Originaalit > Sanan säilä

Vuodenkierto, S, eläin & luontoaiheisia raapaleita, uutta 27.09.2019

(1/5) > >>

Unohtumaton:
Ikäraja: S
Genre: (Luonto)draama
A/N: Kirjoitin taannoin sudesta raapaleen ja sen jälkeen mieleen pärähti tämä idea. Tämä raapalesarja seuraa suomalaista elämänmenoa vuodenajasta toiseen pääasiassa eläinten silmin. Niiden mielenmaisemaa tohtii vain arvailla. Kerään ensimmäiseen viestiin kaikki osat enkä lupaa säännöllistä kirjoitustahtia. Kirjoittajalle nämä ovat nautiskelupätkiä ja mielenrauhaa.  ;)
 

VUODENKIERTO

1. Kurjen askel
2. Ilveskissa naurahtaa
3. Laukkaa, laukkaa
4. Lokki maan, taivaan, veden
5. Hirven aika
6. Kaupunki
7. Revontulenvihreä
8. Hukka ulvoo joulun alla
9. Joutsenlaulu
10. Lennä ja viserrä
11. Kissan kevät
12. Kyy kivellään
13. Elokuu, kukat ja kimalainen
14. Pohjoisen puut



1. KURJEN ASKEL (150 sanaa)

Yö on ollut niin kylmä, että pellolla on usvaa. Mikään ei vielä viherrä, mutta sekään päivä ei ole kaukana. On vain maltettava. Hiiri vilahtaa pellon viertä eteenpäin aikailematta, vaikka seesteisen aamun rauha ei kieli vaarasta. Solakkajalkainen, nuori kurkinaaras astelee hiirestä välittämättä, sillä se on jo kylläinen. Tämä on sen kolmas kevät ja hiljan rusehtava päälaki on muuttumassa hiirenharmaaksi. Se ei kuitenkaan vielä pesi. Naaras tyytyy nokkimaan kosteaa maata, mutta joutuu pian väistymään kahden ahnaamman kurjen tieltä. Lauma on toistaiseksi iso, mutta vanhat pariskunnat ovat jo tekemässä lähtöä. Niiden edessä siintää jo toukokuu, ja silloin kevät ehtii vielä tervehtiä uusia poikasia ennen kuin kesä rientää kärpäsineen. Pari koirasta ääntelee kuin huumassa, mutta uhoaminen liikuttaa naarasta vain kauemmaksi. Pellolla on tilaa. Sen askel kantaa, ja usva hävittää linnun omaan valkeaansa. Kaukaa katsoen pellolla ei näy ketään, mutta niin on luonnon laita. Se kätkee kauneimpansa, mutta poistaa päiväksi verhon, ja kutsuu näkemään elämää.

Lunatic:
Nautiskelupätkä todella! Tätä oli tosi mukavaa lukea ja raapalemitastaan huolimatta tämä imaisi kyllä aivan täysin mukaansa sellaiseen unenomaiseen, utuisen rauhalliseen fiilikseen. Kurjet on muutenkin aina ollut melkein mystisiä mun silmissä. Niitä näkee harvoin ja silloin kun näkee, ne näyttää aika majesteettisilta tepastellessaan pellolla yleensä justiinsa siihen usvaiseen aikaan.

Ihana kurkistus kurkimaailmaan :-* Samaan aikaan todella taianomainen, mutta kuitenkin hyvin realistinen ja todentuntuinen.

maigaro:
Olipas kiva pätkä, tykkäsin kovasti :) Tästä tuli hyvä ja seesteinen olo. Ja todella realistisesti kirjoitettu. Lisää ehdottomasti näitä :)

Unohtumaton:
Lunatic: Hienoa, että nautiskelit! Raapalemitta on kuin tehty luontohetkille. Samanlaisia kokemuksia sitä itsekin toisinaan saa luonnosta, kun havahtuu hetkeen ja nauttii siitä mitä näkee. Kiitos kommentista!

maigaro: Kiitos! On kivaa olla välittämässä hyvää oloa eteenpäin.  :D

A/N: Ai että, vihdoinkin aurinkoa. Se ei tosin tämän raapaleen aikaan enää paista, mutta keväisellä teemalla jatketaan. Raapaleissa kohdatut eläimet saatetaan tavata jatkossakin tämän sarjan puitteissa.  ;)


2. ILVESKISSA NAURAHTAA (150 sanaa)

Aurinko on jättänyt metsän taakseen jo tunteja sitten. Lintujen konsertointi on hiljennyt hämärän edetessä, ja kuusien alla kulkee polku, joka on neulasten peitossa. Ei kuulu rasahdustakaan, kun kevättä kehossaan tunteva naaras jolkottaa neulaspolkua pitkin eteenpäin ja pois pesältään. Sen nenässä on haju eikä sen silmiä haittaa alituiseen kasvava pimeä, vaan sen tassut taittavat matkaa ahnaasti. Syke kiihtyy ja yksittäiset oksat viiltävät karvapeitteeseen viirunsa ennen kuin tuuli ojentaa ne suoriksi. Ilves mouruaa. Se vastaa kutsuun. Uroksen haju on tuttu entuudestaan ja se on edelleen reviirinsä valtias. Se tietää naaraan olevan tulossa, mutta tuijottaa tätä niska tanassa, epäröi. Mouruääni on vaativa, ja yöhön vilahtaa kaksi kissapetoa juoksujalkaa, eikä naaras palaa sinä yönä takaisin pesälleen.

Teltassaan metsän laidassa nainen havahtuu rapinaan ja miettii, kenen lemmenleikit tänä yönä siivittävät hänen untaan. Keväinen metsä ei hiljene öisinkään. Jossain ilveskissa mouruaa, suorastaan naurahtaa, mutta nainen ei liikahdakaan. On hänen vuoronsa olla hiljaa, kun luonto luo jatkajaansa.

Unohtumaton:
A/N: Kesä on orilaitumien aikaa!



3. LAUKKAA, LAUKKAA (150 sanaa)

Tanner tömisee, kun ori toisensa jälkeen säntää ikiomalla saarellaan. Kengättömät kaviot lennättävät maasta hiekkaa, kun joku kiljaisee, haastaa, ja näykkäisee kaulasta. Ohimennen ruohotukku jos toinenkin osuu suuhun, mutta sitten on taas syöksähdettävä eteenpäin. Liinaharjaisen oripojan takajalka nousee rivakasti eikä se karta kahnauksia. Ihmisten äänet hukkuvat pärskähdysten alle ja pian ne kaikkoavat kokonaan, sillä tämä on orien saari, ja ne opettavat nyt toisiaan. Aurinko kuivattaa hiestä märkää karvapeitettä, mutta sitä ennen moni ehtii piehtaroida itselleen mojovan kuorrutteen ruohosta ja hiekasta. Lopulta kovia potkuja antanut nuorukainen tyytyy asemaansa vanhemman, tummanruunikon rinnalla, ja puista alkaa jälleen kuulua linnunlaulua. Lauma laukkaa metsän laitaan ja ruoho lyhenee siellä nopeasti.
 
Ilta rauhoittaa lopulta linnutkin. Maassa makaa kaksi raudikkoa, joista toisen turpa naukkailee yhä ruohonkorsia. Sen kaveri vetää syvään henkeä ja pian ruohoon painautuu pää. Jalat ojentuvat suoriksi. Se nukkuu vielä kuin varsa. Kauempana laineet koskettelevat rantahiekkaa, ja häivyttävät kavionjäljet alleen. Huomenna ne ovat siinä jo uudestaan.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu