Originaalit > Sanan säilä

Intergalaktista viestintää, S, scifi-femme, 20/20

(1/7) > >>

LillaMyy:
Otsikko: Intergalaktista viestintää
Kirjoittaja: LillaMyy
Ikäraja: S
Paritus: Sereya/Arelle
Oikolukija: -
Tyylilaji: scifi, femme
Tiivistelmä: Oli kulunut jo kuukausi siitä, kun Sereya perheineen oli laskeutunut Melianin pinnalle.
Haasteet: Spurttiraapale IV (kierros 7)
K/H: Päätin visusti onnistua spurtissa, ja oikeasti kirjoittaa seitsemänä päivänä vain yhden raapaleen samaan sarjaan. Kyselin sitten irkistä muuten huvikseen ideoita, ja sieltä heitettiin scifi-femme (thank you, miniskidi :D), joten tästä tulee sitten varmaan jotain jännää. Tai sitten ei? Never know. :D En tiedä yhtään, mitä tähän on tulossa, joten lisäilen alkutietoja sitten sitä mukaa, kun saan valmista, jos sille tulee tarvetta. En myöskään ole aivan varma, että jatkuuko tämä spurttiraapaleen jälkeen vai ei, joten siksi otsikossa on kysymysmerkki. :D



1, kuukausi
Oli kulunut jo kuukausi siitä, kun Sereya perheineen oli laskeutunut Melianin pinnalle. Hänen isänsä, Colemin, oli ottanut vastaan johtajan paikan korporaatio INRY:stä (se oli lyhenne Intergalaktisesta Nerokkaiden Reformaattorien Yhdistyksestä). Niinpä koko Horrisonin perhe oli tehnyt matkan, joka nyt tuntui luissa ja ytimissä, Maapallolta Melianiin.

Sereya yritti parhaansa mukaan sopeutua uuteen ympäristöönsä, mutta totuttelu vihreisiin ihmisiin ja uudenlaiseen ympäristöön vei oman aikansa. Vaikka Melian olikin planeettana hyvin samankaltainen kuin Maapallo, ei se silti ollut täysin sama. Sen Sereya sai huomata varsin nopeasti, sillä Melianilla korporaatio INRY määräsi tahdin ja muut juoksivat toteuttamaan sen tahtoa.

Yliopistokin oli ihan erilainen kuin Maassa, sillä täällä ei opiskeltu historiaa, uskontoa tai informaatiotieteitä. Täällä opiskeltiin kvanttimekaniikkaa, myalethia (kieli, jota puhuttiin vain Delralla kuuden valovuoden päässä Melianilta) sekä intergalaktista viestintää. Sereyasta se tuntui aivan kuin hän olisi pompahtanut joihinkin niistä elokuvista, joita hänen esivanhempansa olivat satoja vuosia sitten katselleet, ja joille hän oli veljensä Braedenin kanssa nauranut.

Parris:
Huijui, mahtavaa saada lisää scifi-matskua sulta! Ihmiskunnan toivo ja tuho oli hieno, joten odotukset ovat kyllä korkealla. :>

En tiiä, jotenkin ensivaikutelma on vähän sellainen "hui, onpas nyt paljon nimiä". :D Ehkä tää raapaleformaatti ainakin näin 100 sanan versioina jättää vähän kylmäksi, kun vyörytät heti alkuun pitkän litanian ihan vieraita nimiä ja termejä, itsekeksittyjä planeettoja ja yhden korporaationkin. Jään siis ainakin näin alkuun kaipaamaan vähän enemmän lihaa luiden ympärille, niin sanotusti, mutta eiköhän asia korjaannu viikon mittaan! (Yksi pieni juttu nousi mieleen: -- totuttelu vihreisiin ihmisiin -- vei oman aikansa. Onko ne enää ihmisiä, jos ne on vihreitä? Vai onko se vähän sama juttu kuin tummaihoiset jne.?)

Nimimaailma tässä on kuitenkin taas, sun teksteille äärettömän tyypillisesti, tosi ihana. Erityisesti tän suunnitellun femme-parin nimet, Sereya ja Arelle, ovat kauniita. Ainoa nimi, mikä ehkä vähän särähti mun korvaani, oli tuo Horrison, kun tulee vaan mieleen jotain suuntaan horri-ble. Noh, ei he nyt kai sentään sellaisia ole. :D Mutta kaikkiaan luo jotenkin hauskan galaktisen ja kivasti toimivan tunnelman niiltä osilta. Nimien kanssa oot kyllä ihan pro!

Tuo yliopiston esittelypätkä on mun mielestä tosi kiva. Kyllä mua ainakin kiinnostaisi opiskella myalethia ja intergalaktista viestintää (ihana otsikko, muuten!), sen verran jännittäviltä ihan näihin perinteisiin tutkinto-ohjelmiin verrattuna ne kuulostavat. Innolla odotan, millaista tietoa kaavit esiin tuosta viimeisestä opintopolusta, kun näin otsikon perusteella se taitaa olla tässä keskeisessä osassa!

Mutta joo, yleisilme on vähän vielä karu, mutta luotan siihen, että tästä tulee kiinnostava lukukokemus. Kiitokset! <3

LillaMyy:
Bluji: HUI, suuri järkytys, että jollakin on odotuksia mun SCIFILLE! :D Fantasialta voi jo odottaakin jotain, mutta scifi ei yleensä ole mun pala kakkua, joten jaiks. Mä yritän tuoda paljon lihaa näiden luiden ympärille, mutta saa tökkiä, jos jokin nimi jää turhan irralliseksi, niin yritän avata sitä enemmän. (: Joo, täällä se ihon vihreys on ainoa erottava tekijä, että se on vähän sama asia kuin tumma/vaalea iho. Nimien kanssa taas vietän aina paljon aikaa tekstistä riippumatta, joten niistä on aina tosi kiva saada kehuja, vaikka pakko myöntää, että Horrison nyt meni ehkä vähän huti. xD Hui, kehuja otsikosta, niitä tuleekin harvoin, koska olen ihan sukka siinä hommassa. xD Toivotaan, että tästä tulee mielenkiintoista, koska en tosiaan itsekään tiedä vielä yhtään, mitä tuleman pitää. :D Kiitoksia kommentista! <3


2, nipistää
Ensimmäisellä intergalaktisen viestinnän tunnilla, tyypilliseen Sereyan tyyliin, professori Uyterhoeven päätti jakaa opiskelijansa pareihin. Tämä olisi voinut olla hauskaakin, jos parinsa olisi saanut valita itse, tai jos Sereya olisi edes tuntenut muita. Hän oli kuitenkin ensimmäistä viikkoaan yliopistolla, joten varmasti hänen parikseen valikoituisi joku öykkäri, jonka kommunikaatiotaidot olisivat Isojalan tasolla.

Kun professori sitten kertoi Sereyan parin olevan joku Arelle, tyttö katseli hermostuneena ympärilleen nähdäkseen kuka liittyisi hänen seuraansa. Lopulta Sereya joutui nipistämään itseään, ettei olisi kiljaissut ilosta, kun hän huomasi parinsa olevan suunnilleen hänen ikäisensä tyttö, jonka kuulas iho kertoi hänen olevan kotoisin jostain ihan muualta.

”Sinä olet uusi täällä”, Arelle tokaisi heti, ja Sereya nyökkäsi. Mitäpä sitä kieltämään.
”Tervetuloa kampukselle”, hän jatkoi ojentaen kättään, johon Sereya tarttui.
”Kiitoksia.”

Lyhyen esittelyn jälkeen Arelle kertoi tulevansa Kidriltä, minkä vuoksi hän olikin halunnut käydä yliopistonsa jossain ihan muualla.
”Hengitysmaski ei jotenkin sopinut kasvoilleni”, Arelle selitti nauraen.
”Ymmärrän täydellisesti”, Sereya vastasi katsellen toisen solakkoja piirteitä yrittäen kuvitella tälle hengityslaitteet.

