Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat

Kuin kuppi darjeelingia (K-11 l Regulus l one-shot)

<< < (2/4) > >>

Sokerisiipi:
Näin yllättäen teeotsikko sai minut avaamaan tämän ja vau, mikä teksti! Niin voimakas, kiihkeä ja koskettava. Voisin hyvin kuvitella, että juuri tällaisia Regulus on ajatellut kuoleman lähestyessä. Pidin toistosta ja särkyneestä rakenteesta. Ymmärrettävästi pää ei toimi tuossa tilassa kuten tavallisesti, ja oli mahtavaa, että se havainnollistui kirjallisesti.

Kiitos, pidin hurjasti!

Waulish:
Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! :-* Valitsin tämän tekstin listauksestasi, koska kaunis (mutta pahaenteinen) teehen viittaava nimi houkutteli minua, ja koska minun teki mieli lukea Reguluksesta ja hänen valinnastaan. Se on aihe, josta riittää ammennettavaa, mutta josta en kuitenkaan muista kovin paljon lukeneeni. Siispä mielenkiinnolla tartuin tähän tarinaan, ja voi millaisen lukukokemuksen tämä tarjosikaan tähän alkuiltaan!

Ensinnäkin pidän todella paljon tämän tekstin rakenteesta ja erityisesti siitä, kuinka alun hetki sitten -toteamukset yhdistettynä imperfektiin kertovat heti niin paljon. Ne vetävät rajaa hetki sitten tapahtuneen ja nykyhetken välille: vaikkei aikaa olekaan kulunut paljon, mennyt on jo tavoittamattomissa. Valinta on tehty. Enää ei käännytä takaisin. Minut valtasi oikein sellainen hyytävä olo, eikä pelkästään siksi, että Reguluksen historian valossa aavistin, mistä on kyse, vaan siksi, että tekstissä on tuotu esiin niin tavattoman hienosti ja toimivasti ja pysäyttävästi se, mitä oli hetki sitten ja mitä on nyt. Raja korostuu sydäntäsärkevästi ja luo upeaa kontrastia siihen, miten myöhemmässä tekstissä menneisyys ja nykyisyys kietoutuvat yhteen saumattomasti, sekavina mutta kuitenkin koherentteina ajatuskulkuina ennen kuolemaa, ja muodostavat Reguluksen elämän ja sen tarinan. Vau. Tällainen tarinankerronnan taidokkuus vetää minut melkein sanattomaksi!

Pidän muutenkin tekstin muotoilusta ja asettelusta ja siitä, miten se tukee tarinaa ja Reguluksen kohtalon nivoutumista. Esimerkiksi kun luen siitä, kuinka Regulus juo kuin persikkamehua tai vuosikertaviiniä, koen samanaikaisesti hengästyväni ja pysähtyväni jokaisen virkkeen painon vaikutuksesta, ja luulen noilla rivinvaihdoilla ilman kappaleenvaihtoa olevan vaikutusta siihen. Kursivoidut ajatukset veljeä ja äitiä kohtaan ovat irrallaan toisistaan ja alkavat eri kohdista, mikä luo vaikutelman leijumisesta (niin kuin ajatukset usein leijuvat), mutta samalla toisiinsa linkittymisestä ja kokonaisuuden muodostamisesta, viimeisten hetkien viimeisistä ajatuksista ja muistoista. Tässä tekstissä niin sanottuja perinteisiä asettelukaavoja rikotaan mielestäni niin, että se todella tukee tarinaa paitsi sisällöllisesti, myös tunnelmallisesti.


--- Lainaus käyttäjältä: Ricolette - 30.03.2017 18:40:55 ---Jos tämän kaiken on päätyttävä, hän ajatteli, niin päättyköön se valitsemallani tavalla.
--- Lainaus päättyy ---
Teksti on täynnä koskettavia ja vaikuttavia kohtia, mutta tämä virke koskettaa minuakin aivan erityisesti. Tästä ilmenee niin kouriintuntuvasti todella inhimillinen tarve ja tahto: oman valinnan tekeminen. Vaikka se sitten merkitsee kuolemaa, se on tehtävä, koska se on viimeinen keino valita, viimeinen keino pitää langat käsissään ja päättää oman elämän suunta. Huh, kylmiä väreitä!

Minun on lisäksi annettava erityismaininta tekstin nimelle. Kuin kuppi darjeelingia on jotain heleää ja huoletonta, yksinkertainen teehetki - ja sen kontrasti tarinan sisältöön on voimakas. Toisaalta se tuntuu riitelevän valinnan peruuttamattomuuden ja lähestyvän kuoleman kanssa, mutta toisaalta se kulkee sen kanssa käsi kädessä täydellisen harmonisesti, koska lopulta viimeisessä valinnassa on jotain todella yksinkertaista ja inhimillistä niin kuin edeltävän lainauksen yhteydessä pohdin. Siinä on jopa jotain helppoa niin kuin kupissa darjeelingia, ja kun valinta on tehty, juominenkin käy melkein yhtä helposti. Aaa, aivan täydellinen nimi tälle tekstille!

Suuret kiitokset tästä tekstistä, johon oli suuri ilo törmätä ja tutustua! :-* -Walle

Larjus:
Olipas tämä aikas kamalasta aiheestaan huolimatta kiva fici! Alkoi kyllä itteäni vähän naurattaa, kun jostain syystä aivoni yhdisti tuon otsikon darjeelingin ainoastaan siihen Deerling-nimiseen Pokemoniin... :'D Onneksi pääsin niistä mielikuvista ja ajatuksista eroon lukemisen aloittaessani. Otsikko itsessään on todella osuva kaikessa kontrastissaan! Ja onhan se melkein suoraan tekstistäkin.

Tykkäsin tän toteutuksesta, ja vaikka tuo aihe tosiaan aikas kamala on, se on kuitenkin jotenkin niin tiivis osa sitä Regulusta, joka me kirjojen pohjalta tiedetään. Siksi siitä kohtauksesta oli kiva lukea, koska kyllä kirjoja lukiessakin mietti väkisinkin, mitä kaikkea Regulus tuona hetkenä ajatteli. Mieleltään kyllä erittäin vahva ja rohkea. Tykkäsin tuosta, mitä hän ei ajattele, että mieli on tyhjennetty, mutta sitten tuossa ihan lopussa hän ajattelee kuitenkin. Mutta välissä ei ollut muuta kuin se kamala litku, jotka hän juo vaikka pahaa tekee. Ei sanaakaan siitä, mitä se pistää hänet ajattelemaan. Pidän siitä. Ehkä hän todellakin pystyi olemaan ajattelematta mitään.

Tää oli kirjoitettu jotenkin tosi runollisesti. En yleensä lue runoja, mutta tykkään siitä, kun proosassa on tiettyjä runouden piirteitä. Kivoja ja toimivia vertauksia - etenkin tykkäsin kuoleman valumisesta kurkusta alas, se oli erityisen osuva. Kylmän kauniskin. Loppu oli myöskin kaikessa karkeudessaan kaunis ja toimiva, koska kuten Regulus itsekin oli päättänyt, että jos kaiken on päätyttävä, päättykööt se miten hän valitsee. Aika hirveetä ku näin ajattelee, mutta joo. Toimivaa.

Ricolette:
Sokerisiipi, myöhäinen kiitos kommentistasi! Kiihkeä ja koskettava, ah, tosi ihana palaute! Toiston toimiminen ilahduttaa, sillä olen suuri toiston ystävä.

Kiitos, Waulish, ihanasta kommentista! Tosi siistiä kuulla, mitkä ratkaisut nimenomaisesti ovat tehneet vaikutuksen. Ja että nämä epäkonventionaaliset asettelut ja muut toimivat tässä! Tätä oli hauska kirjoittaa, kun oli antanut itselleen luvan kokeilla kaikennäköistä. Ja ihanaa, että pidit nimestä, olen siihen itsekin tyytyväinen. :>

Larjus, ihanaa että pidit! Kiva kuulla, että runollisuus ja vertaukset toimivat. Nyt kun tätä luin jälkikäteen, niin koko aihe ja varsinkin lopetus ovat tosiaan tosi synkät. Regulus on sellaisessa umpikujassa, että voi valita ainoastaan sen, miten kuolee. Ja se kamala litku. Oh. Heräsipä sun kommentista kaikenlaisia ajatuksia taas Reguluksesta! Kiitos.

Vuorna:
Iltaa! Regulus on mulle aina jäänyt vähän kaukaisemmaksi hahmoksi, joten tämän bongatessani ihan mielenkiinnolla avasin tämän. Hyvä vaan että niin tuli tehtyä, sillä tämähän oli aivan hurjan hieno teksti! Synkkyyttähän tästä löytyi olan takaa, mikä toisaalta sopi aiheeseen hyvin.

Reguluksen tekojen ja ajatusmaailman avaaminen teki tästä tekstistä valtavan vaikuttavan. Itse en ainakaan kovin montaa ajatusta ole Regulukselle koskaan siunannut, mikä on sinänsä kummallista, koska hänhän on todella kiinnostava hahmo. Hänen tilanteensa on varmasti ollut kestämätön, ja sitä kestämättömyyttä olet tosi hienosti kuvannut tässä. Juuri tuo kohta kaiken päättymisestä, jota monet ovatkin kommenteissaan lainanneet, oli minustakin erittäin vaikuttava. Myös tuo Reguluksen lapsuuden joulun maininta oli hieno, pieni valonpilkahdus kaiken synkkyyden keskellä vaikka sekin oli melankolissävytteinen todellisuuden ja viattomuuden menetyksen takia.

Pidin paljon niin tämän runollisuudesta, rakenteesta kuin toistostakin. Kaikki nuo piirteet yhdessä sopivat todella hyvin tämän tekstin yleiseen tunnelmaan, varsinkin loppua kohti ne ehdottomasti lisäsivät semmoista kevyen epätoivoista ja tavallaan jopa vimmattua fiilistä. Kaikkiaan tämä oli vallan sydäntäsärkeväkin – Reguluksen valinta oli todellakin rohkean miehen valinta, ja se osaltaan lisäsi surullisuutta kun pystyi konkreettisesti lukemaan siitä tuskasta ja Reguluksen lopun väistämättömyydestä


--- Lainaus ---sittenkin hän nielee, antaa kuoleman valua kurkusta alas, kuin se olisi persikkamehua tai teetä vain
--- Lainaus päättyy ---
Tässä tekstissä oli valtavasti hienoja, kauniita ja vaikuttavia kohtia, mutta tämä nousi niistä mulle eniten esille. Kuoleman valuminen kurkusta alas ja sen vertaaminen persikkamehuun tai teehen oli minusta todella hienoa ja nerokasta kielenkäyttöä!

Tämä oli hurjan vaikuttava teksti ja oon erittäin tyytyväinen että tämän löysin. Tuntuu siltä, että ainakin mulle tämä avasi myös aivan uudenlaisia pohdintamahdollisuuksia Reguluksesta. Otsikon keveys loi hienoista dissonanssia aluksi, mutta voi että kun sekin oli loppujen lopuksi niin kovin riipaiseva. Pidin tästä erittäin paljon ja tässä tekstissä kaikki palaset tuntuivat sopivan yhteen varsin mainiosti, niin runollisuus kuin rakennekin. Kiitos paljon tämän kirjoittamisesta, oon kovin vaikuttunut!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu