Originaalit > Sanan säilä

8 134 km (Helsingistä Salt Lake Cityyn ja takaisin) | S | Slash | Janne/Roope

<< < (2/3) > >>

Ronen:
Myöhäisyön tervehdys kommenttikampanjan ääreltä!

En tiedä vaikuttaako lukuajankohta tähän, mutta jotenkin tämä teksti kolahti aika kovaa. Piirsit tässä aika tarkoinkin vedoin kuvaa arjesta erittäin pitkässä kaukosuhteessa. Nykyaikana Skypet, WhatsAppit ja muut toki tarjoavat mahdollisuuden ottaa yhteyden maailman toisella puolen olevaan läheiseen huomattavasti helpommin kuin vaikka parikymmentä vuotta sitten, mutta kuten Janne ja Roope huomaavat, sekään ei välttämättä vain riitä. Kun yhteinen aika on niin kovin rajattua verrattuna aiempaan eloon, ei haluaisi tuhlata sitä tietenkään omien vaivojensa murheiluun. Tietysti onnistuneessa suhteessa tarvittaisiin sitä älyttömän onnen ja terveen kipuilun tasapainoa, mutta kaukosuhteessa ehkä sitä ponnistelua tarvitsee enemmän kuin muuten.

Pidin tässä tekstissä suuresti yksityiskohtien tarkkuudesta ja runsaudesta. Tietokoneen lomataustakuva, Frendeille nauraminen, hammastahnalta maistuvat pusut - arkikuvakin muuttuu niin paljon samaistuttavammaksi, kun siinä on jotain konkreettisia elementtejä, joihin tarttua. Toisaalta samalla tavalla nämä yksityiskohdat palvelevat hahmojen suhteen kehitystä tekstissä, kun ne toimivat Jannen tarkkoina muistikuvina Roopesta. Tykkäsin myös siitä, kuinka tällä oli niin hienoja yhteyksiä ihan konkreettisesti olemassa oleviin paikkoihin ja asioihin - Luganoon tai utahilaiseen kiekkojoukkueeseen. Se tekee yhtä lailla tästä tarkkarajaisempaa.

Ja kolmantena asiana täytyy vielä nostaa esiin tuo Roopen tatuointi ja siihen liittyvät rakenteelliset tekstiratkaisut. Sen esittely takauman kautta oli erittäin toimiva ratkaisu, vaikka sanoisin kyllä, että ehkä rakenteen rikkominen takauman avulla ei ollut toimivin ratkaisu. En nyt näillä väsyneillä aivoilla osaa ehdottaa mitään parempaakaan, mutta tavallaan olisin ehkä nähnyt tämän toimivan paremmin vaikka pariin kolmeen osaan jaettuna minijatkiksena. Nytkin sai ihan hyvän otteen hahmoista ja tunnelmasta (kuten mainitsit, melkein piti itkua pidätellä, mutta syytän kyllä nyt väsymystäkin :'p), mutta tavallaan olisin halunnut sukeltaa tähän vielä syvemmälle sisään. Toki onhan sinulla nyt mahdollisuus jatkaa miesten tarinaa vielä muilla oneshoteilla tahi muilla teksteillä, mutta kuitenkin. Tatuoinnista piti se sanoa, että vaikka se kuinka olisi ollut teini-Roopen höpsö päähänpisto, se kertoo hänen elämänasenteestaan paljon. Ei ihme, jos Jannella onkin vähän pelkoja Roopen menettämisestä, koska pelkkä selviytyminen ei taida Roopen ajatusmaailmaan sopia.

Pari pientä typoa tuolta bongasin:

--- Lainaus ---Hän muisti tuon keittiön, joulun aikaan siellä oIi vaihdettu satoja suudelmia aamuisin ennen kahvin juontia.
--- Lainaus päättyy ---

--- Lainaus ---Sen sijaan hän levensi hymyään ja katsahti nopeasti suoraan kameraan, sen parempaan katekontaktiin ei ollut mahdollisuuksia.
--- Lainaus päättyy ---

Aivan kertakaikkisen ihana teksti tämä kylläkin oli. Aivan ihana, koskettavakin, kaipuu välittyy hyvin sanoista. Lisää lukisin mielelläni. Kiitokset. ♥

// Ai niin, ja otsikko on hieno. Tykkään numeroista ja paikannimistä ja tälleen. :>

Dokumentti:
Ronen - Ensinnäkin kiitän typoista mainitsemisesta, korjasin ne pois! :)
Ihanaa, että tämä kolahti! Kaukosuhde tosiaan vaatii enemmän työtä ja tahtoa, kuin "normaali" suhde, jossa ollaan lähikontaktissa useammin.

Kokeilin tässä itselleni uutta kerronta/kuvailu tapaa ja pidin siitä. Kiva, jos toimi sunkin mielestä. :) Hahmoja tosiaan yritin syventää tietynlaisilla yksityiskohdilla, vaikka ihan syvälle ei päästy vielä sukeltamaan. Vaikka tarina on fiktiivinen, tahdoin jotain konkreettista, joka on oikeasti olemassa. On helpompi mielestäni silloin päästä mukaan pieneenkin pitkään, kun joistain paikoista voi saada kiinni ihan oikeastikin.

Tiedän, että tuo takauma ei toimi niin hyvin kuin se olisi voinut toimia. Minijatkiksena se tosiaan olisi voinut toimia hyvin! :) Ehkä seuraavalla kerralla, kun jotain tuon tyylistä on tiedossa päädyn erilaiseen ratkaisuun. :D

Tatuointi tosiaan kertoo Roopesta enemmän kuin sen, ettei teininä harkinnut kaikkea loppuunsaakka. :D Selviytyminen ei ole Roopen ajatusmaailmassa tavoiteltavaa, vaan nimenomaan voitto, oli se sitten mikä tahansa. :)

Lisää näistä herroista on tulossa! :)

Kiitos paljon kommentista!<3

LillaMyy:
Tervehdyksiä vaihdokkaista!

Oli jotenkin erikoista lukea jääkiekkoaiheista slashia, kun hahmot olivat kuitenkin ihan itse keksimiäsi. Toki, näin tämä oli minullekin paljon helpompaa, kun en mitenkään erityisen hyvin tunne jääkiekkoilijoita tai joukkueita tuolta lätäkön toiselta puolen. Samasta syystä oli myös tosi hyvä, että tuolla alussa oli maininta näistä joukkueista, joista tekstissä puhuttiin, vaikkakin vain erittäin pienissä sivuosissa. Helpotti kuitenkin kummasti tietää, että ne oli niitä jääkiekkojoukkueita. (:

Muutamat on täällä puhuneet tuosta takaumasta, mutta minusta se on toteutettu hyvin. Toki, minä nyt kommentoin sen jälkeen, kun sitä on ilmeisesti muutettu hieman selkeämmäksi, joten sekin voi vaikuttaa asiaan. Musta se solahti tuonne väliin oikein sopivasti, ja etenkin, kun se oli erotettu muusta tekstistä noilla *-merkeillä, niin sen myös huomasi heti alusta, että nyt pompataan jonnekin muualle. Toki, Ronenin ehdotus minijatkiksesta olisi varmasti toiminut vähän paremmin, mutta musta toi on kyllä silti ihan toimiva näinkin. (:

Minä en tiedä näistä herroista tai etäsuhteilusta mitään etukäteen, mutta tämä vaikutti tosi raastavan realistiselta. Kuinka se on vaan niin kovin vaikeaa nähdä niitä tuttuja esineitä siellä kotona ja muistaa, että niiden omistaja on niin kamalan kaukana. >: Ei varmasti ole helppoa, kun nuo hammasharjat sun muutkin nyt tulevat pysyttelemään Jannen kanssa siellä varmasti aika pitkään, eikä niitä voi oikein heittää poiskaan, etteivät ne koko ajan muistuttaisi Roopesta. Kun sitten taas toisaalta varmasti sitä tavallaan haluaakin muistaa sen toisen, vaikka se tuntuukin kipeältä, mutta sitten ainakin tietää, että se kaikki ei ollut vain oman pääsi sisällä. Tai näin minä sen ajattelisin.

Kiitoksia tästä, tämä oli kivan kaihoisaa, mutta samalla söpöä luettavaa! (:

Dokumentti:
LillaMyy - Melkein neljä kuukautta myöhemmin on hyvä vastata kommenttiin. Apua. :'D Mutta se ilahdutti tuoreeltaan ja nyt uudelleen!<3
Tässä tosiaan mennään ns. 'tosi maailmassa' joukkueiden osalta, mutta hahmot ovat täysin itse kehittämiäni. Joten sinänsä ei tarvitse tosiaan tuntea lätkää sen enempää. :)

Takaumaa tosiaan mietin pitkään miten toteutan ja jos nyt tämän julkaisisin, niin toteuttaisin sen todennäköisesti hieman eri tavalla. Hyvä kuitenkin, että sen ymmärtää noinkin.
Tämä toimii itsenäisenäkin, eikä herroista tarvitse tietää mitään etukäteen tätä lukiessa, kun asioita kuitenkin selitetään niin paljon menneisyydestäkin.
Etäsuhde on aina kamalaa, varsinkin kun itse asuu paikassa, jossa kaikki muistuttaa siitä toisesta. Pienet arkiset asiat helposti laukaisevat ikävän, kuten juurikin hammasharja, jota kukaan ei ole käyttämässä. Ja olet oikeassa, Janne varmasti haluaa kaikesta huolimatta muistaa ne pienet hetket, vaikka se välillä kipeää tekeekin.
Kiitos hirmuisesti kommentista!<3

Smarou:
Vaihdokkaista hei!

Tämä oli todella suloinen, ja oudolla tavalla tutun oloinen. Ehkä sikäli, että olisin hyvin voinut kuvitella itse kirjoittavani tällaista, kielen ja tunnelman kannalta. Hassu kokemus, mutta ei missään nimessä epämiellyttävä  :D

Mielestäni olit rajannut tämän kohtauksen hyvin, siinä ehti päästä tekstin tunnelmaan mukaan, eläytymään hahmojen tunteisiin, mutta päätit tekstisi ennen kuin vähän kohonnut suloinen tunnelma pääsi laskemaan.

Yllätyin avatessani linkistä jääkiekkotekstin, mutta tunsin pientä helpotusta kun kyseessä oli silti originaali (ettei tarvinnut olla perehtynyt lajiin tai oikeisiin pelaajiin). Vaikka hahmot olivat tuntemattomia, ehdin tekstisi kautta heihin ja heidän suhteeseensa tutustua. He vaikuttavat oikein mukavilta tavallisilta ihmisiltä. :3

Voi, minun sydämeni meni hieman sykkyrälle Jannen tunteista, koska ne ovat hyvin selkeitä ja samaistuttavia. Tiedän miltä tuntuu kun on paha olla mutta ei halua vaivata toista joka on kaukana eikä voi auttaa siihen. Koska ainoa mikä auttaisi olisi olla lähellä. Roope kuitenkin teki parhaansa, muistuttaa että voisi kuunnella ja on aina lähellä. Roopen viesti oli hellyyttävä, uskottava mutta harkittu (sekä sinulta että häneltä).

Ja vaikka kaukosuhteet ovat omalla tavallaan kuluttavia, on kuitenkin ihanaa, että suhteessa on sellaista voimaa, että toinen voi tavoitella unelmiaan noinkin kaukana. <3

Kiitos,
Smarou

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu

Siirry pois tekstitilasta