Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat

Kuin kuppi darjeelingia (K-11 l Regulus l one-shot)

<< < (4/4)

Ricolette:
Uuu, kiitos Sisilja! Ilahduttavaa kuulla, että katkera angstimyrkky maistui makoisalle. ;D Regulus on kyllä niin hieno hahmo, joka helposti vaipuu vähän unohduksiin. Mutta aina Pottereita lukiessani (tai nyt viimeisellä kierroksella kuunnellessani) muistuu mieleen, miten hieno hahmo hän onkaan, ja voi Sirius, olisipa Sirius saanut tietää. <3

Kiitos että kommentoit!

Altais:
Onnittelut kommenttiarpajaisten voitosta! ☺️ Sulla oli niin paljon kiinnostavia tekstejä, että jouduin ihan mahdottoman valinnan eteen valitessani vain yhden kommentoitavaksi. Palaan kyllä ihan varmasti niiden muiden pariin vielä, sillä rakastan Sirius/Jamesia aika lailla yhtä paljon kuin Sirius/Remustakin. Mutta kaikkein lähimpänä sydäntäni on kuitenkin Reguluksen riipaiseva tarina ja hahmo, joka tässä sinun ficissäsi kiteytyi aivan täydellisesti kaikessa traagisuudessaan. Ensin ajattelisi, ettei tuollaista tapahdu oikeassa maailmassa: että nuoret ja eksyksissä elämässään olevat ihmiset houkutellaan rikoksen ja tuhon tielle, jolta ei ole paluuta. Mutta kun asiaa hiukan ajattelee, niin tapahtuuhan sitä. Aikuisemmat rikolliset houkuttelevat pikku apulaisiksi sellaisia, jotka ei ole edes rikosoikeudellisessa vastuussa tekemisistään, eivätkä takuulla tajua ainakaan kokonaan sitä, mihin ovat sekaantumassa. Ja ihan omassa kotikaupungissakin uutisoidaan koko ajan alaikäisistä, jotka ryöstelevät ja pahoinpitelevät toisiaan.

Niin että oikeastaan Reguluksen tarina ei ole ollenkaan niin kovin kaukaa haettu. Sydän särkyy joka kerta, kun ajattelee sitä, miten hän varmaan haki hyväksyntää suvultaan liittymällä kuolonsyöjiin tajuamatta, mitä teki, ja kun sitten heräsi tajuamaan, oli liian myöhäistä perääntyä. Tätä lukiessa alkaa melkein itkettää Regulus, jonka ainoa jäljellä oleva valinta liittyi siihen, millä tavalla oma elämä olisi mielekkäintä päättää. Koska kirjoitan puhelimella, en yritäkään lainata, mutta tuossa oli minustakin koko tarinan upein ja koskettavin kohta. Samoin kuin se, että Regulus olisi toivonut isoveljen tietävän, että hän teki sittenkin lopulta oman näköisensä ja oikean valinnan.

Vaikka en itse pysty kirjoittamaan Regulukselle canonin mukaisia loppuja (koska olen liian herkkis tekemään niin), tämä oli silti kerrassaan upea lukuelämys, ja kuvasi hyvin uskottavalla tavalla Reguluksen nuoren elämän päättymistä ja ajatuksia sen viimeisillä hetkillä. Kirjoitat myös aivan erinomaisen hyvin. ☺️

Ricolette:
Kiitos paljon kommentistasi, Altais! Siis ihan paras lähtökohta tämä: rakastan Sirius/Jamesia aika lailla yhtä paljon kuin Sirius/Remustakin, niin minäkin! <3  Canonin Regulus on kyllä niin surullinen ja toisaalta upea hahmo. Turhan usein se jää omissa teksteissä vaan vähän sellaiseksi Siriusta selittäväksi taustajuonteeksi, joten oon aika iloinen että olen kirjoittanut sentään tämän, jossa se saa olla oman ficcinsä tähti.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu