Kirjoittaja Aihe: Karvas kuolema | Severus/Remus | K-11  (Luettu 3262 kertaa)

Kiirsu

  • ***
  • Viestejä: 2 165
Karvas kuolema | Severus/Remus | K-11
« : 20.11.2016 00:00:12 »
Otsikko: Karvas kuolema
Kirjoittaja: Kiirsu
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: angst
Paritus: Severus/Remus
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat Rowlingille, minä vain lainaan niitä hetkeksi.
Yhteenveto: Remuksen hautajaisista tulisi erilaiset.

A/N: Osallistuu LW14-haasteeseen, josta tuli hankalat mutta inspiroivat lyriikat. Ajattelin tämän sijoittuvaksi jonnekin Severuksen ja Remuksen valmistumisen jälkeisiin vuosiin, ennen Voldemortin kukistumista. Tosin ajoitus ei tässä ole niin oleellinen. Kirjoittaminen vähän takkuaa ja sen huomaa tästä, mutta kelvatkoon nyt tällaisena.


Karvas kuolema

Severus tahtoo tulla haudatuksi sunnuntai-iltapäivänä. Pienellä hautausmaalla Edinburghin kupeessa, kuusten varjossa, piilossa jästien uteliailta katseilta. Ei saattuetta, ei vieraita, ei surijoita. Vain hän ja se onneton velho, jonka tehtäväksi hänen hautaansaattamisensa on jäänyt. Hautakiveen ei koskaan kaiverreta nimeä.

Remuksen hautajaisista tulisi erilaiset. Ne pidettäisiin metsän siimeksessä tai kenties aukealla niityllä. Vieraita olisi jonoksi asti, se kapinen rakki joukkoa johtamassa krokotiilin kyyneleet silmissään. He jättäisivät arkulle kukkia: neilikoita, hänen suosikkejaan.

Kukaan ei huomasi varjoissa häilyvää hahmoa, joka odottaisi hautajaisseurueen poistumista ennen hyvästiensä jättämistä. Joka taikoisi kuitenkin valkoisen ruusun Remuksen äidille, joka oli unohtanut tuoda kukkia, muttei surunsa keskellä huomaisi kyseenalaistaa tyhjästä ilmaantunutta ruusua.  Ruusu jäisi aitopaikalle lepäämään, eikä kukaan saisi tietää sen alkuperää.

Severus kumartuisi arkun viereen muiden poistuttua, varastaisi ne kallisarvoiset minuutit ennen kuin arkku vietäisiin pois. Hän kuiskaisi pahoittelunsa, jotka jäisivät ikuisesti ilmaan kaikumaan. Antaisi yksittäisen kyyneleen vierähtää poskelleen, sillä Remus oli aina tahtonut nähdä hänessä toisen puolen. Aidon Severuksen.

Oliko Remus koskaan nähnyt hänen sisimpäänsä, ei sillä ollut väliä. Heidän ollessa kahden olivat hyvän ja pahan rajat haihtuneet. Ei vaadittu päätöksiä, ei kyseenalaistettu valintoja, pidettiin vain kiinni hetkestä, joka saattaisi kadota milloin tahansa. Remuksen hänen kaulalleen huokailemat sanat saattaisivat olla viimeiset. Kovakouraiset kädet hänen lanteillaan eivät ehkä koskaan enää hohkaisi lämpöään Severuksen kehon läpi. Ja silmissä palava tuli muuttuisi jääksi, jota Severus ei pystyisi sulattamaan.

Tuli, joka oli kerran kuulunut Severukselle, oli nyt sen piskin omaa. Sanat, joiden piti tulla sydämestä, kuiskittiin nyt uusintana toisiin korviin. Se, minkä he olivat pitäneet suljettujen ovien takana, varjelleet suurimpana salaisuutena, tuotiin nyt kaikkien nähtäväksi. He keräsivät ihastusta, kadehdintaa, olivat kaikin tavoin täydellinen pari. Ei tietoakaan huonosta ajoituksesta, johon Remus oli vedonnut.

