Harry Potter -ficit > Hunajaherttua

Oma paikka (Matami Rosmerta, slice of life, fluffy, K-11, raapalesarja) 135/135 - valmis 13.11.2021

<< < (2/28) > >>

Paquette:
Mukavan erilainen aihe, en ainakaan muista juuri lukeneeni fikkejä yrityksen perustamisesta. Rosmerta on ihailtavan itsevarma alusta alkaen, vaikka kuvittelisin että hän on ehkä saanut joiltain muiltakin kuin tältä kiinteistövelholta hieman epäileviä kommentteja. Hänen perheensä tosin onneksi vaikuttaa täysillä kannustavan häntä, mikä on hienoa. Rosmertan innostus tulevaisuudensuunnitelmista on tarttuvaa! En nyt tällä kertaa keksi oikein muuta sanottavaa, mutta jään seurailemaan tätä kyllä. :)

Fiorella:
Tämä on aivan ihana, voin hyvin samaistua Rosmertan tunnelmiin, innostukseen uuden alun edessä ja tulevaisuuden haaveet!


--- Lainaus ---ette te ole ainoa, joka on niin minulle virkannut
--- Lainaus päättyy ---
Oikeastaan jos käytetään puhumisen merkityksessä virkkoa-sanaa, niin se varmaankin taipuisi tässä "virkkonut"? Ihan vain näin virkkauksen harrastajana pitää mainita. ;)

Mutta on ihanaa, että Rosmerta ei ole moksiskaan, vaikka häntä pidetään enempi vähempi hulluna, kun moiseen uhkarohkeaan yritykseen rupeaa. ;) Tätä ficciä on kiva seurata.

tirsu:
Paquette: Kiitos kommentistasi! :) Mua rupesi tässä yksi päivä mietittymään, että miten Rosmertan yritys oli saanut alkunsa, ja koska Pottereista ei asille selitystä löytynyt, aattelin itse kirjoittaa oman näkemykseni siitä (ja Fiorellan synttärificci toive vähän raremmasta hahmosta sai mut sitten tarttumaan toimeen).
Joo, Rosmerta on tosiaan saanut muiltakin epäileviä kommentteja paikan oston suhteen kuin kiinteistövelholta, mutta se ei häntä haittaa. Kirjoista mulle jäi sellainen kuva, että Rosmerta itsevarma ihminen. Tukeva ja kannustava perhe on parasta ikinä maailmassa. :)

Fiorella: Kiitokset kommentistasi! :) Oho, oli päässyt näppäilyvirhe silmien ohi, kun lukua lueskelin virheiden varalta. Korjasin sen! Kiitos, että huomautit siitä!
Rosmerta tiedostaa itsekin sen, että hän on vähän hullu, minkä vuoksi hän ei pahemmin laita pahakseen vaikka muut sitä hänelle sanovat. Tosin, Rosmerta pitää itseään hulluna ehkä vähän eri syystä kuin muut. :P

5.

Jacob nyrpistää nenäänsä katsellessaan ympärilleen. Ei tämä paikkaa inhoa tai pidä siskoansa hulluna – tai no, pitää kyllä – koska tämä osti kyseisen paikan itsellensä. Ei, tätä häiritsee se, että hänen siskonsa haluaa heidän olevan rakennuksen sisäpuolella tekemässä suunnitelmia ja muutoksia. Rakennus saattaisi murtua hetkenä minä hyvänsä ja Rosmerta istuu rauhassa puhtaaksi pyyhkimänsä pöydän edessä tutkiskelemassa pergamentteja – siksi tämä siskoaan hulluna pitääkin.

Rosmerta oli aikonut viettää yönsäkin rakennuksessa, mutta Jacobin onneksi tämä oli uskonut häntä ja hänen perustelujaan, miksi se ei ollut viisas idea. Tai oikeastaan, sisko oli suostunut nukkumaan yönsä yhä edelleen vuokra-asunnossaan ihan vain veljensä mielenrauhan vuoksi.

>> Rauhoitu nyt, ei tämä sorru yhtäkkiä päällemme >>, Rosmerta sanoo.
>> Älä sano tuollaista! >> Jacob älähtää ja läimäyttää käsiään neljästi yhteen.
>> Anteeksi, anteeksi. Rauhoitu kuitenkin ja istu alas, veli hyvä >>, Rosmerta koettaa peittää nauruaan. >> Tarvitsen neuvojasi. >>

Jacob vilkaisee nopeasti ympärilleen tyytymättömänä, mutta istuu kuitenkin siskonsa viereen.

Rosmerta hymyilee tälle leveästi ja siirtää kasan pergamentteja tämän tutkittavaksi. >> Mitä mieltä olet tuosta? Onko se hyvä ja toimiva ratkaisu vai ei? >>
>> Katsotaanpas >>, Jacob sanoo korjaten silmälasiensa asentoa.

Veli syventyy tutkimaan pohjapiirroksen luonnosta, jota Rosmerta oli väsännyt yötä myöten. Heti, kun veli antaisi hyväksyntänsä, tämä tekisi kunnon pohjapiirustuksen hänelle. Mittakaavoineen kaikkineen. Kyllä hänellä vain on mahtava veli, yksi parhaimmista.

(sanoja 200)

tirsu:
6.

Ensimmäinen ongelma tulee nopeasti vastaan. Pohjapiirustusten valmistuttua mittakaavoineen sekä rakennuksen ulkonäön suunniteltua uuteen uskoon, Rosmerta tajuaa, etteivät hänen rahansa riitä rakennusvelhojen – ja noitien palkkaamiseen. Rahapulan vuoksi hänen on muutettava pois vuokra-asunnostaan, jotta hän voisi niin säästää ainakin vuokramaksuun ja muihin asunnon kuluihin menevät rahat.

 Jacob ja Annelise ottavat hänet luoksensa asumaan, ilmaiseksi. Rosmerta yrittää kieltäytyä ilmaismajoituksesta, hän haluaa maksaa. Hänen veljensä on kuitenkin yhtä jääräpäinen kuin hän itse, eikä siten suostu kuuntelemaan mitään maksamisesta – tästä Rosmertan pitäisi säästää jokainen killinkinsä unelmansa toteuttamiseen.

Ennen kuin kaksikko saa aiheesta aikaiseksi riidan Annelise puuttuu asiaan. Rosmerta muuttaa heille asumaan ja maksaa vasta sitten, kun pystyy, haluamansa summa, josta Jacob ei saisi valittaa ollenkaan. Se sopii sisaruksille vaikka tiukkaa sekin tekee.

( >> Ylpeitä pässinpäitä kumpikin >>, Annelise nauraa.

Ja tottahan se on. Ylpeitä pässinpäitä kumpikin, se kulkee heidän suvussaan.)

Kerätäkseen rahaa kokoon Rosmerta alkaa myydä tavaroitansa. Ei mitään henkilökohtaista, ainoastaan muutamia huonekalujaan ja vaatteita, joita hän ei ollut pitänyt enää vuosiin.

 Jacob koettaa ehdottaa suuren summan lainaamista, mutta siihen Rosmerta vetää rajan uhaten muuttaa asumaan epävakaaseen rakennukseensa. Sen jälkeen veli ei mainitse enää kertaakaan rahojen lainaamista vaan lupaa kunnostaa rakennuksen vanhoja kalusteita uuteen uskoon, jospa joku silloin haluaisi ostaa niitäkin. Rosmerta on erittäin kiitollinen veljelleen avusta.

(sanoja 200)

tirsu:
7.

Rosmerta puhdistaa laseja pyyhkeeseen ja kuuntelee puolella korvalla humaltuneen asiakkaan kertomuksia. Päivä ei ole edes päässyt kunnolla alkamaan, mutta siitä huolimatta muutamat ovat jo reippaassa humalatilassa.

White Rose Inn on jästipubi Lontoon rajamailla. Huomattuaan pari viikkoa sitten paikan etsivän uutta työntekijää Rosmerta oli päättänyt kokeilla onneaan, sillä lisätulot olivat tervetulleita. Pari päivää haastattelun jälkeen hänelle oli ilmoitettu, että paikka oli hänen. 

Arkipäivät hän työskentelee White Rosen tiskin takana tarjoilemassa olutta ja ruoka-annoksia. Viikonloppuisin hän koettaa raivata rakennustaan Jacobin ja Annelisen avulla, ellei häntä sitten velvoittanut epämääräiset vuorot Säilä & Imupaperissa, jossa hän on työskennellyt parin vuoden ajan aina silloin tällöin, kun häntä tarvittiin.

Pubin ovi käy tuoden sisälle kymmenisen henkilön porukan. Kaikki muut paitsi yksi suuntaavat juuri valmiiksi laitetun ruokalinjaston luokse rönsyilevässä jonossa. Lyhyt ja hieman tanakka viiksekäs mies tulee tiskille.

Rosmerta jättää juomalasit oman onnensa nojaan ja menee miehen luokse kasvoillaan leveä hymy. >> Päivää! Lounasta saisi olla…? >>
Mies nyökäyttää päätään.  >>Jepulis. Lounas yhdelletoista. >>
>> Lounas yhdelletoista… Se tekee… 97,90 puntaa >>, Rosmerta sanoo naputellessaan kassakonetta.

Mies kaivaa taskustaan lompakon, josta kaivaa esille rypistyneen sinertävän lappusen ja melko sileänä pysyneen valkoisen lapun. Sinertävä paljastuu etuseteliksi ja toinen shekiksi.

Rosmerta ottaa etusetelin ja lyö sen kassaan. >> 87,90, kiitos. >>
Mies ottaa kynän takkinsa taskusta ja kirjoittaa shekkiin loppusumman. >> Kas näin. >>
>> Kiitoksia. Maistuvaa ruokailua >>, Rosmerta toivottaa tarjoten kuittia.

Mies nyökkää ottaessaan kuitin vastaan, jonka jälkeen tämä lähtee jonon jatkeeksi. Rosmerta katselee miehen takin takamuksessa olevaa logoa pää kallellaan - Rakennus J. Johnson.

Hän ei ehdi keskittymään logoon kauaakaan, kun humalainen tiskillä viittoo häntä luokseen täyttämään lasiaan. 

(sanoja 250)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu