Kirjoittaja Aihe: Rumuus on ikkunan edessä, K-11  (Luettu 4763 kertaa)

Maya

  • Slytherclaw
  • ***
  • Viestejä: 175
  • Väsynyt
    • Rikotun lupauksen sirpaleet
Rumuus on ikkunan edessä, K-11
« : 19.01.2009 22:55:51 »
// Alaotsikko: Petunia/Vernon | one-shot | FF100

Disclaimer: Potterit ovat J.K Rowlingin hengentuote, Maya vain leikkii. Selene on Mayan oma lelu, jonka lainaamista Maya ei kiellä, mutta olisi kiitollinen, jos siitä ilmoitettaisiin.

Title: Rumuus on ikkunan edessä
Author: Maya
Beta: Cattleya<3
Pairing: Petunia/Vernon
Rating: K-11 //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Warnings: Hahmon kuolema, pienoinen viittaus itsemurhaan
Genre: Draama, lyhyt one-shot
Summary: Petunia näki ruutuja jopa unissaan. Likaisen ruskealla pohjalla hyppivät erikokoiset ja epäsymmetriset oranssit sekä mustat ruudut jahtasivat häntä painajaisesta toiseen, eivätkä jättäneet häntä rauhaan edes hereillä.

A/N: Ensimmäinen FF100 -ficcini:) (Dursleyn suku, sana nro 048. Ruutu) Todella lyhyt juonikyhäelmän rääpäle, pahoittelen. Kommentit ovat taivaasta satavaa mannaa=)



Rumuus on ikkunan edessä


Petunia istui olohuoneen sohvalla höyryävä teekuppi kädessään ja suositun sisustuslehden uusin numero avaamattomana edessään. Hän tuijotti kivettyneen näköisenä olohuoneen korkeaa ikkunaa peittäviä verhoja.

”Nyt se sitten tapahtui”, Vernon oli sanonut vaimolleen marssiessaan töistä kotiin noin kuukautta aikaisemmin. ”Isotäti Selene nukkui pois.” Mies romahti keittiön pöydän ääreen ulkovaatteita riisumatta ja istui siinä pitkän aikaa eteensä tuijottaen, hokien välillä puoliääneen yhdentekeviä lauseita. ”Loppu oli kuulemma rauhallinen.” ”Hän oli aina yksi lempisukulaisistani.”

Petunia oli jatkanut ruoanlaittoa silmiään pyöritellen ja pohtinut mielessään, ettei kyseessä olevan harpyijan tapauksessa mikään sujunut koskaan rauhallisesti. Onneksi siitä päästiin.

Viikon kuluttua hautajaisissa Petunia istui ryhdikkäänä miehensä vieressä mustat vaatteet yllään ja laski sekuntteja siihen hetkeen, jona suruaika olisi kestänyt säädyllisen pituisen ajan. Muutama viikko hautajaisten jälkeen olisi varmasti riittävän kauan, kun kyseessä oli näin etäinen sukulainen. Sen aikaa kestäisi.


Äkkiä kivettynyt nainen heräsi eloon muistelmiensa keskeltä ja vilkuili ympärilleen kuin pakotietä etsien.

’Ne ovat kammottavat’, Petunia vaikeroi hiljaa mielessään, ’suoranainen rikos hyvää makua ja kaunista sisustusta vastaan.’ Miksi Vernon oli tehnyt tämän hänelle?!

Nainen puristi silmänsä kiinni kuin voisi poistaa kammotuksensa aiheen telepatian avulla. Sormet puristivat tiukasti jäähtynyttä teekuppia.

Kolme päivää hautajaisten jälkeen Vernon oli tullut kotiin valtavan pahvilaatikon kanssa ja sanonut sen sisältävän yllätyksen vaimolle. Pahaa-aavistamaton Petunia oli kiltisti sulkenut silmänsä ja odottanut lupaa avata ne miehensä hykerrellessä salaisuutensa äärellä.

Jo hieman kärsimättömäksi muuttunut nainen avasi silmänsä heti luvan saatuaan ja joutui ottamaan keittiön pöydästä tukea pelätessään pyörtyvänsä. Vernon seisoi hänen edessään ja ojensi häntä kohti kammottavimpia riepuja, jotka hän oli koskaan nähnyt.

”Ne olivat isotäti Selenen lempiverhot. Hän oli laittanut viimeiseksi toiveekseen testamenttiinsa, että nämä verhot annettaisiin sinulle, koska sinä pidät niin paljon sisustamisesta. Eikö ollutkin kauniisti tehty?”

Petunia tuijotti miestään äänettömän kauhun vallassa. Hänenkö pitäisi ripustaa nuo kammotukset ikkunoihinsa? Hän oli käyttänyt tunteja – päiviä – saadakseen olohuoneen luonnovalkoisen ja puhtaanvalkoisen sävyt tasapainoon, ja nyt hänen pitäisi ripustaa verhotankoihin nuo oranssinruskeanmustankirjavat hirviöt?!


Petunia näki ruutuja jopa unissaan. Likaisen ruskealla pohjalla hyppivät erikokoiset ja epäsymmetriset oranssit sekä mustat ruudut jahtasivat häntä painajaisesta toiseen, eivätkä jättäneet häntä rauhaan edes hereillä. Tuntui kuin verhot olisivat ilkkuneet hänelle, huutaneet julki pilkkaansa isotäti Selenen julmalla suulla. Kyllä minä tiesin, että sinä mieluummin hirttäisit itsesi rakkaisiin verhotankoihisi kuin antaisit minun lemmikkieni jäädä kotiisi. Sinä olet väärä nainen meidän pikku Vernonille, kummajainen kummallisesta suvusta. Hän olisi voinut saada niin paljon paremman.

Naisen raivo on pelottavaa, sanotaan. Sanonnan allekirjoittaisi kuka tahansa, joka olisi sattunut näkemään Petunian ilmeen ja kuulemaan tämän sisällä kaikuvan napsahduksen. Petunia nousi hitaasti seisomaan ja katseli pilkkaavia verhoja tyynesti, kuin vastustajaansa arvioiden. Sitten hän lähti päättäväisin askelin kohti yläkertaan vieviä portaita. Oli aika vaihtaa muutama valittu sana rakkaan aviomiehen kanssa. Kuukausi oli ehdottomasti riittävän mittainen suruaika.



Tunnin kuluttua Petunia katseli kauneinta nuotiota, jonka oli eläessään nähnyt.
« Viimeksi muokattu: 21.01.2015 18:18:10 kirjoittanut zougati »
"Toivottavasti kaikki kriitikot ovat hukkuneet!"
-Emma (Muumilaakson tarinoita: Kadonneet lapset)


Tunkevatko Dursleyt ajatuksiin? Ei hätää, haasta minut. FF100 90 to go

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 856
  • kiero ja sarkastinen
Vs: Rumuus on ikkunan edessä, K-13
« Vastaus #1 : 22.01.2009 08:00:34 »
Ihana! Juuri sopiva aamupalaksi, kivan mittainen ja sellainen kepeänvakava. Tässä oli sellaista hienovaraista julmuutta, kuten noiden verhojen testamenttaaminen, mutta toisaalta aihe taas oli arkinen ja pieni, kun kyse ei kuitenkaan ole sisustusta kummemmasta. Mutta jokainen hirveät verhot nähnyt kyllä tietää, miten paljon ne voivat nakertaa, ja olit saanut nuo kuulostamaan todella hirveiltä. Loppu oli ihan loistelias.

Täytyy kyllä sanoa, että rakastan satasaihettasi, ja odottelen lisää ficcejä Dursleyista. Kiitos. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Maya

  • Slytherclaw
  • ***
  • Viestejä: 175
  • Väsynyt
    • Rikotun lupauksen sirpaleet
Vs: Rumuus on ikkunan edessä, K-13
« Vastaus #2 : 05.12.2009 18:28:30 »
Pics: Kiitoksia kommentista ja anteeksi että vastaaminen hiukan venyi ::)

Kamalat verhot ihan oikeasti horjuttavat mielenterveyttä. Niitä ei voi lakata tuijottamasta, kun ne ovat niin kamalat, ja mitä kauemmin tuijottaa sitä huonommaksi oma mielentila muuttuu.

Minä jotenkin näen kaikki Vernonin sukulaiset inhottavina ja ilkeinä. Johtuu varmaan siitä, että Marge ei ole kovinkaan sydämellinen tapaus, eikä Rowling ole oikein muista esitellytkään.

Minäkin tykkään satasaiheestani - mukavaa että Dursleyllekin löytyy lukijoita, vaikka Rowling ei heistä kovin valoisaa kuvaa kirjoissa annakaan. Omasta mielestäni Dursleyta on paljon helpompi kirjoittaa kuin vaikka Malfoyta, eläväthän he jästimaailmassa, johon itsekin kuulun. Taidan tosin kuulua ajatuksineni vähemmistöön.

Hukkasin punaisen langan jossain välissä. Mutta ei kai se haittaa. Kiitoksia vielä kommentista sinulle<3

~Maya
"Toivottavasti kaikki kriitikot ovat hukkuneet!"
-Emma (Muumilaakson tarinoita: Kadonneet lapset)


Tunkevatko Dursleyt ajatuksiin? Ei hätää, haasta minut. FF100 90 to go

A.M.Charlotte

  • Epäsosialinen tatti.
  • ***
  • Viestejä: 144
  • © A.M.Charlotte
    • A.M.C.:n kootut teokset
Vs: Rumuus on ikkunan edessä, K-13
« Vastaus #3 : 06.12.2009 17:01:50 »
Ehdottomasti tykkäsin. Harvemmin luen Dursleista [apua, miten se kirjoitetaan?!] ficcejä, joten tämä yllätti positiivisesti. Tosiaankin heistä on annettu epämiellyttävä vaikutelma kirjoissa sekä elokuvissa. Taidan lukea lisää satasestasi, kun tämä oli näin hieno.

Otsikosta sain heti synkemmän vaikutelman, ja odotin tämän olevan muutaman asteen rankempaa tekstiä, joten kepeä tunnelma yllätti hyvällä tavalla. Verhot harvemmin pääsevät ficin aiheeksi, mutta sopi tähän täydellisesti. Ihanasti johdattelit Selenen kuolemasta asiat verhoihin, ja lopussa pääsit niistä näyttävästi eroon.

Eipä tässä sitten muuta, uusia ficcejä odotellessa.  :)
A.M.C.
so what if u could see the darkest side of me?
wanna see?

Resonanssi

  • ***
  • Viestejä: 1 013
  • Seamus Finnigan + Theodore Nott = <3
Vs: Rumuus on ikkunan edessä, K-13
« Vastaus #4 : 25.02.2010 20:23:22 »
vau, tämähän oli mielenkiintoinen, ja loistasvasti sait Petunian luonteen esiin.

tästä tykkäsin, vaikken tavallisesti Dursley-ficcejä tykkää lukea :)
Seamus Finnigan <3 Theodore Nott
http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=15036.0

Chess

  • ***
  • Viestejä: 19
  • Potter On Totta.
Vs: Rumuus on ikkunan edessä, K-13
« Vastaus #5 : 26.02.2010 19:41:48 »
Tämähän oli hauska!  :D Hyvä loppu. Pirsisti. :) Nyt tekee sun ansiosta itsekkin mieli kirjoittaa joku HP-ficci. <3   ;)

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 912
Vs: Rumuus on ikkunan edessä, K-13
« Vastaus #6 : 26.04.2010 19:49:08 »
Ei vitsi tämä oli hauska! Tai no tavallaan ei hauska, mutta tavallaan joo. Siis. Vakava, mutta juuri siksi niin hauska.

Minua vain häiritsi, miksi niin iso osa tekstistä oli kursivoitu. Osa oli mielestäni vähän turhaan. Tavallaan ymmärsin kyllä pointtisi kursivoinnissa, mutta minusta olisi toiminut hyvin ilmankin, ja tykkään itse enemmän lukea ihan kursivoimatonta tekstiä :D

Petunia oli huvittava suruaikansa kanssa. Ja uskottava myös, sillä mikä olisikaan voinut olla kamalampaa kuin saada hirveät verhot?

Miksei Dursleyista kirjoiteta enemmän ficcejä?
Never regret something that once made you smile.

Crownless

  • ***
  • Viestejä: 284
Vs: Rumuus on ikkunan edessä, K-13
« Vastaus #7 : 21.08.2010 20:24:08 »
Hui. Tämähän oli samaan aikaan pelottava mutta hyvä. Yhdistettynä siis pelottavan hyvä. :D Bongasin tämän ficin http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=8484.0 <--- tuon topicin kautta, päätin lukea tämän kun sattui ensimmäisenä silmään tuolla topicissa, ja onneksi luin. :) Tykkään kirjoitustyylistäsi, virheitäkään en huomannut.

Kiitos mielenkiintoisesta lukutuokiosta.
kuu vain lainaa valoaan

Tippi

  • ex-Hopeakettu
  • ***
  • Viestejä: 653
  • avatar ja banneri Ingridiltä
Vs: Rumuus on ikkunan edessä, K-13
« Vastaus #8 : 27.08.2010 19:37:14 »
   En ole juurikaan törmännyt Dursley -ficceihin enkä liiemmin pidä heistä, mutta onneksi tulin avaneeksi tämän. :) Pidin kirjoitustyylistäsi (selkeää muttei liian yksinkertaista), tunnelma oli ihanan kepeänvakava kuten Pics sanoikin ja Petunian käytös oli ihastuttavan kylmää; hän oli surevinaan Seleneä vain jotta säilyttäisi kasvonsa muiden edessä. Se, kuinka verhot vainosivat häntä uniin asti, kertoi varsin selvästi Petunian pakkomielteestä täydellisyyteen ja sisustukseen - tai sitten ne yksinkertaisesti vain olivat järjettömän rumat. :D

Sinä olet väärä nainen meidän pikku Vernonille, kummajainen kummallisesta suvusta. Hän olisi voinut saada niin paljon paremman.

   Tähän kohtaan tykästyin ihan hirveästi, etenkin tuohon jälkimmäiseen lauseeseen. (Tulipa mieleeni, että Petuniahan vissiin kutsui sisartaan kummajaiseksi tämän taikavoimien takia. Petuniallahan ei niitä ole, joten hän varmaankin näki itsensä ns. normaalina - mutta Selenepä ei ajatellutkaan häntä sellaisena, vaan samanlaisena kummajaisena kuin Potterit. Aika mielenkiintoista, miten joku näkee jonkin asian täysin normaalina (Petunia itsensä), mutta toiselle se voi olla äärettömän omituista ja siten ehkä jopa halveksittavaa ja syrjittävää (Petunia Selenelle).)

   Tiivistettynä: tykkäsin tästä ja voisin oikeastaan lukea lisääkin Dursleyn perheestä. :)

argentum

  • Vieras
Vs: Rumuus on ikkunan edessä, K-11
« Vastaus #9 : 25.11.2017 17:57:25 »
Kun mä katoin otsikkoa en todellakaan ajatellut että siinä puhuttiin ikkunaverhoista.
Petunia parka kun joutuu katsomaan kamalia verhoja kodissaan.(ihan oikein sille.) Selene on julma ;D

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 055
Vs: Rumuus on ikkunan edessä, K-11
« Vastaus #10 : 27.11.2017 13:54:45 »
Kaikessa surkuhupaisuudessaan loistava teksti! Niin Petuniaa itseään menettää yöunensa kammottavien perintöverhojen takia. Loppu on hyytävä! Se kuulostaa melkein siltä, että Petunia olisi listinyt Vernonin, mutta ei kai sentään?

Kiitos elämyksestä!