Originaalit > Sanan säilä

Hurmuri on aina imagonsa vanki | S | Roope/Janne | 12+ virkettä - haaste |

(1/1)

Dokumentti:
Nimi - Hurmuri on aina imagonsa vanki
Kirjoittaja - Dokumentti
Beta - LunaLotta
Ikäraja - S
Genre -  Angst
Paritus - Janne/Roope
Haasteet - One True Something 2 - One True Genre Slash, Otsikoinnin iloja - Laululyriikkaotsikko (Herra Ylppö & Ihmiset - Sata vuotta), 12+ virkettä XIII


A/N - Roope on aina vahva, itsevarma ja läheisilleen tuki ja turva. Kaikilla on kuitenkin heikkoja hetkiä, ihmisiä jotka pääsevät hurmurin imagon alle, ihmisiä joiden mielipiteillä ja teoilla on merkitystä, eikä kaikki valu teflonpinnastakaan pois. Tässä pätkä Roopen heikommasta puolesta, 12+ virkettä-haasteen innoittamana.




Hurmuri on aina imagonsa vanki


Roope on harvoin epävarma mistään, monet jotka hänet tuntevat tuskin yhdistäisivät koko sanaa mieheen. Nyt kuitenkin tunne on päässyt hänen kuorensa alle, vaikka hän on yrittänyt koko iltapäivän pakoilla ajatuksiaan. Hän on laittanut pyörimään lapsuuden lempielokuvansa, Leijonakuninkaan ja nyt televisio maalaa seinät sinertävällä valollaan, Simban juostessa erämaassa karkuun setäänsä. Hänen itsetuntonsa on kokenut kovan kolahduksen Jannen epävarmuudesta muuttaa hänen kanssaan Kaliforniaan tulevana syksynä, eikä Roope ole lainkaan varma miten asiaan suhtautuisi. Hän laskee jo tyhjentyneen kahvikupin pöydälle, pyöriteltyään sitä käsissään jo useamman minuutin vain saadakseen niille jotain tekemistä. Hän etsiytyy lähemmäksi sohvan nurkan upottavia tyynyjä ja vetää valkoisen viltin päälleen selkänojalta. Kyllä hän oli tiennyt ettei kaukosuhde ja hänen unelmiensa tavoittelu olisi ruusuilla tanssimista, mutta epävarmuutta ja siitä seurannutta ahdistuksen määrää hän ei ollut osannut ennustaa.

Roope katsoo kuinka elokuvan pahkasika nautiskelee suurta toukkaa, mutta edes Pumba ei saa häntä ulos oman mielensä sopukoista. Intohimo, joka hänellä on ollut pienestä asti jääkiekkoa kohtaan, oli viimekaudella saanut säröjä, joita hän ei olisi koskaan voinut kuvitella siihen tulevan. Useasti maatessaan yksin hereillä aamun sarastuksessa Utahin kodissaan, hän oli miettinyt oliko jääkiekko kaiken sen arvoista. Hän oli useasti pyöritellyt ajatusta, jos ei yrittäisikään edetä urallaan, tyytyisi vain paikkaan Suomen Liigassa ja valitsisi Jannen, ennen kuin heidän suhteensa menisi aivan säpäleiksi. Kuitenkin, vaikka Roope on valmis viemään Jannen vihille siltä istumalta, varaamaan yhteisen hautapaikan, hankkimaan sata lasta ja yhteisen omakotitalon kultaisinenoutajineen ja farmari Volvoineen, hän tiesi ettei voisi olla onnellinen, jos ei ensin yrittäisi menestyä Jenkeissä ja tavoitella paikkaa ehdottomasti parhaassa kiekkoliigassa. Joskus ikävä vain oli ollut liian kovaa, molemmilla. Ikävä oli kohdellut heitä kaltoin viimeiset kaudet ja rakkaus oli saanut osakseen naarmuja ja haavoja, joita he olivat laastaroineet ja tikanneet kuntoon kaikin keinoin.

Roope kiipesi jaloilleen ja jätti television yksin olohuoneeseen, laahustaen makuuhuoneeseen. Sänky oli pedattu harmaalla päiväpeitteellä ja Roope rojahti makaamaan sen päälle sulkien silmät. Kädet eksyvät taskuihin, löytäen avainnipun, kaiverrus avaimenperässä muistutti Jannesta ja heidän muutostaan asuntoon, jonka makuuhuoneessa Roope nytkin makasi. Voisin saada tuhat simpukkaa, mutta sä oot mun helmi, se oli kliseinen ja hieman kummallinen lause, mutta Roope rakasti sitä silti. Aina ottaessaan avaimensa esiin, hän muisti Jannen, mikäli oli edes hetkeksi unohtanut rakkaansa, nytkin lakanoissa tuoksuu Janne. Roope kääntyy vatsalleen ja upottaa nenänsä Jannen peittoon, häive hikeä, muuten miehen raikas partaveden tuoksu täyttää aistit. Roope ei voisi elää ilman Jannea, oli hän missä tahansa, absoluuttinen totuus oli, että Roope pitäisi kiinni miehestään viimeiseen saakka, vaikka tämä olisi tuhansien kilometrien päässä.

Juuri, kun Roopesta tuntuu, että hän kadottaa ajatustensa punaisen langan eksyen sen synkimpiin kolkkiin, eteisestä kuuluu meteliä ja Roope tietää Jannen tulleen kotiin. Hän syöksyy eteiseen ja nappaa miehensä lujaan halaukseen, Janne on hänelle aina turva, suunnan näyttäjä, lautturi, joka näyttää hänelle tien pois niistä pienistä epävarmuuden hetkistä, joita ilmestyy Roopenkin elämään ajoittain.

”Oliko ikävä?”

Roope vain hymisee vastaukseksi ja puristaa miestä lujempaa, ikävä on kierre, josta oli vaikea päästä pois, vaikka jo kuukauden he ovat nähneet päivittäin.

Spoiler: näytä
Sanalista :
1. epävarma
2. iltapäivä
3. sinertävä
4. kolahdus
5. kahvi
6. etsiytyä
7. ruusu
8. toukka
9. himo
10. sarastus
11. säpäle
12. hauta
13. ikävä
14. naarmu
15. kiivetä
16. silmä
17. kaiverrus
18. mikäli
19. simpukka
20. lakana
21. häive
22. absoluuttinen
23. lanka
24. lautturi
25. kierre
 

Sokerisiipi:
Otsikko hurmasi minut, koska Sata vuotta on ihana biisi ♥︎

Tämä oli kyllä hieno kuvaus Roopen ja Jannen suhteen vaikeuksista, ja pidin niiden realistisuudesta. Onhan etäsuhteet aina omanlainen haaste suhteelle. Jotkut suhteet kestävät sen ja jotkut eivät. Ja unelmatkin muuttuvat ja saavat säröjä, kun niitä alkaa tavoitella. Samaistun tässä moneen kohtaan ja fiilasin Roopen pohdiskeluja omien unelmien, elämänmutkien ja rakkauden yhteen asettelusta. Vaikka kuinka luulisi tietävänsä, että juuri tätä minä tahdon, tavoitteet ja toiveet horjuvat, kun on vaikeaa ja paha olla. Silloin sitä miettii, onko tämä sittenkään kaiken arvoista. Ihanaa tässä oli se, että kaikesta huolehtimisesta ja epävarmuudesta huolimatta Roopella oli selvänä kaksi prioriteettia: unelman tavoittelu ja Janne, ja kumpaankin hän aikoisi antaa kaikkensa, jotta ei tarvitse myöhemmin katua. Eihän siinä lopulta voi tehdä muuta kuin katsoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja pitää lujaa kiinni, että pysyy valitsemallaan reitillä. Kivaa elämänfilofista pohdiskelua, jossa melankolisuus saa onnellisen lopun, kun mies tulee kotiin ja hänen sylissään murheetkin tuntuvat pieniltä. Kiitos tästä :3

Dokumentti:
Sokerisiipi - Sata vuotta melkein mennyt, että saan vastattua sulle. :'D No ei nyt sentään! Biisi on kyllä ihana!<3
Etäsuhde on kamalaa ja siitä selviytyminen riippuu siitä kuinka paljon suhteen tahtoo onnistuvan. Roope, kuten Jannekin tahtoo suhteen onnistuvan, lähtökohtaisesti heillä siis hyvä mahdollisuus saada se toimimaan!<3
Roope todellakin panostaa elämässään kahteen tärkeään J:hin, Janneen ja jääkiekkoon, niiden eteen hän on valmis uhraamaan muun. :)
Huomasin itseasiassa etten ollut vastannut kommenttisi siksi, että mietin pitäisikö kirjoittaa näistä kahdesta pitkästä aikaa ja kuikuilin mitä kaikkea olen jo julkaissut. :D
Kommenttisi ilahdutti silloin tuoreeltaan ja nyt uudelleen, kiitos paljon siis kommentistasi!<3

Sielulintu:
Tääpä oli hyvin kirjoitettu ja ihana teksti. :)
Kivasti oli tuotu esille sitä, miten hankalaa välillä onkaan päättää, miten toimia, jos on kaksi asiaa, joista haluaisi pitää kiinni ja joiden suhteen on valmis yrittämään paljon. Lopusta varsinkin pidin erityisesti, koska stressaavasta tilanteesta ja päässä pyörivistä ajatuksista huolimatta Jannen kotiintulo jotenkin kevensi lopun tunnelmaa ihanalla tavalla. Roopen yksinäiset pohdiskelut ja Jannen lohduttava kotiintulo oli myös kuvattu tosi kauniisti ja samaistuttavasti.
Kiitos tästä, tykkäsin oikein paljon. :)

Vendela:
Oooh, en tiedä mitä odotin tältä viimeiseltä Janne/Roopelta, mutta tämä pääsi yllättämään minut positiivisesti! Hieman tuossa alkutietoja lukiessa mietin, että uskallanko lukea tätä kun mainitsit angstin, mutta onneksi tämä oli sellaista toiveikasta angstia eikä mitään kamalaa eroangstia :) Lisäksi minusta on kiva lukea tämmöisiä 12+ virkettä tai vastaavia haasteita missä on sanoja tms juttuja mitä on pitänyt upottaa tekstiin. Tämä oli oikein onnistunut tuon haasteen puitteissa.

Mutta siis, tähänastisista viimeisin teksti tästä parista. Aikaa oli kulunut tämän ja tuon edellisen (tai edellisten) välillä jo useampi vuosi mikäli oikein tulkitsin. Ja nyt Roope on vaihtamassa seuraa Jenkeissä ja Janne voisi muuttaa sinne myös. Tässä jäi kokonaan selittämättä, että miksi Janne voisi muuttaa Jenkkeihin, onko hän ottanut "virkavapaata" vai voisiko hän työskennellä Jenkeissä? Tietenkin minua kiinnostaa myös, että miksi ihmeessä Janne empii muuttoa, sillä noiden aikaisempien tekstien perusteella hän on ollut se jolla on ollut tosi kova ikävä. Toki voihan olla, että heidän perheessään on tapahtunut jotain tms. Näihin asioihin en varmaan olisi kiinnittänyt edes näin paljon huomiota ellen olisi lukenut näiden tyyppien tarinaa nyt useamman päivän ajan näin tiiviisti :) Ja voi olla, ettei vastauksia tule koskaan, mutta en pistäisi pahakseni jos avaisit hieman näitä asioita.

Jos nyt unohtaa kuitenkin kaiken tuollaisen ja keskittyy vain tähän tekstiin, niin pidin tästä paljon. Ihanaa, että tämä oli Roopen näkökulmasta ja sieltä löytyi myös erilainen Roope mihin lukija ei ole vielä päässyt oikein tutustumaan. Tässä korostui hyvin se, että vaikka Roope rakastaa Jannea, niin hän rakastaa myös jääkiekkoa. Mutta jotain oli myös tapahtunt miksi Roope oli alkanut epäillä onko jääkiekko sittenkään niin tärkeää. Tästäkin olisi mukavaa kuulla lisää :)

Tähän loppuun on pakko todeta, että olen aika hemmetin syvällä näiden tyyppien maailmassa ja janoan kuulla lisää!! Joten olisi tosi kiva jos jatkaisit tuota Voitonnälkää että pääsisin kuulemaan minkälaisten mutkien kautta nämä ovat päätyneet yhteen, nythän siellä on jännät paikat menossa ;)

Kiitos tästä ja kiitos yleisesti kun olet luonut tämmöisen universumin, pidän todella paljon!

Vendela

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

Siirry pois tekstitilasta