Kirjoittaja Aihe: Hetki rannalla | S, L/R  (Luettu 1830 kertaa)

Tikkis

  • Mrs. Black
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 451
  • Ava Fractalta <3
Hetki rannalla | S, L/R
« : 19.03.2010 15:11:45 »
Otsikko: Hetki rannalla
Kirjoittaja: Tikkis
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Lily/Remus
Genre: fluffynsekainendraama, oneshot
Vastuuvapaus: Rowlingin hahmoilla leikittelen ilman minkäänlaista korvausta.


Hetki rannalla

Lampsin käytävää pitkin hämmennyksensekaisin tuntein. Lumisade on lakannut viikko sitten, mutta vain muodollisesti. Sade on vaihtanut muotonsa vesisateeseen, jotta lumiharjanteet saattavat sulaa pois kesän tieltä. Aurinko pilkottaa pilvilinnojen takaa luoden pölyisten ikkunoiden läpi siivilöitynyttä valoa. Sadejatkumo on kestänyt yli kuukauden verran. Kun kerrankin aurinko paistaa, se saa ihmiset hämmentymään. Tallustan jykeville etuoville, jotka olivat auki. Valo pääsee tulvimaan suuresta aukosta myös sisään. Eräs viidesluokkalainen korpinkynsi viheltelee iloisesti kävellessään ohitseni ja vilauttaa sävelmänsä välistä suuntaani leveän hymyn. Vastaan hymyyn epäröimättä. Tällaisena päivänä mikään ei voi mennä pieleen.

Kävellessäni kuivuneella nurmella tunnen sen huumaavan tuoksun sieraimissani. Se tuoksuu samalta kuin ne kesäpäivät, jolloin isäni oli leikannut nurmen lyhyeksi takapihaltamme. Jatkan matkaani lempipaikalleni lammenrantaan, josta saattaa heitellä kiviä lampeen. Lapsena heitimme aina järvellä kiviä ja katsoimme kuinka monta loikkaa ne pystyivät järven kuulaalla pinnalla hyppäämään. Petunia onnistui aina saamaan kiven loikkaamaan yhden verran enemmän kuin minä. Istahdan rantaan ja annan auringonvalon heittäytyä kasvoilleni. Pistän silmäni kiinni ja annan ajatusteni lentää vuosia taaksepäin. Nään silmieni edessä puron, jonka varrella leikin. Huomaan tutun leikkikentän, joiden keinuissa kisaamme Petunian kanssa siitä, kumpi saa suuremmat vauhdit. Muistan Petunian kiukkuisen ilmeen, kun taioin, vaikkei minulla ollutkaan lupaa tehdä niin. Pystyn hahmottamaan Severuksen pienenä poikana, joka hän oli ollut. Niin, Severus oli ollut osa elämääni pitkän aikaa. Kuitenkin viime vuonna meillä oli ollut iso riita. En vain voi käsittää, miksi hän tahtoo olla sellaisten ihmisten seurassa! Emme puhu Severuksen kanssa enää. Huokaisen ja painan luomeni yhä tiukemmin kiinni.

Olen heittäytynyt makuulleni nurmipeitteelle. Tunnen jonkun istuutuvan viereeni, mutta olen kuin en huomaisikaan tulijaa. Vierustoverini istuu hiljaa, mutta aistin hänen tekevän jotain. Raotan silmääni niin vähän, ettei tulija tajua, että katson häntä. Näen vain kaartuneen selän ja luisevat vaaleat kädet, jotka vetävät kukan terälehtiä yksi kerrallaan. Petunian kanssa pienempinä katsoimme niin, rakastiko joku meitä. Minua ei kukaan koskaan rakastanut. Suljen silmäni ja mietin, kuinka ihmeessä en ollut vieläkään saanut kokea sellaista rakkautta, jota vanhempani tuntevat toisiaan kohtaan. Kun kuulin Petunian kohdanneen upean urhon, Vernon Dursleyn, olin varma, että rakkauselämäni olisi tuhoontuomittu. Tiedän kyllä, että Petunia osaa olla hurmaava, mutta useimmat pojat ovat vältelleet hänen seuraansa pienestä pitäen. Mitä mahdollisuuksia minulla voisi siis olla?

Tunnen kutinaa nenänpäässäni ja puhallan. Pieni terälehti lentää silmäluomeni päälle, ja minun on pakko ottaa se sormillani pois. Raotan silmääni jälleen kerran nähdäkseni, oliko temppu ollut tahallinen vai oliko terälehti lentänyt itsestään mietiskeleville kasvoilleni. Huomaan hahmon kääntävän päätään juuri ennen kuin ehdin huomata hänen kasvonsa. Päätän katsoa häntä tarkemmin. Tunnen tuon kaarevan selän. Siinä istuu hajamielinen nuorukainen, joka osaa vastata jokaiseen kysymykseen. Hän on poika, jonka edessä olen istunut monet kerrat tunneilla. Olen salaa ihaillut hänen määrätietoisuuttaan ja kömpelömäisiä liikkeitään. Kuinka mieli ja keho eivät toimi yksi yhteen, mutta silti hänessä on jotain hellyyttävää. Huokaisen jälleen, mutta tällä kertaa tahtomattani. Viereisen henkilön pää kääntyy kasvojani kohti ja pistän nopeasti silmäni kiinni.

Poika asettautuu makuulle viereeni ja mitä luultavimmin sulkee hänkin silmänsä. Minun on mahdottoman hyvä olla tässä. Makoillen vain hiljaa silmät suljettuina ja antaa valon virrata päällemme. Aivan kuin välillämme olisi keskustelua, johon ei sanoja tarvitse tuhlata. Aukaisen hiljalleen silmäni ja valo saa tuntemaan ohimossani pienen vihlaisun, mutta se menee nopeasti ohi. Katselen pilviä, ja yritän muodostaa päässäni niistä järkevännäköisiä kuvioita. Ainut, minkä saan hahmotettua, on reunoiltaan repaleinen sydän. Vilkaisen silmäkulmastani poikaa ja huomaan hänenkin katsovan taivaalle.

"Kuule", sanon hiljaa.
"Mmm?" äännähtää poika ja vilkaisee suuntaani.
"Voisimme ottaa tämän tavaksi", kuiskaan ja hymyilen vinosti.
Hän ei sano mitään, katsoo vain ja nyökkää tuskin havaittavasti.
Mietin jotain sanottavaa, mutta ainut asia, joka tulee mieleeni on, kuinka hyvä minun onkaan olla tässä.
"Anteeksi, että rikoin hetken", sanon harkittuani hetken järkevää lausetta.
"Ei se mitään", poika sanoo tuskin kuuluvasti.
Hän kääntää päänsä minuun päin ja painaa sormen huulilleen. Hänen huultensa välistä pääsee pientä suhinaa sen merkiksi, että minun olisi syytä olla hiljaa. Katson häntä hetken kummaksuen ja saan vastaukseksi vain pienen hymynpoikasen. Tunnen muljauksen vatsassani, eikä se johdu nälästä. Voisin tuijottaa noita silmiä vaikka sata ja yksi päivää. Ahnehdin hänen pehmeää katsettaan, enkä voi estää hymyn leviämästä suuremmaksi. Hänkin hymyilee.

"Remus", sanon aivan hiljaa.
"Niin?" hän kysyy vieläkin hiljempaa.
"Minun on hyvä olla tässä", hengähdän.

Hän kääntyy kyljelleen minuun päin ja nojaa käteensä. Toisella vaalealla kädellään hän siirtää silmiltäni hiussortuvan, jonka hento tuulenvire oli puhaltanut kasvoilleni. Hän hipaisee poskeani viileällä kädellään ja tiedän, että ehkä minulla on sittenkin vielä toivoa.
« Viimeksi muokattu: 27.09.2020 21:54:25 kirjoittanut Tikkis »
Aina ei sanoja tarvita.
Vain katse alaston.

R.H.E

  • Rainmaker
  • ***
  • Viestejä: 216
Vs: Hetki rannalla
« Vastaus #1 : 22.03.2010 16:54:33 »
Tämä oli suloinen. Tuli kauhea ikävä kesää... Niin, olit kuvaillut kauniisti hetken toisensa jälkeen. Pidin erityisesti lopusta, se sai aikaan rauhallisen tunnelman ja jonkinlaisen haikeuden. Tämä oli ihanan raikas, Remus oli ihana... Ja kerrankin pidin myös Lilystä.

Aikamuodot muuten pomppivat jonkin verran, kannattaa tarkistaa teksti vielä kertaalleen niiden kohdalta. Varsinkin, kun Lily muisteli, siitä löytyi monta hypähdystä.

Mutta kiitos kevyestä tunteesta, nautin tästä vielä jonkin aikaa <3
- R.H.E -
Love is only beautiful when it bleeds.

Tikkis

  • Mrs. Black
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 451
  • Ava Fractalta <3
Vs: Hetki rannalla
« Vastaus #2 : 22.03.2010 20:40:54 »
R.H.E.: Kiitti, että huomautit noista aikamuodoista. Ilmeisesti kirjoittaessa mennyt ne aivan sekaisin ja vaikka tarkistin tekstin pariinkin otteeseen, joskin samana päivänä, ei ilmeisesti aivoni tajunneet enää suomenkieltä, kun oon ollut uppoutuneena englantiin :D Nyt korjailin niitä ja ovat varmaan fiksumman näköiset, hope so!
Kiitos muutenkin mukavasta kommentista! :>
Aina ei sanoja tarvita.
Vain katse alaston.

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Hetki rannalla | S, L/R
« Vastaus #3 : 18.10.2020 17:02:01 »
Onnittelut kommenttiarpajaisista! :)

Valitsin tämän tekstin, koska Lily/Remus on jotenkin kiehtova yhdistelmä. Onhan se selvää, että jos kaikki muut niin kyllä Remuskin on Lilysta tykännyt, mutta ei vain ole päässyt haaveitaan pidemmälle. Tässä kuitenkin oli hänellekin vähän romantiikkaa tarjolla. <3

Tekstissä oli kuitenkin pääosassa Lily, jolla on mielessään haikeita ajatuksia. Harvemmin missään näkeekään tätä Lilya, joka kuitenkin on todella aidon ja todenmukaisen tuntuinen. Pikkusisko, jolle isompi sisarus on aina se tietävämpi, parempi ja osaavampi. Totta kai tässä vaiheessa Petunian ja Vernoninkin rakkaus on kukoistanut ja saanut nuoren Lilyn pohtimaan, onkohan hänellä koskaan samanlaista, sitä oikeaa rinnallaan.

Lainaus
Petunian kanssa pienempinä katsoimme niin, rakastiko joku meitä. Minua ei kukaan koskaan rakastanut.
Miten moni nuori tyttö kokee juuri tätä, kaipaa rakkautta ja jotakuta tärkeää elämäänsä. Eikä ymmärrä, että ei niin nuorena välttämättä kukaan ole vielä ehtinyt rakastua; ei kyse ole siitä, ettäkö olisi rakkauteen kelpaamaton.

Lainaus
Tunnen tuon kaarevan selän. Siinä istuu hajamielinen nuorukainen, joka osaa vastata jokaiseen kysymykseen. Hän on poika, jonka edessä olen istunut monet kerrat tunneilla. Olen salaa ihaillut hänen määrätietoisuuttaan ja kömpelömäisiä liikkeitään. Kuinka mieli ja keho eivät toimi yksi yhteen, mutta silti hänessä on jotain hellyyttävää.
Tässä on kuvattu Remusta niin hellyttävästi, vilpittömän rehellisesti muttei silti arvostellen.

Lainaus
Poika asettautuu makuulle viereeni ja mitä luultavimmin sulkee hänkin silmänsä. Minun on mahdottoman hyvä olla tässä. Makoillen vain hiljaa silmät suljettuina ja antaa valon virrata päällemme. Aivan kuin välillämme olisi keskustelua, johon ei sanoja tarvitse tuhlata.
Miten hurmaavan levollinen, kotoisa ja kaunis tuokiokuvaus. Lily ihmettelee, miten luontevalta voi hetki tuntuakaan. Toisinaan olen ajatellut, että jollakin tapaa Lily ja Remus olisivat oikeasti olleet sopivampi pari kuin Lily ja James. Viimeinen lause tässä oli erityisen ihana.

Lainaus
Mietin jotain sanottavaa, mutta ainut asia, joka tulee mieleeni on, kuinka hyvä minun onkaan olla tässä.
Lily nauttii hyvästä olostaan ja on melkein sääli, että jos canonia seurataan, tämä hetki jäi vain tähän hetkeen. Mutta ehkäpä se oli molemmille tärkeä hetki. <3

Kiitos söpöstä ficistä! Tämä herätti ajatuksia ja tunteita.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Tikkis

  • Mrs. Black
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 451
  • Ava Fractalta <3
Vs: Hetki rannalla | S, L/R
« Vastaus #4 : 27.10.2020 17:42:39 »
Olen Fiorella kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että jollain tapaa Lily ja Remus olisivat olleet toisilleen loogisempi match kuin Lily ja James. Tällaisten tuokiokuvausten kirjoittamisen kautta on kiva uppoutua Lilyyn muunakin kuin taitavana, suosittuna noitana, joka lopulta retkahtaakin Jamesiin. Kivaa, kun tykkäsit, ja kiitos että kommentoit! <3
Aina ei sanoja tarvita.
Vain katse alaston.