Yuri!!! on Ice: Sanoja jäältä (ja ehkä muualtakin) | max. K-11 | ficlet-kokoelma (7 kpl)

[Parris]

sanoja jäältä (ja ehkä muualtakin)
Kirjoittaja: Bluji Ronen | Ikäraja: max. K-11 | Fandom: Yuri!!! on Ice | Vastuuvapaus: en omista YOI:ta, enkä tienaa teksteilläni mitään.

A/N: Syytän kaikesta tästä hulluudesta kuuskidiä. Se suostutteli mut katsomaan YOI:ta, ja sitten se suostutteli mut kirjoittamaan siitä. Omana ideana on, että katson aina yhden jakson, ja kirjoitan sitten sen jakson innoittamana jotain. Koska teen näin, todennäköisesti ammun jonkin verran ohi näiden tekstien ja hahmojen kanssa. Koittakaa kestää.

// A/N (5.1.2019): Joo moi. Tää kokoelma on ollut ihan hurjan kauan kesken, kohta kaks vuotta, ja pahin YOI-innostus on mun osalta valitettavasti mennyt jo ohi. Tää ei sen takia taida koskaan valmistua, joten jätän tän tähän ja kiitän kaikkia lukijoita <3

I - uudestaan  ·  II - ilmaa  ·  III - kevätyö  ·  IV - jumalatar  ·  V - viettele  ·  VI - pyyntö  ·  VII - oikeammin

I  ·  uudestaan  ·  K-11
Victor & Yuri P.

"Uudestaan!"

Yuri Plisetsky liukuu uudestaan jään poikki, tekee kaiken juuri niin kuin on harjoiteltu aiemmin.

"Uudestaan!"

"Uudestaan!"

"Uudestaan!"

Sama toistuu vielä muutaman kerran, vaikka Yuri tietää tekevänsä luisteluohjelmansa niin täydellisesti kuin tietoisella tasolla ainakin voi. Victor seisoo suorana kädet puuskassa kaukalon laidalla ja katselee tarkasti jokaista millimetriäkin, jonka luistimen terä kulkee jäällä. Victorin täytyy myöntää, että Yuri on toki hyvä, mutta ottaa luistelun liian paljon itsestäänselvyytenä. Luistelu on lajina vaarallinen, jos on ylitsevuotavan itsevarma.

"Vittu! Vittu!"

Yuri kaatuu. Valmentaja hätääntyy. Mitään vakavaa ei kuitenkaan ole tainnut käydä, onneksi. Victor pyyhkäisee platinaiset otsahiuksensa syrjään ja katselee pää kenossa, pieni virneenpoikanen kasvoillaan poikaa, kun tämä nousee jäällä ylös. Yuri on vihainen ja sysää valmentajan syrjään tieltään matkalla pukuhuoneeseen.

Victor astelee kädet punavalkean takkinsa taskuissa käytävälle ja kuulee, kuinka Yuri heittää luistimensa pukukopin seinää vasten. Victor pysähtyy oviaukkoon ja katsoo, kuinka Yurin sormet pujahtavat vaaleiden hiusten läpi pään painuessa syvälle polviin raivosta. Victor uskoo tietävänsä, mitä pojan pään sisässä liikkuu juuri sillä hetkellä.

"Yuri, sinä tiedät, mitä aion sanoa sinulle seuraavaksi."
"Niin niin, Victor, että minun pitäisi rauhoittua ja oppia virheistäni ja laittaa luistimet takaisin jalkaan ja palata jäälle… mutta tiedät, että en pysty siihen. En juuri nyt. Tällä hetkellä minua vain vituttaa se, että teen tuollaisia ihan idioottimaisia virheitä."
"Juuri niin. Sinä teet virheitä, koska…"
"… koska minä yritän suoriutua, juu, tiedän kyllä, koska olet sanonut nuo samat helvetin jutut vaikka kuinka monesti minulle."

Yuri ponkaisee pystyyn ja ryntää seisomaan vihaisena aivan Victorin lähelle. Yurin vihreät silmät välkehtivät turhautumista, mutta Victorin jäänsininen katse on aivan rauhallinen. Juuri sellaisia hetkiä on tapahtunut ennenkin kaksikon välillä. Välillä Victor haluaisi suudella Yuria, mutta se olisi väärin, niin väärin. Victor rakastaa haasteita ja Yurissa niitä riittää, mutta Yuri on kielletty, koskematon.

"Victor Nikiforov, niin hyvä kuin sinä oletkin, minä en jaksa sinun ylimielisiä kommenttejasi. Me olemme ehkä samassa joukkueessa, mutta sinä et voi määrätä, mitä minä teen. Koita ymmärtää se jo."

Yuri tönäisee Victoria olkapäähän ja pyyhältää käytävään. Victor käännähtää valkeat hiukset heilahtaen katsomaan pojan perään.

Ehkä Yurikin oppii vielä joskus.

[Parris]

kuuskidi: Mwahaha, ja toi oli vasta alkua! Kiitokset kommentista, vaikka ootkin ehkä vähän juu hot mess.

Ja juu, tota, tässä kakkosjakson pohjalta tullut idea. A-pu-va.

II  ·  ilmaa  ·  S
Yuri K. (tästedes Yuuri; Yuri P.:hen viitataan Yuriona) / Victor

Victor istui puistossa pöydänkulmalla ja katseli välillä edestakaisin loikkivaa Yuuria, välillä taustalla korkeana seisovaa Hasetsu-linnaa. Kaiken edeltäneen media- ja kilpailukaaoksen jälkeen Victorista tuntui vallan ihastuttavalta vain istua jossain Kyushun syrjäseudulla ja hengittää raikasta, puhdasta ilmaa. Ja mikä parasta – kukaan, ei edes Yakov, ei voisi estää häntä tekemästä niin. Victor oli ehdottomasti sitä mieltä, että hänen iässään ja statuksessaan hänellä oli jo oikeus tehdä mitä lystää ja seurata viettejään sen sijaan, että tottelisi orjamaisesti äkkipikaista, lähes yrmyä äijänkörilästä jäähallilta toiselle.

"Tällähän menolla pääset pian takaisin jäälle, possuseni! Jaksaa jaksaa!"

Yuuri katsahti taakseen, tuntui valahtavan taas kerran värittömäksi Victorin sanoista ja jatkoi villiä pomppimista hiekkakentän päästä päähän. Ei Victor oikeasti mitään pahaa tarkoittanut sanoillaan, mutta Yuuri oli ollut aivan rapakunnossa, kun he olivat ensimmäistä kertaa kohdanneet kuumalla lähteellä. Jo nyt edistystä oli tapahtunut huimasti verrattuna lähtökohtiin, mutta Yuurin olisi oltava huippukunnossa tai valmentamisessa ei olisi järjen hiventäkään. Ja olihan Victor ehdottomasti sitä mieltä, että Yuuri oli hyväkuntoisena äärettömän söpö laseineen ja empivine eleineen, enemmän kuin sellaisena epämääräisenä kasaan lössähtäneenä jäänteenä entisestä itsestään.

Victorin mieleen olivat erityisesti jääneet yksittäiset pienet kohtaamiset, joita he olivat kilpailujen myötä maailmalla tehneet. Pelkästään jäähallilla kuvatun salavideonkin perusteella Yuuri oli äärettömän taitava luistelija, mutta Victor halusi oikeastaan nyt tutustua Yuuriin sisältäpäin. Jokin pojassa – tai no, oli oikeastaan väärin kutsua Yuuria pojaksi, kun kuitenkin tämä oli jo 23-vuotias tai jotain sinnepäin – oli kiinnittänyt Victorin huomion. Nyt hän vain olisi halunnut, että Yuuri uskaltaisi puhua hänelle. Ehkä ongelmana oli Victorin oma, melko puskeva luonne. Hänen tarvitsisi vain olla vähän hellempi ja vähemmän tunkeileva kysymystensä kanssa, niin Yuuri varmasti alkaisi kertoa hänelle itsestään.

Ja kun Yuuri piti hengähdystaukoa ja taivutti itsensä kaksin kerroin aivan Victorin edessä saadakseen ilmaa keuhkoihinsa, ei Victor voinut olla katsomatta Yuurin aivan täydellistä takapuolta. Kiiltävänmusta verryttelypuku teki sille kyllä oikeutta, etenkin kun se oli nyt kiinteytynyt ankaran treenauksen myötä.

[Chiakara]

Jesjes, maailma tarvitsee lisää suomenkielisiä YoI-fikkejä ja tää on ehdottomasti parhautta :3

Saattaa spoilata jaksoa 10
Tee sitten yks Otabek/Yurio jos nyt ihan vaan mun mieliksi, jooko? *koiranpentusilmät*



En oo nyt ihan varma spoilaako toi vai ei kun siinä mainitaan vaan yks uus hahmo mutta laitetaan nyt varman päälle : D
Mutta siis, aivan ihanaa, sisäinen Viktuuri-shipparini kiljuu innosta ja haluais spoilata vaikka ja mitä ja vielä enemmän mutta jos mä nyt annan sun katsoa rauhassa : D ja me kaikki ollaan yhtä mieltä että History Maker on ihana, eikö?

[Parris]

Voi eii, kiitokset ihan älyttömästi kommenteista, kuuskidi ja Chiakara, kiva että nää puree! Ja juu, yritän pysyä mahdollisimman spoilerivapaana, että tulee yllättäviä tekstivalintoja. :>

Tässä kolmosjakson pohjalta! Päätin nyt sitten lopulta vaihtaa nimitykset Yuuriin ja Yurioon (koska ilmeisesti nämä ovat ne fandomissa käytetyt versiot), eli kakkosteksti on korjailtu Yuuriksi. Menkööt nyt ykkösteksti Yuri-nimellä Yurion osalta, kun Yuriohan ei virallisesti ollut Plisetskyn nimi vielä silloin.

III  ·  kevätyö  ·  S
Victor (taustalla Victor/Yuuri)

Oli omat syynsä siihen, miksi Victor oli päättänyt lähteä juomaan juuri Hot Springs on Ice -tapahtumaa edeltävänä iltana. Viimeiset päivät hän oli viettänyt niin tiiviisti Yuurin ja Yurion seurassa, että hänen ajatuksensa olivat suoraan sanottuna kietoutuneet umpisolmuun täysin ennenkokemattomalla tavalla. Kun seuraavana päivänä olisi edessä kahden haastavan koreografian arviointi - ja ehkäpä yksi Victorin isoimmista päätöksistä koskaan - hänen tarvitsisi saada oma rauhansa ja hukuttaa kaikki huolensa ja epäilynsä kaksikkoon liittyen.

Niinpä Victor istui sushibaarin tiskin ääressä ja katseli tilaamiaan kalarullia ja niiden vieressä kököttävää pientä kuppia täynnä sakea. Parilla kulauksella kuppi oli tyhjä, ja Victor kolautti sen takaisin pöytään.

“Lisää, kiitos?” hän pyysi ystävällisesti laihalta naiselta tiskin takana paksulla englannillaan. Nainen hymyili ystävällisesti, nyökkäsi ja täytti lasin. Sama toistui vielä useaan otteeseen ja hitaasti myös sushirullat saivat kadota pitkulaiselta puulautaselta. Lopulta Victor kiitti kohteliaasti naista, väläytti valloittavimman hymynsä (ja naista näytti vähän heikottavan komean venäläisen suoman huomion vuoksi) ja lähti kävelemään hiljaiseen huhtikuun yöhön.

Kyushulla siihen aikaan vuodesta yöllä oli jo mukavan mietoa, melkein lämmintäkin. Victor eteni kevyessä humalaisessa huurussaan ympäri Hasetsua ja katseli perinteistä arkkitehtuuria, joka erosi miellyttävällä tavalla venäläisestä betonikuutiomallista. Kaupungissa useat sillat kulkivat joen yli, ja yhdellä niistä Victor pysähtyi hengähtämään ja katselemaan virtaavaa vettä äänettömyyden muodostaessa eräänlaisen kuplan hänen ympärilleen. Vaikka kilpailut olivat vieneet häntä ympäri maailmaa, oli jotenkin outoa olla poissa kotoa nyt ja täällä. Victor ujutti sormensa platinanharmaiden hiustensa läpi ja nojasi sillankaiteeseen pohdiskellen kaikenlaisia asioita, mukaan lukien sitä, kuinka paljon Yuuri oli alkanut merkitä hänelle.

Jonkin aikaa siinä nojattuaan Victor ryhdistäytyi - hänen oli saatava päänsä kuriin. Hän palasi takaisin suhteellisen kapeille kujille ja yllättyi iloisesti, kun sushibaari olikin vielä auki, vaikka kello oli jo tolkuttoman paljon. Siellä hän sitten istuskeli auringonnousuun juoden sakea ja syöden uppopaistettuja riisipalleroita, jotka eivät kylläkään vetäneet yhtään vertoja Yuurin perheen majatalon porsaankyljyskulhoille. Victor peilasi itseään sushibaarin hyllykön kylkeen ripustetusta suuresta pannusta ja totesi olevansa ihan vähän räjähtäneen näköinen harmaiden hiusten roikkuessa miten sattuu kasvoilla. Tuskin sillä kuitenkaan olisi mitään väliä. Victor oli harvinaisen itsetietoinen ulkonäöstään, ja ehkä kiiltokuvapojun sijasta sellainen pahan pojan look tekisi välillä hyvää.

Ja Yuurikin saattaisi alkaa huomata hänet, jos vaikka se innostaisi yhden heidän kiihkeistä valmennustuokioistaan vähän pidemmälle. Ainahan sai toivoa.

[haryu]

Jätän nyt tähän vaan tällaisen kirjanmerkkikommemti koska mulla on tältä erää sanat aika vähissä ja alan ihan justiin kiljumaan miten söpö ja ihana ja asdfghh tämän on ja sellaista ehkä ensi osassa liityn kuuskidin huutokonserttiin mutta juuh, nää kolme ovat olleet jo ihan suoerkivoja ja uskon että samalla mallilla jatkuu <3

//ja alkoi vähän tuntua että haluan maratoonata yoin nyt uudestaan ja kiljua ja itkeä ja ja ja

[Parris]

kuuskidi: Heii, kiva että Victorin kännit kelpasivat! Saa nähdä, mihin toi UST päätyy... hitsi, kun haluaisi vaan bingewatchata koko sarjan jo, mutta olen sidottu tähän ficlet-kokoelmaan. Kiitokset kommentista! <3

haryu: Kirjanmerkkikommentitkin ovat äärettömän tervetulleita, hienoa että tykkäät. :> Kiitos kommentista! <3

A/N: Osallistuu Spurttiraapale IV:n kierrokselle 7 (lauantai 4.2.), 250 sanaa.

IV  ·  jumalatar  ·  S
Lilia

Lilia Baranovskayan silmät syttyivät kirkkaamman vihreäksi kuin koskaan aiemmin, kun hän livahti yhdestä jäähallin sivuovesta sisään. Lilia näki katsomon reunalta Yuri Plisetskyn, Venäjän taitoluistelun uuden toivon, ensimmäistä kertaa. Yakov oli varsinaisesti pyytänyt audienssia Plisetskyä varten vasta seuraavaksi päiväksi, mutta Lilia halusi tietää jo hieman ennakkoon, mitä olisi edessä. Yuri liukui jäällä vaivattoman näköisesti, teki kauniin pyöreitä hyppyjä ja Lilia tiesi heti, että hän oli saamassa käsiinsä hiomattoman timantin.

Lilia pakeni paikalta ennen kuin kukaan huomasi hänen läsnäoloaan. Moskovan mannerilmasto löi tuulella kuivaa kevätilmaa keuhkoihin ja lempeä kevätaurinko paahtoi kirkkaana. Lilia veti mahtipontiset aurinkolasinsa esiin ja asetti ne nenänvarrelleen keveällä hipaisulla. Suuntana hänellä oli Bolshoi-teatteri, jonne kävely tarjosi nyt hetken hengähdystaukoa ja aikaa ajattelulle. Vaikka siellä arvostettiin yhä suuresti Lilian taiteellisia visioita, hän oli kaivannut jo pitkän aikaa uutta haastetta. Lilia oli kuitenkin saavuttanut urallaan baletissa jo kaiken ja vielä enemmän, mutta jokin osa tuntui yhä tai edelleen uupuvan.

Siksi puhelu Yakovilta oli tullut yllättävänä ja miellyttävänä uutisena. Yakovin entinen kasvatti, se Nikiforovin poika, oli paennut Japaniin, minkä Lilia näki kiittämättömyytenä. Vaikka hänen välinsä Yakoviin olivat avioliiton jäljiltä viileähkön neutraalit, hän tukisi miestä pystyessään. Yuri Plisetsky oli tällainen mahdollisuus. Lilia peilasi vielä kapeita kasvojaan yhdestä yltiökiiltävästä baletin ikkunasta. Ne olivat täynnä ansaittua oikeutta ylpeyteen. Sen sijaan meikki oli hänen turvakaarensa, maskinsa. Kaikkea ei voinut näyttää, vähiten pelkoja tai heikkouksia.

Lilia Baranovskaya oli klassisen baletin jumalatar. Hän tiesi täydellisyyden rajat ja sen, miten ylittää ne. Hän puskisi teinipojan ehtymättömään kunniaan, suurempaan kuin nyt.

Hän tekisi Yuri Plisetskystä, Yakovista ja itsestään Venäjän sankarit.

[Vilna]

VIHDOIN.

Krhm. Hei, olen Vilna ja olen vähän kärsimätön. No ei mutta, oon vähän ootellut, että milloin tätä tulisi lisää. Oon tänään vähän sellaisella päällä ja olin eilen jo nukkumassa. Olen myös poikkeuksellisellä päällä, että ajattelin laskea henkilökohtaista rimaani kommenttien kanssa ja jättää pienen kommentin!

Joten: tykkään näistä ja tykkään känni!Viktorista ja tykkään Blujista ja odotan lisää! Pus pus.

[Parris]

Pöö, yllätys, päivitänkin Jo Nyt.

kuuskidi: Kiinnostus Liliaan tuli itsellenikin yllätyksenä! Jotenkin tällainen persoona tuntui Lilialle kauhean luontevalta, hyvä että kelpasi sinullekin uudeksi fanoniksi. :> Kiitokset kommentista! <3

Vilna: Hei Vilna, olen Bluji ja olen hyvin kiitollinen ihanasta kommentistasi. Enpä pistä sinua odottamaan nyt siis kauhean kauaa. Kiitos kommentista! <3

A/N: Tervetuloa taideproosaviikoille. Spurttiraapale IV:n kierros 7, sunnuntai 5.2. (150 sanaa) ja One True Something 20 #2.

V  ·  viettele  ·  K-11
Victor/Yuuri

Victorin värittömän vaaleat huulet painautumassa Yuurin iholle, etsimässä niitä paikkoja, jotka saavat aikaan korvissa humisevia henkäyksiä, katkonaista tuulta keuhkoissa

tai Victorin jo menetetty sydän puhumassa äänettömiä sanoja siitä, kuinka paljon Yuuri on alkanut merkitä hänelle viikkojen varrella

tai Victorin kalpeat, kapeat sormet kulkemassa Yuurin vartalon luonnollisia reittejä juuri sinne minne pitääkin, kotiin tai vieraan maan sumuisiin öihin, joissa ajattelulle ja rakkaudelle on liikaa tilaa

tai Victorin kasvot Yuurin otsaa vasten, nuuhkaisemassa tämän kirpeäntuoksuisia pikimustia hiuksia ja antamassa turvaa pelokkaaseen uneen, minä en koskaan jätä sinua

mutta se ei ole mahdollista.

Niinpä Victor tyytyy vain huutelemaan Yuurin jäältä luokseen, pyytää häntä kääntymään selkä päin, kaappaa hänet vähentämätöntä kaipausta vyöryvään syleilyyn, vaikka ympärillä on liikaa ihmisiä. (Ensin Yuurin kehonkieli on pelokas, hämmentynyt, yllättynyt, mutta sitten hän antaa periksi.)

"Viettele minut, niin viettelet yleisön."

(vaikka Victor haluaisi sanoa, että minä olen jo sinun viettelemäsi, mutta kuiskaukseen ei mahdu enempää sanoja tai se särkyy)

[Parris]

Apua, taasko olen täällä päivittämässä?

kuuskidi: Voinee olla, että Victor haluaa Yuurin/Yuuria. Mutta hei, mistäs sen tietää vaikka parsakaaleilla olisi valtavakin tunnekyvykkyys! Mutta hei, aivan ihana kommentti, pus, kiitokset <3

A/N: One True Something 20 #2. (Ja "mikä hiton paritus tämä on?!".)

VI  ·  pyyntö  ·  K-11
Leo/Phichit

Leolla on kovin lämmin olo nyt kun lyhytohjelmat ovat takana. Toki, hänellä olisi voinut mennä paremmin, mutta asialle ei voi enää tehdä mitään, vaan pitää keskittyä edessä olevaan koitokseen. Hän päättää lähteä pienelle iltalenkille, vaikka Kiinassa ilmanlaatu ei olekaan ihanteellisin taitoluistelijoita (tai periaatteessa ihan ketään) varten. Leo vain saa ajatuksensa pysymään paremmin kurissa jaloillaan. Nyt täytyy keskittyä vain ja ainoastaan kisaan, mutta se tuntuu mahdottomalta tehtävältä.

Sitten eräässä puistossa, aukiolla vastaan tulee Phichit.

"Moi, Phi."
Leo virnistää Phichitille, koska muistot edellisten yhteisten kisojen pitkistä illoista tulvivat takaisin mieleen. Phichit puree huultaan ja hymyilee viekkaasti takaisin.
"Moi, Leo. Iltakävelyllä sinäkin?"
"Niin... kisastressiä purkamassa. Ja täytyyhän näihin iltoihin keksiä jotain tekemistä, muutakin kuin vain vellomista omissa mietteissään."
Phichit astuu lähemmäs, melkein liian lähelle. Leon on vaikea hengittää.
"Minulla on ollut ikävä sinua." (Tässä välissä Phichit henkäisee niin, että Leo tuntee hänet taas kehollaan niin kuin joskus menneinä aikoina.) "Ehkä meidän pitäisi palata siihen hyvään, mitä meillä oli joskus."

Phichitin olemus tuntuu hehkuvan lämpöä - ei, kuumuutta - kun hän painaa otsansa Leon otsaa vasten.
"Leo, ole minun. Edes tämän yhden illan."
"Me emme voi. Emme nyt, emme tässä, emme täällä."
"Mihin sinun seikkailunhalusi katosi? Kaksi poikaa samasta maailmasta haluamassa samoja asioita, jakamassa aivan kaiken..."

Eikä Leo osaa vastata sanoin, vaan painaa huulensa pikaisesti Phichitin huulia vastaan hiljentääkseen tämän. Sitten hän irrottautuu pikaisesti ja katsoo ympärilleen, ettei kukaan vain näe. Hiekkaympyrän toisella laidalla kojussa nuudelimyyjä on liian kiireinen huomatakseen poikien suudelmaa. Leo kuljettaa kätensä ruskeiden hiustensa läpi ja puuskahtaa turhautuneena.
"Leo, ei tässä ole mitään väärää."
"Phi... minä tiedän sen. Minä vain välitän sinusta niin suuresti. Ja jos nyt taas palaamme yhteen, niin joudumme taas pian eroamaan. Ja se sattuu enemmän kuin eroaminen ystävinä."

Phichit huokaisee, koska tietää Leon olevan oikeassa.

"Palaan pyyntööni. Ole minun vain tämän illan."
Phichit painottaa viimeisistä sanoista jokaista tarkasti. Hän määrittää tarkat rajat sille, milloin he ovat enemmän kuin ystäviä.

Ja Leo pohtii hetken, nyökkää sitten.
"Hyvä on. Huomenna olemme taas vain ystäviä ja kilpakumppaneita, siinä järjestyksessä."
Phichit hymyilee leveästi ja suutelee häntä, syvemmin ja kipeämmin.

Eikä kukaan heitä näe.

[Parris]

kuuskidi parka, en tarkoita tappaa sinua kipuilullani, mutta se tuntuu tulevan kauhean luontevana näistä hahmoista tällä hetkellä. Kyllä mä vielä joskus onnistun kirjoittamaan sulle jotain ihanaa höttöäkin, lupaan! <3 Kiitokset ihanasta kommentista, tässä jatkoa! :>

A/N: One True Something #20. Puolitoistaraapale.

VII  ·  oikeammin  ·  K-11
Victor/Yuuri

"Ei sinun tarvitse kuin pysyä vierelläni!"



Luistelijoiden sydämet ovat kuin lasia, siinä Victor on oikeassa.

Ja Yuurin kyyneleet ovat samanlaisia nauloja kuin Victorin äskeinen uhkaus irtisanoutua valmentajana, jos Yuuri ei pääse palkintopallille.

Victorin sydämessä olevassa reiässä on lasipiikkireunat ja särkyneet palaset repivät hänen sisällään kaiken

koska hän ei halua mitään yhtä paljon kuin pysyä Yuurin vierellä. (Nyt ja ikuisesti.)

Eikä Victor tiedä, kumpi sattuu enemmän:

Yuurin kyyneleet

vai Yuurin selkä.



Myöhemmin Victor näkee jäällä, mitä rikkinäinen sydän tekee luistelijalle, esitykselle.

Ja hän päättää suudella Yuuria, koska se on oikein. Koska Yuuri on täydellinen. Koska Yuuri on nero. Koska Victor ei jaksa enää pidätellä itseään.



Ja vielä myöhemmin, kun yleisöä on vähän vähemmän, Yuuri päättää suudella Victoria, koska se on oikeammin.

Yuurin huulet maistuvat vähän kuohuviiniltä, onnistumiselta ja väsymykseltä ja se on Victorin mielestä oikein mukavaa,

sillä silloin hän voi tulla makaamaan Yuurin viereen sänkyyn ja kaikki on niin onnellisesti

(kerrankin).

[Virhrearvio]

Mitä mä just luin!!!!!! Apua, ihania >//////<
(En osaa oikein kommentoida mitään järkevää....)
Pidin lukemastani ja paljon! Musta on mahtavaa, että kirjoitat ääneen lausumattomista sanoista (ainakin tulkitsen niin >v< (varsinkin Victorin)) ja hahmojen ajatuksista.

Pidän siitä, että nostat sivuhahmoja esille etkä keskity vain Victoriin ja Yuuriin. Sivuhahmot kun unohtuu niin helposti (multa ainakin välillä) ja siksi on ihana lukea heistä (kaikkea kivaa) raapaleita. Jotenkin sain ihania raapaleitasi lukemalla YOI:sta enemmän irti ja sarjaan lisää ulottuvuutta. Pidin kovasti, että kirjoitit Lilianista, ei ihan ensimmäinen mieleeni tuleva hahmo, mutta nyt  sain hahmosta enemmän irti. Ah, kiitos tästä!

V on ihana raapale *kyynel ryöppy* Victor joutuu hillitsemään itsensä *nyyh* (tämä kertokoon kaiken, muuta en nyt saa irti).

Krhm JATKO siis kiitos :3 (Ja mä taidan mararoonara YOI:n tässä odotellessa)

[Parris]

Virhrearvio: Myöhäinen kiitos kommentistasi, kiva että oot tykännyt näistä ficleteistä! Jatkon suhteen mulla on kuitenkin haikeita uutisia - päivitin juuri tuonne aloitusviestiin toisen A/N:n, jossa kerron päätöksestäni päättää tää ficlet-sarja tähän. Yuri!!! on Ice -kuume on mulla mennyt aikoja sitten jo ohi, ja en valitettavasti näe enää intoa jatkaa tätä loppuun asti, joten seitsemänosaiseksi tämä saa nyt jäädä. Kiitos kuitenkin sulle ja muille lukijoille, oli kivaa kirjoitella näitä tuolloin pari vuotta sitten! <3