Harry Potter -ficit > Hunajaherttua

Oma paikka (Matami Rosmerta, slice of life, fluffy, K-11, raapalesarja) 135/135 - valmis 13.11.2021

(1/28) > >>

tirsu:
Nimi: Oma paikka
Kirjoittaja: tirsu
Beta: Word
Genre: slice of life, fluffy
Päähenkilö: Matami Rosmerta
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Ei vielä ainakaan mitään
Summary: Työurakka tulisi olemaan melkoinen, mutta hän oli valmis tekemään mitä vain saavuttaakseen unelmansa… melkein mitä vain.
Disclaimer: Tämä ficci on kirjoitettu pelkästään viihdytystarkoituksiin. Harry Potter- maailma hahmoineen ja paikkoineen kuuluu J.K. Rowlingille, minä vain lainaan hänen upeita hahmojaan. En hyödy tästä rahallisesti lainkaan, kunhan kirjoitan omaksi ilokseni (ja muiden iloksi).
A/N: Tämä tulee olemaan tällainen pikkuraapalesarja, en tosin osaa sanoa vielä, että kuinka monta osaa on tulossa. Niin monta kuin tämä vaatii kattaakseen kaiken tarpeellisen, sen kaiken mitä tämä tarina tarvitsee.
Tämä on myös syntymäpäiväficci Fiorellalle. Iloista syntymäpäivää! Toivottavasti sulla on upea päivä! :)

Oma paikka

1.

Rosmerta kirjoittaa nimensä koukeroisilla kirjaimillaan pergamenttiliuskalle. Leveä hymy kapuaa hänen täyteläisille huulillensa, kun viimeinenkin kirjain on raapustettu päivämäärän alapuolelle.

>> No niin >>, Rosmerta sanoo laskien sulkakynän kädestään. >> Talo on nyt kokonaan sinun. Tai siis, teidän. >>
>> Kiitos sinulle. Ja tässä on koko summa >>, Jacob ojentaa kolmea pussukkaa – kaksi isohkon puoleista ja yksi pieni – hänelle.
>> Loistavaa! >> Rosmerta huudahtaa voimatta peittää iloaan - mutta eipä hänellä siihen tarvetta olekaan, sillä Jacob kyllä ymmärtää samoin kuin Annelise.

Jacob hymyilee siskonsa riemulle. Tilanne on heille molemmille suuri onnenpotku ja voitto: hän saa perintötalon kokonaan itsellensä ja perheellensä ja Rosmerta saa puuttuvat rahat kokoon. He molemmat saivat haluamansa.

(sanoja 100)

Fiorella:
Suuret kiitokset sinulle tästä ihanasta yllätyksestä, se teki hyvästä päivästä vieläkin paremman! :)

Rosmerta on eräs suuria suosikkejani HP-fandomin sivuhahmoista ja hänestä kirjoitetaan aivan liian vähän. Toivottavasti aihe inspiroi sinua niin, että jatkat tarinaa vielä monen osan verran lisääkin. :)


--- Lainaus ---Jacob hymyilee siskonsa riemulle. Tilanne on heille molemmille suuri onnenpotku ja voitto: hän saa perintötalon kokonaan itsellensä ja perheellensä ja Rosmerta saa puuttuvat rahat kokoon. He molemmat saivat haluamansa.
--- Lainaus päättyy ---

Rosmerta saa tässä nähtävästi alun omalle yritykselleen. Ja mikä sen suurempi ilo, kuin että kaupankäynti sujuu molemmille osapuolille mieluisasti. Odotan ilolla ja uteliaisuudella, kuinka Rosmerta lähtee etenemään, kun perintö on nyt jaettu ja uusi tulevaisuus avautuu edessä. 

tirsu:
Kiitos kommentistasi, Fiorella! Kiva, että tykkäsit tästä! Onpas hauska sattuma, että Rosmerta on eräs suosikki HP-sivuhahmoistasi. Kyllä kävi hyvin! :D Tuli vain sellainen olo, kun miettisin millase synttärificin kirjotan, että haluan kirjoittaa jotain Rosmertaan liittyvän. Aikomuksenani on jatkaa tätä ainakin muutaman osan ja epäilen vahvasti, ett tästä tulee kyllä melko pitkä.

Ja juu, Rosmerta tosiaan saa tässä oman yrityksensä alulleen. Seuraava askel onkin nyt tässä seuraavassa luvussa, toivottavasti tykkäät siitäkin! :)

Kiitos vielä kerran kommentistasi!


2.

Korkojen kopina kaikuu suuressa ja korkeassa salissa illan hämärtyessä ulkona. Pankin ovet sulkeutuisivat kohta, minkä vuoksi muita asiakkaita ei pahemmin ollut – vain kaksi muuta mattimyöhäistä hänen tapaansa. Ehkä heilläkään ei ollut aikaa vierailla asioillaan päivällä niin kuin muilla, ehkä heillekin ilta on ainoa paras mahdollinen aika hoitaa asioitaan.

Rosmerta pysähtyy vapaana olevan palvelutiskin edustalle. Terävänenäinen maahinen ei kiinnitä häneen mitään huomiota ennen kuin hän rykäisee pienesti. Loretta (kyltin mukaan se on virkailijan nimi) siirtää hitaasti mustat silmänsä häneen ja mutristaa suutaan.

>> Niin? >> tämä lopulta kysyy naputellen pitkiä sormiaan tiskinsä graniittipintaan.
>> Hei >>, Rosmerta sanoo välittämättä Lorettan luotaantyöntävästä käytöksestä, >> haluaisin nostaa rahaa holvistani. >>
>> Vai niin. Ja paljonkohan matami Brewer-Belcher mahtaa haluta nostaa? >> Loretta kysyy.
>> Kaiken. Tai no, jätetään holviin kuusikymmentä kaljuunaa >>, Rosmerta täsmentää ja laskee avaimensa tiskille.
>> Selvä >>, Loretta toteaa käännellen avainta kädessään. >> Hollowster saattaa sinut holvillesi. >>

 Saatuaan avaimen takaisin Rosmerta kiittää ennen kuin lähtee seuraamaan Hollowsteria holveille.

(sanoja 150)

tirsu:
3.

>> Se on virallista nyt >>, harmaahapsinen mies sanoo nostaen silmälasejaan ylös koukkunenäänsä pitkin. >> Kiinteistö on teidän tästä hetkestä lähtien. >>
>> Loistavaa! >> Rosmerta huudahtaa innostuksen kupliessa hänen äänessään.
>> Jos ette laita pahaksenne, niin saanen sanoa, että te olette hullu, hyvä matami >>, mies toteaa ojentaen avainnippua hänelle.
>> Ihan rauhassa vain, ette te ole ainoa, joka on niin minulle virkkonut >>, Rosmerta lausahtaa loukkaantumatta – hulluhan hän on, on ollut aina.

Avainnippua kädessään tiukasti pitäen hän poistuu ankeasta toimistohuoneesta. Hän laskeutuu kierreportaat askel kerrallaan. Hänen olonsa on leijuva ja kevyt, mutta myös malttamaton. Hänellä on kiire päästä ulos, jotta hän voisi ilmiintyä – Kiinteistövelhoissa kun ei saanut ilmiintyä taikka kaikkoontua.

Ulos päästyään Rosmerta ei hukkaa aikaakaan. Hän kuvittelee mielessään täysin erityistä paikkaa. Hän ajattelee sitä sellaisella innolla, että hän miltei näkee sen jo silmiensä edessä. Muutama sekunti ja kohta hän näkisi rakennuksen oikeasti silmiensä edessä.

Jalkojen ollessa jälleen turvallisesti maankamaralla Rosmerta avaa silmänsä ja huokaisee ihastuksesta. Suoraan hänen edessään kohoaa kulta-aikansa aikoja sitten taakse jättänyt rakennus, joka on erittäin ränsistynyt. Kuntonsa vuoksi rakennus ei ollut kelvannut kenellekään, mutta kun hän oli nähnyt sen ensimmäisen kerran, se oli ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Silloin hän oli tiennyt, että hänen oli saatava rakennus omakseen, sen avulla hän toteuttaisi unelmansa.

>> Vihdoinkin >>, Rosmerta henkäisee.

(sanoja 200)

tirsu:
4.

Pintoja peittävät kaikkialla paksut pölykerrokset: jalanjäljet jäävät lattiaan kuin lumihankeen. Nurkkia, leipävartaita ja palkkeja koristavat hämähäkkien kutomat seitit, ikkunat ovat tahraiset ja halkeilleet, joistakin on särkynyt lasia, ja koko rakennus haisee ummehtuneelta.

Kaikki siellä huutaa sitä ilmiselvyyttä, että rakennuksen sisällä ei ole käyty hyvin pitkään aikaa. Viimeksi elo rakennuksessa oli ollut joskus kolmekymmentäluvun alussa, jonka jälkeen paikka oli vain jäänyt hylätyksi. Se ei ollut kiinnostanut ketään paitsi lapsia ja nuoria toisinaan kurpitsajuhlan aikoihin.

Rakennus oli vain saanut olla ja rappeutua rauhassa, kunnes Rosmerta oli löytänyt sen. Ja nyt hän aikoisi kunnostaa paikan loisteliaaksi. Kohta paikka tulisi olemaan taas täynnä elämää.

(sanoja 100)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu