Kirjoittaja Aihe: New Yorkin taika | Hermione/Ron | S | Nyt myös podfic!  (Luettu 1784 kertaa)

mimamu

  • ***
  • Viestejä: 735
    • ficcilistaus
Ikäraja: S
Paritus: Hermione/Ron (Luna/Rolf)
Fandom: Harry Potter x Ihmeotukset ja niiden olinpaikat
Summary: Hermione ja Ron lomailevat New Yorkissa
Pituus: oneshot / 1200 sanaa
Haasteet: Potter-pokeri (Ron Weasley), Ihanat, kamalat kakarat, Oneshot10

A/N: Hyvää joulunodotusta, LillaMyy! Tässä sulle söpöä perheilyä :) Siitä lähtien kun näin Ihmeotukset, sormeni ovat syyhynneet päästä ammentamaan sisältöä jenkkien taikahistoriasta. Tästä tuli nyt vähän tällainen crossover.

Saatavilla myös podficcinä SoundCloudissa!


~ New Yorkin taika ~


Ron nojasi kivisillan kaiteeseen ja katseli jokea, jonka pinta heijasteli pilvetöntä taivasta ja puiden vehreitä oksia. Kuva särkyi, kun sillan alta ilmaantunut sorsa lipui sen lävitse. New York oli kieltämättä aika uskomaton paikka. Hetkeksi Ron oli jo unohtanut, että puisto sijaitsi keskellä miljoonakaupunkia, ja pilvenpiirtäjät piirittivät heitä joka laidalta.

”Keskuspuisto on perustettu vuonna 1857, ja siellä käy vuosittain yli 40 miljoonaa vierailijaa”, Hermione sanoi. Ron kääntyi katsomaan vaimoaan, jonka nenä oli viime päivinä ollut kuin liimautunut opaskirjaan nimeltä New Yorkin taika.
”Tuolla on eläintarha”, Ron sanoi. ”En ole koskaan käynyt eläintarhassa.”
Hermione huokaisi. ”Eläintarhat saavat minut niin surulliseksi.”
”Surulliseksi?" Ron ihmetteli. "Eivätkö ne ole hauskinta, mitä jästilapset tietävät? Ja muistatko mitä tapahtui, kun Harry vieraili eläintarhassa niiden kamalien Dursleyjen kanssa?”
Harryn kertomus karanneesta käärmeestä ja sen aiheuttamasta hämmennyksestä jaksoi naurattaa Ronia kerta toisensa jälkeen.
”Kyllä minäkin niistä lapsena pidin”, Hermione sanoi. ”Silloin en vielä osannut ajatella, miten surullista on, että pingviini tai jääkarhu joutuu elämään koko elämänsä teljettynä pikkuruiseen häkkiin keskellä New Yorkia vain siksi, että ihmiset haluavat töllistellä sitä.”

Ron katsoi Hermionen pyöristynyttä vatsanseutua ja tunsi äkkiä valtavaa hellyyttä vaimoaan kohtaan. Ronin mielestä porttiavaimella matkustaminen oli liian vaarallista nyt kun vauva syntyisi hetkellä millä hyvänsä, mutta Hermione oli pitänyt päänsä. Hän oli halunnut nähdä New Yorkin nyt, kun heillä vielä oli mahdollisuus keskittyä toisiinsa. Hermione näytti alakuloiselta, ja nykyään hänen mielialansa tuntuivat heittelehtivän kuin humalaisen huispaajan lento. Oli parasta keksiä jotain muuta puhuttavaa.

”Muistatko Rolfin?” Ron kysyi.
”Ai Lunan poikaystävän, vai?”
”Hänet juuri. Hänhän on taikaeläintutkija, ihan niin kuin isoisänsä, joka on muuten kirjoittanut jonkun meidän vanhan koulukirjankin.”
”Ihmeotukset ja niiden olinpaikat?" Hermione kysyi ällistyneenä. "Onko Rolfin isoisä Lisko Scamander?”
”Joo-o. No joka tapauksessa, me ehdittiin jutella aika lailla joulun aikaan, kun Luna ja Rolf olivat käymässä Kotikolossa. Ja arvaa mitä? Rolf on perinyt isoisältään matkalaukun, jossa hän kuljettaa taikaolentoja. Ja kaikilla on juuri oikeanlainen elinympäristö ja aivan valtavasti tilaa. Rolfille se vaikutti olevan tosi tärkeää.”
Hermionen ilme kirkastui. ”Voi kuinka hienoa! Sen matkalaukun täytyy olla paljon suurempi kuin minun helmilaukkuni.”
”Harmi vain, että lukolla oli kuulemma paha tapa reistailla, ja kerran Liskolta pääsi purske karkuun keskellä tätä Keskuspuistoa!”

Nyt Hermione jo suorastaan hytkyi naurusta. ”Vai purske? Toivottavasti Rolf on opettanut Lunan erottamaan purskeen ruttusarvisesta niistaisikista!”

***

Ron tuijotti yläilmoihin. Rakennus oli koristeellinen, mikä oli ihan kiva juttu, mutta sen valtavat mittasuhteet toivat mieleen kirkontornin, jonka päälle joku oli lorottanut gallonatolkulla lannoituslientä. Ihmiset virtasivat taukoamatta Ronin molemmilta puolilta. Jästien autot, joita Ron oli kuvitellut nopeiksi, olivat ruuhkautuneet jonoksi, joka seisoi suurimman osan ajasta paikoillaan. Hän kohautti olkiaan. ”Pilvenpiirtäjä.”
”Ei mikä tahansa pilvenpiirtäjä”, Hermione sanoi painokkaasti. ”Tämä on Woolworth Building!”

Ilmeisesti Ronin olisi pitänyt tietää, mikä Woolworth Building oli. Mutta New York oli täynnä toinen toistaan korkeampia rakennuksia eikä tämä varmasti ollut korkein, vanhin tai kaunein. Ronin hartiat olivat jumissa jatkuvasta taivaalle tuijottelemisesta. New York oli myös täynnä pitkiä, viivasuoria katuja, ja vaikka oli vasta lounasaika, Ronin jalkoja särki. Ja lounaasta puheen ollen, hänellä oli myös melkoinen nälkä.

”AYT:n päämaja”, Hermione lisäsi madaltaen ääntään.
Ahaa! Kyllähän Ron nyt AYT:n tiesi. Se oli jenkkien taikaministeriö.
Hermionen nenä katosi jälleen New Yorkin taikaan. ”Woolworth Building valmistui vuonna 1912 ja oli kahdenkymmenenkahdeksan vuoden ajan New Yorkin korkein rakennus. AYT jakaa Woolworth Buildingin ei-taikkien kanssa. Velhot ja noidat pääsevät sisälle osoittamalla rakennuksen kylkeen kaiverrettua pöllöä taikasauvallaan.”

Ei-taik, Ron toisti mielessään. Mikä idioottimainen sana! Hermione oli kohottanut sauvansa, ja äkkiä rakennus imaisi heidän sisäänsä. He seisoivat korkeassa aulassa, jonka kullatut yksityiskohdat kylpivät kirkkaassa valossa. Joka puolella vilisi kiireisiä velhoja ja noitia.

”Emme tietenkään pääse noin vain AYT:n tiloihin, mutta täällä on pieni museo”, Hermione sanoi ja lähti päättäväisesti vaappumaan peremmälle.
Museon ovella nuori, tummaihoinen velho hymyili valkeat hampaat säihkyen. ”Tervetuloa! Nimeni on Michael, ja toimin tänään oppaananne. Mistä olette kotoisin?”

Tyyppi oli aivan liian tuttavallinen, Ron ajatteli. Mitä se kellekään kuului, mistä he olivat kotoisin? Hermione tuntui kuitenkin lirkuttelevan Michaelin kanssa kuin vanha tuttu, ja Ron tyytyi raahautumaan heidän perässään, vaikka totta puhuen jo pelkkä museon mainitseminen sai hänet haukottelemaan.

”Woolworth Building on AYT:n viides päämaja”, Michael kertoi. Hän viittasi kohti pöytää, jolle oli rakennettu kuvaelma rakennuksesta, jossa pikkuruiset ihmishahmot hyörivät ympäriinsä. ”Ensimmäinen oli –"
"Appalakeilla", Hermione täydensi. "Toinen Williamsburgissa, kolmas Baltimoressa ja neljäs Washington DC:ssä.”
Michael nauroi. "Kiinnostaisiko rouvaa pesti museo-oppaana?"
Ron risti kätensä puuskaan. Röyhkeä tyyppi! Yritti selvästi iskeä hänen viimeisillään olevaa vaimoaan. Ja miksi ihmeessä Hermione halusi museoon, kun hän jo tiesi kaiken tarpeellisen ja tarpeettomankin? Samassa lauma sinisiin ja viininpunaisiin kaapuihin pukeutuneita koululaisia piiritti heidät.

"Varovasti", sanoi vanhempi velho, joka vaikutti luokan opettajalta. "Ei häiritä muita vierailijoita."
”Oletteko te Ilvermornysta?” Hermione kysyi lähimmältä tytöltä. Tytön koulukaapuun oli kirjailtu jonkinlaisen käärmeen kuva, joka toi Ronin mieleen ikävästi Luihuisen. Kun tyttö nyökkäsi, Hermione henkäisi ihastuksesta. "Entä mihin tupaan sinä kuulut?"
"Sarvikäärmeen tupaan, tietenkin!" tyttö vastasi reippasti ja seurasi opettajaansa peremmälle museoon. Hermione jäi katsomaan lapsilauman perään kummallisen liikuttunut ilme kasvoillaan.

"Onko museossa jotain Ilvermornyn taikakouluun liittyvää?" Hermione kysyi Michaelilta.
"Toki", Michael vastasi. "Jos seuraatte noita reippaita koululaisia, löydätte kuvaelman erään AYT:n entisen presidentin, Seraphina Picqueryn, lajitteluseremoniasta. Hän kuuluu niihin harvoihin, jotka ovat saaneet itse valita tupansa."
”Minulla on nälkä”, Ron sanoi.

***

”Pitäisikö meidän hieman levähtää?" Ron kysyi. "Käveleminen mahtaa olla raskasta.”
”En ole mikään invalidi”, Hermione vastasi ja jatkoi lyllertämistään pitkin katua, jonka nimi näkyi olevan Madison Avenue.
”Mutta vessatauko olisi paikallaan”, hän lisäsi hetken päästä ja pysähtyi kahvilan näyteikkunan eteen.

Ron tilasi itselleen teen. Hermionelle hän valitsi vastapuristettua appelsiinimehua, sillä nykyään tämä ei voinut sietää teetä missään muodossa. Mutta hyvä ruokahalu hänellä yleensä oli, Ron mietti lisätessään tarjottimelle vielä täytetyn bagelin. Ginzberg Delaunay, hän luki servetistä. Se kuulosti jotenkin tutulta.

Hermione nosti katseensa New Yorkin taiasta ja loi valtavan vatsakumpunsa takaa hyväksyvän silmäyksen mehulasiin. Sitten hän kurkisti bagelin sisälle, nyrpisti nenäänsä, ja työnsi lautasen syrjään. "Mozzarellaa."

Ron huokaisi. Oli taas piristävän kaskun aika.
”Rolf kertoi erään toisenkin hauskan tarinan”, hän aloitti. ”Ilmeisesti Liskon matkalaukun lukko oli todella surkea, sillä hän joutui jahtaamaan puolihahmoa ja okkamia keskellä tätä tavarataloa. Ja kuten ehkä muistat, okkamit…”

Ron vaikeni. Hermione ei vaikuttanut lainkaan kiinnostuneelta hänen vauhdikkaasta jutustaan. Hän oli laskenut opaskirjan lepäämään vatsaansa vasten ja katseli ajatuksiinsa vaipuneena jonnekin kaukaisuuteen. Ron hörppäsi teetään, joka maistui jotenkin kummalliselta. Jenkit eivät osanneet edes keittää teetä oikein. Mozzarellalla täytetty bagel oli kuitenkin herkullinen.

”Ilvermornya väitetään maailman parhaaksi velho-oppilaitokseksi", Hermione sanoi vilkaisten hymyillen vatsaansa. "Olen vähän ajatellut…”
”Ei ikinä!" Ron huudahti. "Mitä vikaa Tylypahkassa on? Meidän muksu on rohkelikko eikä mikään... mikään käärme!”
"Sarvikäärmeen tuvassa ei ole mitään vikaa. Jos olisimme jääneet museoon, olisit nähnyt, että presidentti Picquery valitsi itse Sarvikäärmeen."
"Tiedät, etten pidä museoista."
”Mikä sinua oikein vaivaa?” Hermione kivahti. ”Minusta näyttää siltä, ettei sinulla ole ollut yhtään hauskaa. Koko New York tuntuu olevan sinulle aivan yhdentekevä.”

Ron joi teen loppuun yhdellä kulauksella ja pamautti kupin pöytään. ”Olet oikeassa, koko New York on ihan se ja sama. Paljon ihmisiä tungettuna yhdelle pikku saarelle, siinä kaikki.”
Hermionen suu nipistyi kiinni. ”Vai niin. Toivoisinpa, että olisit sanonut tuon aiemmin. Olisin voinut lähteä reissuun yksinkin.”

Ron huokaisi syvään. "Äh, en minä sitä niin tarkoittanut. Tarkoitin, ettei sillä ole väliä, missä me ollaan, kunhan ollaan yhdessä. Sinä, minä ja vauva.”

Samassa New Yorkin taika, joka yhä lepäsi Hermionen vatsaa vasten, liikahti. Ronin ja Hermionen tuijottaessa kirja hypähti toistamiseen ja äkkiä se pompsahti niin rajusti, että tipahti lattialle.

Hermione purskahti lähes hysteeriseen nauruun, eikä Ronkaan voinut olla virnistämättä ajatellessaan ihmistainta, jonka pikkuruisilla jaloilla alkoi jo olla kovin ahdasta. Lopulta Hermione kuivasi silmäkulmansa servettiin ja kampesi itsensä ylös. "Täytyy käväistä taas naistenhuoneessa."

Hermione kumartui Ronin puoleen.
"Rakastan sinua, höntti", hän kuiskasi. Mutta kun Ron kurottautui suutelemaan vaimoaan, tämä oli jo perääntynyt. "Voi rakas, henkesi haisee ihan teelle."
« Viimeksi muokattu: 17.03.2019 12:22:44 kirjoittanut mimamu »

ficcilistaus: Fini | AO3
podficit: SoundCloud

nominal

  • ***
  • Viestejä: 2 835
Vs: New Yorkin taika | Hermione/Ron | S
« Vastaus #1 : 18.12.2016 14:41:54 »
Jeeee Ihmeotuksia! Ja jeeee Hermione/Ronia! En ole vieläkään ihan sisäistänyt kyseistä paritusta, joten tykkään hirveästi lukea kaikkia ficcejä, joissa sitä käsitellän jotenkin järkevästi, tai siis uskottavasti.

Tämä oli juuri sellaista uskottavuutta parhaimmillaan! Nuo kaksi kun eivät ole mitään sellaisia herttaisia tyyppejä, jotka vain kulkevat siirapissa ja palvovat toisiaan. Niin että tämä oli ihan loistava, varsinkin kun Hermione oli noin hankala ja Ron ressukka yritti parhaansa mukaan miellyttää ;D Aivan ihanaa tunnelmaa!

Tykkäsin myös siitä, miten Ihmeotukset-elokuva oli otettu tähän mukaan. Se ei tavallaan näytellyt mitään isompaa roolia, mutta oli kuitenkin taustalla. Se oli oikeastaan kantava voima tässä koko ficissä: tässä pääsi fiilistelemään elokuvaa ihan eri näkökulmasta, kun sitä ei kuitenkaan käsitelty. Tosi kiva pieni ficci! Lopetuksesta lisäplussaa, kun Hermionelle ei edes pusu kelvannut herkän kommentin jälkeen ;D
Never regret something that once made you smile.

maigaro

  • ***
  • Viestejä: 389
  • ava by raitakarkki
Vs: New Yorkin taika | Hermione/Ron | S
« Vastaus #2 : 18.12.2016 23:03:22 »
Tää oli tosi kiva :) Ja tykkäsin siitä miten tähän on sisällytetty Ihmeotukset. Ron ja Hermione on IC:tä, voin hyvin kuvitella että Ron lähes vastahakoisesti kulkee mukana minne Hermione ikinä haluaakin. Hermione tietenkin kulkee kirjaan uppoutuneena :D

tähtitaivaanmaalari

  • ***
  • Viestejä: 35
Vs: New Yorkin taika | Hermione/Ron | S
« Vastaus #3 : 19.12.2016 07:38:18 »
Täähän oli kuin kertomus Potterien jälkeisestä ajasta, ja mahtavasti sopii canoniin! ( Toivottavasti ymmärrät mitä yritän selittää  ;D) Kaikki liittyi hyvin kaikkeen ja mä sisäistin tän heti! Yhtään typoakaan en huomannut. Ja komppaan Ronia, eihän se lapsonen minnekkään Ilvermornyyn mene vaan Rohkelikkohan siitä pitää tulla! Hermione, mitä sinä sekoilet! *pyörittelee silmiään*

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 345
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
Vs: New Yorkin taika | Hermione/Ron | S
« Vastaus #4 : 20.12.2016 18:40:25 »
Tässä kommentissa nyt kesti jonkun aikaa, mutta piti katsoa ensin se Ihmeotukset, ennen kuin uskalsin avata tämän. xD (Tai siis, avata yhtään pidemmälle kuin alkutietoihin asti!) Ja siis, näin suoraan leffasta tulleena, mun mielestä MACUSA oli käännetty AYV:ksi... ehkä? Tai jotain sinne päin ainakin..?

Tähän oli mun mielestä tosi hienosti tiputeltu vähän noita Ihmeotus-juttuja, muttei kuitenkaan mitenkään tuputtamalla, vaan just sillei sopivasti, kun Ron vetää noita by the way -huomioitaan, jotta saa Hermionen mielialan taas nousemaan. <3 Muutenkin tykkäsin siitä, että tässä oli ihan tuttua ja turvallista Potter-settiäkin, eikä vain pelkästään Ihmeotuksista napattua tavaraa. (: Sellainen pieni crossoverin tyylinen paketti näistä kahdesta toisiinsä linkittyvästä fandomista. (: Tykkäsin muuten tosi paljon tuosta purske-kohdasta, koska sehän taisi olla purskeen sarvi, joka räjähti silloin Lovekivoilla, joten sen nostaminen esille tuollaisessa kohdassa tuntui tosi luontevalta pieneltä inside-läpältä. :D

Aika hauska muuten, että tässä Ron tietää jotain, mitä Hermione ei, kun selvästikin Rolfin ja Liskon välinen sukulaisuus on uusi juttu Hermionelle. Näitä ei sitten taidakaan olla kovin montaa muuta asiaa, joita Ron tietää, mutta Hermione ei, joten hauskaa, että Ronkin pääsee välillä loistamaan tiedoillaa. :D Ja siis, toi matkalaukku, awww, Rolf piti sen! <3 Awwittelin sitä laukkua jo elokuvissa, mutta nyt se on vielä entistäkin söpömpää, kun Rolf pitää sitä edelleen toiminnassa isoisänsä jälkeen. <3

Ei-taik on kyllä munkin mielestä tosi idioottimainen sana. Englanniksi se vielä toimii joten kuten, mutta suomennos on korvia riipivän karmaiseva. Oikeasti, eikö edes ei-tai olisi kelvannut, kun sekin kuulostaa korvaan edes piirun verran paremmalta kuin ei-taik, vaikkei sekään mikään onnistunut sana ole. Jotenkin niin hermionemaista käydä museoissa, vaikka hän tietääkin jo kaiken tarpeellisen, mutta on sen näkeminen kuitenkin ihan eri asia, kun sen tietäminen. Ron on myös ihan oma itsensä, kun hän vaan katsoo vierestä Michaelia ja murisee päänsä sisällä, että 'älä flirttaile mun vaimon kanssa, tai muuten...!' :D Aika jännä ajatus muuten, että tupansa voisi valita itse! Itse en kyllä tietäisi yhtään, mihin noista Ilvermornyn tuvista haluaisin sijoittaa itseni, että siinä mielessä tulisi mutka matkaan. :D

Hahah, ihana Hermione, kun ensin on ihan 'ei, kyllä minä jaksan', mutta sitten on kuitenkin pakko todeta, että 'jos nyt kuitenkin menisin vessaan'. :D Ja sitten tulee se kammottava mozzarella-bagel naaman eteen, voi ei. Ihana Ron kuitenkin, kun pelastaa tilanteen ja syö sen itse. xD Lopetus on kyllä ihan paras, kun Ron on ihan 'jee, jee, nyt menee hyvin' ja sitten Hermione vain toteaakin, että 'ei tällä kertaa, koska haiset ihan teelle'. xD Oi voi, nauran vähän liikaa! Samoin, kun pieni Rose alkaa riehua masussa, niin saa pidätellä nauruaan täällä. :D

Kiitoksia ihan valtavan paljon tästä joululahjasta, tykkään ihan liikaa! <3 Olen sunnuntaista asti leijaillut ihan jossain muualla, koska wäää, joku kirjoitti mulle jotain söpöä! <3 :') Joten siis oikeasti, KIITOKSIA! :-*

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ansa

mimamu

  • ***
  • Viestejä: 735
    • ficcilistaus
Vs: New Yorkin taika | Hermione/Ron | S
« Vastaus #5 : 27.12.2016 21:41:56 »
Kiitos kommenteista, mussut :-*

nominal: Mulla myös on suuria vaikeuksia tämän parituksen kanssa! Näen näiden kahden suhteessa paljon ongelmia, mutta yritin silti kaikkeni tämän tekstin kanssa saadakseni tästä aidosti onnellisen. Yritin miettiä Ronin hyviä puolia ja tulin siihen tulokseen, että ainakin hän on hyväsydäminen ja huumorintajuinen. Hermione on tässä kieltämättä aika hankala, mutta pistetään osittain raskauden piikkiin.
maigaro: Kiva kun tykkäsit :)
tähtitaivaanmaalari: Joo, onneksi Hermione ei saanut tahtoaan läpi tässä asiassa!
LillaMyy: Jes, kiva että lahja miellytti, ei sit tarvii palauttaa tai vaihtaa :) Toi purskejuttu oli tosiaan viittaus siihen Lovekivojen hengenvaaralliseen sisustuselementtiin :) Halusin antaa Ronillekin jotain mielenkiintoista sanottavaa, ettei homma menisi ihan Hermionen monologiksi. Ajattelin, että häntä ei niinkään kiinnosta kuivat faktat vaan mehevät tarinat, joita hän muistaakin roppakaupalla ilman mitään ongelmia. Yksityiskohdat ei tosin aina mene ihan oikein, esim eihän se purske varsinaisesti keskuspuistossa päässyt karkuun, vaikka se sieltä löytyikin. Lisäksi Lisko lienee yhä elossa, joten Rolf ei ole voinut kirjaimellisesti "periä" sitä matkalaukkua.

ficcilistaus: Fini | AO3
podficit: SoundCloud

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 572
Vs: New Yorkin taika | Hermione/Ron | S
« Vastaus #6 : 06.01.2017 15:16:02 »
Tämäpäs oli kiva!

Ennen lukemista ajattelin, että otsikko on vähän latku, mutta sitten kun se paljastuikin opaskirjasen nimeksi, niin otsikko kyllä lunastui :). Ja just kuvaava nimi velhomaailman matkaopaskirjalle!

Hyvin oot kuvannut Hermionen raskaudesta johtuvat mielenailahdukset! Välillä herkistytään eläintarhalle ja kohta jo raivotaan :D. "Hänen mielialansa heittelivät kuin humalaisen huispaajan lento" oli osuva kiteytys. Ja hyvin velhomainen!

Ron on minusta myös hyvin kirjoitettu! Hauskaa, miten hän aikuisenakin vielä pitää Luihuista vastenmielisenä. Ja hahahhaha, nauroin makeasti "Oli taas piristävän kaskun aika" -kohdalle. Hahahha :D. Ja tosi söpöjä oli vauvanpotkut lopussa!

Kiitos tästä! Hauskasti nivoit Ihmeotus-leffan tapahtumat osaksi taikamaailman historiaa.
« Viimeksi muokattu: 06.01.2017 15:18:01 kirjoittanut Rowena »

Turn to page 394.

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 013
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Vs: New Yorkin taika | Hermione/Ron | S
« Vastaus #7 : 06.01.2017 16:07:07 »
Oi, Hermione/Ronia! Voisin kompata kaikkia näitä jo mua ennen kommentoineita: Ron oli ihana, kun pystyi loistamaan tiedoilla joita Hermionella ei ollut, ja oli myös ihanaa, kun Hermionen mielialan heittelehtiessä Ron yritti piristää ja pelastaa tilanteen. Muutenkin tää fic New Yorkissa oli mielenkiintoinen, koska tykkään matkustelusta ja en oo käyny siellä. Ja vaikken oo kattonu Ihmeotuksia, niin silti tätä ficciä oli kiva lukea eikä haitannut vaikkei leffaa ollutkaan nähnyt! :) Kiitoksia!
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

mimamu

  • ***
  • Viestejä: 735
    • ficcilistaus
Vs: New Yorkin taika | Hermione/Ron | S | Nyt myös podfic!
« Vastaus #8 : 05.03.2019 20:12:45 »
Apua, mulla on näköjään jäänyt vastaamatta teidän kommentteihin Rowena ja Lunalotta, vaikka luin ne kyllä heti suurella jännityksellä ja mielenkiinnolla! Kiitos kaunis teille :)

Tämä ficci on omassa mielessäni kestänyt aikaa paremmin kuin moni muu tekeleeni, joten päätin julkaista tarinan myös podficcinä Soundcloudissa.

ficcilistaus: Fini | AO3
podficit: SoundCloud

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 3 382
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: New Yorkin taika | Hermione/Ron | S | Nyt myös podfic!
« Vastaus #9 : 05.03.2019 22:17:17 »
Miten minulta on jäänyt tämäkin huomaamatta? :) Ihana ficci! Tykkäsin kovasti, miten Ihmeotus-tarina viivähteli siellä tuttujen hahmojen taustalla.

Lainaus
”Ihmeotukset ja niiden olinpaikat?" Hermione kysyi ällistyneenä. "Onko Rolfin isoisä Lisko Scamander?”
Ekana tuli mieleen, miten Hermione kaikista maailman ihmisistä ei tätä tiedä, mutta toisaalta, ehkä juuri siksi, ettei Hermionella jästisyntyisenä ole sitä taustatietoa toisista velhoista ja heidän sukulaisuussuhteistaan kuin vaikkapa Ronilla.

Ja tosiaan, olipa ihanaa että Rolf oli pitänyt isoisänsä laukun! :D Kuka tietää, vaikka siellä olisi ollut jotain perittyä taikaeläinkuntaakin jäljellä... ;)
I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 572
Vs: New Yorkin taika | Hermione/Ron | S | Nyt myös podfic!
« Vastaus #10 : 08.03.2019 14:14:39 »
Oli tosi kivaa kuunnella tämä podficcinä! Tarina tuo edelleen hyvän mielen ja podficci on taitavasti tehty. Sun ääntä (oletan, että luet itse) on miellyttävä kuunnella ja äänimaisema on mukava lisä. Huomasin, että sulla on muitakin podficcejä, täytyypä kuunnella nekin.

Hyvää viikonloppua!

Turn to page 394.

mimamu

  • ***
  • Viestejä: 735
    • ficcilistaus
Vs: New Yorkin taika | Hermione/Ron | S | Nyt myös podfic!
« Vastaus #11 : 17.03.2019 12:10:15 »
Fiorella: Kiitos kivasta kommentista, onneksi ficci tarttui tällä kertaa haaviisi!

Rowena: Jes, kiva kun tutustuit tarinaan myös podfic-muodossa. En ole itse vielä ihan päättänyt, mitä mieltä olen äänestäni, mutta aina on kiva kokeilla ja oppia uusia juttuja :)
« Viimeksi muokattu: 17.03.2019 12:12:20 kirjoittanut mimamu »

ficcilistaus: Fini | AO3
podficit: SoundCloud

Vendela

  • Teeholisti
  • ***
  • Viestejä: 884
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Vs: New Yorkin taika | Hermione/Ron | S | Nyt myös podfic!
« Vastaus #12 : 25.03.2019 16:38:24 »
Kommenttikampanjasta hei :)

Kuuntelin tämän aluksi podficcinä ja pidin todella paljon! Myöhemmin palasin tarinan tekstiversioon kun ryhdyin naputtelemaan tätä kommenttia.

Podficin alkusanat olivat kivat ja kertoivat kuulijalle kaiken tarpeellisen mitä oli luvassa. Myös väliäänet olivat kivaa piristystä ja katkaisivat tarinaa hyvin, kertoivat että nyt vaihdetaan maisemaa. Äänesi on mukavan rauhallinen ja rytmität tarinaa hyvin. Eläytyminen oli juuri sopivaa eikä pistänyt korvaan liian ärsyttävänä. Olen kuunnellut paljon äänikirjoja ja niihin verrattuna tässä oli enemmän eläytymistä, mutta ei kuitenkaan liikaa :) On haasteellista tasapainottaa kerronta ja dialogi, mutta olit onnistunut tässä mainiosti. Loppusanat olivat myös mukavat ja informatiiviset.

Tuo Soundcloud ei ole minulle ennestään tuttu paikka, joten en tiedä tarkkaan kuinka se toimii. Huomasin kuitenkin, että kun tämä tarina loppui niin uusi lähti heti perään pyörimään. En tiedä onko tämä tuon paikan ominaisuus vai pystytkö itse vaikuttamaan siihen vai oli kyseessä vain minun osaamattomuus ;D Säikähdin kuitenkin hieman, sillä en ollut varautunut että kuuntelen seuraavaksi Annos tekee myrkyn viidettä lukua :D Onko tämä teksti muuten jossain saatavilla ihan tekstiversiona? Yritin tuolta AO3:sta kaivella mutta en löytänyt. En kuunnellut sitä ensimmäistä lausetta pidempään, mutta ymmärsin että siinä olisi ainakin Scorpius mukana?

Mutta sitten tähän tarinaan. Se oli mukava ja tykkäsin ja olen aika pitkälti samaa mieltä muiden kommentoineiden kanssa. Hermione ja Ron New Yorkissa seikkailemassa ja tuo matkaoppaan nimi oli varsin hauska. Hahmot olivat mukavan omia itsejään ja naureskelin Ronin kommenteille ja Hermionen tietämykselle. Ihanaa kun Hermione oli raskaana! Mukavasti olit sitonut myös Ihmeotukset tähän mukaan. Ne joille se on tuttu bongasivat tuolta hauskoja juttuja, mutta mielestäni tarinaa ei tarvitse tuntea että kohdat ymmärtäisi :) Naureskelin Ronin kaskuille ja tuolle humalaiselle huispaajalle!

Tosi kiva pikku tarina, tykkäsin kovasti. Kirjoitat kivasti ja tuo podficci-muoto oli oikein kiva :D

Kiitos tästä,
Vendela
I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

mimamu

  • ***
  • Viestejä: 735
    • ficcilistaus
Vs: New Yorkin taika | Hermione/Ron | S | Nyt myös podfic!
« Vastaus #13 : 30.03.2019 13:24:18 »
Kiitos kivasta ja harkitusta kommentista, Vendela :)

Mullekin SoundCloud on uusi tuttavuus, mutta tykästyin siihen, miten helppoa tiedostoja on ladata ja jakaa, ja palvelussa on myös statistiikkaa saatavilla. Harmi vain, että sinne voi ilmaiseksi laittaa vain 3h tavaraa. Myöskin se, mikä podcast sieltä seuraavaksi pärähtää soimaan, on jäänyt mulle hämärän peittoon. Aika usein se vaikuttaa olevan viimeisin ladattu tiedosto, mikä ei ole ihan tarkoituksenmukaista, jos kyseessä sattuu olemaan jatkis... Annos tekee myrkyn on HP third gen kokeilu, jota julkaisen toistaiseksi vain podficcinä.

ficcilistaus: Fini | AO3
podficit: SoundCloud