Originaalit > Sanan säilä

Liian aikainen aamu Ouluun | S | Janne/Roope | ArkiShotti |

(1/2) > >>

Dokumentti:
Nimi - Liian aikainen aamu Ouluun
Kirjoittaja - Dokumentti
Beta - LunaLotta
Ikäraja - S
Genre - aamuangstia ja söpöilyä
Paritus - Janne/Roope
Haasteet :
  One True Something 2 - One True Genre - Slash
  Arkifest - Aamurutiini


A/N - Näistä herroista voi lukea lisää täältä, jos kiinnostaa. Sijoittuu Siroloita, toimittajia, juorulehtiä ja metsätie jälkeiseen aikaan. Varoitan kahdesta kirosanasta, jotka esiintyvät dialogissa.




Liian aikainen aamu Ouluun

Janne vihaa kiireisiä aamuja. Vihaa loskaa, jota sataa ikkunan takana taivaan täydeltä. Vihaa kylmiä lattioita ja uutta lipastoa, johon hän on lyönyt pikkuvarpaansa viikon sisällä kolmesti. Häntä ärsyttää, kun ensimmäisessä parissa sukkia on aina reikä. Häntä ärsyttää, kun aamukahvi unohtuu pöydän kulmalle ja jäähtyy.

”Kylmä kahvi kaunistaa", Roope mutisee raahustaessaan Jannen ohi kylpyhuoneeseen suikaten pusun Jannen poskelle.

Janne irvistää takaisin ja kaataa kylmät kahvit lavuaariin nielaistuaan suullisen. Kylpyhuoneesta kuuluu meteliä ja Janne osaa jo odottaa, hän pystyy lähes laskemaan. Neljä, kolme, kaksi, yk – . 

”AAAAAA!" kuuluu Roopen karjaisu. ”Vittu!”

Janne hymähtää huvittuneena, Roope unohtaa aina, että hänen luonaan lämpimän veden tulo kestää kauemmin. Haukotus kihelmöi leukaperiä ja Janne suuntaa makuuhuoneeseen vaatekaapilleen. Hänen ei onneksi tarvitse edustaa. Hän vetää päälleen tummat farkut ja joukkueen hupparin.

Kylpyhuoneessa Roope kuivailee itseään ja kietoo juuri pyyhkeen lantiolleen. Janne hymähtää pettyneesti puolitosissaan. Roope hivuttaa pyyhettä alaspäin virnistäen. Janne avaa peilikaapin ja poimii kahdesta hammasharjasta vihreän. Roopen hammasharja on kotiutunut hyvin hänen omansa viereen, jo kuukauden Roopella on ollut oma Jannen luona. Jokainen yksin herätty aamu Roopen valkoharmaa hammasharja hymyilyttää häntä.
Roope hymyilee Jannelle peilin kautta ja nappaa oman hammasharjansa. Janne hankaa takahampaitaan ja katselee Roopen tummia piirteitä. Hän on helvetin onnellinen. Häntä väsyttää ja vituttaa, kun joku on keksinyt lähteä Ouluun ihan liian aikaisin aamulla. Mutta hän saa herätä yhdessä Roopen kanssa ja saa aamulla pusuja, haleja ja lämpöä kylmyyteen.

”Olisit tullut mun kanssa suihkuun", Roope mutisee, sylkäistyään suullisen vaahtoa lavuaariin.

Roope nojaa vähän lantiollaan Janneen. Janne on käynyt jo illalla, mutta silloin Roope ei  ollut jaksanut raahautua enää suihkuun.

”Se oliskin ollut nopeaa, meillä on nyt jo kiire", Janne nauraa ja huuhtelee hammasharjansa.

Hetkeksi hän kietoo kätensä Roopen lantiolle ja painaa kasvonsa tämän kaulalle. Hän hengittää syvään Roopen puhdasta tuoksua. Sitten hän painaa huulensa Roopen suupieleen.

”Mee pukemaan tai me oikeasti myöhästytään", Janne käskee ja läväyttää hellästi kädellään Roopea takapuolelle.

”Mä vihaan aikaisia aamuja", Roope murahtaa ja varastaa suudelman pakoon yrittävältä Jannelta.

”Mäkin, mut vihaan enemmän myöhästymistä.”

Roope mutisee jotain, mutta painuu makuuhuoneeseen. Janne suuntaa keittiöön. Kuten tavallista, hän nappaa mukaan muutaman banaanin ja vesipullon. Roope ei ole taaskaan syönyt mitään. Janne itse on pakannut omat tavaransa puurokulho toisessa kädessä. Sekin on yksi huono tapa. Kumpikaan ei koskaan pakkaa ajoissa, vieraspeliaamut ovat kiireisiä, eikä aamuista ehdi nauttia. Eniten Janne nauttii juuri niistä aamuista, kun heillä on aikaa. Mutta kiireiset aamutkin tuntuvat nykyisin erilaisilta. Haukotteleva Roope palaa makuuhuoneesta huppu päässään ja näyttää siltä, että aamu todellakin on aivan liian aikainen.

”Valmista?” Janne kysyy ja ojentaa Roopelle vielä termosmukillisen kahvia, ansaiten toiselta hymyn.

”Ei, en mä halua lähteä", Roope mutisee puoliksi leikillään hörpäten kahvia.

Jannea hymyilyttää. Yleensä Roope on se, joka keittää kahvit ja tekee Jannelle aamupalaa. Roopen aamupalabravuuri on banaaniletut, joita Janne rakastaa. Se yleensä tapahtuu kuitenkin noin kolmea tuntia myöhemmin. Tällaisina aamuina Roope ei tosiaankaan ole tarpeeksi hereillä edes laskemaan kahvinpuruja, saati sitten heräämään tarpeeksi ajoissa ehtiäkseen juoda kahvinsa ennen lähtöä.

”Kaikki mukana?” Janne varmistaa.

”Luulisin.”

Roope vetää Jannen lähelleen.

”En oo saanut kunnon aamupusua", Roope työntää alahuultaan vähän esille.

”Anteeksi kamalasti”, Janne sanoo sydämistyneenä. ”Kamalaa kuinka sua täällä kohdellaan.”

Roope nyökkää täydellä pokerilla edelleen näyttäen surkealta. Janne nojautuu lähemmäksi ja imaisee hieman Roopen eteenpäin työntynyttä alahuulta. Roope inahtaa ja suutelee takaisin. Kahvi sekoittuu minttuiseen hammastahnaan ja Janne tahtoisi vain jäädä siihen. Jannen puhelimen vaativa viestiääni kuitenkin keskeyttää suudelman ennen kuin se muuttuu liian intohimoiseksi.


Puoli minuuttia ja mä lähden! 6.54
”Vittu! Kello on jo viittä vailla!” Janne parahtaa ja säntää eteiseen Roope perässään.

He ovat sopineet, että Joona hakee heidät varttia vailla, jotta he ehtivät kentälle ajoissa. Kuten tyypillistä, Janne on lopulta unohtanut tarkkailla kelloa. Janne potkaisee jalat kenkiin ja nappaa molempien takit naulakosta. Roope ottaa  urheilukassit, johon he ovat pakanneet muutaman päivän vaatekerrat.

Roopen kahvi läikkyy portaissa termosmukista betonille. Joonan punainen Audi on parkkeerattu rapun eteen ja Janne virnistää pahoittelevasti avatessaan oven.

”Voisitteko joskus herätä ajoissa?” Joona murahtaa.

”Sori", Roope vastaa ennen Jannea.

”Tai sitten nukutte tästä lähtien erillään, jos aamuisin ei pääse liikkeelle yhdessä”, Joona marmattaa vielä kiihdyttäessään pihasta.

Janne hymähtää, keskustelu on liiankin tuttu ja Janne päättää, että seuraavan pelireissun aamuna he heräävät ajoissa. Tosin niin hän päätti viimeksikin.

Fairy tale:
Voikun söpö, eikä tuo aamuangsti onneksi ollut kovin pahaa. Lainaan heti tuota alkua...


--- Lainaus ---Vihaa kylmiä lattioita ja uutta lipastoa, johon hän on lyönyt pikkuvarpaansa viikon sisällä kolmesti.
Häntä ärsyttää, kun ensimmäisessä parissa sukkia on aina reikä.
--- Lainaus päättyy ---

Juuri tällaiset pienet yksityiskohdat elävöittävät tekstiä mukavasti ja luovat oikeanlaista tunneltaa. Saat lukijan hymyilemää ja hymähtämään, sillä kuinka tuttuja tällaiset pienet asiat ja vastoinkäymiset ovatkaan itsekullekin.

Sait myös ihan loppuun sellaisen jämäkän pisteen.


--- Lainaus --- Janne hymähtää, keskustelu on liiankin tuttu ja Janne päättää, että seuraavan pelireissun aamuna he heräävät ajoissa. Tosin niin hän päätti viimeksikin.
--- Lainaus päättyy ---

Lopetus on oivallinen ja viittaa mukavasti niihin seuraaviin kertoihin, jotka eivät varmaan koskaan jää viimeiseksi.
Tämä oli tällainen mukava aamupala tähän perjantaiaamuun. Kiitos.

ombré:
kommenttikampanjasta moi! :>

voi apua, samastumisen tunne on suuri :D en todellakaan oo aamuihmisiä, joten fiilaan kyllä molempia jätkiä ihan täysillä.


--- Lainaus ---Vihaa kylmiä lattioita ja uutta lipastoa, johon hän on lyönyt pikkuvarpaansa viikon sisällä kolmesti. Häntä ärsyttää, kun ensimmäisessä parissa sukkia on aina reikä. Häntä ärsyttää, kun aamukahvi unohtuu pöydän kulmalle ja jäähtyy.
--- Lainaus päättyy ---
se on niin tätä :D tykkään tässä tekstissä siitä nimenomaan siitä, miten aitoa ja arkista kaikki on. tätä vaan luki sellasella no just näinhän se on -fiiliksellä, kun tunnistaa itsensä niin monesta kohdasta. muutenkin arjen kuvaus on tässä tosi onnistunutta, ja aamuangstia tasapainottaa kivasti se, että ne aikaset aamut voi kuitenkin jakaa jonkun rakkaan ihmisen kanssa, jolloin ne ei ehkä loppupeleissä tunnukaan niin inhottavilta. kivan tasapainonen kokonaisuus.

kiitos tästä :>

Crysted:
Vaihdokkaista terve! Tykkäsin paljon tuosta alun kuvauksesta, joka suorastaan puhkui ärsytystä aamuja ja aamuelämää kohtaan. Melkein alkoi ihan sympatiasta väsyttää itseänikin lukiessani tätä (tai sitten se johtuu siitä että oon kipeä ja muutenkin väsynyt). Vaikka ulkona paistaakin aurinko, melkein tunnen itseni istumassa jossain talven pimeässä aamussa, just sängystä ylös raahautuneena :D Aikaisen aamun kiireellisyys kyllä tuli tässä esille, kun kunnolliseen aamupusuunkaan ei ole aikaa. Mutta saipas Roope sentään viimein pusunsa :D

Siis mikä se on, että muiden suihkujen käyttäminen on vaatii melkein poikkeuksetta aina kauheeta säätöä :D (t. minä joka olin yötä jyväskylässä viime viikolla ja suihkun hanaa piti vatkata ihan hirveästi saadakseen siedettävän lämpötilan, koska se oli aina joko liian kylmää tai kuumaa)

--- Lainaus ---”Mä vihaan aikaisia aamuja", Roope murahtaa ja varastaa suudelman pakoon yrittävältä Jannelta.

”Mäkin, mut vihaan enemmän myöhästymistä.”
--- Lainaus päättyy ---
Heh, samaistun :D

Noiden pikku yksityiskohtien mukaanottaminen elävöitti tekstiä hienosti ja rakensi siitä tälläsen kokemuksen, johon uskon, että aika moni osaa samaistua. Toivottavasti Janne saa kuitenkin toisella kertaa maistaa Roopen banaanilettuja :)

Ihana arkipala, kiitos :)
-Crys

Waulish:
Heeei Dokkari ja tervehdys Vaihdokkaista! :-* Olenpa iloinen siitä, että minulle arpoutui luettavaksi ja kommentoitavaksi sinua ja vieläpä Janne/Roopea! Mukavaa oli lukea näistä miehistä pitkästä aikaa.

Tavallinen arki on minusta tosi inspiroiva kirjoittamis- ja lukemisaihe. Vaikka se on niin tavallista vailla suuria mullistuksia, se on kuitenkin kaikilla vähän erilaista, ja siksipä on hauskaa päästä kurkistamaan muiden arkeen tällä tavalla lukijan roolissa. Toisaalta kivaa on sekin, että eroavaisuuksista huolimatta arkiteksteistä tuppaa löytymään niitä pieniä samaistuttavia juttuja. Tämä tarina ei ole poikkeus, vaan tämä on niin ihanan samaistuttava! Minäkin inhoan aikaisia ja kiireisiä aamuja. Tiellä oleva lipasto ja reikäiset sukat eivät ehkä ole minun henkilökohtaisia ärsytyksenaiheitani, mutta samaistun niihin silti kovin, koska juuri tuollaiset pienet typerät yksityiskohdat usein varastavat huomion, kun on kiire ja väsyttää!

Toisaalta on ihanaa, että Jannen ja Roopen aamu vaikuttaa kuitenkin melko säyseältä ja lempeältä kiireisyydestään ja aikaisuudestaan huolimatta. Ainakaan he eivät tiuski toisilleen (niin kuin minä joskus kumppanilleni, joka yrittää vielä nukkua, apua ;D), ja aamupusuttelullekin on aikaa. Tästä tarinasta välittyy kivasti sellaista yhdessä olemisen ihanuutta ja harmoniaa. Etenkin minua hymyilyttää tuo Roopen hammasharja ja se, miten se saa Jannen hyvälle tuulelle yksinäisinäkin aamuina. Onhan se omanlaisensa sitoutumisen ja jatkuvuuden merkki, kun kumppanin hammasharja löytää pysyvästi tiensä peilikaappiin. ♥

Tämä oli todellista hyvän mielen luettavaa, kiitos! :-* -Walle

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

Siirry pois tekstitilasta