Koko loppupäivän tytöt viettivät kampuksella. Arelle näytti Sereyalle kaikki parhaat ruokapaikat, rauhallisimmat nurkkaukset lukemiseen (tai johonkin muuhun aktiviteettiin, tämä lisäsi silmäniskun kera) sekä yliopiston ylpeydenaiheen: vanhanaikaisen kirjaston, josta löytyi talletettuna koko universumin historia. Jo toistamiseen Sereya sai sinä päivänä nipistää itseään, sillä tämä oli aivan liian unenomaista ollakseen totta.
”Tiedän, minäkin reagoin noin, kun näin tämän ensi kertaa!” Arelle totesi.
”Se on upea!” Sereya vastasi.

Kirjastolla aika tuntui pysähtyvän, kunnes Sereyan mobiiliyksikkö ilmoitti äidin kaipaavan häntä kotiin.
”Ei se karkaa mihinkään!” Arelle tokaisi. Vasta sen jälkeen Sereya kehtasi jättää kirjaston sillä kertaa sikseen lähteäkseen takaisin.

Arte:
Ih ih kirjastopornoa oisko mitään? ♥ Ja siis nimenomaan niin, että kävellään vaan ympäri intergalaktista kirjastoa ja kuolataan sen kaiken tietomäärän päälle! Saatoin ehkä vähän seota tästä ajatuksesta.

Tässä oli muutenkin kivasti kaikkea scifiä. Ympäristö tuli hyvin ilmi ilman, että siihen keskityttiin liikaa. Pääpaino oli kivasti nimenomaan henkilöissä, ja miljöötä sitten ripoteltiin esiin sieltä sun täältä. Tykkäsin. (:

Sun teksteistä tulee kyllä aina niin viaton fiilis! Hahmot ovat niin kilttejä ja kivoja ja maailma on kiva paikka. Näitä oli kiva lukea ja tän nimi on muuten tosi kekseliäs myös! (En osaa enää sanoa mitään järkevää näemmä, oli kiva kiitti ♥)

LillaMyy:
Arte: Ahahahahah, katsotaan, mitään kovin pornoista ei kyllä voi ikärajan puitteissa tapahtua, mutta never know, mitä siellä rivien välissä sitten kuitenkin tapahtuu... Ahh, no TUOLLAISTA kyllä varmasti tuleekin, koska jo ajatuskin vaan siitä, mitä kaikkea siellä voi olla! <3_<3 Mä tykkään enemmän tiputella just kaikkea ympäristö yms. kuvailua sinne sun tänne kuin käyttää 200 asian x kuvailuun, etenkään näin raapaleissa. Mä itse olen niin pieni ja viaton, että on kovin vaikeaa saada sitä maailmaan raakuutta mukaan, vaikka yritys onkin välillä kova. :’D Kiitoksia! (: <3


3, tulipesä
Tunnit muuttuivat päiviksi ja päivät viikoiksi, kun Sereya ja Arelle viettivät kaikki hyppytuntinsa yliopiston aarreaitassa kirjastolla. He olivat tutkimusmatkoillaan löytäneet parhaan nurkkauksen sieltä, missä holokuvaaja toisti jatkuvalla syötöllä vanhanaikaisen tulipesän kuvaa seinälle. Valitettavasti teknologia ei ollut kehittynyt vielä tarpeeksi pitkälle, että se toisi varsinaisesti lämpöä, mutta tunnelmaa kuvajaisen leiskuvat liekit ja takkatulen ääni kyllä loivat.

Erään kerran, kun tytöt olivat palaamassa tulipesän räiskeestä takaisin luennolle, Sereya koki järkytyksen. Kaikki hänen opiskelutoverinsa seisoivat seinien vierillä yrittäen litistää itsensä niitä vasten. Sereyan ei tarvinnut miettiä pitkään, mistä se johtui, ennen kuin huomasi isänsä seisovan väkijoukon keskellä.
”Sinua kaivataan kotona”, Colemin, jonka suurin osa tiesi vain INRY:n uutena johtajana, totesi.

Kävellessään isänsä perässä pois kampukselta Sereya tunsi kaikkien porautuvat katseet selässään. Hän saattoi melkein kuullakin tuijottajien miettivän mielissään, että tuoltako sen hirviön, jolla oli kuristusote jokaisesta planeetalla työskentelevästä ihmisestä ja olennosta, tytär näytti. Sereya tiesi jo valmiiksi, että seuraavasta päivästä yliopistolla tulisi kamala.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu