Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, K-11, raapalesarja, 100/100 (2.3.2019)

(1/12) > >>

Hazyel:
Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: K-11
Genre: adventure, drama (action?)
Päähahmo(t): Sirius
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: Pätkiä Siriuksen elämästä Tylypahkasta paon jälkeen.

A/N: Etsin sopivaa ideaa Genrehaasteen action/adventure ficciä varten haastetopicista, ja tämä viesti osui sitten silmiini. Ja no, koska vuosi raapalehtien, niin miksen toteuttaisi tätä sitten raapaleina!

Teksti osallistuu haasteisiin Genrehaaste III (Action/Adventure), Kerää kaikki hahmot-haaste (Sirius Musta), Kirjoitusterttu (Haasteterttu), Sadan raapaleen tarina (tai puolet siitä) ja Vuosi raapalehtien V.



Tassunjälkiä maailmalta
1
Hiinokka pärskähtää ja kirkaisee taivaalle riipivästi Siriuksen painaessa kantansa sen kylkiin. Hevoskotka levittää siipensä ja läiskäyttää niitä kerran noustakseen ilmaan, sitten toisen kerätäkseen vauhtia ja korkeutta. Sirius katsahtaa taaksepäin torniin, jossa Harry ja Hermione vielä seisovat, mutta he näkyvät enää pieninä pisteinä, sillä hevoskotka ja animaagi ovat jo kaukana linnasta. Sirius kääntää katseen takaisin eteensä ja silmät kostuvat kyynelistä. Onnen tai surun - tai ehkä molempien, sillä hän ei tiedä, ollako iloinen päästessään ministeriötä ja ankeuttajia pakoon vai surullinen menettäessään taas kummipoikansa heidän vasta tutustuttuaan.

Hiinokka kiitää taivaan halki hurjaa vauhtia, ja kahden tunnin kuluttua Sirius ohjaa sen laskeutumaan kallioiselle maalle.


2
Sirius katselee hetken ympärilleen kalliolla ja koskettaa kylmää kivipintaa. Tuntuu oudolta koskettaa jotain muuta kuin Azkabanin kiveä. Se tuntuu... niin vapauttavalta. Hiinokka löytää kallionkolojen välistä virtaavan puron ja molemmat tyydyttävät janonsa viileästä vedestä. Sitten Hiinokka tönäisee Siriusta hellästi nokallaan, jolloin Sirius nousee takaisin sen selkään ja parivaljakko jatkaa lentämistä. He pysähtyvät lentomatkallaan muutamassa paikassa, viettävät jopa yön eräässä luolan tapaisessa ja jatkavat matkaansa aamulla. Lopulta heidän matkansa päättyy pienelle tropiikin saarelle, jolla ei asu yhtäkään ihmistä. Sirius rakentaa puun oksista ja lehdistä suojan itselleen ja Hiinokalle. Iltapalaksi Sirius kuorii itselleen kaksi eksoottista hedelmää viereisestä puusta, Hiinokka saalistaa jonkinlaisen pienikokoisen petoeläimen.

Arte:
Tää on hyvä idea! Tykkään.

Hyvä alku, koska se alkaa aivan alusta. Kiinnostaa todella tietää, mitä kaikkea Sirius on saanut kokea eksoottisessa maassaan ja mitä kaikkea tämä on oikein tehnyt kuluttaakseen aikaansa. Tuskin hän on istuskellut paikallaan peukaloitaan pyöritellen! Lupaavaa, lupaavaa.

Ainoa mikä tässä nyt jäi vaivaamaan oli se, että mielestäni nämä kaksi raapaletta kuulostivat siltä, että ne olisi kuulunut kirjoittaa yhteen. Seuraava raapale alkoi juuri siitä mihin edellinen loppui, ja omasta mielestäni se ei ole raapaleiden idea. Haluan raapaleilta sitä, että ne kertovat jonkun itsenäisen kokonaisuuden ja ne voisi lukea yksinäänkin, vaikka ne johonkin muuhun raapaleeseen/tekstiin liittyisivätkin. Tosin se ei toki estä muita tulkitsemasta raapaleen käsitettä miten haluaa, mutta kerron nyt mielipiteeni!
 
Oon innoissani siitä, että tämä on sallittu teksti. Jee! Jännää, mitä saat aikaan. Jästi- ja/tai velhodraamaa, seikkailua ja toimintaa jossain Indonesiassa? Koska no hei, eihän Sirius nyt voi jäädä tylsälle elottomalle saarelle ihan yksikseen! Se tarvitsee sosiaalisuutta ja toimintaa tylsien vankilavuosien jälkeen. Jään odottamaan!

LillaMyy:
Sirius, action/adventure, raapaleet ja sinä kirjoittajana, count me in! :D Eihän tätä VOI missata, etenkään, koska seikkailuraapaleita ei kovinkaan usein tapaa oikein missään, joten nyt sitten kerrankin on pakko olla heti haukkana paikalla katsomassa, mistä oikein onkaan kyse. :D Nimestä myös propsit, koska se on oikein suloinen omalla tapaansa! (:

Alku ainakin vaikuttaa jo erityisen lupaavalta, kun alussa asti on tunneskaalaa laidasta laitaan, kun Sirius ei itsekään tiedä, onko hän iloinen vai surullinen ja sitten on Hiinokka, joka on varmaan vain iloinen, kun se saa kerrankin lentää vapaasti ja kauas. (: Komppaan kyllä Artea siinä, että tästä tulee mielenkiintoista luettavaa, koska tässä tulee varmaankin vastaan vaikka ja minkälaista velhoa ja jästiä, koska tuskin Sirius nyt koko aikaa Hiinokan kanssa kaksistaan siellä saarellaan kököttää, koska Azkabanin jälkeen hän varmasti kaipaa toisen ihmisen seuraa. Teksti on kuitenkin sitten taas sallittua, joten mitään kovin radikaalia ei voi tapahtua muuta kuin rivien välissä, joten siinäkin mielessä jään seurailemaan jännityksellä, mitä kaikkea saatkaan aikaan tässä. (:

Räntsäke:
Siis voi luoja miten ihana otsikko, aws! : )
Eihän tätä voinut olla avaamatta. Sirius on ihana ja moniulotteinen hahmo, josta luen oikein mielelläni, ja hänen pakomatkansa onkin sellaista aikaa, jota ei juuri ole koluttu. Olen aika harvoin törmännyt fikkeijin, jotka sijoittuisivat siihen aikaan. Tää jää nyt kamalan lyhyeksi tagikommentiksi, pahoittelen, mutta enköhän kirjoita ensi kerralla vähän pidemmästi, kun on jotain sanottavaakin. Tai siis, vastahan tää alkoi. : )
Jään mielenkiinnolla seurailemaan, mihin tämä kehittyy.

Hazyel:
Arte, Siriuksesta nyt ei varmaan kukaan uskoisi, että se on istunut paikallaan peukaloita pyöritellen, joten ihan kiva kirjoittaa tästä aiheesta, kun pääsee keksimään kaikenlaista :D Tässä raapalesarjassa nää raapaleet tulee mitä todennäköisimmin olemaan aika pitkälti tällaisia, että ne liittyvät selkeästi toisiinsa ja saattavat ikäänkuin useimmiten jatkaa toistensa tarinaa, mutta toivottavasti totut siihen, ja tää on muuten niin kiva että se ei haittaa!

LillaMyy, oon ihan samaa mieltä, tätä EI VOI jättää lukematta ;) Eiköhän tähän tosiaan kaikenlaista mahdu, tosin sitä en voi ihan 100% varmasti luvata, että teksti pysyy sallitun rajoissa, mutta kovasti koitan niin! Ei tän kuitenkaan pitäis ainakaan K-11 korkeammalle nousta, kun en ajatellut mitään rivoja seksikohtauksia tai kauheaa väkivaltaa alkaa kirjoittaa...

Räntsäke, ihana että säkin tykkäät otsikosta, koska niin minäkin :D Ei haittaa yhtään tagikommentti, musta on kiva kuulla, että tekstistä on kiinnostuttu ja että lukijat ilmoittaa itsestään edes jotenkin :) Toivottavasti tää tulee vastaamaan odotuksia!

3
Seuraavana aamuna Sirius herää, kun auringonvalo häikäisee silmäluomien läpi. Hetken hänellä kestää muistaa, missä hän oikein on. Ei korkeita kiviseiniä tai kaiken nielevää tyhjyyttä - vain lämmittävä aurinko ja raskas tuhina vieressä. Hiinokka nukkuu vielä, eikä Sirius tahdo herättää sitä. Hän kävelee ulos oksista ja lehdistä rakennetusta suojasta ja syö aamupalaksi samanlaisen hedelmän, kuin edellisenä iltana. Hän katselee ympärilleen ja hengittää raikasta, puhdasta ja ennen kaikkea vapaudesta muistuttavaa ilmaa. Saarelle ei tosin voisi jäädä pitkäksi aikaa - hän ei eläisi kauaa pelkillä hedelmillä, eikä hän animaagiudestaan huolimatta aikonut syödä raakaa lihaa. Azkabaniin verrattuna melkein mikä vain tuntui hyvältä, mutta kaupunkiin olisi päästävä.


4
Koirana Sirius onnistuu metsästämään kaksi jänistä Hiinokalle, joka herää kun Sirius silittää sen nokkaa. Kun Hiinokka on syönyt jänikset, hotkaissut molemmat alas yhtenä suupalana, Sirius kiipeää hevoskotkan selkään ja he lähtevät taas matkaan. Pitkään ei tarvitse lentää, kun Sirius näkee alhaalla valkean rannikon täynnä aurinkotuoleja. On vielä niin aikainen aamu, ettei ketään näy käyskentelemässä rannalla. Sirius uskaltaa ohjata Hiinokan laskeutumaan hieman sivumpaan rantatuoleista, kun missään ei ole ihmisiä. Se tästä vielä puuttuisi, että jästit näkisivät hänen lentävän hevoskotkalla. Hiinokka murtaa nokallaan auki yhden puusta tippuneen kookospähkinän, josta Sirius juo nesteen ja kaataa toisesta pähkinästä Hiinokan suuhun. He ovat jo ystävyksiä.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu