Originaalit > Pergamentinpala

Luoksesi jään (K11, Aala/Elvar, tunturidraamaa, 150/150 raapaletta)

<< < (35/35)

Okakettu:
♥ ♥ Voi että, mitähän sitä osaisi edes kirjoittaa tähän nyt! Nämä kaksi viimeistä osaa olivat vain niin kertakaikkisen kauniita, Aalan tuntema onni ja tietty rauha välittyivät tosi elävästi - niin rauhallista kuin lapsiperheen arki nyt voin vain olla, ja pidin yksityiskohtana paljon siitäkin. Minusta meillä menee hyvin, ihanaa että Elvar pystyy tiivistämään heidän tilanteensa tällaisiin sanoihin, ja että Aala on samaa mieltä. Ylipäätään se, että viimeinen osa keskittyi nimenomaan heihin kahteen, että Elvar kaipasi heille yhteistä aikaa, hymy kohoaa molempien huulille yhtä vaivattomasti, aa, sydän pakahtuu kaikesta tällaisesta. ♥ Kuvailusta pitää nostaa esiin tämä hieno kohta:

--- Lainaus ---On kirkas kevätyö, ja Aala on juuri todennut tähtien asennosta viimeisenkin talven häiveen taittuvan pian pois. Porot ja metsäpeurat vasovat, hanki häviää maahan ja luonto herää horroksestaan. Pian revontulten tanssia ei enää näe.

--- Lainaus päättyy ---

Laitanpa tämänkin, koska ilahdutti sattuneesta syystä paljon:

--- Lainaus ---Aala varvistaa suutelemaan Elvaria, hengähtäen yllättyneenä tämän painaessa hänet ulkoseinää vasten. Kuuranpeittämä hirsi on kylmä hänen selkänsä takana, eristävää turvetta varmaan pitäisi lisätä. Elvarin suu on kuitenkin lämmin, samoin kun tämän kädet hänen lantiollaan.

--- Lainaus päättyy ---

Viimeinen lause oli myös todella kaunis, varsinkin miten se tarinan nimeen ja toisaalta tarinan alkuunkin liittyy; kuinka Aala ja Elvar ja Idunna aloittivat tämän nimenomaisen taipaleen tietämättä minne päätyvät, ja ovat nyt tässä. Aalan tapauksessa se, että hän pystyy ajattelemaan paikkaa kotinaan, merkitsee erityisen paljon, kuten on tullut aiemminkin sanottua. Aala ja Elrvar ja muut ovat ehdottomasti onnensa ansainneet, ja olen todella iloinen että päädyit päättämään vaikeuksien jälkeen heidän tarinansa tällä tavalla. ♥ Haikea olo kyllä, kun näiden hahmojen tarinaa on seurannut niin pitkään, mutta minusta tämä oli hieno lopetus, sellainen josta jäi hyvä mieli. Kiitos paljon tämän tarinan kirjoittamisesta, on ollut ilo seurata tätä. Seuraavia jatkiksia odotellessa! :) Ja niin, pidän itsekin tuosta kappaleesta todella paljon, sopii kyllä Aala/Elvariin niin hyvin. 

ainze:
Sain vasta nyt aikaiseksi kommentoida tätä viimeistä osaa ja en edes tiedä mitä sanoa. Se on ihana ja niin aidon ja arkisen onnellinen. Suloista kuinka Aala ja Elvar ovat kaikesta huolimatta kasvaneet ja löytäneet paikkansa ja onnnensa elämässä<3 Ja luonto kuvailut ovat upeita ja hieno tapa kuvata ajan kulumista. Näitä raapaleita on ollut ilo lukea ja ikävää, että ne ovat nyt loppu. Lopetus oli kuitenkin täydellinen tälle tarinalle! Kiitos!

marieophelia:
Tämä jatkoi hienosti Luoksesi palaan -kertomuksen tarinaa! Ihanaa, että saatiin Aalan näkökulma tapahtumiin -- varsinkin kun hän ei enää voi puhua. Tuo äänen menetys on kyllä aika rankkaa ja ahdistavaa (varsinkin kun kirjoitustaidosta ei ole vielä taidettu kuullakaan).

Juuri ennen Iivetin saapumista tarina ehkä hetkellisesti polki vähän paikallaan, mutta loppupuoli olikin sitten hurjan kiinnostava. Itse odotin, että Aala ja Iivet sopisivat välinsä viimeistään Aalan synnytyksessä, mutta Iivet ehtikin kuolla :'( Hyvä ratkaisu kyllä näinkin, mikään nyyh-nyyh-anna-anteeksi-linja ei oikein olisi tuntunut uskottavalta. Riittää että Idunnasta, joka ensimmäisessä osassa ärsytti, tulikin tässä Aalalle läheinen. Taidan itse jäädä vähän liikaa ensivaikutelmaan jumiin, kun en edelleenkään pidä Idunnasta.. :D 

Aalasta sen sijaan pidän koko ajan enemmän. Varsinkin tuo "hän halusi auttaa, eikä olla se, joka viedään pois" -kohta (tämä ei ole tarkka lainaus) kuvasi hahmon kehitystä ja ajatusmaailmaa todella kauniisti. Jospa vain Iivet olisi saanut tietää! Naalista luopumista surin myös. Mutta hienoa, että Aalan sisäiset solmut aukenivat ja hän uskalsi luottaa Elvariin. :)

Kiitos, kun olet jaksanut tätä kirjoittaa! <3 Jatkan myöhemmin AU:n pariin. Siinä kai Aala taas puhuu? (Ainakin vähän, mikään lörppö hän tuskin missään todellisuudessa on. :) ) Kiitos!

Isfet:
Jaa jaa, että tähänkin on jäänyt vastaamatta kaikki sitten sarjan lopettamisen jälkeen. Hups.  :o

Okakettu, itse olet ♥♥ ! Sarjan viimeisen osa täytyi nimenomaan olla Aalan ja Elvarin välinen, vaikka muita tuolla ohimennen mainittiinkin. Ja totuus on, ettei minulla olisi ollut sydäntä päättää tätä muutoin. Molemmista esiin nostamistasi lainauksista pidän yhä paljon, joten on ihanaa kuulla niiden ilahduttaneen myös sinua. Kiitos vielä sinulle, jokainen kommenttisi kyllä kannusti kirjoittamaan eteenpäin! ♥

ainze, kiitos! Luontokuvauksessa onnistuminen ilahduttaa aina, sillä se on minulle ollut aina hyvin olennainen osa Aalan ja Elvarin tarinaa ♥  Valitettavasti mikään ei kestä ikuisesti (paitsi ehkä riippuvuus näihin hahmoihin...), mutta hyvä että lopetus kuitenkin miellytti  :)

marieophelia, tämä tarina olisi kyllä ollut hieman haastavaa kertoa kattavasti Elvarin näkökulmasta, lisäksi tykästyin Aalaan niin paljon ensimmäisessä sarjassa, että hänen äänensä tuntui luontevalta valinnalta. Huisin nopeasti olet kyllä lukenut, nämä kun ovat molemmat niin pitkiä  :D Joskus sitä ajattelee ettei kellään riitä into kahlata näitä jälkikäteen, mutta ilmeisesti joillekin puree kuitenkin. Ja ymmärrän kyllä mitä tarkoitat paikallaan polkemisella, silloin kun näitä julkaisi hieman harvempaan tahtiin tuntui vain todella mukavalta kirjoittaa jotain kepeämpää fluffhöttöä välillä  :D Jos lukee putkeen, niin vaikutelma on tietysti eri. Eikä ole mikään pakko pitää Idunnasta  :D  Kyllä, AU:ssa Aala puhuu, joskin arvaat kyllä oikein ettei hirveän paljon  ;D Kiitos kommentistasi, se ilahdutti! ♥

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu