasta asteesta läheisyydessä.  ;D

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 563
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Kissanpentu-unelmia, Voro/Pimento, S
« Vastaus #7 : 11.07.2023 15:57:52 »
Noni hei, kiva kun kirjoitit Voron ja Pimennon treffeistä jotain :D Meininki oli - ennen kuin Harry tuli paikalle - jopa söpöä, minkä tuntuu oudolta ja jopa vähän koomiselta, kun on näistä hahmoista kyse, mutta onhan se kiva kun heilläkin synkkaa edes jonkun kanssa. Voisivat vain jättää oppilaiden kiusaamisen väliin - vaikka juuri se onkin se asia, joka heitä yhdistää 🙈

Lainaus
Potter, joka kääntyi vielä kerran vilkaisemaan taakseen kummeksumaan Voroa ja Pimentoa, jotka vaikuttivat olevan jotenkin liiankin ystävällismielisiä toisilleen, olisi voinut vaikka vannoa, että näki vilaukselta Pimennon sormien leikkimielisesti nipistävän punehtuvan Voron pakaraa.
Harry on varmasti kummastellut, että miksi Vorokin on paikalla hänen jälki-istunnossaan, mutta tuon loppuhavainnon jälkeen ihmettelee vielä enemmän! Ei kai kukaan olis osannut varautua siihen, että Pimento menee ja nipistää Voron pakaraa, en minä ainakaan 😂 eikä tainnut Vorokaan. Mutta tästähän on selvästi syntymässä ihan kunnon romanssi!
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中