Kirjoittaja Aihe: Sodan jättämät arvet (vaaleneeko ne koskaan) | S | Eevert/Aarre | raapale  (Luettu 814 kertaa)

liljankukka

  • Vieras
Kirjoittaja: liljankukka
Ikäraja: S

A/N: Tämä osallistuu kirjoittamisen kuudestilaukeava -haasteeseen!
Spoiler: näytä
ikäraja: S
genre: slash
tunne: rakkaus
tilanne: sodan vaikutukset
inspiraatiosanoja: harmiton, kukinto, epäillä, raapaisu
otsikkotyyli: sulut sisältävä otsikko



Sodan jättämät arvet (vaaleneeko ne koskaan)

Eevert säpsähti hereille, hieraisi silmiään pimeydessä ja katsahti herätyskelloa yöpöydällä. Kello näytti kolmea, pelko kalvoi väsymystäkin enemmän. Hengitys rahisi, sydän hakkasi ja silmät kyyneltyivät. Päässä pyöri viimevuosien tapahtumat, ahdisti, henki ei kulkenut. Eevert ei muistanut tapahtumia ollessaan hereillä, mutta unissaan kyllä ja joka ikinen yö. Yöt olivat epäilemättä pahimpia.

”Mhh”, Aarre mumisi unisesti. ”Taasko?”

Eevert säpsähti, vaikka ei Aarreen herääminen ollut minkäänlainen yllätys enää. Eevert nyökkäsi, painoi päänsä ja antoi kyynelten virrata. Ahdistus oli kuin suuri ja mutkikas lankakerä sydämessä ja Aarren halaus setvi lankakerää pienemmäksi, siistiksi rullaksi.

”Voi rakas”, Aarre kuiskasi, painoi suukon Eevertin huulille ja rutisti lujemmin.

Eevert kaivautui peittojen alle, painoi päänsä toisen kaulakuoppaan ja huokaisi. Ehkä vielä jonain päivänä sodan jättämät arvet vaalenisivat, ehkä olisi parempi olla.

ombré

  • ***
  • Viestejä: 251
kommenttikampanjasta moi! :>

tää oli kivan avonainen ja tulkinnanvarainen. se, että tässä tekstissä ei sanota suoraan, viittaako Eevertin läpikäymä sota ihan konkreettiseen sotaan vai onko se vertauskuva jollekin muulle vaikeelle asialle menneisyydessä, on musta tosi toimiva ratkasu. mä ajattelin ensin sodan vertauskuvallisena, mut alkutiedot luettuani mietin, että tää voi ihan hyvin kertoa myös ihan kirjaimellisesta sotatilanteesta ja sen aiheuttamasta traumasta. mutta anyway, tykkään siitä että lukija saa tän tekstin kanssa ite tulkita kummasta on kyse. myös noiden arpien monitulkintaisuus ja symboliikka sopii tähän tosi hyvin: että niistä vaikeimmistakin asioista on mahdollista päästä yli ajan kanssa, ja sitä helpottaa se, että on joku rakas ihminen vierellä ja tukemassa pahimpina hetkinä. tosi lohdullinen lopetus :>

summa summarum, tää oli tosi mielenkiintonen ja herätti lyhyydestään huolimatta paljon ajatuksia. kiitos tästä! :>



o h   y o u ' r e   a l l   a l o n e
y o u   p o o r   u n f o r t u n a t e   s o u l