Sateenvarjojen suuri kapina | S | raapalesarja 7/7

[Odo]

Ficin nimi: Sateenvarjojen suuri kapina
Kirjoittaja: Odo
Genre: Draama, romance
Paritus: Arthur/Molly
Ikäraja: Sallittu
Summary: Arthur Weasley saa tehtäväkseen hoitaa kapinoivien sateenvarjojen tapausta.
Vastuunvapaus: J.K. Rowling omistaa maailman ja sen hahmot, minä vain lainaan, enkä saa tästä rahallista korvausta.
A/N: Älyttömät otsikot vol. 4 haaste inspiroi kirjoittamaan tämän ja sopivasti sattui Spurttiraapalekierros samaan syssyyn, joista kumpaankin haasteeseen tämä osallistuu. Tämä onkin ensimmäinen kerta, kun kirjoitan Arthur/Mollya, vaikka pääpaino onkin enemmän sateevarjodraamassa kuin parituksessa. Osallistuu myös Perspektiiviä parittamiseen II (perhe), Vuosi raapalehtien V, Genrehaaste III (draama).

I
(Sana: Hiekka)

Hiekka narskui Arthurin jalkojen alla, kun hän käveli kohti jästiasuntoa, josta kuului huutoa aina ulos asti. Arthur vauhditti askeleitaan, pyyhki nopeasti hiekkaiset kenkänsä ovimattoon ja avasi oven, joka ei ollut lukossa.

”Kuka sinä olet?” nainen huudahti kauhuissaan ja Arthur pudisteli päätään.

”Tulin auttamaan noiden sateenvarjojen kanssa”, Arthur sanoi kohteliaasti ja katsoi kuinka sateenvarjot, joita oli hankittu koko perheelle, kapinoivat kovasti omistajiaan vastaan. Ne avautuivat ja sulkeutuivat ja hyppivät ympäri asuntoa niin, ettei niitä saanut kiinni.

”Hyvänen aika! Oletko kiinteistöhuollosta?” Arthur ei tiennyt, mikä kiinteistöhuolto oli, mutta vastasi myöntävästi.

”Lopeti loitsuimes”, Arthur sanoi osoittaen sauvallaan sateenvarjoja.

Sateenvarjot jatkoivat ilkikurisen kapinoivaa temppuiluaan.

[Lunalotta]

Noniin tässä se lupaamani kommentti Ödöskäiselle :3
Oon tykästynyt jostain kumman syystä (finiläisten ansiosta hih) raapalesarjoihin, ja tästä kun oli ircissä puhe niin päätin sitten lukea kun linkkasitkin. Älyttömät otsoikot-haasteen otsikot on oikeesti niin älyttömiä, et niistä saa vaikka kuinka hulvattomia tarinoita kuten tämä.
Arthur/Molly <3 yks lempi canon-parituksista (eiks canon ollu se paritus mikä on oikeestikin niissä kirjoissa..? ). Harmi ettei se paritus tuu tässä niin paljon esille, mut ymmärrettäväähän se on ku kyse sateenvarjoista.
Sateenvarjot totisesti rupes kapinaan! Harmi, ettei ihan se yksinkertainen lopeti loitsuimes auttanu. Mikäköhän mahtais auttaa noiden sateenvarjojen kanssa? No, odotan jatkoa kuitenkin tämän epämääräisen kommentin kanssa!
-Sparkku

[Odo]

Sparky, kiitos kommentista! Rapsusarjat on kyllä tosi kivoja niin lukiessa kuin kirjoittaessakin. Ja kyllä, canon on se, mitä tapahtuu oikeastikin kirjoissa/leffoissa.

II
(Sana: Lasipullo)

Lasipullo viinikaapissa veti Arthurin katsetta puoleensa. Tonttuviini houkutteli, kun oli taistellut sateenvarjoja vastaan ja sen jälkeen vielä joutunut odottamaan unhoituttajia. Hän oli saanut usean yrityksen jälkeen sateenvarjot taltutettua, mutta jotenkin hänellä oli sellainen kutina ettei yksi kerta riittäisi.

”Painaako joku mieltäsi?” Molly kysyi istuutuessaan miehensä viereen sohvalle.

”Sateenvarjot. En ymmärrä, miksi velhot niin kovasti tahtovat kiusata jästejä”, Arthur sanoi voimattomasti. Molly tarttui Arthuria kädestä.

”Onneksi on sinun kaltaisiasi ritareita, jotka auttavat pulaan joutuneita”, Molly sanoi ystävällisesti ja Arthurin kasvoille nousi hymy. Hän oli onnekas mies, kun hänellä oli sellainen vaimo kuin Molly.

”Kiitos.” Molly suuteli Arthuria, eikä mies enää haaveillut tonttuviinistä.

[Lunalotta]

Ja minä täällä taas.
Arthurilla heti viinit mielessä, ku sai hommansa tehtyä. No kaipa sitä jonkinlaista palkintolasillista tarvitsee kun sai kurittomat sateenvarjot (sateenkaarien suuren vapinan ) taltutettua!
Oi aww, sä osaat tehä Molly/Arthurista ainaki tässä rapsussa niin söpön. ;_; Onko sulla jossain Molly/Arthuria kirjotettuna? Jos ei niin mä tilaan sulta sellasen!
Toi rapsun loppu oli niin söpö <3 Tais haluta Arthur lopulta ihan muuta ku viiniä

[Odo]

Sparky, jee, kiitti taas kommasta! Arthur/Molly on aina söpöä. <3 Ei löydy multa entuudestaan, kun tämä on eka Arthur/Molly, mitä kirjoitan. Saatan kirjoittaa tätä joskus jatkossakin, ehkä. En uskalla luvata vielä varmaksi, kun mulla on miljoona projektia kirjotettavana.

III
(Sana: Kolmas)

”Kolmas kerta toden sanoo”, Arthur tiesi jästien sanovan. Toinen sateenvarjotapaus oli ollut vasta edellisenä päivänä, viikkoa ensimmäisen jälkeen ja nyt sateenvarjot taas temppuilivat.

”Mene matkoihisi siitä! Minulla on nyt kiireitä – en osta mitään – häivy!” Arthuria ei otettu kovin lämpimästi vastaan, kun hän oli koputtanut oveen, jonka takana tiesi olevan täysi kaaos.

”Minulla on ratkaisu teidän pulmaanne niiden sateenvarjojen kanssa”, Arthur sanoi ystävällisesti.

”Luojan kiitos. Siinä tapauksessa tule sisään, vaikka en ymmärrä, mitä sinä noille voisit tehdä. Tämä on kuin paha kirous ja täysin luonnotonta”, mies sanoi kireästi, mutta helpottuneena siitä, että Arthurilla saattaisi olla ratkaisu.

Keltainen sateenvarjo puri Arthuria.

[Lunalotta]

Odooo, taas kiva rapsunen! :3 Mut äää, harmi ku et voi kirjottaa mulle Molly/Arthuria, mä suoritin ircissä ihan sua varten sun palvomisrituaalin ja palvon sua tästä lähin mun jumalattarena, etkä sä pysty tuottamaan mulle Molly/Arthuria.. No, mä ootan sitä kaunista päivää, ku sä sanot et "Sparky, nyt mulla sitä sit olis!"
Kolmas kerta toden sanoo todellakin Ompas sitkeitä satenvarjoja, kun aina löytyy jostain sekoileva sateenvarjo. Tuleekohan tosta puremasta jotain sivuvaikutuksia? Aww, mieti jos Arthur tulee sateenvarjonpureman takia kipeäksi ja sit Molly hoivaa sitä ja aww :3
Oottelen taas <3
-Sparkku

[Odo]

Sparky, tässäpä olisi taas! Kiitos kommentista jälleen.

IV
(Sana: Salamat)

Salamat välähtelivät taivaalta ja loivat valoja pimeään. Arthur oli paketoinut kätensä, johon sateenvarjo oli purrut ja mietti, miten röyhkeiksi ne olivat ruenneet. Tälläkin kertaa hän oli saanut tapauksen hoidettua, mutta kylläpä oli ollut uuvuttava päivä! Alkoi sataa, eikä Arthur manannut kertaakaan sitä, että oli unohtanut oman sateenvarjonsa kotiin.

”Voi, Arthur! Sinähän sairastut, kun olet ihan märkä”, Molly sanoi heti, kun Arthur oli astunut sisälle Kotikolon lämpöön. Molly lähti nopean suukon jälkeen keittämään teetä, kun Arthur mutisi kuivausloitsuja ja katseli lammikkoa, jonka oli saanut aikaan eteiseen.

Molly kiikutti Arthurille höyryävän teemukin, josta tuoksui kevyesti minttu.

”Sinä olet ihana, Mollukkainen”, Arthur sanoi.

[Lunalotta]

Hykertelen täällä suloisesti <3
Pahuksen sateenvarjot Tuliko siihen Arthurin käteen joku tosi kipeä öh.. juttu vai miksi sen piti paketoida se? :c No mutta, toivotaan että käsi paranee <3
Just ku aattelin, että tuleekohan tähän lukuun jotain söpöstelyä mun ilokseni, niin sieltähän sitten tuli sitä Kiitos Odo, mä rakastan sua ja tätä tarinaa Lisää kiitos <3
-Sparkku jonka kommentit on tosi rakentavia

[Odo]

Sparky, mä luulen, että sateenvarjon puremat on aika ikäviä, siksi paketointi. Kiva, että tykkäät tästä ja jaksat kommentoidakin joka pätkää! Kiitti jälleen.

V
(Sana: Hiirenhiljainen)

Kotikolo oli hiirenhiljainen, kun Arthur hiipi makuuhuoneesta keittiöön. Hänen sateenvarjon puremaa kättään kutitti ikävästi. Hänen olisi pitänyt pyytää Mollya lausumaan parannusloitsuja, joita hän ei itse kovin hyvin osannut. Hän ei kuitenkaan ollut halunnut huolestuttaa Mollya, joten oli jättänyt pureman mainitsematta ja poistanut siteet.

Arthur kaivoi kaappeja ja mietti, miten Molly oikein löysi aina kaikki tavarat, koska hänestä tuntui ettei kaappien järjestyksessä ollut mitään logiikkaa ja hän löysi kummallisia keittiövälineitä, joiden käyttötarkoitusta ei edes tiennyt.

”Mitä sinä teet tähän aikaan hereillä?” Arthur säpsähti.

”Minä vain halusin hieman yöpalaa”, Arthur valehteli, mutta Molly sai hänet kiinni valheesta.

Molly hoivasi sateenvarjon pureman kuntoon.

[Lunalotta]

Tottakai minä jaksan tätä kommentoida <3
Hihi, Arthur vähän yöpalalla Naurahdin kohdalle, missä Arthur löysi sellasia välineitä joiden käyttötarkotusta se ei ees tiennyt xD Voi toista!
Jotenkin tyypillistä Arthuria ettei tahdo turhaan huolestuttaa Mollya, joka sitten lopulta kuitenkin auttaa ja hoivailee :3
Mitäköhän parissa vikassa rapsussa tapahtunee? Odotan taas <3
-Sparkku

[Odo]

Sparky, pystyin samaistumaan Arthuriin, joka ei tiennyt kaikkien keittiövälineiden tarkoitusta. Tässäpä saat taas lisää! Hieman säikähdin,  kun tajusin, että tämä on jo kuudes. Pitää soveltaa vähän loppua ja siitä saattaa tulla jopa tupla- tai triplarapsu! Ellen sit keksi tapaa lopettaa satkulla. Kiitti kommasta (taas)!

A/N: Tämä soi taustalla, kun kirjoitin tätä. Ei kyllä osu millään tavalla yksiin rapsun kanssa, mutta piti päästä ylpeilee, että rapsu syntyi biisin aikana. Tämä oikeastaan oli kohta, joka sytytti ja liittyy edes jotenkin rapsuun:

Niin kuin kuolematon oisin
Niin kuin mahdoton haavoittaa
Niin sä kohtelet mua
mutta mä oon luuta ja lihaa

VI
(Sana: Kuolematon)

Arthur astui jälleen yhteen asuntoon, jossa sateenvarjot temppuilivat ja irvistelivät ilkeästi. Molly oli hoivannut edellisen pureman, eikä haavasta ollut enää jälkeäkään.

Mies tunsi uudenlaisen voiman itsessään, vaikka yöunet olivatkin jääneet lyhyiksi kutinan takia. Molly oli pitänyt häntä halauksessaan uneen asti ja Arthur tunsi olevansa kuolematon, eikä mikään voisi häntä pysäyttää. Ei edes sateenvarjot.

”Tulepas tänne, pirulainen!” Arthur sanoi sateenvarjolle, joka piilotteli lipaston takana. Jästi katseli tapahtumia sen näköisenä, että pyörtyisi kohta.

”Ha haa!” Arthur hihkaisi, kun sai loitsittua vastaloitsun sateenvarjoon. Hän nappasi sateenvarjot yksi kerrallaan onnistuen omastakin mielestään aika hyvin. Viimeinen sateenvarjo oli antanut jo aika kovan vastuksen.

Arthur hymyili.

[Lunalotta]

Tupla- tai triplarapsu, oi kyllä! <3
Ihana Arthur taas :3 Ja oli Mollyn kainalossa yöllä, nawwwsss <3
Arthur on ihan ku Odo eli maailmansankari, pelastaa maailman ilkeiltä sateenvarjojen pahisarmeijalta. Hyvä Arska! :3 Mitäköhän oot keksinyt loppuun? En malta odottaa taaskaan, mut onneks en joudu ikuisuutta oottamaan!
<3: Sparkku

[Odo]

Sparky, kiitti kommasta! Näköjään tämä rapsu syntyi satkuna ihan itsestään, vaikka luulin, etten saa mahdutettua kaikkeen yhteen. En ruennut väkisin tekemään tästä pidempää, kun näin on hyvä. Tässäpä viimeinen! Arthur on kyl sankari!

A/N: Tähän tulikin enemmän Arthur/Mollya kuin suunnittelin alunperin, mutta tykkään tästä tällaisena.

VII
(Sana: Tyyny)

Arthur painoi päänsä tyynyyn ja ajatteli viikkoja, jotka oli kamppaillut sateenvarjoja vastaan. Nyt oli mennyt jo monta päivää ilman ainoatakaan ilmoitusta kapinoivista sateenvarjoista. Arthur tunsi sängyn painuvan, kun Molly istui sängyn reunalle.

”Nukutko?” Molly kuiskasi ja Arthur avasi silmänsä. ”En.”

Molly silitti Arthurin päätä ja rupesi itsekin makuulleen sängylle miehensä viereen. He olivat hiljaa, mutta Arthur kietoi kätensä Mollyn ympärille ja meni aivan lähelle tätä tuntien lämmön vaimonsa kehosta. Mollyn kanssa Arthur jaksaisi mitä vain, milloin vain. Työpäivät olivat joskus rankkojakin, mutta Arthur tiesi, että aina kotiin tullessaan hän saisi illan päätteeksi painaa päänsä tyynyyn ja tuntea rakkaan vaimonsa vierellään.

[Lunalotta]

*liikuttunutta itkua* vau, sä tosiaan sait tiivistettyä lopun sataan sanaan, ja tästä vikasta rapsusta tuli vieläpä niin ylisöpö et kihertelen täällä taas söpöydestä! :3 Ja hei, Molly/Arthuria ei vois olla koskaan liikaa! :3 Kiitos tästä sarjasta, aivan mahtava <3

[Odo]

Sparky, ole hyvä! Kiitos sulle valtavasti, kun jaksoit kommentoida joka ikistä rapsua. <3 Ja siitäkin, että olet tykännyt tästä. On aina palkitsevaa kuulla, että omasta ficistä on tykätty ja sit mielellään kirjoittaa lisääkin. Tää oli tosiaan eka kerta Arthur/Mollya, mutta ehkä mä jossain vaiheessa tosiaan uskallaudun kirjoittaa näistä lisääkin, kun on kerran miellyttänyt.

[FractaAnima]

Kommiskamppis moi. o/ (Vaikka olin tätä kyllä jo muutenkin päättänyt kommentoida, mutta hyvä syy silti. :3)

Ensinnäkin ältsin hyvä otsikko (juu, haasteesta napsittu, mutta silti) ja vielä parempaa on hahmot, joista päätit kirjoittaa. Arthur mukana työnsä puolesta on kaikista mahdollisista loogisin selitys tälle otsikolle, mutta se ei olisi ikipäivänä juolahtanut omaan mieleeni.

Raapaleissa on sekä haastavaa, mutta myös äärimmäisen nautinnollista se, miten kirjoittaja saa päättää mitä kertoo ja mitä ei. Tässäkin tarinassa hypätään yllättäen ohi tapahtumista, joita odotti, mutta sitten yhtäkkiä on täysin tyytyväinen tähän ratkaisuun. Lyhyissä ja ytimekkäissä lauseissa on voimaa ja se, että tämä seuraava lainaus on saanut kokonaan oman rivin, tekee mielestäni lauseesta yhä voimakkaamman ja johan sekin kertoo, että kyseessä on kolmannen osan viimeinen, eli lopettava lause:

Keltainen sateenvarjo puri Arthuria.

Jotenkin niin koruton ja täysin toteava ilmaisu, joka jättää mielenkiinnon hyvin korkealle. Ja sitten kaikesta riisutusta muodostaan huolimatta, sateenvarjo on keltainen. Toimii!

Molly oli pitänyt häntä halauksessaan uneen asti ja Arthur tunsi olevansa kuolematon, eikä mikään voisi häntä pysäyttää. Ei edes sateenvarjot.

Tässä on jotain, mikä tuntuu kuvaavan koko Mollyn ja Arthurin avioliittoa ja oikeastaan olemassaoloakin. Molly on se hoivaava osapuoli ja ilman Mollya ei olisi Arthuria. Ilman toinen toistaan ei olisi Weasleyja sellaisena kuin me heidät tunnemme. Tämä pari on vain jotain täydellistä ja niin lämmintä ja huolehtivaa ja ja ja. <3 Ja edelliset sanat kuvaavat myös koko rapsusarjan tunnelmaa. Tämä on vain niin täynnä lämpöä ja arkista rakkautta, että johan tässä itse kukin vanha rouva liikuttuu. :'3

Kiitos paljon tästä lukukokemuksesta, nom.

- Frac

Ps. klik klik

[Saappaaton]

No niin, pääsin tännekin asti.

Heti alkuun päästään keskelle toimintaa, mikä toimivalla toteutuksella on aina plussaa, joten olin tästä aika hyped. Hauska oletus asukkaalta, että kuka muukaan tulisi korjaamaan kenkkuavia sateenvarjoja kuin kiinteistöhuollon mies ja vielä hauskempaa, että Arthur myönteli, vaikkei kartalla ollutkaan.

Sitten mentiinkin heti siihen lässynlää-hetkeen, mutta eipä tuo mitään. Ehkä mä suurena fluffaajana kestän tällaiset pienet hetket. Vähän enemmän olisin ehkä kuitenkin kaivannut sitä jälkipuintia tilanteesta - miten Arthur ne sateenvarjot taltutti ja oliko siinä jotain muita kommervenkkejä ennen kuin unhoituttajat saapuivat, mutta toimi tämä pätkä näinkin.

Kolmas pätkä oli ehkä irrallisin (ainakin tähän mennessä), mikä on raapalemittaisessa tekstissä vähän miinusta. Toisaalta tykkäsin lopetuksesta, mutta toisaalta se tosiaan jäi vähän irralliseksi muusta pätkästä. Ei kuitenkaan liiaksi (kunhan koitan keksiä jotain näennäisen järkevää höpötystä).

Alkoi sataa, eikä Arthur manannut kertaakaan sitä, että oli unohtanut oman sateenvarjonsa kotiin. Aivan. Loistava. Ja tämä pätkä oli taas tällainen söpöstelypätkä, Molly on ihana huolehtivainen itsensä ja Arthur varmasti mietti vaimoaan katsellessaan eteiseen tuomaansa lammikkoa, mutta sentään Molly ei siitä hermostunut. <3

Haha, tiedän niin tunteen, kun yrittää löytää jonkun toisen "järjestyksestä" jotain - siis ei mitään logiikkaa. Viides pätkä oli siis hyvin samaistuttava ja oli taas vähän söpöilyäkin sinne mahtunut. Musta se on herttaista (ja samalla tyhmää), ettei halua häiritä toista vaan yrittää itse ratkaista jonkun tilanteen, vaikka tietää, että toinen ois siinä parempi. Mutta viimeinen lause oli taas vähän irrallinen (meinannut loppua sanat kesken? ).

Kuudennessa sitten taas oli hyvin erilainen tunnelma kuin muissa rapsuissa tähän asti. En  oikein tiedä onko se hyvä vai paha, kun Arthurkin tuntuu vähän eri hahmolta, mutta toisaalta, hyvä että hän pääsi sateenvarjojen niskan päälle (vaikka tokkopa niillä niskaa on).

Lopussa taas palattiin siihen tunnelmaan, mikä muissakin rapsuissa (etenkin noissa väli-fluffyissa) paistoi; kuten Frac hienosti sanoi, arkista rakkautta ja lämpöä. Lopetus oli sangen erinomainen,  eikä jättänyt häiritseviä aukkoja sen enempää. Jäi vain sellainen awws awws hyminä päälle. <3

Kiitos näistä. <3

[Larjus]

Heeii, mä muistan tän otsikon tosta Älyttömät otsikot -haasteen listasta Tosi kiva että päätit kirjoittaa sillä otsikolla jotain Arthurin työstä, se on aina hyvä aihe. (Ja heitit sekaan vielä Arthur/Molly-söpöilyä, ai että mä niin tykkään ♥ Vaikka sanoitkin et pääpaino on sattareissa kuin parituksessa, musta parituksenkin määrä oli oikein kiva :3)

Nää oli mun mielestä oikein mukava kokonaisuus. Olit saanut mahdutettua näihin kivoja yksityiskohtia ja herttaista fluffia ja oikein sympaattisen ja kotoisenkin tunnelman. Velhojen elämä on niin erilaista kuin meidän, joten slice of life heidän arkipuuhistaan, oli kyseessä sitten työ tai vapaa-aika, on mielenkiintoista. Toisaalta ihan hyvä vain, ettei joudu itse kohtaamaan kimppuun hyökkääviä sateenvarjoja...

Tähän tulikin enemmän Arthur/Mollya kuin suunnittelin alunperin

Ja se ei ole koskaan huono juttu! ♥

Kiitos näistä ♥