Kirjoittaja Aihe: Noidanhorsma | Minerva/Rolanda, K-11  (Luettu 1165 kertaa)

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 218
Noidanhorsma | Minerva/Rolanda, K-11
« : 12.08.2017 00:25:45 »
Ikäraja: K-11
Paritus: nuoret Minerva McGarmiwa ja Rolanda Huiski
Genre: drama

Osallistuu haasteeseen 12+-virkettä.

A/N: Luin taannoin muutamia tosi viehättäviä ficcejä tällä parituksella ja voi miten se tuntuikaan toimivan! Tässä siis oma räpellykseni, korteni kekoon, kupei... öh, aivojeni hedelmä.



Noidanhorsma



Kun pajutöyhykkä kurlaa viimeisen epävarman liverryksensä ilmoille, Minerva tietää, ettei syksy ole enää kaukana. Elokuinen iltapäivä läähättää ja nuokkuu, laittaa hänet pyyhkimään kämmeniä karheaan hamekankaaseen.

”Otitko kaiken mukaan?” hän varmistaa Rolandalta, joka harppaa yli sinertävien noidanhorsmien suupielet kireänä. Vastaus kaikuu kolahduksena matka-arkun kyljessä; kipakka potku, antaumuksella suoritettu - Minerva kiihdyttää tahtia pysyäkseen mukana.

”Otetaan kahvit asemalla”, hän yrittää, kurottaa kohti naisen kättä. Ehdotuksen proosallinen sävy saa Rolandan puristamaan kämmenen nyrkkiin, Minerva nielaisee silmät vedessä, mieli etsiytyy edelliseen yöhön.

Lupauksestaan huolimatta Rolanda oli noussut kolmelta aamulla ja kehrännyt lieden ääressä vihaa, jonka siivittämänä saattoi paiskata ruusukuvioisen teepannun seinään ja kirkua apuun muinaisten tarujen suurnoitia. He olivat valvoneet aamuun asti puutarhan öisen kasteen luikerrellessa sukanvartta pitkin iholle, Minerva oli hyppinyt kädet puuskassa ylös alas, noukkinut toukan Rolandan kauluksesta, sopertanut katse omenapuussa, että jos hän vain voisi, jos hän vain jotenkin voisi, hän tekisi mitä vain tilanteen muuttamiseksi.

”Minä vaikka revin sen irti sinusta”, Rolanda oli sihahtanut hänen sylissään, kun vapina oli lakannut ja henki kulkenut vakaammin.

”Etkä revi”, Minerva oli sanonut lakonisesti, vailla himoa tai vihaa.


Ennen sarastusta Rolanda oli kopistellut kaapunsa kasteesta, oikaissut niskansa ja ilmoittanut lähtevänsä.

”Mitä minä sitten teen”, Minerva oli kuiskannut istuessaan lattialla teepannunsäpäleiden keskellä.

”Ihan sama - tee mitä haluat, nai se vaikka, eläkää elämänne onnellisina loppuun asti kunnes hauta korjaa.”


Kukaan ei ole koskaan kuollut ikävään, Minerva tietää ja katselee kävellessään kuinka Rolandan tuttujen saappaiden nahkapinta kiiltelee auringossa. Padan riippukoukku oli viiltänyt varteen pahan naarmun kesken kevätliemenkeiton, eikä sitä pystytty pelastamaan edes hienoimmalla lohikäärmevahalla.

Hän miettii, miten onnellinen olikaan ollut kun Rolanda oli ilmestynyt heinäkuun puolessavälissä puutarhaan ja kiivennyt alas luudanvarrelta palmikko puhurista sekaisin. Hän oli punannut huulet, vaikkei hänellä oikeastaan ollut silmää sellaisille asioille, ja juossut henkeä pidellen alaovelle.


”Tiesitkö sinä jo silloin”, Rolanda kysyy katse matka-arkun kaiverruksessa kun junan tuloon on enää kuusi minuuttia.

”Mikäli olisin tiennyt, olisin lähettänyt sinut pois.”

Aseman nurkassa kurttuinen mies kaupustelee kelloja, koristelamppuja ja simpukoista tehtyjä koruja. Muuttolintuparvi lentää heidän ylitseen, ja kun juna saapuu, Minervan sydän hulmahtaa kuin lakana.

”Olenko minä paha ihminen”, hän sanoo häive kuristusta kurkussaan ja käsi alavatsalla kun Rolandan vasen jalka on jo rappusella.

”Kukaan ei ole absoluuttisen paha tai hyvä”, nainen vastaa, ääni värähtää, mutta toteamuksen kuiva analyyttisyys tehoaa Minervaan kuin rohto.


Palattuaan talolle hän avaa kaikki ikkunat, tuulettaa tyynyt ja istuu kuistille langan ja neulan kanssa. Mitä voisi tehdä jollekin, jota ei ole vielä edes olemassa, hän miettii, sormenpäähän osuu ja veri tiplahtaa pintaan, neula seilaa läpi kankaan kuin lautturi.

Minerva sulkee silmät: vain kuukausi sitten Rolanda oli lentänyt hänen puutarhaansa, tehnyt kierteen omenapuun ympäri ja laskeutunut röyhkeästi loikaten heinikkoon, ja hän oli juossut ulos niin nopeasti kuin oli pystynyt, huutanut jo kynnyksellä että missä ihmeessä olet viipynyt koko kesän.






Sanalista:
1. epävarma
2. iltapäivä
3. sinertävä
4. kolahdus
5. kahvi
6. etsiytyä
7. ruusu
8. toukka
9. himo
*jokeri*
10. sarastus
11. säpäle
12. hauta
13. ikävä
14. naarmu
15. kiivetä
16. silmä
17. kaiverrus
18. mikäli
19. simpukka
20. lakana
21. häive
22. absoluuttinen
23. lanka
24. lautturi
25. kierre
« Viimeksi muokattu: 03.10.2017 15:55:19 kirjoittanut Kaira »
hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus

Grenade

  • Unelias
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 374
  • Puuskupuhveli
Vs: Noidanhorsma | Minerva/Rolanda, K-11
« Vastaus #1 : 13.08.2017 20:19:25 »
Woah, tää oli hieno! Tekstiin on saatu niin paljon tunnetta, vaikka pituus onkin ennaltamäärätty. Ihastuttavia sanavalintoja ja olit oikein hyvin saanut piilotettua nuo virkehaasteesta annetut sanat tekstin sekaan, mikään ei pistänyt silmään mitenkään pahana. En ole mitenkään tuttu tämän parituksen kanssa, mutta kyllä se tässä ainakin minut vakuutti toimivuudellaan, vaikka varsin surumielinen tämä tekstinä olikin.

Otsikosta en ihan saanut kiinni, vaikka siihen viittaus tekstissä olikin, mutta oon vaan tosi unelias sunnuntailukija. :D Jotenkin jäin miettimään, oliko tällä noidanhorsmalla jotain syvempää symbolia.
Lainaus
Lupauksestaan huolimatta Rolanda oli noussut kolmelta aamulla ja kehrännyt lieden ääressä vihaa, jonka siivittämänä saattoi paiskata ruusukuvioisen teepannun seinään ja kirkua apuun muinaisten tarujen suurnoitia. He olivat valvoneet aamuun asti puutarhan öisen kasteen luikerrellessa sukanvartta pitkin iholle, Minerva oli hyppinyt kädet puuskassa ylös alas, noukkinut toukan Rolandan kauluksesta, sopertanut katse omenapuussa, että jos hän vain voisi, jos hän vain jotenkin voisi, hän tekisi mitä vain tilanteen muuttamiseksi.
Ah, tykkäsin tästä kohdasta eniten, vaikka koko teksti on kaunista. Varsinkin ekan virkkeen vihan kehrääminen oli todella hienosti ilmaistu.

Kaiken kaikkiaan todella taidokas teksti, ihastuin tähän kyllä todella!

Ei tehä tästä ny numeroo

Bannerista kiitos Crystedille!

Ricolette

  • ***
  • Viestejä: 216
Vs: Noidanhorsma | Minerva/Rolanda, K-11
« Vastaus #2 : 14.08.2017 21:10:48 »
Tulin katsomaan, mitä teit lautturille. Ja olipa kerrassaan ihastuttava pieni teksti! En ole myöskään lukenut juuri mitään tällä paritukselle, mutta kas, hehän toimivat vallan hyvin yhteen. Tarina itsessään on todella sydäntäsärkevä ja lohduton. Näiden kahden tarina päättyy, eikä Minervalla näytä riittävän positiivisia ajatuksia toteutuvaa vaihtoehtoa kohtaan.

Pidän niin kovasti sun kirjoitustyylistä, teksti on kaunista ja tunnelma pitää. Niin kuin vaikka tässä ihan lopussa:

Lainaus
Minerva sulkee silmät: vain kuukausi sitten Rolanda oli lentänyt hänen puutarhaansa, tehnyt kierteen omenapuun ympäri ja laskeutunut röyhkeästi loikaten heinikkoon, ja hän oli juossut ulos niin nopeasti kuin oli pystynyt, huutanut jo kynnyksellä että missä ihmeessä olet viipynyt koko kesän.

Ja lautturikin sopi hyvin joukkoon. :) Kiitos tästä!
It takes a lot to give, to ask for help
To be yourself, to know and love what you live with
(Damien Rice)

Tikkis

  • Mrs. Black
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 647
  • Ava Fractalta <3
Vs: Noidanhorsma | Minerva/Rolanda, K-11
« Vastaus #3 : 27.08.2017 19:20:42 »
Kävin lukemassa tämän jo jokunen aamu sitten, mutta plärätessäni läpi tekstejä puhelimella, jätin kommentoimisen suosiolla. Se on niin vaikeaa pienen ruudun ja kosketusnäytön kanssa.

Lukiessani tämän toista kertaa, mun jälkifiilis on silti sama: No huhhuh!
Tämä on kaikin puolin todella tunteita herättävä teksti. Ylipäätään tän tunnelma on ihan käsinkosketeltava koko lukukokemuksen ajan. Se tiivistyy ja puristuu niin, että omaakin sydäntä melkein särkee. Jokin kaunis loppuu siihen, mistä jokin toinen kaunis alkaa. Vastakkainasettelu, joka mielestäni toimii useimmiten tarinoissa.

Sun kirjoitustyylissäsi ja sanavalinnoissasi on jotain todella persoonallista. Tekstissä vilisee sellaisia sanoja, joihin ei uskoisi törmäävänsä. Ihan alussa jo esimerkiksi "pajutöyhykkä". En tiedä, oletko tehnyt perusteellista hakutyötä, vai todellako mieleesi sujahtaa näin erikoisia, mutta silti uskottavia sanoja. (En ole lainkaan varma, onko pajutöyhykkää olemassakaan, mutta saat sen kuulostamaan siltä, että se voisi olla.) Myös sellaiset tavalliset suomalaiset sanat, joihin törmää harvemmin, kuten "liverrys" ja "lakoninen", sulautuu tekstiisi hyvin. Samoin pakolliset sanat, joiden pakollisuutta ei tunnu huomaavan.

Täällä oli monta mieleenpainuvaa ilmaisua, mutta ehkä lempparini oli jompi kumpi näistä:
Lainaus
He olivat valvoneet aamuun asti puutarhan öisen kasteen luikerrellessa sukanvartta pitkin iholle
// tai // neula seilaa läpi kankaan kuin lautturi
Kaunista kerrontaa kokonaisuudessaan.
Kun kuura poskilla kukkii,
talviyössä katso!

Tähdet näyttävät samalta
myös siellä, missä sinäkin olet.

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 218
Vs: Noidanhorsma | Minerva/Rolanda, K-11
« Vastaus #4 : 10.09.2017 21:56:23 »
Voi veljet, enpä arvannut että näin outoon paritukseen tulisi kommentteja!

Kiitos paljon, Grenade, miten ilahduttava ja ihana kommentti! :) Voi kun voisinkin paljastaa nimen takana olevan järisyttävän piilomerkityksen, mutta sellaista ei valitettavasti ole :D Klassisten nimeämisvaikeuksien jälkeen päädyin vain poimimaan hauskalta kuulostavan kohdan tekstistä (saako kirjoittaja myöntää tällaista? Tottakai nimen olisi pitänyt olla tarkkaan harkittu ja merkityksekäs!)

Ricolette, kiitos paljon! :) Lautturi, hitto vieköön, aiheutti aikamoista päänvaivaa myös tässä tekstissä - miten sellaisen sanan voi saada istutettua tekstiin, joka ei lähtökohtaisesti kerro lautan ohjaajasta? Kiitos vielä kommentista!

Tikkis, hurjasti kiitoksia ihanasta kommentista! Kiva, että jaksoit tulla vielä kommentoimaan, kyllä se vaan aina piristää. Ja hauskaa, että pajutöyhykkä näyttäytyi positiivisessa valossa, se nimittäin oli lievän laiskuudenpuuskan lopputulos: tunsin, että haluan tähän kohtaan jonkun hassun ja söpön lintulajin, mutta en jaksanut alkaa googlailemaan, joten vedin jostakin alitajunnan syövereistä pajutöyhykän :D
hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 2 794
Vs: Noidanhorsma | Minerva/Rolanda, K-11
« Vastaus #5 : 04.10.2017 00:01:43 »
Oi, nytpä luin kauniin ja surumielisyydessään hurmaavan tekstin! Paritus on harvinaisuudessaan mielenkiintoinen, ja olen samaa mieltä muiden kanssa, että nämä kaksi tuntuivat uskottavilta yhdessä. Ihastuin tämän ficin kieleen, joka uhkui juuri sellaista vanhempaa aikaa, jolloin Minerva ja Rolanda olivat nuoria. Se näkyy kerronnassa, käyttämissäsi sanoissa ja hahmojen puheessa. Toki tässä on havaittavissa myös sinulle ominainen tyyli, johon tällaiset sanat ja lauserakenteet sopivat. Ihanasti olennaisena osana oli myös taikuus, vaikka ei tässä taikoja tehtykään, mutta kaikki nuo lohikäärmevahat, noidanhorsmat ja muinaisten tarujen suurnoidat olivat herkullisia yksityiskohtia luomassa tämän tunnelmaa. Minulle itse asiassa tuli tästä ficistä mieleen Tove Janssonin tyyli, ja nostan hattua.

Tässä ripoteltujen vihjeiden perusteella minulle selkeänä eron syyksi nousi se, että Minerva odottaa lasta toiselle, ja se oli itselle yllättävä käänne, koska en osaa ajatella Minervaa äitinä. Se tietysti antaa heidän erolleen paljon lopullisemman kaiun kuin se, että Minerva olisi vain rakastunut toiseen. Eikä tässäkään Minerva erityisesti huou erityistä äidillisyyttä tai odottamisen riemua. Pikemminkin hän on todennut, että näin nyt kävi ja sen kanssa on elettävä. Todella hyvin sopii hänen hahmoonsa tuollainen käytännöllinen suhtautuminen. Kuten myös tämä keskustelu:

Lainaus
”Minä vaikka revin sen irti sinusta”, Rolanda oli sihahtanut hänen sylissään, kun vapina oli lakannut ja henki kulkenut vakaammin.

”Etkä revi”, Minerva oli sanonut lakonisesti, vailla himoa tai vihaa.

Juuri tuollainen tyyni toteamus tuolla rivien välissä: "minä saan tämän lapsen eikä kumpikaan meistä mahda sille mitään."

Myös tämä ajatus oli epävarmuudessaan kovin inhimillinen:

Lainaus
Mitä voisi tehdä jollekin, jota ei ole vielä edes olemassa.

Hyvin mielenkiintoinen asetelma niin parituksen kuin tämän lapsiratkaisunkin suhteen. En ole ennen lukenut Minervasta tällaisena, ja siksi ihailen sitä, miten hyvin sait kaiken sopimaan hahmon raameihin. Minerva oli tunnistettava oma itsensä.

Kiitos tästä kesäisestä ja riipaisevasta erokuvauksesta. Pidin hurjasti!


ja arjessa sävyt on sinisen

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 218
Vs: Noidanhorsma | Minerva/Rolanda, K-11
« Vastaus #6 : 06.10.2017 18:00:31 »
Oivoi, Sokerisiipi, nöyrät kiitokset ihanasta kommentista! :)

Oon jotenkin häkeltynyt kun mainitset tunnistavasi minulle ominaisen tyylin - onko minulla sellainen, ja, hyvänen aika, onko se tunnistettavissakin! Ihana ajatus! :) Minerva ei tosiaan ole äidillinen hahmo, mutta mulla on itseasiassa hyvin selkeä kuva siitä, miten arvoisan professorin elämä on mennyt: nuorena hän oli tietenkin kamalan ujo ja jäykkä, sitten tapahtui vapautuminen ja useita suhteita naisten kanssa jotka päättyivät siihen, että hän joutui lopulta "vahinkoraskauden" myötä naimisiin canonin mukaisesti Elphinstone Urquartin kanssa (joskin raskaus päättyy keskenmenoon ja Elphinstone kuolee aika pian). En tiedä mistä ihmeestä olen kaiken tämän kehitellyt, mutta näin se vaan mun mielessä menee ;)

Kiitos paljon kommentista, etenkin Tove Jansson -vertauksesta! Kyllä se vähempikin saa tytön kuin tytön punastumaan!
« Viimeksi muokattu: 12.04.2018 12:04:45 kirjoittanut Kaira »
hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus

toyhto

  • ***
  • Viestejä: 922
    • Nyt myös tumblr:issa! Jee!
Vs: Noidanhorsma | Minerva/Rolanda, K-11
« Vastaus #7 : 09.02.2018 00:34:28 »
Aaaaa ihanaa! Pistin tämän tarinan merkille jo kauan sitten mutta nyt Aurinkotuulen ja femmekaipuun innostamana vihdoinkin etsin tämän käsiini ja luin, ja ai että tämän rauhallinen melankolia toimii. Luen tähän vaikka mitä rivien väleihin, tuntuu että houkuttelet tosi pienillä jutuilla kuvittelemaan kokonaisen tarinan näiden aika pienien hetkien ympärille, ja sitten kuitenkin jätät niin paljon tyhjiä kohtia ja arvoituksia että ihan oikeasti sitä "koko tarinaa" ei mitenkään voi saada selville vaan lopulta jää kuitenkin vähän salaisuudeksi, että mitä Rolandan ja Minervan välillä on tapahtunut, mikä se koko tarina on. Ja arvoituksista huolimatta (tai ehkä niiden vuoksi...) tässä on ihana intensiivinen tunnelma koko ajan, vahva mutta jotenkin melankolinen ja hauras. Rakastan myös sitä miten Minervan analyyttisyys limittyy surun ja haikeuden kanssa, tulee tosi vahvasti sellainen olo että Minerva torjuu surua analyyttisyydellään ja kuvitellulla järjen äänellä, ja samalla sitä haikeutta tullaan torjuneeksi vähän lukijallekin, mutta sitten siitäkin tulee tavallaan vain entistä haikeampi olo, koska uskaltaisin veikata että se haikeus ja suru on loppujen lopuksi syvemmällä kuin minne Minervan järkevät mietteet ja esimerkiksi tuo Rolandan absurdin viileä viimeinen lause yltävät.

Lainaus
Kukaan ei ole koskaan kuollut ikävään, Minerva tietää ja katselee kävellessään kuinka Rolandan tuttujen saappaiden nahkapinta kiiltelee auringossa.

Tämä esimerkiksi on yksi niistä kohdista joista tulee sellainen olo, että Minervan rauhallisen järkevä suhtautuminen tavallaan lievittää tunnelman haikeutta, ja sitähän Minerva tässä yrittääkin, mutta sitten kuitenkin tavallaan tekee siitä entistä surullisempaa. Koska kyllähän ikävään voi kuolla! Tulee sellainen fiilis että lukijana näkee jo vähän paremmin kuin Minerva että miten surullinen Minerva ehkä tulee vielä olemaan. Mä taidan lukea tätä jotenkin tosi melankolisen katseen läpi nyt kyllä ;)

Tässä on myös ihanaa kekseliästä, ja saako sanoa että runollista kieltä, oisko tässä ehkä enemmänkin sellaista kielikuvilla leikkiä ja kauniilla kielellä leikkiä kuin joissain muissa tarinoissasi? Se toimii kyllä todella hyvin tässä ja nivoutuu yhteen tämän haikean tunnelman kanssa, ja sen että tässä on enemmänkin hetkiä eikä "koko tarina". Suosikkini olivat ehkä nämä kaksi:

Lainaus
Elokuinen iltapäivä läähättää ja nuokkuu -

Lainaus
- (oli) kehrännyt lieden ääressä vihaa -

Molemmat ovat jotenkin tosi eläväisiä ja kekseliäitä ja tavallaan voisko sanoa että toiminnallisia ja konkreettisia mutta sitten kuitenkin myös niin kielikuvallisia, ihanaa!

Ja voi että. Kyllä tästä jää sellainen ihana kaihertava haikeus, sellainen että vaikka tässä on niin rauhallinen meininki kaiken kaikkiaan ja Minerva ottaa kaiken niin rauhallisesti, niin silti tuntuu että tämähän on ihan todella surullinen tarina. Ja että Minerva ei tajuakaan kuinka surullinen. Voisikohan häntä käydä vähän lempeästi ravistelemassa, että ole nyt rohkeasti surullinen niin ehkä sitten uskallat myös miettiä miten voisit olla onnellinen. Kiitos kun kirjoitit tämän tarinan, tämä on ihana!
Avatarista kiitos Ingridille!
Ficcini Finissä.

Isilwen

  • ***
  • Viestejä: 494
  • Kulkurisielu
Vs: Noidanhorsma | Minerva/Rolanda, K-11
« Vastaus #8 : 09.02.2018 09:09:19 »
Otsikko kiinnitti huomioni ja jo heti ensimmäisistä lauseista lähtien tykkäsin todella paljon. Todella tunnepitoinen ja kaunis, jätät sopivasti asioita lukijan tulkinnan varaan ja saat kyllä lukijan sydämenkin särkymään hahmojen puolesta. Upeaa! Tekstissä on todella paljon hienoa kuvailua ja nättejä yksityiskohtia, aiemmassa kommentissa oli maininta Tove Janssonin tyylistä ja täytyy kyllä kompata sitä, tyylisi on yhtä kaunis ehdottomasti. Kiitos tästä lukuelämyksestä!
Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä
et löydä perille


~ Tommy Tabermann

https://harrydracorecs.wordpress.com/

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 071
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
Vs: Noidanhorsma | Minerva/Rolanda, K-11
« Vastaus #9 : 22.02.2018 14:15:15 »
Tuntuu tosi tyhmältä tulla tänne toyhton vanavedessä kommentoimaan, kun tämä teksti veti minulta sanat suusta. :D Voisin kuitenkin koittaa edes jotain räpeltää tänne. :D

Tämä on jotenkin tosi jännittävä, kun tämä on niin tulkinnanvarainen, kun tosi paljon asioita sanotaan niin monitulkinnallisesti. Mitään ei sanota kovinkaan suoraan, joten sitten ei ole olemassa mitään valmista ja oikeaa tulkintaa juuri mistään kohdasta, joten sitten lukijana joutuu oikeasti vähän pohtimaan, että mitä näiden sanojen taakse kätkeytyykään. Mikä on mun mielestä oikein kivaa, kun sitten pääsee oikeasti vähän haastamaankin itseään tällä, kun ei voi vain mennä "sieltä mistä aita on matalin", vaan pitää ihan oikeasti käyttää vähän omiakin aivoja tämän tulkitsemiseen. (:

Tämä on myös niin kovin korumaisesti (onko tuo edes sana? korullisesti???) kirjoitettu, että nuo virkehaasteen sanalistan sanat solahtavat tuonne lokeroihinsa tosi sujuvasti. Joskus tuntuu, että virkehaasteen tekstit on vähän väännetty korukielisiksi (näinkö se taipuukin?), mutta tämä oli sellainen jo muutenkin, niin tässä se tuntui vaan luontevalta, että siellä väleissä oli pakollisia sanoja (jotka piti muuten käydä kurkistamassa aina välillä, kun ei niitä tunnistanut kaikkien muiden sanojen keskeltä :D).

Minä siis tosiaankin tykkäsin tästä, joten kiitos paljon lukukokemuksesta! (:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Odo

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 218
Vs: Noidanhorsma | Minerva/Rolanda, K-11
« Vastaus #10 : 04.04.2018 19:04:27 »
Ei hitsinpimpulat, minä urvelo ihan unohdin vastata näihin ihaniin kommentteihin! Korjaan asian pikimiten.

toyhto, kiitos paljon! Ihanaa, että pidit tästä! Tämä tosiaan on aika reikäinen tarina, ja minulla oli muistaakseni tosi hauskaa tätä kirjoittaessa juuri sen takia. Piti oikein pohtia, minkä verran pitäisi sanoa ja minkä verran voi jättää sanomatta. Ja voi hyvin ollakin, että tässä on jotenkin, hmm, runollisempaa kieltä kuin mitä normaalisti käytän! Luulen sen johtuvan tuosta haasteesta, se kun määrittää niin tarkasti tekstin pituuden ja tyylin, tai ehkä se on tämä paritus, tai ehkä jokin muu päähänpisto, en ole enää varma. Hauskaa, että tämä vaikutti sinusta rauhalliselta ja melankoliselta, itse kun kirjoittaessa vähän kauhistelin, miten dramaattinen tekstistä tuli.! Mutta kirjoittaessahan ei voi oikein ikinä olla varma, miltä lopputulos näyttää, ja nyt jälkeenpäin näen tekstin ehkä vähän eri tavalla (siinä määrin missä uskallan sitä silmäillä). Mutta joka tapauksessa, kiitos että luit! :)

Isilwen, oih, kiitos paljon! Olen kyllä aina yhtä otettu tuosta Tove-kommentista! Ihana kuulla että pidit ja tarina ehkä vähän särki sydäntä ;)

LillaMyy, kiitos paljon! Mun ykköstavoite oli tätä kirjoittaessa, että haastesanat eivät paistaisi läpi. Kamalan vaikeaa se välillä oli, vaikkapa sellaisten sanojen kuin lautturi ja simpukka kohdalla, mutta hyvä jos jotenkin onnistuin tässä tavoitteessa! Mun lempipuuhaa on myös tän haasteen tekstien lukiessa vilkuilla vähänväliä haastesanalistaa ja tarkistaa miten sanoja on käytetty :D Monitulkintainen tämä varmasti on, tai ainakin toivottavasti, kiva että se tuntui kivalta ratkaisulta! :) Kivaa kun luit!
hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 334
  • home is where you hang your enemy's head
Vs: Noidanhorsma | Minerva/Rolanda, K-11
« Vastaus #11 : 12.04.2018 06:53:57 »
Omnom, Minerva/Rolanda <3 oliskohan minullakin yksi heistä, muistelisin.

Tykkään hirmuisesti tämän elävästä kielestä, kuinka iltapäivä läähättää ja nuokkuu, kaapu kopistellaan kasteesta, sydän hulmahtaa kuin lakana <3 oikein ihanaista, nami nami!

Ehkä vaikuttavin kohta on tämä:

Lainaus
Rolanda oli noussut kolmelta aamulla ja kehrännyt lieden ääressä vihaa, jonka siivittämänä saattoi paiskata ruusukuvioisen teepannun seinään ja kirkua apuun muinaisten tarujen suurnoitia. He olivat valvoneet aamuun asti puutarhan öisen kasteen luikerrellessa sukanvartta pitkin iholle
Tässä on kaikenlaista, mitä haluan noukkia ja eritellä, niin kuin että lieden ääressä kehrätään vihaa, ja kuinka kaste luikertelee sukanvartta pitkin <3 mutta muutenkin tuo tilanne. Kuinka eläväisesti sen voi kuvitella ihan vain muutaman sanan kuvauksen perusteella. Muutenkin tää koko tarina on jännästi sellainen.... simpukkamainen. Eikun kotilomainen. Kummassa on kierteet? Meinaan sitä että tää ei ole lineaarinen, eikä takaperoinen, vaan sellainen kiemurainen, tai kuin palapeli, jonka näkee vasta kun on luettu alku ja loppu ja kaikki sen välissä!

Tykkään sun pääkanonista Minervan suhteen! (tuolta kommentistasi bongattuna) Saatanpa "lainata" siitä osia omaanikin! ;D


Kiitos tästä aamun piristyksestä <3


(Ai niin, en mä ainakaan bongannut outoja/törröttäviä sanoja, joten sanoisin, että sulautuivat haastesanatkin erinomaisen hyvin tekstiin <3)
Beelsebuttin laari
ava-kiitos Dick & Avaruuspiraatti <3
"Now salsa you mittens."
- Dean Winchester