Fandom: One Piece
Disclaimer: En omista hahmoja enkä maailmaa, enkä saa leikkimisestä muuta kuin hyvää mieltä.
Otsikko: Omena päivässä
Kirjoittaja: Kaatosade
Hahmot ja paritus: Sanji & Law/Luffy
Ikäraja: S
Genre: draama, huumori, romantiikka
Summary: Omena päivässä pitää lääkärin loitolla.
A/N: Yllättävä inspiraatio iski, kun vilkaisin Kaiken maailman ficlettejä V -haastetta ja bongasin aiheen Hedelmä. Oli kiva saada jotain kirjoitettua vaihteeksi.
Omena päivässä
Maailmanloppu oli koittanut.
Sanji oli odottanut tätä päivää siitä lähtien, kun Luffy oli tupsahtanut Baratieen ja vaatinut häntä ryhtymään miehistönsä kokiksi. Hän oli ollut varma siitä, että ennemmin tai myöhemmin Luffy onnistuisi tekemään jotakin niin tolkutonta, että siitä seuraisi maailmanloppu. Läheltä oli pitänyt jo todella monta kertaa, viimeksi silloin kun Luffy yllättäen oli päättänyt pariutua Lawin kanssa.
Mutta elämä oli sittenkin jatkunut, ja nyt Law istui pöydässä Luffyn vieressä katsellen poikaystäväänsä aivan yhtä huolestuneena kuin Sanji sekä kaikki muut olkihatut. Se oli varmaa – maailma loppuisi juuri tähän.
Villeimmissä kuvitelmissaankaan Sanji ei ollut olettanut näkevänsä päivää, jona Luffy kieltäytyisi syömästä.
"Onko siinä muka jotain vikaa, häh?" hän ärähti.
Luffy istui paikallaan tuijottaen jälkiruoaksi tarjoiltua omenapiirakkaviipaletta, johon ei ollut koskenutkaan. Kaikki muut olivat jo hotkaisseet oman annoksensa ja tuijottivat puolestaan Luffya silmät levällään.
"Ei", Luffy sanoi hiljaa. Hän näytti sekä onnettomalta että siltä kuin saattaisi kuolata. "Se näyttää ja tuoksuu tosi hyvältä."
"No ala pistellä sitten, senkin kumitorvi!"
"En voi."
Maailmanloppu. Mikään muu ei selittänyt tätä tapausta.
"Tämä ei ole normaalia", Nami sanoi.
"Oletko sinä tulossa kipeäksi?" Chopper kysyi rahtunen alkavaa paniikkia äänessään.
"En usko", Law sanoi, mutta painoi joka tapauksessa kätensä Luffyn otsalle ja tunnusteli keskittyneenä. "Ei sinulla ainakaan kuumetta ole, etkä näytä myöskään pahoinvoivalta."
"Ei se sitä ole", Luffy sanoi.
"No mitä sitten!?" Sanji kysyi.
"Omenat."
"Mitä niistä? Sinun pitää syödä jotain muutakin kuin lihaa! Hedelmät ovat terveellisiä! Etkö muka ole kuullut, että omena päivässä pitää lääkärin loitolla!?" Sanji alkoi menettää malttinsa, hän huomasi vaistomaisesti nojautuneensa pöydän yli kuin muka voisi uhkailla Luffyn syömään. Ihan kuin minkäänlainen uhkailu ikinä olisi tehonnut Luffyyn.
"En ole tyhmä! Just sen takia en koske niihin!"
Kaikki kuuntelijat räpyttelivät typertyneinä silmiään.
"... Häh?" Sanji kysyi.
"En halua että Traffy pysyy minusta loitolla! Hän on minun poikaystävä ja tykkään olla hänen lähellä." Luffy takertui Lawin käsivarteen, puristi huulensa tiukaksi viivaksi ja näytti siltä, että valmistautui roikkumaan poikaystävässään kuin hengenhädässä.
Seurasi uusi typertynyt hiljaisuus, jonka rikkoi Robinin naurahdus. "Voi sentään", hän sanoi. "Näyttää siltä, että kapteenimme tosiaan on kipeä... lemmenkipeä."
Law veti pari kertaa syvään henkeä käsi naamallaan, kunnes tointui tarpeeksi kyetäkseen selittämään Luffylle ettei kaikkia sanontoja ollut tarkoitettu ihan sananmukaisesti tulkittavaksi.
Suurin osa olkihatuista huokasi helpotuksesta, kun maailmanloppu olikin peruttu eikä Luffya vaivannut mikään kuolettava sairaus. He livahtivat pöydästä päästäkseen näkemästä, kuinka Law upotti lusikan piirakanpalaan ja työnsi sen Luffyn suuhun. Kaksikko katseli toisiaan niin imelästi, että Luffynkin oli pakko uskoa etteivät omenat sittenkään pakottaneet lääkäreitä pysyttelemään loitolla.
Sanji jäi keittiöön pudistelemaan päätään sekä keräämään astioita pöydästä. Jos pariskunta päättäisi lähentyä vielä enemmän hänen keittiössään, hän potkaisisi heidät ulos ja heittelisi omenoita perään.
