Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat

On kolmenlaisia kellariasukkeja (K-11, perustajat, tragikoominen ficlet)

<< < (2/3) > >>

Vuorna:
Iltaa! Suuresti olkoon ylistetty stalkkerinappi, ilman sitä en olisi varmaan tätäkään aarretta löytänyt. Välillä sitä vain tarvitsee elämäänsä tragikoomisen ficletin Tylypahkan perustajista, ja siihen tarpeeseen tämä teksti sopi täydellisesti. Enkä muutenkaan ole tainnut hirveästi lukea perustajista tekstejä, joten tämä oli kaikin puolin mainio lukukokemus.

Erityisesti tykkäsin Helgan näkökulmasta tässä! Hän ei tosiaankaan ollut mikään nyhverö, päinvastoin, ja siitä mä pidin myös kovasti. Kotitonttuja puolustava, salaisuudet pitävä ja väkivaltaankin taipuvainen Helga oli todella ilahduttava. Myös koko Tylypahkan kellarin konsepti oli mielenkiintoinen. Ajatus siitä semmoisena unohdettuna piilopaikkana on kiehtova, ja mä tykkäsin myös tuosta koko kellarin katoamisesta ja Godricin hämmennyksestä. Koko kellarin olemassaolon kyseenalaistaminen oli minusta hyvä veto ja se lisäsi myös semmoista synkkää tunnelmaa tähän.


--- Lainaus ---Vasta noin sata vuotta myöhemmin tuli mieleeni, että voi pirun piru, sinne kellariinhan Salazar sen helvatan käärmeensä laittoi.
--- Lainaus päättyy ---
Ai että, tämä sai mut kyllä nauramaan. Tän tekstin tasapainoilu huumorin ja synkkyyden välillä sai aikaan erittäin mielenkiintoisen lukukokemuksen, koko tragikoomisuus tässä oli muutenkin erinomaista! Tässä oli myös mainioita yksityiskohtia perustajista, mikä ilostutti mua suuresti.

Tätä oli hauska lukea ja tää piristi mun iltaa kovasti, kiitos tuhannesti tästä lukukokemuksesta!

Rowena:
Vuorna, ihanaa, että löysit tiesi tämän pariin ja päätit kommentoidakin 😊. Kiitos! Oon myös tosi iloinen, että tää on saanut sut nauramaan! Ja hahaha, oon samaa mieltä tuosta, että välillä elämäänsä tarttee perustajien tuomaa tragikomiikkaa :D.

❤️

Hopearausku:
Tämähän oli tragikomediaa parhaimmillaan :D Voi kellari sentään! 

Komppaan muita kommentoijia siinä, että kertojaääni on todella onnistunut, eikä Helgasta todellakaan jäänyt minkäänlaista nyhverömielikuvaa. Päinvastoin, Helga on hirmuisen vahva naishahmo, joka uskaltaa selkeästi tuoda omia mielipiteitään esille (ja muiden kannattaisi selkeästi niitä mielipiteitä kuunnella :D). Ihanaa myös, että puuskupuheistakin saa lukea tällaisiakin tarinoita, joissa heitä ei esitellä lauman mukana menevinä nynnyinä, vaan ahkerina ja toimeliaina, kuten kyseisen tuvan edustajien kuuluisikin olla.

Myös sisältö oli suorastaan briljanttia luettavaa ;D Kaikenmoisia edesottamuksia siellä kellarissa sitten tapahtuukin. Noh, onneksi kyseinen tila ei kuitenkaan ihan käyttämättä jäänyt, vaikka kenties perustajien suutelointipaikan roolia voikin pitää vähän kyseenalaisena - kuolettavan käärmeen säilytyskomeron tehtävä se vasta mielenkiintoinen onkin! Ehkä kellareilla on sitten kumminkin merkitystä.

Kiitos päivän piristyksestä! ♥

hiddenben:
Nämä sinun perustajaficcisi eivät kyllä petä koskaan! Näitä on aina yhtä suuri ilo lukea, sillä näiden neljän väliset kemiat ovat loputtoman mielenkiintoisia ja salaisuuksia ja salasuhteita sinne mahtuu, kuten tässäkin ficissä käy ilmi :D Helga on mahtava kertoja ja tykkään hänestä kovasti, kuten myös Valentinuksen päivä -ficissäsi. Rowling on luonut perustajille todella mielenkiintoisen tarinan, jota ei kirjoissa paljoakaan sivuta, mutta ai että, ihanaa, että pääsen lukemaan heistä sinun tekstiesi kautta!

Tämän tekstin huumori ja kepeä kerronta sopivat täydellisesti yhteen tasapainottamaan synkempiä teemoja. Tässähän on pettämistä, kuolemaa ja hirviöitä, mutta Helgan kertomana ne jotenkin kevenevät ja lukijakin suhtautuu siihen kuin asiassa ei olisi mitään vakavaa :D Mietin, onko Helgan suhtautumisessa kaikkeen jotain puuskupuhmaista vai onko se vain ajan tuomaa viisautta osata ottaa asioihin etäisyyttä ja uskoa, että kaikki kyllä järjestyy? En tiedä, mutta hän on ihanan kepeä, vaikkakin samalla todella tarkkasilmäinen ja perillä asioista!

Tykkäsin tuosta lopun twististä, jossa Godrick alkaa kyseenalaistaa Helgan sanoja. Tulkintoja on monia ja Salazarin unhoitusloitsu ehdottomasti yksi mahdollinen, mutta minun ensitulkintani oli, että ehkä Godrick oli niin surun murtama, että meni itsekin sekaisin ajatuksissaan. Hauskaa, että leikittelit ajatuksella epäluotettavasta kertojasta! Se asettaa lukijankin jännittävään asemaan ja tuo tekstille ehdottomasti lisäarvoa. Kiitos kovasti tästä! Hauskaa, että Vuorna ja Hopearausku nostivat tämän arkiston syövereistä minunkin luettavakseni :D

Rowena:
Kiitos kommenteista ❤️.

Hopearausku, joo, kellareilla on merkitystä :D. Kommenttiasi lukiessani tuli mieleen edesmenneiden isovanhempieni talo, joka oli aiemmin ollut kyläkauppa. Talon alla oli suuri kellari ja sinne meni luukku olohuoneesta. En lapsena koskaan uskaltanut avata sitä luukkua, vaikka isoisäni maanitteli :D. Hauskaa, mistä muistojen tomusta tää nyt nousi pintaan tosi kirkkaana...

Ihana kuulla, että pidit tästä tekstistä!



Hiddenben, näistä neljästä on ihanaa kirjoittaa, joten on tosi mahtavaa, että näistä teksteistä tykätään ❤️. Ja oli huippua lukea sun ajatuksia tästä tekstistä! Mäkin kallistun sille kannalle, että lopussa Godrickin ajatukset ovat surusta sekaisin.

Tätä tekstiä ei olis syntynyt ilman ”Otsikko etsii tarinaa” -haastetta, joka on musta mahtava haaste! Ihanaa, kun Finissä on niin paljon inspiroivia haasteita, ilman niitä kirjoittaisin ainakin itse paljon yksipuolisempia tekstejä.

Kiitti vielä  :-*.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu