Kirjoittaja Aihe: Voltron: Vitimusta ja sysivalkea, S, Lotor/Allura, oneshot  (Luettu 1682 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 128
  • Kurlun murlun
Ficin nimi: Vitimusta ja sysivalkea
Kirjoittaja: Ayu
Beta: Beelsebutt
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Ikäraja: S
Paritus: Lotura
Genre: Draama

Summary: Kuninkaan ja keisarin jälkeläiset toisivat uuden sarastuksen käytyjen taistelujen mureneville raunioille. Miten se kuulostaakin niin kauniilta ajatukselta.

A/N: Sain Kovanonnenlehmässä paritukseksi Loturan. Toki voi olla, ettei tämä paritus ehkä pian enää ole laskettavissa rareksi, höhö. :D Päätin odottaa kirjoittamisen kanssa uutta kautta saadakseni inspistä ja niin onneksi sitten kävikin. Yhteenvetoehdotus sen sijaan jäi tällä kertaa hyödyntämättä, mutta ehkä tämä meni edes vähän sinne suuntaan. Ajatuksineen ja miljöineen tämä tosiaan sijoittuu viidennen kauden ensimmäisen ja toisen jakson välimaastoon. Joten varokaa, jos pitää varoa, koska mm. kursivoidut repliikit ovat canonia :D Ei tämä ehkä ainoaksi Loturakseni ole jäämässä, vaikka mokoma häijyilikin ihan huolella ja käyttäytyi kuin kuriton uhmaikäinen äitiään kohtaan. Kirottu KOL. No ei, mainio haaste oli. ;D Osallistuu lisäksi haasteisiin Otsikoinnin iloja – lisäkurssi (väriotsikko), Het10 ja Se oikea ja sen haaremi.

Tällainen combo minulle annettiin ja haastajana toimi Ronen:
Paritus: Allura/Lotor
Lajityyppi: UST ja/tai mystery ja/tai yleisdraama (general)
Ikäraja: S — K-18
Yhteenveto(ehdotus): Lotor saapuu Leijonalinnaan ehdottamaan aselepoa. Allura ottaa tarjouksen vastaan, mutta seuraavien päivien aikana hän saa huomata, että kaikenlaisia kipinöitä lentää suuntaan jos toiseenkin.



***


Hyvä johtaja ei anna omien tunteidensa asettua yhteisen edun eteen. Sitä lausetta Allura on toistanut lukuisia kertoja, mutta toisinaan hänestä tuntuu kuin sanoma olisi hiipunut ja hän ajoittain unohtanut sen kokonaan.

Velvollisuudentunto ja lojaalius ystäviä kohtaan kiskovat häntä kahteen eri suuntaan, eikä oikeita tai vääriä vastauksia tarjoa yksin kumpikaan osapuoli. Sodankäynnissä on pakko osata nähdä harmaampi alue ilman selkeää mustaa tai valkoista. On sekoitettava värejä toisiinsa ja luotava uusia sävyjä. Vitimustaa ja sysivalkeaa.

”Isäsi, kuningas Alfor, ja Zarkon seisoivat kerran rinta rinnan ja puolustivat universumia yhdessä.”

Allura kääntää kylkeään ja huomaa pohtivansa Lotorin sanoja uudelleen ja uudelleen. Muinaiset paladiinit olivat rakentaneet vahvan siteen toisiinsa ja säilyttäneet rauhan universumissa parhaansa mukaan. Se ei olisi ollut mahdollista ilman keskinäistä luottamusta ja uskoa toisen kykyihin.

Lotorilla on kykyjä sekä taisteluissa että strategioita kehitellessä. He kaikki tiesivät pyrkimyksestä kerätä uumenvoimaa runsain määrin ja jakaa sitä luhistuvalle Galran imperiumille. Sen avulla rauha ehkä saavutettaisiin sisältä käsin, mikä saattaa kuulostaa kovinkin haihattelevalta, mutta mahdottomuudeksi sitä ei sovi tuomita.

Suurimman epävarmuuden Allura tunnistaa omien tuntemustensa kanssa.

”Kuvittele, prinsessa: uusi sukupolvi, joka palauttaa rauhan.”

Allura kuvittelee ja näkee pienellä liekillä kytevää toivoa. Jos rauhan palauttamiseen on olemassa mahdollisuus, se löytyisi heiltä. Liian kauan kestänyt sota vaipuisi historiaan ja uusi aamu koittaisi siitä kärsineille.

”Kuningas Alforin ja keisari Zarkonin lapset. Sinä ja minä, Altean ja Galran kuninkaallinen liitto.”

Eikä Allura voi kiistää, etteikö hän olisi pohtinut Lotorin ehdotusta lukuisia kertoja. Se on tehnyt hänestä poissaolevan keskittymistä vaativissa tilanteissa, ja varsinkin Coran ja Lance tuntuvat toisinaan katsahtavan häntä tavallista pidempään. He näyttävät olevan huolissaan, mikä on Allurasta hieman liioiteltua. Samalla hän kuitenkin tietää, että heiltä hän saisi ensimmäisenä kuulla tulikivenkatkuisia vastalauseita, jos hän päättäisi suostua Lotorin tärkeimmäksi liittolaiseksi.

Samalla hän suostuisi Lotorin morsiameksi.

Allura huokaisee levottomana. Hiiren vikinä kuuluu jostain läheltä ja pian yksi niistä mönkii esiin tyynyn takaa. Himmeässä valossa hän näkee sen uteliaan ilmeen. Se ei kai ymmärrä, miksi hän valvoo yhä käytyään levolle jo kauan aikaa sitten. Allura hymyilee hiirelle alakuloisesti ja nousee vuoteestaan.

Allura jättää valonlähteet sytyttämättä saapuessaan Linnan vankilaan. Sellin läpinäkyvän seinän takana Lotor nukkuu vuoteessaan niin sikeästi, ettei havahdu hänen läsnäoloonsa. Allura kävelee hiljaa lähemmäs ja katsoo tämän unta. Lotorin silmäluomet väreilevät, pitkät hiussuortuvat pyrkivät kasvojen eteen, kun tämä kääntyy kyljelleen ja kietoutuu peittoon tiiviimmin. Ehkä vankilassa on hitusen liian koleaa.

Vankila ja sen vanki, Allura ajattelee ja painaa kätensä kevyesti läpinäkyvää pintaa vasten. Selli on ollut välttämättömyys, sillä paladiinit ja tuskin Corankaan olisivat suostuneet edes harkitsemaan neuvottelua ilman asianmukaisia järjestelyjä. Vankila oli ollut hänestäkin varteenotettavin ratkaisu, mutta Lotorin nukkuvaa hahmoa katsellessaan hän huomaa ajattelevansa toistakin vaihtoehtoa.

Vieras ei ole ehkä oikea sana, mutta vanki kuulostaa äkkiä liian ankaralta.

Katsoessaan Lotoria Allura näkee pääasiassa vihollisen. Eikä vain tavallista vihollista, vaan hänen kansansa murhanneen rodun johtajan jälkeläisen. Hänen on silti vaikea lietsoa vihaa ja katkeruutta niin kovasti kuin hän ehkä haluaisikin vain saadakseen oikeutta kokemilleen menetyksille. Lotor näyttää kovin inhimilliseltä ja vaarattomalta, kun kovasydäminen kuori on väistynyt unien tieltä. On kuin hän katsoisi kokonaan eri henkilöä. Jotakuta sellaista, johon hän luottaisi ja jonka sovintoa tarjoavaan käteen hän voisi tarttua epäröimättä.

”Altean ja Galran kuninkaallinen liitto.”

Niin, he kaksi. He kaksi yhdessä. Kuninkaan ja keisarin jälkeläiset toisivat uuden sarastuksen käytyjen taistelujen mureneville raunioille. Miten se kuulostaakin niin kauniilta ajatukselta.

Allura vetää kätensä sellin seinän pinnalta ja kääntyy lähteäkseen väsymyksen viimein hiipiessä kuiskailemaan kehtolaulujaan. Ehkä uni olisi armollista ja pidättäytyisi näyttämästä hänelle vaihtoehtoista maailmaa, jossa sota tunnettaisiin vain menneisyyden haamuna. Sellainen saa todellisuuden tuntumaan kahta synkemmältä ja Alluran kokemaan syyllisyyttä vääristä ratkaisuista.

Hän tekee parhaansa, mutta se ei ole aina tarpeeksi. Kenties joku häntä kyvykkäämpi johtaja olisi jo saanut aikaan jotain parempaa ja pysyvämpää. Mustasta ja valkoisesta uusia sävyjä.

Sulkiessaan silmänsä Alluran mielessä välähtää kuva kapaloihin kääritystä pienokaisesta, jonka hipiän sävy on peräisin Galran keisareilta ja jonka silmien sinen hän on tottunut näkemään Altean edesmenneen kuninkaan katseessa.

« Viimeksi muokattu: 21.07.2018 21:52:22 kirjoittanut Ayudara »
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
Vs: Voltron: Vitimusta ja sysivalkea, S, Lotura, oneshot
« Vastaus #1 : 01.05.2018 16:11:47 »
Vieras ei ole ehkä oikea sana, mutta vanki kuulostaa äkkiä liian ankaralta.
Tuossa kohtaa oikein kuuli, kun kohtalon kongi kumahti ja heilurin liike muuttui pikkaraisen verran positiivisempaan suuntaan, vaikuttavaa!

Tykkään kovasti tän rakenteesta, miten Alluran ajatukset palloilevat plussissa ja miinuksissa ja alati taustalla kutee epävarmuus siitä, tuleekohan kuitenkaan tehtyä oikeaa päätöstä. On varmasti vaikeaa verrata itseään voitokkaisiin (muihin) paladiineihin. Tuntuu muutenkin, että sarja on täynnä toinen toistaan täydellisimpiä tyyppejä (toki kun kyse on vähemmän realistisesta sarjasta joo) ja sitten kun asioita lähtee pohtimaan tälleen realismin kautta niin... ;)

Babes on varmasti Alluralla mielessä kun potentiaalista sulhoa miettii. Ei ehkä niinkään "naisellisuuden" ja sellaisen, tuota noin, stereotypian vuoksi vaan minusta etenkin kansanmurhan lähes viimeisenä jäljellejääneen alamaisettoman hallitsijan silmistä katsoen.

Jaa'a, saapas (ja korkkari) nähdä, tuoko S6 vastauksia näihin kysymyksiin, spekulointi on kuitenkin aina nastaa!

Erinomainen lehmäficci, kudos siitä! <3
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 128
  • Kurlun murlun
Vs: Voltron: Vitimusta ja sysivalkea, S, Lotura, oneshot
« Vastaus #2 : 02.05.2018 19:23:58 »
Kohtalon kongit kumahtelee, uijui! :D Kyllähän sitä Alluran fiilikset pikkuhiljaa alkavat kääntyä ympäri... Etteipä vain olisi pientä ihastusta ilmassa, hehee? Jännyydellä odotetaan, mitä tulevalla kaudella on sanottavaa aiheeseen.

Olen samaa mieltä tuon vauva-asian kanssa. Kenties Allurassa olisi helpostikin löydettävissä äidillinen puoli hoivavietteineen, mutta ennen kaikkea perillisten saaminen olisi oleellinen asia senkin vuoksi, että pakoillaan sukupuuttoa vielä ainakin sen yhden sukupolven avulla. Se jää sitten lapsukaisten huoleksi, miten se asia kokonaisuudessaan ratkeaa. :'D

Mutta canonia ja Lotorin niin sanottuja kosiorepliikkejä silmällä pitäen olisi kai voinut luulla, että Allura olisi ollut aika lailla suostuvainen liittoon sen kaikissa merkityksissä? Itselle jäi ainakin vahvasti sellainen kutina, eivätkä kauden muut tapahtumat juuri auttaneet kääntämään kelkkaani. :D Kiitoksia, Buttis! <3

- Ayu
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."