”Elämme sodan keskellä, Severus. Kai sinä ymmärrät, miten vaarallisia suhteet ovat.”

Ei Severus ollut koskaan tahtonut paistatella huomion keskipisteenä, tunkea kieltään kenenkään kurkkuun muiden naureskellessa hyväntahtoisesti vieressä. Hän piti suljetuista ovista, tahtoi yksityisyyttä, mutta silti Remus oli kertonut uudestaan ja uudestaan, ettei kukaan saisi tietää. Ja vasta silloin Severus olisi tahtonut kaikkien tietävän.

Sillä Remuksen hautajaisissa hän jättäisi hyvästinsä yksin, laskisi arkulle punaisen neilikan, joka putoaisi arkkua kannettaessa ja kuihtuisi yksin kenenkään tietämättä. ”Remus”, kuuluisi kuiskaus pimenevässä illassa saamatta koskaan vastakaikua. Severus antaisi sateen kastella, sillä hän ei suostuisi liittymään muihin vieraisiin kantamalla mustaa sateenvarjoa. Litimärkänä hän ilmiintyisi kotiinsa, kaataisi itselleen lasillisen viskiä ja joisi sutensa muistolle.

Hän joisi sille Remukselle, joka oli kerran hänen. Joka oli lempeä mutta vahva, itsepäinen mutta anteeksiantava. Remukselle, jolla oli ollut oma tahto. Mutta sille Remukselle, joka nyt ystäviensä ympäröivänä yritti hukuttaa itseään väärän miehen syleilyyn, hän juottaisi myrkkyä.

Hän seisoisi sen saman puun vierellä kuin nytkin, katselisi onnellista pariskuntaa Lilyn olohuoneessa, kunnes toinen heistä haukkoisi henkeään ja viimein kaatuisi maahan jalkojen pettäessä alta. Itkun ja kauhun täytteiset huudot kuuluisivat ulos asti ja Severus katselisi tapahtumia lumoutuneena, helpottuneena siitä, ettei susi kuuluisi enää kenellekään muulle.

Mutta Severuksen viimein kääntyessä pois hän tietäisi, etteivät Remuksen jäähyväiset koskaan hiljenisi hänen mielessään.

”Se, mitä meidän välillämme oli, ei koskaan ollut rakkautta.”




Melanie Martinez - Dead to Me

My condolences
I'll shed a tear with your family
I'll open a bottle up
Pour a little bit out in your memory
I'll be at the wake dressed in all black
I'll call out your name, but you won't call back
I'll hand a flower to your mother when I say goodbye
Cause baby you're dead to me

I need to kill you
That's the only way to get you out of my head
Oh I need to kill you
To silence all the sweet little things you said
I really want to kill you
Wipe you off the face of my earth
And bury your bracelet, bury your bracelet
Six feet under the dirt
Rainy days and black umbrellas
Who's gonna save you now
Can you cheat from underground

My condolences
I'll shed a tear with your family
I'll open a bottle up
Pour a little bit out in your memory
I'll be at the wake dressed in all black
I'll call out your name, but you won't call back
I'll hand a flower to your mother when I say goodbye

Cause baby you're dead to me
(I'll mourn you when you go)
Baby you're dead to me
(I'll mourn you when you go)

I need to say sorry
That's the only thing you say when you lose someone
I used to say I'm sorry
For all of the stupid shit you've done
So now I'm really sorry
Sorry for being the apologetic one
But if I told you again, if I told you again
You would think I was crazy

My condolences
I'll shed a tear with your family
I'll open a bottle up
Pour a little bit out in your memory
I'll be at the wake dressed in all black
I'll call out your name, but you won't call back
I'll hand a flower to your mother when I say goodbye

Cause baby you're dead to me
(I'll mourn you when you go)
Baby you're dead to me
(I'll mourn you when you go)
Cause baby you're dead to me

And some people, dance.
"Ja pysyä loitolla heteromiehistä, lesboista ja biseksuaaleista."
-Severus Kalkaros