Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Toinen ulottuvuus

BBC!Sherlock: Kiitos (Sherlock/John, K-11, one-shot)

<< < (2/4) > >>

Arte:
Itsekin kursiivin suurkuluttajana piti nyt jälkikäteen käydä katsomassa, että oliko niitä kursiiveja siellä oikeasti niin runsaasti, ja no, ehkä niitä oli. :D

Sarjan viimeisimmästä katselukerrasta taitaa olla puolitoista vuotta aikaa, joten uima-allaskohtaus ei ollut kaikkein selvimpänä mielessä. Onneksi se ei haitannut!


--- Lainaus ---”En oikein tiedä, miten muotoilisin tämän”, Sherlock sanoo kuristaen kulmiaan, ja John kuulee sen, hän helvetti soikoon kuulee sen Sherlockin äänestä. ”Mutta toivoisin, että koettaisit suudella minua.”
--- Lainaus päättyy ---
Tähän voikin sitten tiivistää koko ficin! Sitä hämmennyksen ja epätietoisuuden määrää, mitä tässä oikein oli. Minulla oli välillä vähän vaikeuksia pysyä kyydissä sen suhteen, että mitäs se Sherlock nyt oikein taas ajaakaan takaa, mutta John taas oli ihana oma hidas itsensä. Tekstin kolme vikaa kappaletta ovat tähän liittyen parhaimpia helmiä. (Tässä muuten lukee "kuristaa kulmiaan", piti hetki miettiä että onko tällainenkin ilmaisu olemassa. :D Toinen virhe oli tuolla vikassa paksummassa kappaleessa, jossa "häneltä" oli muuttunut muotoon "häntä".)

En ole tainnut kauhean montaa lyhyttä Johnlockia lukea, sillä minusta tämä on sellainen paritus, jonka uskottavuus rakentuu vain pitkässä tekstissä. Sen takia tämä kaikki suuteloiminen aiheutti minussa aika paljon kulmien kurtistamista ja pähkäilyä siitä, voisiko Sherlock oikeasti tehdä jotain tällaista niin sanotusti ihan yhtäkkiä. Ehkä hän oli niin järkyttynyt Johnin hengen vaarantumisesta että tällainen vähän OC-teko onkin yllättäen IC.

Sen sijaan nautin todella paljon siitä, kuinka olit kirjoittanut Johnin. Tekstissä oli samaa hengästyneisyyttä ja hämmenystä kuin mitä itse hahmossakin on, ja välillä pystyin kuulemaan Martin Freemanin äänen päässäni Johnin voivotellessa kaikkea. Mahtava kokemus, kiitos. ♥

lurikko:
Arte, kiitos!! Olet kyllä nyt mun luotettavin typojen bongaaja, löysit sieltä jatkiksesta sen käden roskiksesta ja tästäkin kaksi mokaa! Olen ajatellut että mun oikolukusilmä on erittäin tehokas, mutta tämänkin tekstin olen lukenut kyllä varmaan kolmesti, voi hyvänen aika :') Nyt pikaisesti korjaamaan kuristavat kulmat A03:sta!

Mutta niin. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että lyhyessä ficissä on hankala rakentaa Sherlockin ja Johnin välejä sellaisiksi, että heidät saisi suuteloimaan, mikä ihana sana. Tämän ficin kirjoittaminen oli jokseenkin hankalaa, mikä varmaan johtui osittain sellaisen huiman inspiraation puutteesta mutta toisaalta myös siitä, että ehkä oli vaan ihan vaan hankalaa saada Sherlock ja John siitä lähes-kuoleman jälkeisestä adrenaliinipöllystä suutelemiseen, eikä se ihan puristamatta onnistunutkaan. Itse kyllä näin varsinkin ekalla katsomiskerralla ihan sarjassakin todella vahvan rivien välissä olevan Johnlock-jutun, ja koska Johnin ja Sherlockin suhteen lipsuminen näennäisestä ystävyydestä "eteenpäin" on pedattu sarjassa niin hyvin (tai niin sen itse koen), sinällään minusta pitäisi olla mahdollista kirjoittaa lyhyehkö Johnlock-ficci, jossa se kaikki sarjan jännite ikään kuin vain kulminoituisi ja konkretisoituisi... mutta ainakaan tämä ficci ei kyllä siinä onnistunut, tässä on sellaisia kohtia joissa olen joutunut jotenkin vaan ajamaan jotain läpi että tapahtumat etenevät. Toisaalta Sherlock on myös tosi vaikea hahmo kirjoittaa, aika kinkkinen yhdistelmä siis, ja ah niin mielenkiintoinen :')

Mutta ihanaa että John toimi! John on kyllä ihana. Ja paaaaaljon helpommin samaistuttava ainakin minulle :D

Crys:
Jei Johnlockia! Hitsi kun en ole pitkään aikaan mitään ficcejä edes lukenut. Tämä oli kyllä ihana palanen kannustamaan taas lukemisen pariin:)

Ensinnäkin alussa nuo Johnin tunteista kertovat kappaleet pystyin niin kuvittelemaan osaksi canonia. Pystyin oikein näkemään kohtauksen selvästi mielessäni. Hetken aikaa piti miettiä että mihin kauteen tämä nyt sijoittuukaan kun itse sarjan katsomisesta mulla on mennyt jo kauan, mutta hyvinhän se tuli selville kun pidemmälle luki. Awws Sherlock on selvästi huolissaan tuon vihaisen syyttelyn ja murjotuksen alla :-*

Varsinkin John oli tässä hyvin canon tiukalla sotilasäänellään ja yllättymällä totaalisesti tuosta suudelmapyydöstä. Se tuli kyllä aika yllätyksenä mullekin. Mutta tykkäsin siitä, että John oli ihan paniikissa, muttei osannut/halunnut tehdä asialle kuitenkaan mitään muuta kuin suudella takaisin.

Ja hei mä tykkäsin tuosta kursiivin käytöstä! Se on kätevä tapa havainnollistaa missä kohti painotetaan ja mitä. Tavallaan vähän niin kuin sais äänenpainoa kirjotukseen.


--- Lainaus ---Sherlock levittää käsivartensa hänen edessään jotenkin neuvottoman näköisenä, hieroo leukaansa ja käännähtää ympäri niin äkillisellä eleellä, että John melkein säikähtää.
--- Lainaus päättyy ---
Ehheh, Sherlock on niin sulosen osaamaton tollasissa tilanteissa XD

Kiitoksia tästä :)

lurikko:
Kiitos, Crysted! :) Tuo suudelmapyyntö on tainnut tulla yllätyksenä itse kullekin! Johonkin aiempaan kommenttiin vastatessakin taisin jo ehtiä horisemaan siitä, että tätä kirjoittaessa oli tosiaan yllättävän hankalaa saada John ja Sherlock suutelemaan, ja epäilin että se johtui osittain inspiraation puutteesta kirjoitushetkellä mutta ehkä se myös ois ihan vaan kaivannut jotenkin parempaa pohjustusta. Mutta tosi kiva kuulla että Johnin kertojaääni tuntui IC:ltä! John tuntuu tavallaan minusta aika ymmärrettävältä hahmolta, mutta toisaalta tuntuu myös että tällei reilu parikymppisenä naisena on joka tapauksessa tosi vaikea kirjoittaa uskottavaa keski-ikäisen miehen sielunmaisemaa :') Toisaalta lukijoissakaan ei luultavasti ole pahemmin keski-ikäisiä miehiä, joten ehkäpä en jää kiinni vaikken tulkitsisikaan heitä ihan uskottavasti!

Ja hei, tuo on varmaan just ( ;) ) se syy minkä takia tykkään käyttää kursiivia - tuntuu että sillä tavalla tekstiin saa niitä äänenpainoja. Tuntuu että se tekee tekstistä jotenkin sävykkäämpää ja sillä voi myös imitoida puhetta, kun puheessahan niitä vaihtelevia äänenpainoja kuitenkin on ihan eri tavalla kuin kirjoitetussa tekstissä. Silti huvitti kun viime viikolla toisen Johnlock-one-shottini kohdalla havainnoin, että kursivoin suhteellisen järjestelmällisesti kirosanoja, erisnimiä, ja lisäksi harrastan sitä että toistan saman sanan monta kertaa ja jälkimmäinen/viimeinen on kursivoitu :D

Angelina:
NAAWWW ai ettien että mikä ihanuus täältä löytyi :'3

Tykkäsin ihan hirveesti tän ficin tyylistä ja kerrontatavasta, se oli jotenkin todella... uskottava ja canoniin sopiva ja erityisesti John oli aivan loistava!


--- Lainaus ---”John”, hän sanoo uudestaan, ”älä enää ikinä tee noin.”
--- Lainaus päättyy ---

Ja typerys John vain miettii, että Sherlock on vihainen vain siksi, että hävisi Moriartylle!

Mun on välillä ehkä tietyllä tapaa hankala kuvitella näitä kahta suutelemaan tai ylipäätään harrastamaan mitään seksuaalista, mutta tällainen toteutus on mun mielestä tosi luonnollinen ja uskottava, eikä missään kohtaa tullut itselle sellasta fiilistä että mitähän nyt tapahtuu. Molemmat olivat jotenkin niin ihanan kiusaantuneita, John vähän pihalla ja Sherlock lopulta se, joka uskaltaa sanoa ääneen. Pidin kovasti tuosta "toivoisin, että koettaisit suudella" -kohdasta, koska se oli jotenkin sherlockmaista, verrattuna vaikka siihen että hän olisi ottanut ja suudellut suoraan menemään. Toki sekin on välillä oikein bueno, mutta tää oli jotenkin... perfect.


--- Lainaus ---Hän on ehkä rakastunut Sherlock Holmesiin, voi helvetti, ja hän oli koko ajan paikalla kun se tapahtui eikä tajunnut mitään.
--- Lainaus päättyy ---

Voi John ♥ Me rakastetaan sua silti, vaikka et aina tajua mitä tapahtuu ;D Tää oli just loistava lopetus! Kursiiveja oli ehkä paljon, mutta mua ne ei haitanneet ollenkaan - olit laittanut niitä juuri sopiviin kohtiin! Onneksi löysin tämän, tykkäsin kovasti :3

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu