Kirjoittaja Aihe: Rakastuneena sitä tekee typeriä | K-11 | fluff | Henri/Kaapo | one shot  (Luettu 528 kertaa)

kuuskidi

  • pätkä
  • ***
  • Viestejä: 607
Nimi: Rakastuneena sitä tekee typeriä
Kirjoittaja: kuuskidi
Tyylilaji: fluff, slash
Ikäraja: K-11
Paritukset: Henri/Kaapo
Haasteet: Aistihaaste (maku)

Yhteenveto: Kaapo on sotkenut paidankauluksensa kermakakulla.

A/N: Pussailua Bluji pyysi ja pussailua Bluji sai. Nyt on camp minunkin osalta korkattu, yay \o/ Minoon vähän ?? tämän ikärajan kanssa, mutta K-11 se varmaan on! Ehkä joku kiva vinkkaa, jos olen kovasti nyt metsässä :-D
Pieni tietoisku: Tämä shotti sijoittuu ficcien Sateenvarjon alla (S) ja Linnunrata (K-15) väliin :>
Lukuiloja! xx




Rakastuneena sitä tekee typeriä


Auringon viimeiset säteet lankesivat keittiön ikkunasta sisään ja lämmittivät Henrin poskia. Ripeä bassonsyke kutitti rinnassa ja sormenpäissä, huulilla maistui vielä sokeriset donitsit, joita Benjamin oli heille aikaisemmin tarjonnut. Kello oli vasta yksitoista, mutta Kaapo riiputti jo päätään hänen olkaansa vasten ja säpsähti joka kerta, kun kappale vaihtui tai joku huusi tasaisen metelin yli olohuoneessa. Henri oli kietonut kätensä Kaapon ympärille ja piti huolen, ettei tämä pääsisi vahingossa kaatumaan. Kaapo oli sotkenut paitansa kauluksen synttärikakun kermakuorrutteella, ja Henri yritti parhaansa mukaan siivota tahran liilalla servietillä. Oikeasti paita oli hänen, mutta kuka enää piti edes kirjaa näistä asioista.

"Henri", Kaapo haukotteli hänen kasvoilleen ja hieroi silmiään, "lähetäänköhän me kohta sinne baariin?"

"Me ei kyllä lähetä minnekään muualla kuin himaan", Henri sanoi ja ruttasi servietin taskuunsa, "sä näytät siltä, että nukahdat ihan kohta pystyyn."

Kaapo haukotteli uudemman kerran ja hieroi nenäänsä Henrin kaulaa vasten. "Kanna mut", hän hymisi.

"Saat kyllä kävellä ihan itse", Henri sanoi silmiään muljauttaen ja otti hänen kädestään kiinni. "Tuus. Käydään siivoomassa toi, ennen kuin mennään sanoon Benkulle heipat." Hän veti Kaapon perässään käytävälle.

"Se suuttuu", Kaapo mutristi huuliaan, "mä pilaan aina kaiken."

"No et pilaa", Henri sanoi ja tuuppi pojan vessaan, "jos nukuttaa niin nukuttaa."

"Ei olisi pitänyt nousta niin aikaisin", Kaapo huokaisi.

Henri kohautti olkiaan ja sulki vessanoven heidän perästään kiinni. "No seuraavalla kerralla sit tiedät."

"Niin..."

Henri työnsi Kaapon helläkätisesti allaskaappia vasten, kostutti servietin hanan alla ja ryhtyi putsaamaan pojan sottaista kaulusta.

"Ootko sä alottanut jo?" Kaapo kysyi hiljaa. Hän pyöritti Henrin paidanhelmasta karannutta lankaa sormensa ympärille ja katsoi hänen ohitseen ehkä vessanpöntön kantta, ehkä lattian kaakeleita.

"Ai minkä?"

"Lukemisen."

Henri kohotti kulmiaan. "Ai ylppäreihin? Ei, en mä vielä."

"Aijaa", Kaapo sanoi ja vaihtoi painoa jalalta toiselle. "Mä oon."

"Tiedän", Henri hymyili. Hän otti napakamman otteen Kaapon kauluksesta. "Älä liiku."

"Jääthän sä mun luo yöksi sitten?" Kaapo kysyi ja hymyili itsekin. Hän ujutti sormensa Henrin paidanhelman ali ja pyöritti peukaloitaan tämän lämpimällä iholla. Henri värisi.

"Jos oot kiltisti."

Kaapo sulki silmänsä ja painoi huulensa Henrin huulille. Suudelma oli lyhyt ja koruton, mutta silti Henrin silmät värisivät kiinni ja vatsanpohjalle hiipi turvallinen lämpö. Kaapon huulet painuivat pehmeästi, hieman huolimattomasti, hänen omiaan vasten ja viipyivät niillä aavistuksen ajan. Henri tunsi niiden lämmön, se oli miellyttävää, ja hengittäessään hän saattoi haistaa makean tuoksun, jota Kaapo oli suihkuttanut kaulalleen, ennen kuin he olivat lähteneet tämän luota.

Kaapo vetäytyi kauemmas. Henri seurasi kuin transsissa tämän kasvojen lämpöä ja painoi nenänpäätään Kaapon nenänvartta vasten silmiään aukaisematta. Hän tunsi pojan ylähuulen hipovan hänen omaansa vasten ja miten se kaartui ehkä hymyyn, ehkä mutrulle. Hän ei osannut sanoa tarkasti.

"Henri."

Tapa, jolla Kaapo kuiskasi hänen nimensä, sai Henrin vatsan läikehtimään. Se oli kuin pelkkä uloshengitys, hiljainen ja matala. Hän hengitti syvään ja nosti kätensä pojan kaulalle. Kun hän avasi taas silmänsä, Kaapo katsoi häntä takaisin – ja sitten tämä oli taas hänen huulillaan. Kaapo suuteli häntä hitaasti ja eteni toiselta suupieleltä toiselle, eikä lopettanut, vaikka Henri työnsi tämän lantiollaan vaativammin allaskaappia vasten ja kokeili tämän huulia kielellään. Makea, melkein ällöttävä sellainen, yllätti hänet ja sai hymyilemään.

"Mm", hän vetäytyi, "sokeria."

"Joo sullakin", Kaapo nauroi hiljaa. Hän katseli Henriä ripsiensä alta ja näytti taas siltä kuin nukahtaisi siihen paikkaan. "Mennäänkö?"

"Venaa", Henri kuiskasi. Hän ripotteli kevyitä suudelmia Kaapon poskelle ja leualle, alas kaulalle ja korvanjuurelle. Makea tuoksu oli miltei huumaava ja täytti sieraimet ja suun, ja silti Kaapon iho maistui suolaiselta. Kaapo taivutti kaulaansa, antoi hänelle tilaa pitää itseään hyvänä, ja hengitti katkonaisesti, kun hän imi kovempaa.

"Henri."

"Jätkät hei!"

Henri tönäisi sen enempää ajattelematta Kaapon kauemmas itsestään. Allaskaapin reuna painui pojan selkää vasten ja hän kiroili ruotsiksi. Benjamin katsoi heitä hetken kulmat koholla ja käsi ovenkahvalla, ennen kuin astui itsekin ahtaaseen vessaan.

"Vittu Benjamin!" Henri sylkäisi.

"Sori sori", Benjamin mutisi. Alkoholi sitoi hänen vokaalinsa ja konsonanttinsa yhteen. "Antaisin teidän muuten vaikka panna täällä, mutta mun on ihan pakko päästä kuselle."

Kaapo karisti kurkkuaan. "Henri putsas vaan mun kauluksen." Hän puhui tavallista nopeammin ja korkeammalta.

"Just just", Benjamin sanoi ja mittaili häntä katseellaan, "sun pikku-Kaapo on eri mieltä."

Kaapon hartiat jännittyivät. "Mä meen oottaan jo eteiseen", hän mutisi Henrille katse lattianrajassa ja korvat punaisina, ja livisti sitten vessasta, ennen kuin Henri ehti häntä kieltää.

"Ai ootteko te jo menossa?" Benjamin kysyi ja mutristi huuliaan. "Iltahan on vasta nuori."

"Joo", Henri mutisi ja raapi poskeaan. "Öh, Kaapo on väsyny."

"Ai väsyny", Benjamin virnisti ja pukkasi löysästi häntä olkavarteen, "okei okei. Jees, hieno homma, jätkä. Oon ilonen sun puolesta."

Benjamin oli juonut liikaa, aivan liikaa, Henri totesi, muttei silti sanonut mitään. Hymyili vain ja taputti olalle. Kerranhan sitä ihminen kahdeksantoista täytti.

"Mä meen nyt kuselle", Benjamin sanoi.

"Okei", Henri vastasi ja pyöritti silmiään, "pidä hei hauska ilta. Mä pistän viestii huomenna."

"Pidä säkin", Benjamin huusi hänen peräänsä, "ja Kaapo. Kaapo kans! Sano sille että pitää kans kivan illan! Jooko hei? Te ootte niin kivoja kavereita. Pitäkää kivaa!"



Kaapo odotti häntä ulkona kuistin rappusilla. Aurinko oli laskenut, eikä Henri nähnyt hämärässä Kaapon kasvoja kunnolla, mutta hän tiesi tämän vielä punastelevan: tämän poski oli kuuma hänen huultensa alla.

"Kiva ilma kävellä", Henri sanoi ja auttoi pojan ylös.

"Mä en jaksa", Kaapo valitti ja lomitti heidän sormensa, "tilataan taksi, okej?"

Lämpö Henrin vatsassa oli levinnyt rintaan ja poskille. Hän huokaisi ja auttoi Kaapon istumaan kuistin kaiteelle. Ehkä syy oli boolissa, ehkä kakussa, ehkä siinä, että oli kesä ja lämmin ja Kaapo oli paras asia, jonka Henri osasi nimetä elämästään. Että hän oli onnellinen ja korviaan myöten rakastunut.

Ja rakastuneena sitä teki typeriä asioita, kuten esimerkiksi kantoi poikaystävänsä reppuselässä kotiin.


« Viimeksi muokattu: 01.04.2017 22:38:35 kirjoittanut kuuskidi »


"It isn't under one's control as to when the sun comes out, but come out it will."

Kiitos Bluji avasta ja bannerista ♥

Dokumentti

  • ***
  • Viestejä: 381
Benjamin!<3 Ihastuin siihen kovin jo Solmukohdan ekassa luvussa, sen korttinsa kanssa oli niin suloinen. <3
Muutenkin se oli söpöinen siinä.  :-*

Mutta ei tässä suinkaan ollut pääasiassa Benjamin, vaikka mä siitä olinkin iloinen, että se pääsi tähän. Toinen jo kahdeksantoista!

Kaapo ja Henri oli oikein söpöjä, vaikka Kaapo olikin hieman väsy ja sotkikin itsensä.<3
Sokerinen suudelma monessakin mielessä, ihanaa!
 
Jos ymmärsin oikein, niin pojat eivät ole julkisesti yhdessä, Benkku ei ainakaan näyttänyt tietävän, ehkä arvailleen aiemmin? Noh, ainakin nyt sille selvisi.

En osaa tästä nyt järkevästi sanoa mitään, tää oli eilen illalla oikein hyvä sokeriannos <3

Muoks.
 
Tykkäsin muuten tosta lopusta hirveästi, kun Kaapo tahtoo taksilla kotiin ja Henri on niin rakastunut. :D

Lainaus
Ja rakastuneena sitä teki typeriä asioita, kuten esimerkiksi kantoi poikaystävänsä reppuselässä kotiin.
Totta, rakastuneena sitä vaikka kantaa toisen. Aaw <3
« Viimeksi muokattu: 02.04.2017 20:52:11 kirjoittanut Dokumentti »
Ava @Ingrid 
Spend life with the people who make you happy,
not the people who you have to impress.

kuuskidi

  • pätkä
  • ***
  • Viestejä: 607
Benkku kyllä ansaitsee kaiken rakkauden, jonka se saa <3 Onhan se vähän ei-niin-hienotunteinen kännissä, mutta kyllähän se silti yrittää :-D Henri ja Kaapo ei tän shotin aikaan ollut mitenkään _julki_julkinen pari, mutta Benjamin ja niiden kaverit ja vanhemmat jo tietää :> Benkku kännissä vaan höpöttää vähän mitä sylki suuhun tuo XD Kiitus hirmuisesti kommentistasi, Dokumentti! ♥ Ihanaa, että pieni sokeripaukku maistui ^.^ xx


"It isn't under one's control as to when the sun comes out, but come out it will."

Kiitos Bluji avasta ja bannerista ♥

Kiirsu

  • ***
  • Viestejä: 856
  • © Auroora
Kommenttikampanjasta myöhäiset terveiset o/ En tiedä miten viikko meni näin nopeasti, oon niin huono :<

En oo tähän pariskuntaan ehtinyt perhetyä enempää, mutta pitäisi varmasti, kun kaikki tuntuvat näistä niin tykkäävän!! Ja söpöjän nämä ovat :3 Kyllä teinislashissa vain on sitä jotain. Tämä oli nyt tällainen lyhyt hömppä, eikä hahmoihin päässyt vielä kovin syvälle sisään, mutta kivoilta ne jo nyt vaikuttavat!! Benjamin oli myös hauska lisä, voi mikä hupsu humalainen. Ihanaa, että hän oli niin iloinen ja höpisi kaikkea tyhmää, eikä heittäytynyt ilkeäksi, kuten useimmat humalassa.

Olen varmaan sanonut sen aiemminkin, mutta tykkään mielettömästi sun dialogista!! Se on aina niin sujuvaa ja luontevaa ja sun tekstit tuntuvat perustuvan pitkälti siihen, että dialogi kannattelee niitä. Itse vähän kartan dialogia, koska sitä on niin vaikea saada fiksuksi, mutta sulla muu kirjoitustyyli käy hyvin yhteen dialogin kanssa, eikä se hypi sieltä erilaisena silmille.

Lainaus
Ehkä syy oli boolissa, ehkä kakussa, ehkä siinä, että oli kesä ja lämmin ja Kaapo oli paras asia, jonka Henri osasi nimetä elämästään.

Nawwwwww on he aika söpöjä <3 Voi tämä on niin täydellinen kohtaus!! Kakkua, kesä ja reppuselkäkyytejä, ei sitä enää enempää voi toivoa. Kannattaa kyllä olla rakastunut :3 Höpsöjä poikia, minä heistä tykkään kovasti.

Lainaus
"Me ei kyllä lähetä minnekään muualla kuin himaan"

Tuonne oli muuten livahtanut pieni kirjoitusvirhe.

Ihanan lämmin ja pörröinen teksti <3 Hauskaa välillä lukea tällaista iloista  hömppää, jossa ei ole muuta ideaa kuin se että ollaan rakastuneita. Pitää kyllä tutustua näihin hahmoihin enemmänkin, vaikuttavat kovin hupaisilta!! Kiitos <3
And some people, dance.