Kirjoittaja Aihe: Aurinko sateen keskellä | S | Syksyinen cottagecore  (Luettu 3799 kertaa)

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
Nimi: Aurinko sateen keskellä
Kirjoittaja: Crys
Ikäraja: S
Paritus: Ollie/Tillie
Genre: Syksyinen cottagecore, fluffy
Yhteenveto: Illanviettoa pienessä mökissä sateen ympäröidessä
A/N: Osallistuu haasteisiin Fluffy10 sanalla rankkasade, Originaalikiipeily sanalla marraskuu ja FinFanFun1000 sanalla ujous. Itsenäiset kesäiset jatko-osat: Sokerikuorrutettua karviaispiirakkaa, S, Hetki ennen sadetta, S

Satoi niin rankasti, että kuulosti siltä niin kuin katto voisi romahtaa niskaan hetkenä minä hyvänsä. Tillie vilkaisi vähän väliä ylöspäin tarkastaakseen, ettei katto – jonka tummia hirsiparruja hädin tuskin näki, sillä se oli niin täynnä amppeleita ja kuivattuja yrttejä – näyttänyt merkkejä luhistumisesta.

Ollie nauroi tytön ilmeelle, jonka takia Tillie nosti aavistuksen nolona sitruunateekuppinsa kasvojensa suojaksi ja siemaisi lämmittävää höyryävää juomaa.

”Tuo katto on kestänyt rankkasateita vuosikymmenen. Kyllä se vielä toisen kestää”, Ollie vakuutti.

”Niin”, Tillie vakuutti enemmän itselleen kuin Ollielle kiertäessään kätensä tiukemmin kukallisen mukinsa ympärille. Vaikka hänen harteillaan oli kaksi vilttiä ja mökin peltitakassa rätisi tuli, hän tunsi olonsa viluiseksi. Tillie katseli teekupposen pohjallisen pinnalla kelluvaa sitruunaa. Oli omituista, miten sitruunateen makuun sekoittui selvästi vivahde omenakanelia pöydällä olevasta tuoksukynttilästä. Tillie siemaisi teetä vielä uudestaan yrittäen ymmärtää, miten haju saattoi sekoittua makuun asti, mutta niin vain kävi, kun kynttilän liekki ja lämpö lepattivat hänen suuntaansa.

”Melkein kuin olisimme veden alla”, Ollie sanoi ja nyökkäsi kohti Tillien selän takana olevaa ikkunaa. Tillie käänsi päätään ja laski käsivartensa loosisohvan muhkealle pitsityynylle katsellessaan kuinka ikkunaa rämisytti valtoimena valuva vesiverho, jonka takana oleva puutarha oli sulautunut tummaksi hämäräksi.

”Melkein”, Tillie myönsi. ”Marraskuu on ollut niin sateinen, että hyvä jos aurinkoa on näkynyt ollenkaan.”

”Onneksi minulla on oma aurinko”, Ollie sanoi ja katseli odottavasti kuinka ensin Tillie tuijotti poikaa muutaman sekunnin yrittäessään ymmärtää mitä Ollie oli tarkoittanut. Vielä toiset muutama sekuntia odottavaista katsekontaktia ja sitten Tillien pyöreät posket punastuivat ymmärryksen valjetessa ja tyttö painoi häkeltyneenä katseensa teekuppiin siemaistakseen teetä taas. Ollie erotti kuitenkin kupin takaa hymyn, jota toinen yritti piilottaa.

Ollien teekuppi oli ollut kylmänä pyöreällä puupöydällä jo pitkän aikaa ja viimein Tilliekin joutui laskemaan tyhjän kuppinsa pöydälle. Tillie vilkaisi taas kohti mökin rämisevää kattoa.

”Sade ei taida lakata tänään ollenkaan. Tulen kastumaan kotimatkalla täysin sateenvarjosta huolimatta, niin kovasti siellä tuulee.”

”Voisit jäädä tänne yöksi.”

Tillie naurahti ja antoi katseensa merkitsevästi kiertää ympäri pientä mökkiä, jossa ei todellakaan ollut tilaa varavuoteelle. Mökki koostui nukkumaparven lisäksi yhdestä huoneesta, johon oli ahdettu keittiö ja ruokailunurkkaus. Ainut sohvantapainenkin oli se nimenomainen loosi, jossa he nyt istuivat. Pehmeä se kyllä oli kuin untuva, mutta ei tarpeeksi tilava nukkumiselle. Mökissä olisi ehkä enemmän tilaa, ellei Ollie olisi pahimman luokan hamstraaja ja pinoaisi nurkat, seinät ja katot täyteen kaikenlaisia laatikostoja ja hyllyjä, joille kasata ”tuiki tärkeitä” asioita. Sisäseiniä, -kattoa ja -lattiaa hädin tuskin näkyi kaiken sen tavarapaljouden keskeltä. Ollien puolustukseksi oli sanottava, että kokonaisuus oli kuitenkin kaikessa kaaoksessaan kotoisa, sillä pojalla oli monia mielenkiintoisia yksityiskohtia. Huoneen katseenvetäjä oli ehdottomasti suuresta kärrynpyörästä tehty sininen kello, joka riippui keittonurkkauksen yläpuolella ja toimi samalla aikaa maustehyllynä.

”Sänkyyni mahtuu kyllä. Lupaan olla kiltisti”, Ollie lupasi ja hymyili hymyä, joka sai Tillien sydämen hakkaamaan epätahdissa.

Tillie nyökkäsi hymyillen ujosti. ”Vilustuisin varmasti jos tuohon myrskyyn lähtisin.”

Sateen ropina pauhasi entistä kovempana, kun makasi kahden peiton alla pienellä parvella sijaitsevalla sängyllä katsellen kattoon räiskittyjä värejä: karmiininpunaista, syvänsinistä, laventelia ja norsunluunvalkoista.

”Onko sinulla vielä kylmä?” Ollie kysyi, kun Tillie refleksinomaisesti hieroi iltapuuhien aikana kylmettyneitä käsiään.

”Hieman”, Tillie myönsi ja erotti juuri ja juuri kuinka hämärän keskellä Ollie kääntyi kyljelleen ja ojensi kätensä häntä kohti. Tillie ojensi kätensä, jotka Ollie otti omien käsiensä väliin ja puhalsi sitten täyteen lämmintä ilmaa. Tillien suusta karkasi kikatus. Ollie hymähti ja liikahti aavistuksen lähemmäs toista. Tillie huomasi tekevänsä samoin ja nyt heidän tyynynsä olivat niin vieri vieren, että ne jo koskettivat toisiaan.

”Entä nyt?” Ollie kuiskasi niin läheltä, että Tillie tunsi toisen hammastahnanhajuisen hengityksen ihollaan.

”Nyt on hyvä”, Tillie sanoi tyytyväisenä ja sulki raskaiksi käyneet silmäluomensa. ”Sinä se aurinko olet, kun olet niin lämmin”, hän mutisi puoliunessa sateen rummuttaessa hänet uneen tuutulaulun tavoin.
« Viimeksi muokattu: 30.07.2021 15:09:02 kirjoittanut Crys »

Never underestimate the power of fanfiction

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 152
Vs: Aurinko sateen keskellä | S | Syksyinen cottagecore
« Vastaus #1 : 06.09.2020 18:26:18 »
Tämä oli hirmuisen suloinen teksti, plus cottagecore. ♥ Tykkäsin tosi paljon asetelmasta, että hahmot ovat yhdessä sateensuojassa mökissä ja viettävät siellä aikaa, varsinkin kun sekä marraskuinen sade että mökki itsessään oli kuvailtu todella elävästi. Ollie ja Tillie olivat myös molemmat tosi symppiksiä. Etenkin tuo oli minusta ihana kohta, kun Tillie ei heti hoksaa Ollien aurinkovertausta ja sitten häkeltyy siitä - mutta toisaalta kutsuu tätä itse myös auringoksi myöhemmin. Heidän suhteensa tuntui kivan mutkattomalta, vaikka mukana on myös selvää ihastumista ja hämmennystä ja ujoutta. Näistä kohdista pidin muun muassa paljon:

Lainaus
Tillie katseli teekupposen pohjallisen pinnalla kelluvaa sitruunaa. Oli omituista, miten sitruunateen makuun sekoittui selvästi vivahde omenakanelia pöydällä olevasta tuoksukynttilästä. Tillie siemaisi teetä vielä uudestaan yrittäen ymmärtää, miten haju saattoi sekoittua makuun asti, mutta niin vain kävi, kun kynttilän liekki ja lämpö lepattivat hänen suuntaansa.
Lainaus
”Melkein kuin olisimme veden alla”, Ollie sanoi ja nyökkäsi kohti Tillien selän takana olevaa ikkunaa. Tillie käänsi päätään ja laski käsivartensa loosisohvan muhkealle pitsityynylle katsellessaan kuinka ikkunaa rämisytti valtoimena valuva vesiverho, jonka takana oleva puutarha oli sulautunut tummaksi hämäräksi.

Kiitos ihanasta lukukokemuksesta, tämä piristi paljon päivää!  :)
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 336
  • Lunnikuningatar
Vs: Aurinko sateen keskellä | S | Syksyinen cottagecore
« Vastaus #2 : 06.09.2020 18:36:21 »
Minäkin tykkäsin tästä kovin! Cottagecore on minulle välillä vähän liian pehmoista, mutta tänään se tuli väsyneen päivän päätteeksi tarpeeseen, ja tuo mökki tunnelmineen oli kyllä tyyliltään juuri sitä mitä luvattiin. ❤️

Tykkäsin Ollien ja Tullien nimien samankaltaisuudesta, sateen ropinasta, tuosta ruorikellosta ja lopun nukahtamisesta vierekkäin. Tuli itsellekin kotoisa ja rauhallinen olo. :)

Kiitos paljon, tämä tosiaan ilahdutti!


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Aurinko sateen keskellä | S | Syksyinen cottagecore
« Vastaus #3 : 07.09.2020 17:14:30 »
Okakettu: cottagecore on <3 inspiroiduin sateesta kirjoittamaan lämmintunnelmallista syksyn synkkyydestä. Huskaa että pidit tästä kaksikosta, mukavaa että pidit ja kiitos kommentistasi :)
Vehka: Hyvä jos tunnelma oli osuva ja että siitä tuli itsellekin hyvä fiilis :) Kiitos kommentistasi!

Never underestimate the power of fanfiction

Chibi

  • Huispausholisti
  • ***
  • Viestejä: 941
Vs: Aurinko sateen keskellä | S | Syksyinen cottagecore
« Vastaus #4 : 13.09.2020 13:05:14 »
Kommenttikampanjasta kaunista sunnuntaita!

En muista olenko lukenut (tai ainakaan kommentoinut) tekstejäsi aiemmin. Tykkäsin kirjoitustyylistäsi hurjasti. Kuvailu on ihanaa ja sekä miljööseen, että hahmoihin pääsi tosi hyvin sisälle. Tuntui melkein kuin olisi ollut itsekin mökin hämärässä tuoksuttelemassa sitruunateetä ja tuoksukynttilää.

Lainaus
”Tuo katto on kestänyt rankkasateita vuosikymmenen. Kyllä se vielä toisen kestää”, Ollie vakuutti.
Halusin nostaa tämän, koska se oli oikeastaan aika rento ja humoristinen heitto. Tuli sellainen olo, että; "Eeeei välttämättä"  ;D

Teksti oli hurjan suloinen ja täytti kyllä hyvin muutkin kuin fluffyhaasteen. Söpöys, marraskuu ja ujous välittyivät tosi hyvin.

Lainaus
”Onneksi minulla on oma aurinko”
Tämä oli erityisen suloinen heitto ja Tillien hieman hämmentynyt vastareaktio vain korosti sitä. Ihanaa hömppää <3

Kiitos tästä <3 Pitääpä tutustua muihinkin teksteihisi!


"This is no time to be a gentleman! Knock her off her broom if you have to!"

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Aurinko sateen keskellä | S | Syksyinen cottagecore
« Vastaus #5 : 24.09.2020 13:52:11 »
Chibi: Mukavaa että pidit tämän hämyisestä ja fluffisesta kuvauksesta! Heh, Olliella saattaa kyllä olla turhan optimistinen luotto mökkinsä kattoon :D Kiitos kommentistasi :)

Never underestimate the power of fanfiction

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Aurinko sateen keskellä | S | Syksyinen cottagecore
« Vastaus #6 : 10.11.2023 21:37:31 »
Sateiseen syysiltaan tämä oli varsin sopivaa lukemista. Lukisi tällaista kyllä mielellään muutenkin! Tunnelma oli tosi söpöä, sellaista mukavan kotoisaa ja pehmeän jännittynyttä. Kaikki yksityiskohdatkin täydensivät ihanasti tunnelmaa ja tuli sellainen mukava olo itsellekin :3 Cottagecorea parhaimmillaan, sellainen hygge meininki hirsimökissä. Lemppariyksityiskohtani oli tuoksukynttilä, jonka omena ja kaneli tarttuvat jopa teen makuun. Kaikki punastelut ja hymyt olivat myös ihania! Suloisia.

Lainaus
Mökissä olisi ehkä enemmän tilaa, ellei Ollie olisi pahimman luokan hamstraaja ja pinoaisi nurkat, seinät ja katot täyteen kaikenlaisia laatikostoja ja hyllyjä, joille kasata ”tuiki tärkeitä” asioita. Sisäseiniä, -kattoa ja -lattiaa hädin tuskin näkyi kaiken sen tavarapaljouden keskeltä.
Tää kuulostaa just siltä, miltä mun kämppä näyttäisi, ellen sinnikkäästi yrittäisi pitää siitä siistinä. Aina olisi joka ikinen vapaa nurkka ja taso täyttymässä ties mistä sälästä :D Tarttisin lisää laatikoita ja hyllyjäkin, joihin kerätä ne sälät eli juurikin "tuiki tärkeät asiat".

Lainaus
”Voisit jäädä tänne yöksi.”
Yöksi jääminen ja vielä samassa sängyssä nukkuminen oli kiintoisa käänne loppuun! Vaikka eipä sitä sellaiseen sateeseen ja myrskyyn halua ketään lähettää. Tarinan tunnelmaan sopi kyllä hyvin se, että Ollie oli "ihan kiltisti" eikä samassa pedissä nukkumisesta seurannut mitään sen suurempaa. Miksi tarvitsisikaan, olihan sekin jo niin somaa että yhdessä lämmiteltiin kylmettyneitä käsiä.

Aurinkovertauksetkin olivat söpöjä, ja tykkäsin miten tarinassa molemmat päätyivät vertaamaan toisiaan aurinkoon. Se myös sopi hyvin yhteen otsikon kanssa ja antaa hyvän tarkennuksen sille, mikä se sateen keskellä oleva aurinko oikein onkaan. (Tai ehkä tarkemmin ottaen auringot, kun kyllä niitä selvästi on tässä tarinassa kaksi.)

Kiitos tästä iltapalasesta! Oli ihana tunnelmallinen ja suloinen teksti ♥
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中