Kirjoittaja Aihe: Doctor Who: Jago & Litefoot: Sakettitakki ja messinkinappi (S) Jago/Litefoot (Sanders/Litefoot) one-shot  (Luettu 1775 kertaa)

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
Nimi: Sakettitakki ja messinkinappi
Kirjoittaja: jossujb
Fandom: Doctor Who: Jago & Litefoot
Tyylilaji: Vanhoja herrasmiesten semiromanttista peeloilua. One-shot.
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Henry Gordon Jago/George Litefoot, jonkunlainen Gabriel Sanders/George Litefoot -takavire.
Vastuunvapaus: Oikeudet kuuluvat kokonaan muille tahoille kuin minulle.
A/N: Sitä kysytään aina välillä, että miksi shippaan Jago/Litefootia niin paljon, ja minä aina sanon, että koetapa kuunnella kakkoskauden avausjakso Litefoot and Sanders ja yritä siinä väittää, ettei se muka ole homoseksuaalinen mustasukkaisuusdraama. Tai, Jagon kannalta siis biseksuaalinen.





Sakettitakki ja messinkinappi

Toki professori Litefoot oli luvannut tarjoavansa päivällisen korvaukseksi aiheuttamastaan henkisestä kivusta ja särystä Gabriel Sandersin tapauksessa, mutta siinä kuinka vakavissaan herra Jago hänen sanansa otti, oli jotain perin huvittavaa.

”Ohhoh, Henry hyvä mies!” professori taivasteli naurussa suin, ”Oletpas sinä kerrassaan panostanut.”

Hrmph! Tarkoitat kai sanoa, etten tavallisesti sitten ole riittävän fiiniä seuraa?” herra Jago tuhahti, mutta makeili komeassa, mattamustassa sakettitakissaan. Kaulassaan hänellä oli valkoinen röyhelösolmuke ja hopeinen pinni. Kerrankin Litefoot kiitti taloudenhoitajansa pitkänäköisyyttä vaatiessaan eteishalliin kokovartalopeilin – tokko hän muuten olisi kehdannut varta vasten vilkaista miten hyvin takin selkämys istui. Professori pani muistiin kiittää rouva Hudsonia vielä jossain välin sydämellisesti.

Niin, ja herra Jagoa tuskin saattoi kutsua merkittävän komeaksi mieheksi siinä mielessä, että hän oli kovasti punakka ja pulska. Mutta minkä hän kenties ulkonäöllisesti hävisi, hän persoonallisuudessaan voitti. Eikä hän pyntättynä ollut ollenkaan hullumpi katsoakaan. Hiukset kihartuivat viehättävästi ohimoilla ja viikset olivat trimmatut ja suudeltavan suloiset. Joku saattaisi sanoa, että oli vahinko, ettei hän ollut aviossa. Litefoot taas olisi pitänyt sitä suurempana vahinkona, jos hän olisi ollut.

”Tulit hieman etuajassa… istuutuisitko hetkeksi, etsin jotain sopivampaa ylleni”, Litefoot pyysi, johon Jago luonnollisesti myöntyi. Hänen ilmeestään tosin luki harmistuksen häivähdyksen sikäli, että hän kaiketi oli odottanut muutamaa lepyttelevää sanaa. Vastahan Litefoot oli käynyt illallisella karmean herra Sandersin kanssa ja tullut sanoneeksi kaikenlaista kamalaa. Ei tietenkään tarkoituksella, professori oli nimittäin koettanut vain suojella ystäväänsä Sandersin pahuudelta pistämällä heidän ystävyytensä koetukselle. Mutta vaikka asia oli sittemmin selvitetty, oli Jago silti vielä asiasta kipeänä. Eikä toki aivan turhaan, Litefoot oli tosiaan viskonut kovin monta visvaista virttä, vastonut kovin vastuksin. Niinpä hänen oli ensiksi tehnyt mieli sanoa jotain lempeää, kehua Jagon ulkomuotoa ja kenties hukuttaa mies hellyydenosoituksiin. Hän päätti kuitenkin pitää miestä jännityksessä vielä hetken. Professori näet arvasi, mitä herra Jago ylipukeutumisellaan haki takaa.

”Oletko aikaisemmin osallistunut herrainkerhojen iltamiin?” kysyi Litefoot kerättyään vaatekaapistaan puolentusinaa solmiota joista valita sopivin. Jago punastui ja painoi päänsä alas nolona.

”Oi en, en todellakaan”, hän huokaisi, ”enpä ole syntyjäni suurta sukua, enkä omaa kummoisiakaan muita meriittejä.”

”Noh-noh, älähän nyt vähättele itseäsi! Olet hienoin mies minkä tiedän” Litefoot toppuutteli, mutta oli Jagolla toki pointtinsa. Herrainkerhot olivat, suoraa sanottuna, perin elitistisiä seuroja, eikä herra Jagon status ollut mitenkään peilinkirkas. Vielä ihan hetki sitten hän oli ollut pelkkä skandaalinkäryinen burleskitalon hämärä seremoniamestari, joka vasta vastikään oli parantanut asemaansa ryhtymällä uuden Regency-teatterin omistajaksi. Teatterinomistaja oli huomattavasti kunnianarvoisampi titteli kuin pelkkä pennitön tirehtööri, mutta ilman suhteita ei kenelläkään ollut hienompiin piireihin mitään asiaa. Vaikka herra Jagolla olisi ollut tuhottomasti rahaa, niin köyhän nahkatehtaanpojan taustaa ei voinut mitenkään täysin häivyttää.

Mutta professori Litefootilla sitä vastoin suhteita oli enemmän kuin käsissä sormia. Näin siitäkin huolimatta, ettei patologia ollut tieteenalana mitenkään liikaa arvostettu. Mutta hän oli hyvästä suvusta. Isänä prikaatinkenraali ja äiti alempaa aatelistoa. Tästä syystä Litefootilla oli oikeus ja tilaisuus tuoda piireihin kenet vain hän tahtoi – vaikka sitten vanhan teatterinäyttelijän, tai pahansuovan vampyyrin.

Ja sanotaanko, että herra Jagon debytoidessa herrainkerhon lauantaipäivällisillä hän oli silminnähden kiihkeä, kuin pieni lapsi karusellissä. Litefootille oli päivänselvää, että kerhon muut vakinaisjäsenet suhtautuivat hänen värikkääseen seuralaiseensa parhaimmillaankin vain nihkeästi. Herra Sanders oli ollut sentään ulkoisesti sopivampi. Hienostopiireissä ulkokuori kun merkitsi kaikkea. Vaikka Litefoot olisi suoraa sanonut Sandersin juovan naisten verta hengenpitimikseen, niin se tuskin olisi montaakaan hienostelijaa liikuttanut.

Jollain tapaa herttaista oli myös se, ettei Jago yksinkertaisesti osannut tulkita epäsuoria loukkauksia, vaan hän keskittyi hienostelemaan tavalla, jonka hän varmaan kuvitteli olevan autenttisen yläluokkaista. Litefoot ei viitsinyt edes moittia tai korjata häntä, sillä toisten miesten nyreä paheksunta huvitti häntä. Pitäkööt tunkkinsa, herra Jago oli aito, ihana mies! Jos heille kelpasi vain joku Sanders, joku pirunmoinen, saatanallinen Sanders, niin olkoon sitten.

Jago oli kaikesta ylenkatseesta huolimatta vilpittömän onnellinen nauttiessaan mautonta kahdenkymmenenpunnan vuosikertaviiniä ja kuivaa persiljakanaa hopealautaselta. Joku katsoi hänen sakettitakkinsa kiiltäväksi kiillotettuja, mutta halpoja messinkinappeja nenänvarttaan pitkin. Jago ei silti olisi mitenkään voinut olla Litefootin silmissä viehättävämpi kuin nyt, messinkinappeineen päivineen.

Oleskeluhuoneessa Jago valitsi muhkeimman nojatuolin. Litefoot tarjosi sikarin. Ilmapiirin kireys olisi ollut käsin kosketeltavan ikävä, ellei Jago olisi ollut kaikkea muuta kuin kurja. Siinä hän nyt istui, syvällä korvallisessa nojatuolissa, jalat ristikkäin ja tyytyväisenä. Sikarinsavusta muodostui hänen päänsä päälle omalaisensa pyhimyskehä.

”Tämäpä vasta jotakin! Tässä sitä tuntee itsensä oikeaksi intellektuelliksi gentlemanniksi! Ruokaa ja juomaa, ja varsinaiset puitteet”, Jago kehui. Litefoot ei ollut aikaisemmin tullut edes ajatelleeksi, mutta kai pähkinäpuisetpaneelit ja paksut samettiverhot olivat vähän toista kuin villakoirat Ellien kapakassa. Tunnelmaa ei tosin voinut verrata. Eikä Jagon montaa kertaa tarvitsisi käydä kyllästyäkseen siihen, ettei rahasta ja vaikutusvallasta huolimatta omahyväisen kerhon juomalistaan kuulunut hyviäkään oluita.

”Olethan sinä nyt tyytyväinen?” kysyi Litefoot totisena, ”Kai uskot, etten minä tarkoittanut pahoittaa mieltäsi sillä tavoin?”

Tottahan Jago uskoi, ettei Litefoot ollut tarkoittanut pahaa? Ettei hän ollut illallistanut ja seurustellut herra Sandersin kanssa muusta kuin pakosta, eikä sitä voinut todellisiin tunteisiin verrata.

”Minäkö loukkaantunut? Piupau ja pah Litefoot, äläpä puhu joutavuuksia, kuka tässä on niin pikkusieluinen? Ei allekirjoittaneesi Henry Gordon Jago ainakaan” Jago puuskahti, mutta oli kuultavasti mielissään. Gabriel Sanders oli kokonaan unohtunut, painunut syvälle unhoitettujen Manalaan, jonne hän kuuluikin.

FIN




« Viimeksi muokattu: 10.04.2016 05:17:54 kirjoittanut jossujb »
Here comes the sun and I say
It's all right

zilah

  • Sydänten kapteeni
  • ***
  • Viestejä: 712
  • "Olet tullut laivaan, luumuseni?"
    • Zilahin Kirjasto
Tämä on sitten ihastuttavin pari ikinä, ja herrasmiesten klubi tai mikä ikinä onkaan, voi suksia kuuseen! Jago on just täydellinen sellaisena kuin on. Litefootilla onneksi on järkeä sen verran enemmän, että sen ymmärtääkin. Samoin kuin senkin, ettei sitä omaa rakasta sovi miten vain kohdella. Etenkin Sanders saa suksia kuuseen!  >:(

Onko hän muuten oikeasti vampyyri? Huh!


zilah

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
zilah, ah, kiitos, Jago/Litefoot saa sydämeni laulamaan <3 Ja kyllä Gabriel Sanders oli vampyyri, ja henkilökohtaisesti väitän koko tähänastisen sarjan paras originaalipahis, ja Jago & Litefootissa on kuitenkin monia hyviä pahiksia, kuten ykköskauden tohtori Tulp, tai neljännen kauden herrat Kempston & Hardwick, mutta Sanders, ah Sanders on omaa luokkaansa. Eritoten juuri sen takia, etten ollenkaan liioittele sanoessani, että suhde Litefootin, Sandersin ja Jagon välillä pelaa täsmällään niin kuin romanttinen mustasukkaisuustriangeli. Litefoot epäilee Sandersia lukuisista murhista, ja todisteiden puutteessa kirjaimellisesti flirttailee ja käy Sandersin kanssa treffeillä samaan aikaan kun Jago kihisee mehuissaan. Jakson paras kohta on kyllä se kun Jago on piilossa kaapissa salakuuntelemassa kun Sanders ja Litefoot verbaalisesti muhinoivat. Joskus Litefootin homoseksuaalisuus on subtekstiä ja sit välillä se on vaan tekstiä xD

Loppuhyvin kaikki hyvin, Litefoot koetti vain suojella ystäväänsä ja lopussa Jago sytyttää Sandersin tuleen ja pudottaa sen päälle kattokruunun, eli all is good. Tosin mä olen viimeiset 8 kautta odottanut milloin Sanders tekee comebackin, kosto elää :D

jjb
Here comes the sun and I say
It's all right

wishbone

  • L'enfant terrible
  • ***
  • Viestejä: 337
Ai vitsit, heräilin tässä just mutta en vielä jaksanut nousta kunnolla ja kelasin lukaista tämän aamunaloitukseksi, olettaen että tää olisi sulle tavanomaiseen tapaan kiva startti päivään. Ja niin olikin <3 Tässä nimenomaisessa ficissä pysyi loistavasti messissä vaikka alkuperäistaustastoori olikin vieras. (Ei sen puoleen, tää kolmiodraama Sandersin kanssa kuulostaa tosi villiltä ja Jagon kaappivakoilut sitäkin enemmän...) Itse teksti oli myös erityisen hyvin järjesteltyä ja siistiä, ja sitä oli ilo (kuten aina) lukea. Tästä olisi helposti saanut tarinan jossa Jago nolataan elitistisen herrainkerhon silmissä, mutta onneksi ei niin ollutkaan; sen sijaan Litefoot toivottelemassa äijänkäppyröitä pitämään tunkkinsa oli juuri niin riemastuttavaa kuin pitikin. Mä en ehkä aiemmin ole poiminut sun ficeistä tätä näiden kahden välistä luokkaeroa ja tää tuntuu täydelliseltä avaukselta sen suhteen. Nauroin myös Litefootin nuivalle visiolle siitä, että Sandersin olisi voinut suoraan kertoa juovan verta ja porukka kerholla olisi ollut vain "ahaa."

Rouva Hudsonin sivumainintaa jäin randomilla miettimään. Valoitapa hei, onko tää eri Hudson kuin Holmesilla vai jonkun aika-avaruusvääristymän kautta sama? Ihan pelkkä insidevitsi? Vai liittyykö tää siihen aikaan kun nää kaksi asui Baker Streetillä?

muoks./ Kiitän Hudson-infosta! ^^ Mä olenkin jo aikani naureskellut tälle henkisesti omasta mielestään Holmes/oikeasti kuitenkin Watson -kuviolle mikä näillä herrasmiehillä on meneillään. Tällainen on varmaan jotain mihin moni meistä voi samaistua.
« Viimeksi muokattu: 10.04.2016 13:52:47 kirjoittanut wishbone »
I will love you as misfortune loves orphans,
as fire loves innocence, and as justice loves to sit
and watch while everything goes wrong.

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
wishbone, aw, kiitos! Luokkaero onkin yksi jännimpiä asioita, joka ei välttämättä aina heti käy ilmi, koska Jago on onnistunut kiipeämään sosiaalisessa kontekstissa ylöspäin - ja Litefoot taas toisaalta pudonnut alas, koska patologia on huomattavasti vähemmän arvostettu kuin mitä kirurgia, tai edes yleislääkärin virka olisi. Eräs hauskimpia kohtauksia on yhdessä jaksossa kun herrat ovat eläintarhassa, Jago on ilmeisesti ensimmäistä kertaa, ja Litefoot on ihan ihan että mitä, mitä, eikö lastenhoitaja ikinä vienyt sinua kivoihin paikkoihin O_o Jago on silleen, et kui se on jäänyt sulle epäselväksi, et mä elin koko lapsuuteni yhdessä homeisessa huoneessa köyhyydessä. Litefoot ei sinällään kyllä tahallaan ole elitisti, mutta miten sitä sanotaan, se ei aina muista tsekkailla his privilegeä :D

Litefootin kodinhoitajan nimi todella on Hudson! Se on canonista itsestään revästy läppä. Tämä juontaa siitä, että herrojen ensiesiintyminen (ja ainoa televisoesiintyminen) Doctor Whon jaksossa The Talons of Weng-Chiang Jago ja Litefoot tahoillaan vetävät Watsonin roolia Tohtorin Sherlock Holmesille. Litefoot on vähän niinku stand-in kirja!Watsonille, jolla on Holmesmainen asunto rouva Hudsonineen ja Jago on taas enemmän elokuvien tapainen Watson, joka ei ole niin välkky, mutta oleellisen rohkea niin tarvittaessa.

Sitä mä tarkoitan sillä, kun sanon että Jago & Litefoot on vähän niinku Sherlock Holmes jos molemmat ois Watsoneita, koska that's pretty much true :D

Rouva Hudsonilla ei ole ensimmäistäkään repliikkiä koskaan, mutta silti me tässä fandomissa tiedämme hänestä että hää on professoriin iskenyt ihastuneen silmänsä ja se on aina paikalla auttamassa ennen kun hommat lähtee miehillä lapasesta.

jjb
« Viimeksi muokattu: 10.04.2016 17:24:25 kirjoittanut jossujb »
Here comes the sun and I say
It's all right

Verinen Paronitar

  • monkerias
  • ***
  • Viestejä: 1 989
  • monokkeli huurussa
Venähti taas tämä kampanjakommentointi ihan viime tinkaan, hupsista vaan.

Mutta siis ah, olipas tämä hurjan söpöinen! <3  Otsikossa oli jo kivasti sellaista pientä keikaroinnin makua, ja hihittelin jo tuolle genremerkinnän peeloilulle. Aws. Tuttuun tapaan sun kielenkäyttö hiveli allekirjoittaneen tajuntaa osuvuudellaan ja nokkeluudellaan, sulla on tässä fandomissa sellainen ihastuttavan hupsu ote.

Parituksen keskinäiset luokkaerot on sellainen aihe, josta yleisesti tykkäilen kovin, ja pidinkin tässä siitä, miten olit tuota seikkaa käsitellyt; tottahan toki nyt kaikenlaiset mustasukkaisuudet sun muut draamat saavat lisää bensaa liekkeihinsä moisesta, ja tuo tekstissä mainittu Jagon kiihkeys herrainkerhossa debytoidessa oil suorastaan liikuttavaa. Ja hahah, hyvä vaan, että miespoloinen otti touhusta riemun irti ihan täysillä, vaikka kana olikin kuivaa ja epäsuoria loukkauksia sateli, oikea asenne! Överi hienostelu ihan vain sen itsensä vuoksi on parasta  ;D

Lainaus
Pitäkööt tunkkinsa

Tälle kyllä repesin hiton huolella, oi Luoja :''D

Kaiken kaikkiaan siis pidin paljon, tämä oli tosi söpö ja lämpöinen ja tästä jäi tosi hyvä mieli. Kiitos.
sano mua rovastiks

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
Verinen Paronitar, ei näillä kommentoinneilla ole minun puolestani mikään kiire, tuntemattomia fandomeja on muutenkin huomattavan vaikea kommentoida. Kirjoitan hupsuja tekstejä kun tää fandom on läpikotaisin hupsu <3

Keikarointi on herra Jagon helmasynti kyllä. Ihana mies, tekee aina parhaansa vaikuttaakseen yläluokkaisemmalta kuin on. Litefoot taas ei korosta omaa asemaansa tarkoituksella, mutta kyllä se näkyy herrojen interaktioista että eroja on. Luulen silti, että pidemmän päälle molemmat viihtyvät paremmin baarissa kuin kerhossa.

En tiiä oisko pitänyt keksiä joku ajallisesti sopivampi termi kuin tunkki, mutta Kummeli-läppä muuten asiallisen viktoriaanisessa tekstissä huvitti minua vähän liikaa :D Kiitos kommentistasi.

jjb
Here comes the sun and I say
It's all right