Kirjoittaja Aihe: Jouluisia ficlettejä finiläisistä Tylypahkassa, S, 13/13, VALMIS 2018 jouluna  (Luettu 8017 kertaa)

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
SE ON VALMIS! Muistaakseni lupailin tätä viimestä osaa jo viime jouluksi, mutta sain tämän lopulta vasta heinäkuussa. Kiitos Bbuttis kovasti kommentistasi! Mulla oli viime vuonna tosi kiva fiilis aina kun näitä kirjoittelin. Tässä sitten se kaikista viimeisin ja sellaista. Hyvää joulua kaikille vain! (vaikka onhan tässä taas aattoon aikaa)


Joulutanssiaiset
Takan reunalla oli puisissa kehyksissä kuva, jossa juhlakaapuihin pukeutuneet tytöt hymyilivät kameralle yhä uudestaan ja uudestaan. Ränts hyppi Lyran reppuselkään ja heidän molempien kasvoilla oli leveät hymyt. Nominal ja Lasikeiju olivat päätyneet Odon molemmin puolin ja luihuistyttö suorastaan säihkyi. Piraatti seisoi Lyran vieressä ja varoi Räntsin jalkaa, kun se heilahti häntä kohti. Rimps ja Bbuttis loihtivat sauvoistaan pinkkejä kipinöitä, jotka välkkyivät ilmassa.

Hetki tapahtui kuvassa yhä uudestaan ja uudestaan. Taustalla suuret joulukuuset notkuivat koristeista ja jouluruuat saattoi haistaa kuvan läpi. Tarkkasilmäinen saattoi nähdä vuohen, joka maisteli Dumbledoren kaavun helmaa.

“Äiti”, pieni tyttö sanoi ja nyki äitinsä kaapua. Sama kuva oli ollut heidän takan reunallaan vuosia ja joka joulu tyttö kysyi kuvasta uudestaan.
“Minkä takia tuossa kuvassa on vuohi?” tyttö kysyi ja tökkäsi pienellä sormellaan vuohta. Vanhempi nainen hymyili, kun hän katsoi vuohta kuvassa ja iloisesti nauravaa joukkoa.
“Se oli joululahja”, hän sitten sanoi. Lämpimät muistot joulusta Tylypahkassa tulvivat hänen mieleensä.
“Kuka antaa joululahjaksi vuohen?” tyttö kysyi. Hänen äitinsä nauroi.

“Lyra antoi joululahjaksi vuohen. Kenelläkään muulle ei tulisi sellainen mieleenkään.”

~
“Tänäänkin aamulla ne mainosti Päivän Profeetan etusivulla: “Osta ystävällesi vuohi joululahjaksi.” Ja minä ajattelin, että voisin tulla tänne ja napata tuon paholaisen vuohen, sen sijaan, että ostaisin kaupasta sellaisen.”
~
“Mihä polhtin kiehleni.”
“Olet höpsö.”

~
“Mistä minä voin tietää, että jos muutan teekupin kissaksi kasvaako sille ensin jalat vai häntä?”
“Miten sinä olet ylipäätään edes muuttamassa teekuppia kissaksi, kun tässä tehtävässä pitää muuttaa käpy hiireksi?”

~
“Aiotko houkutella vuohesi glögillä tulemaan vapaaehtoisesti paikalle?”
“Jos porkkanat, piparit, lantut, lepakot ja hämähäkit eivät tepsi.”
“Mistä sinä aiot saada lepakoita tähän aikaan vuodesta?

~
~

Lasikeiju oli jo saanut tanssiaisasunsa päälle ja naputti nyt kengänkärjellä lattiaa. He olivat yhdessä sopineet, että menisivät tanssiaisiin ilman paria ja nyt hän joutui odottamaan omia ystäviään! Kukaan ei ollut hitaampi vaihtamaan vaatteita kuin Ränts ja Nominal vietti aina ikuisuuden suihkussa niin ettei muille riittänyt kuumaa vettä. Lyra oli pukeutunut aikoja sitten ja ilmoittanut näkevänsä ystävänsä salissa. Tytön päällä oli ollut vihreä juhlakaapu, kun hän oli pyyhältänyt ulos maakuusalista. Lasikeijulla oli yllään sininen kaapu ja hän oli kihartanut hiuksensa. Nominal oli sentään viimein tullut suihkusta ja aloittanut vaatteiden vaihdon.

“Te olette hitaita”, Lasikeiju valitti ja istui oman petaamattoman sänkynsä päähän. Nominal kuivasi hiuksiaan sauvallaan.
“Olisit lähtenyt Lyran kanssa niin et joutuisi odottamaan meitä”, Ränts sanoi ja veti vihdoin kaapunsa päälleen. Se oli tummanpunainen.
“En minä tajunnut että teillä kestää näin pitkään!” Lasikeiju tuhahti ja katsoi, kun Nominal leijutti oman mustan kaapunsa huoneen poikki.

Kuudesluokkalaisten puuskupuhien makuusalissa oli oma hässäkkänsä menossa. Bbuttis oli kadottanut oman juhlakaapunsa, vaikka oli vasta edellisenä viikonloppuna saanut sen postissa vanhemmiltaan, unohdettuaan kyseisen kaavun kotiinsa syksyllä. Piraatti oli jännityksestä pakahtumaisillaan, sillä nyt oli viimein joulutanssiaiset ja hänen salainen ihailijansa paljastuisi. Hän ei malttanut pysyä paikoillaan ja täten ripsiväriä päätyi hieman myös kulmakarvoihin. Rimps oli vastuullisesti ajoissa - ehkä ensimmäistä kertaa ikinä. Hän istui jo oleskeluhuoneessa yllään pinkki kaapu ja luennoi kolmannen luokan puuskupuheille, mitä joulutansseissa sai ja mitä ei saanut tehdä.

“Joko sinä löysit sen kaavun?” Piraatti kyseli puhdistaessaan kulmakarvojaan ripsiväristä. Bbuttis pudisteli päätään ja käänsi samalla matka-arkkuansa sisältöä viidettä kertaa ympäri.
“Minä muistan vain, että laitoin sen jonnekin varmaan paikkaan, etten varmasti kadota”, tyttö sanoi.
“Eli toisin sanoen laitoit sen minun tai Rimpsin kaappiin”, Piraatti sanoi. Hehkulamppu syttyi Bbuttiksen pään yllä ja tyttö läimäisi omaa otsaansa.
“Niinhän minä teinkin”, hän sanoi ja avasi Rimpsin kaapin, josta juhlakaapu nopeasti löytyikin.

Lyra törmäsi melkein Odoon haahuillessaan luihuisten oleskeluhuoneen ulkopuolella. Hän oli luvannut tavata Michaelin siellä.
“Hei”, Lyra sanoi varovaisesti. Odo hymyili ja tervehti takaisin.
“Onko sinulla paria tansseihin?” Lyra kysyi. Odo pudisti päätään.
“En jaksanut vaivautua. Ihan hyvin siellä pärjää itsekin”, tyttö sanoi.
“Sinä voit etsiä meidät, jos käy tylsäksi”, Lyra ehdotti. Odo nyökkäili.

“Sinä taidat odottaa Michaelia”, luihuistyttö sanoi sitten. Oli Lyran vuoro nyökätä.
“Aion viimein kertoa ystävilleni hänestä”, hän kertoi. “Toivottavasti se menee hyvin.” Odo hymyili hänelle.
“Varmasti”, tyttö sanoi ja piti sitten pienen tauon. “Mutta minä menen nyt. Nähdään tansseissa.” Lyra jäi odottamaan poikaystäväänsä käytävälle ja Odo lähti kohti salia.

Nominal, Lasikeiju ja Ränts olivat ottaneet paikan samasta pöydästä Rimpsin, Piraatin ja Bbuttiksen kanssa. He olivat joulun alla ystävystyneet ja juttelivat nyt suureen ääneen tansseista. Kukaan ei vielä oikeastaan tiennyt bändistä, joka esiintyisi. Arvauksia esitettiin.
“Onko joku nähnyt Lyraa?” Lasikeiju ihmetteli hetken päästä ääneen. “Hän lähti oleskeluhuoneesta paljon meitä aikaisemmin.” Rimps kohautti olkiaan.
“Ehkä hänen piti tehdä vielä jotain?” tyttö ehdotti.

Samassa ovesta tuli yksi erittäin tutun näköinen hahmo ja toinen vähemmän tuttu. Lyra puristi poikaystävänsä kättä tiukasti, kun he kävelivät vierekkäin pyöreän pöydän luokse, jossa hänen ystävänsä odottivat silmät suurina.
“Hei”, Lyra sanoi hiukan vaivautuneena. Nominal nyökkäili tyytyväisenä.
“Kuka olet?” Ränts kysyi ja Bbuttis tukahdutti naurahduksen hihaansa.
“Tässä on minun poikaystäväni Michael”, Lyra sanoi vaivaantuneena ja poika hänen vierellään nosti kättään tervehdykseen.

“Vai poikaystävä”, Lasikeiju sanoi. Hän mittaili poikaa katseellaan.
“Mukava tavata”, Rimps sanoi.
“Mikset sinä kertonut meille?” Ränts alkoi kyselemään heti.
“En minä osannut”, Lyra mutisi.
“Ei meitä haittaa”, Lasikeiju sanoi. “Ihanaa, että olet löytänyt jonkun.” Lyran kasvoille ilmestyi pieni hymy.
“Varsin hyvännäköisen vieläpä”, Bbuttis sanoi. Piraatti nyökkäili hänen vierellään.

Keskustelu alkoi virrata kovaan ääneen eikä katkennut kun ruoka ilmestyi pöytiin. Jossain vaiheessa Michael ja Lyra kävivät tanssimassa yhden valssin, mutta muuten ystävykset pysyivät tiukasti pöydässään.

Hiukan myöhemmin Piraatti liukeni pöydästä jonkun huonon tekosyyn varjolla. Suuren kuusen vasemmalla puolella ei vieläkään ollut ketään, mutta Piraatti liikkui hitaasti sinnepäin ja jäi seisoskelemaan kuusen varjoihin, ettei häntä salista päin huomannut. Jännitys kutkutti hänen sisällään. Hän oli odottanut tätä hetkeä niin pitkään. Sitten ihan yhtäkkiä, joku oli hänen edessään ja painoi huulensa hänen huulilleen. Piraatti ei oikeastaan osannut reagoida, sulki vain silmänsä ja nautti suudelmasta.

“Se oli paljon parempaa kuin uskalsin odottaa”, tutun seitsemäsluokkalaisen rohkelikon ääni sanoi. Piraatin pieni sydän suli. Vasta muutaman suudelman ja vannottujen lupausten jälkeen hän palasi ystäviensä luokse posket punaisina.

Illan edetessä tunnelma kohosi ja jossain vaiheessa joku päätti että heidän oli aivan pakko ottaa kuva yhdessä, muistoksi parhaasta joulusta ikinä. He olivat jo asettumassa kameran eteen, kun Rimps näki tutun tytön toisella puolella salia.
“Odo! Hei Odo!” Rimps huusi salin poikki ja huikutti käsiään suurieleisesti. “Tule tänne, me otetaan kuva!” Toinen tyttö hymyili ja noudatti kutsua. Seitsemän tyttöä oli jo jotenkin asettumassa kameran eteen. Nominal kaappasi Odon kainaloonsa.
“Hymyilkää kameralle!” sanoi joku oppilas jonka tehtäväksi kuvan antaminen oli annettu. Ränts hyppäsi Lyran selkään ja Bbuttis ja Rimps taikoivat pinkkejä kipinöitä sauvoistaan.

~

Ovikello soi ja Rimps heräsi muistelustaan. Hänen tyttärensä oli aikoja sitten siirtynyt leikkimään lentävillä keiloilla ja takan reunalla olevassa kuvassa nuoret tytöt hymyilivät edelleen. Rimps valui hitaasti ovelle ja avasi sen. Lunta tuprutti sisään.
“Me tultiin jouluksi käymään!” Bbuttis ilmoitti ja marssi sisään, ennen kuin Rimps ehti reagoida vieraisiin. Bbuttiksen takana Nominal ja Piraatti hymyilivät laukkujen kanssa. Ränts, Odo ja Lyra olivat ehtineet jo aloittaa lumisodan pihalla ja Lasikeiju yritti parhaansa mukaan saada heitä lopettamaan.

“Bbuttis-täti!” pieni tyttö huusi ja juoksi eteiseen vieraita vastaan. Lasikeiju paimensi Lyran, Odon ja Räntsin sisälle ja hetken pieni eteinen oli täynnä nauravia ystäviä ja lunta.
“Tervetuloa vain”, Rimps mutisi itsekseen, mutta hymyili silti.