Kirjoittaja Aihe: Saiyuki: Aurinkoisia päiviä, S, one-shot  (Luettu 659 kertaa)

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 856
  • kiero ja sarkastinen
Saiyuki: Aurinkoisia päiviä, S, one-shot
« : 19.10.2015 00:17:01 »
Fandom: Saiyuki
Disclaimer: En omista hahmoja enkä maailmaa, enkä saa leikkimisestä mitään palkkiota.

Otsikko: Aurinkoisia päiviä
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Sanzo/Goku (& Gojyo/Hakkai)
Ikäraja: S
Genre: draama
Summary: Ongelmana oli sade.

A/N: Pystyn lähinnä facepalmaamaan tämän kliseehötön äärellä, mutta fandomin ensimmäinen ficci ja feelsit, joten menköön. En jaksa hautoa tätä sen kummemmin, kun teksti lopulta kuitenkin syntyi aika helposti.

Valloita fandom -haasteeseen sekä Fandomkohtaiset OTP:t -haasteeseen.



Aurinkoisia päiviä

Taas yksi kulahtanut majatalo, jossa he nukkuisivat yhden yön ja jota kukaan ei parin päivän kuluttua pystyisi erottamaan kymmenistä samanlaisista, joissa he olivat matkan varrella yöpyneet. Ainakin he tällä kerralla olivat onnistuneet saamaan kaksi huonetta sen sijaan, että heidät olisi survottu kaikki yhteen majatalon ollessa liian täynnä.

Sanzo oli tietenkin yrittänyt omia toisen huoneista kokonaan itselleen, mutta oli ilmiselvää ettei sellainen onnistuisi. Goku ei halunnut joutua kolmanneksi pyöräksi eivätkä Gojyo ja Hakkai taatusti kaivanneet häntä jakamaansa huoneeseen – sellainen järjestely saisi kaikki hyvin huonolle tuulelle. Ei tullut kysymykseenkään, että Goku nukkuisi missään muualla kuin Sanzon kanssa.

Ongelmana oli sade. Se oli alkanut heti heidän päästyään majatalon aulaan, raskaana kuin vesiputous, joka miltei uhkasi rikkoa ikkunat itsepintaisella takomisellaan.

Goku oli yrittänyt hymyillä ja sanonut ajoitusta onnekkaaksi, hehän olivat ehtineet katon alle suojaan eivätkä tulleet uitetuiksi Jeepissä. Sanzo oli sanonut häntä idioottiapinaksi ja iskenyt häntä viuhkalla. Kovempaa kuin yleensä.

Hänen hieroessaan loukkaantuneena päätään – oikeasti, olisiko kastuminen muka ollut Sanzon mielestä parempi? Mikä hänen järkeilyssään muka oli vikana? – Sanzo asteli yläkertaan sanomatta sanaakaan. Muut jäivät tuijottamaan portaikkoa, missä valkoisen kaavun liepeetkin pian katosivat näkyvistä. Hetken kuluttua kuului äkäinen oven paukahdus.

"Ehkä on viisainta jättää hänet rauhaan tänään", Hakkai sanoi.

"Kuka muutenkaan haluaa sen haisevan munkin seuraa", Gojyo sanoi.

"Minä haluan!" Goku sanoi. "Sitä paitsi hänellä on luottokortti. Ja minulla on nälkä!"

Hakkai huokasi raskaasti ja asetti Jeepin Gokun olalle, missä sen pikkuiset kynnet kaivautuivat kutittaen hänen paitaansa. Sitten Hakkai asteli Sanzon perään vakavana ja synkeänä kuin olisi menossa sotaan, ja kun otti huomioon millaisia he kumpikin olivat sateella, kenties häiritsemisestä tosiaan puhkeaisikin sota.

Goku ei keksinyt odottaessaan mitään sanottavaa, joten hän vain siirteli painoaan jalalta toiselle. Eikä Gojyo tehnyt elettäkään tapellakseen hänen kanssaan, vaan katseli pitkin seiniä ja hieroi niskaansa.

Kumpikaan ei uskaltanut kysyä mitä oli puhuttu, kun Hakkai lopulta palasi luottokortti sormiensa välissä. Ainakaan häntä ei näköjään ollut ammuttu.

Sanzo ei tullut syömään.

Majatalon salissa oli melko täyttä ja sinne tuli jatkuvasti lisää likomärkää väkeä sadetta pitämään, miellyttävä puheensorina loi rauhallisen tunnelman. Goku piristyi huomattavasti, kun Hakkai antoi hänen tilata aterian jälkeen kolme erilaista jälkiruokaa hänen tuskaillessaan valinnanvaikeuden kanssa. Joskin Jeeppi varasti puolet viimeisestä annoksesta.

"Ehkä pitäisi viedä jotain Sanzolle?" hän kysyi.

"Miksi pitäisi?" Gojyo kysyi. "Jos hän haluaa murjottaa nälissään, annetaan hänen."

"Tuo ei ole erityisen kilttiä", Hakkai sanoi vilkaisten Gojyota syrjäsilmällä. Gojyo vilkaisi takaisin, ja sitten he molemmat puhkesivat lällyihin pikku hymyihin.

Sen sanattoman viestinnän näkeminen sai Gokun huokaamaan raskaasti. Tuntui yksinäiseltä. "Haluaisin ostaa tosi ison sateenvarjon ja antaa sen hänelle lahjaksi. Ehkä se saisi hänet paremmalle tuulelle?"

"Sinulla ei ole rahaa, ja jos olisi, ostaisit kuitenkin ruokaa", Gojyo sanoi.

"Noh, noh. Älä pilaa romanttista ajatusta", Hakkai sanoi.

"Ihan kuin jätkillä olisi tarvetta romantiikalle."

"Muistutanko siitä kerrasta, kun –"

Gokun ei todellakaan tarvinnut kuulla sen keskustelun loppua. Hän oli joka tapauksessa jo syönyt, joten hän nousi pöydästä jättäen muut tyhjien astioiden vuoren ääreen.

Hän empi hetken aulassa. Ehkä olisi parasta mennä joksikin aikaa jonnekin muualle kuin huoneeseen, vaikkapa ulos rankkasateesta huolimatta. Hän tavallaan piti siitä, miltä raskaat pisarat tuntuivat piiskatessaan hänen ihoaan ja liimatessaan vaatteet kiinni vartaloon, mutta sellaisen sanominen ääneen tässä porukassa ei ollut terveellistä.

Ulkona käveleskely olisi voinut parantaa hänen mielialaansa, kuluttaa vähän levotonta energiaa. Ehkä olisi hyvä idea käydä ostamassa Sanzolle tupakkaa? Jos Sanzo sattuisi polttamaan koko varastonsa tällaisena iltana, ärtyisältä ammuskelulta tuskin voitaisiin välttyä. Mutta toisaalta Sanzo luultavasti räjähtäisi myös, jos Goku 'tekisi jotain tarpeetonta' ja 'huolestuttaisi muut turhaan' menemällä ulos...

Hän ei vain voinut voittaa, eihän?

Goku maleksi portaat ylös kädet taskuissa ja etsi huoneen numero kolme. Ei ollut yllätys, että ovi oli lukossa. Hän joutui koputtamaan neljästi ennen kuin Sanzo vaivautui päästämään hänet sisään.

Sanzo katsoi häneen ilmeettömästi eikä hänellä yhtäkkiä ollutkaan mitään sanottavaa. Ei kysymystä siitä, miten Sanzo voi. Ei puhetulvaa siitä, miten hyvää ruoka oli ollut. Ei myöskään kysymystä siitä, olisiko Sanzo halunnut sittenkin jotain syötävää. Hän vain luikahti Sanzon ohi huoneeseen ennen kuin ovi suljettaisiin hänen nenänsä edestä.

Lattiassa olevista jäljistä päätellen huoneen kaksi kapeaa sänkyä olivat alkujaan olleet vierekkäin jonkinlaisena surkeana jäljitelmänä parisängystä. Sanzo oli innostunut sisustamaan uudelleen ja työntänyt toisen aivan kiinni seinään, jolloin niiden välissä oli masentavan paljon tyhjää tilaa.

Näitä öitä.

Sade löi ikkunaan miltei vaakasuorasti ja kuulosti loputtomalta sarjalta pikkukiviä.

Goku lötkähti vapaana olevalle vuoteelle ja katseli hiljaisena Sanzoa, joka istahti omalle vuoteelleen ja veti peiton paljaiden harteidensa suojaksi. Hetkeen ei tapahtunut mitään, sitten Sanzo sytytti uuden tupakan ja asettautui vain tuijottamaan ikkunaruutua kuin se olisi loukannut häntä henkilökohtaisesti. Harmaan hämärässä valaistuksessakin Sanzon hiukset näyttivät hehkuvan kuin lämmin kulta.

Tämä oli ihan tarpeeksi lähellä, jotta Goku saattoi paistatella aurinkonsa pahantuulisessa loisteessa. Hän aikoi joka tapauksessa yöllä hiipiä Sanzon kylkeen, kunhan tämä olisi nukahtanut, viis seurauksista.

Sanzo mulkaisi häntä kuin tietäisi mitä hän ajatteli, muttei sanonut mitään eikä kaivanut viuhkaa tai asetta esiin. Ehkä se oli eräänlainen voitto.

Oli melkein kodikasta ajatella, että vaikka sadepilvet välillä yrittäisivätkin peittää taivaan, aurinko oli aina yhtä kirkas.
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Verinen Paronitar

  • monkerias
  • ***
  • Viestejä: 1 989
  • monokkeli huurussa
Vs: Saiyuki: Aurinkoisia päiviä, S, one-shot
« Vastaus #1 : 19.10.2015 00:52:00 »
Lainaus
(& Gojyo/Hakkai)

AAAASDFGHJKLÖÄ!!! KIITOS. IHANAN LÄLLYJÄ OLIVAT. <3<3<3<3<3<3<3 SANOINKO JO ASDFGH.

Saatan viettää loppuyön jossain roskiksessa ihan vain siksi, ettei jätkät mitään romantiikkaa tarvitse. Paitsi ehkä silloin kerran. ASDFGH. Oon niin helppo että melkein hävettää.

Siis mulla ei nyt todellakaan ole yhtään mitään fiksua sanottavaa, olen vain kauhean iloinen siitä, että herrajumala Saiyuki-ficciä suomeksi ja just niillä oikeilla parituksilla  :D  Kun koko alkuteoskin on vaan sellaista ihanaa kliseehöttöä, niin totta kai sellaista sopii ficatakin, ja tykkäsin siitä, miten tässä tuli sitä keskeistä kuvastoa; sade, Gokun aurinko, lempeästi nuhteleva Hakkai, se vitun luottokortti, ihan näin muutaman mainitakseni.

Lainaus
sellaisen sanominen ääneen tässä porukassa ei ollut terveellistä

Siis luin tän koko ficin silleen äärettömän idiootisti virnistellen, koska jeejee, mutta tälle repesin kyllä ihan eriyisesti. Aijai, tällaisia asioita on tällä jengillä niin paljon, mutta sateesta diggaileminen lienee yksi pahimmista.

Lainaus
Sanzo sytytti uuden tupakan ja asettautui vain tuijottamaan ikkunaruutua kuin se olisi loukannut häntä henkilökohtaisesti

Perusmeininki  ;D  Tässä toimi kivasti se Sanzon ja Gokun keskinäinen hiljaisuus sekä toisen tunteminen, ja aws se sateenvarjo-idea oli hurjan söpö.

Kiitos tästä, oli ihan superherkkua <3<3<3
sano mua rovastiks

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 856
  • kiero ja sarkastinen
Vs: Saiyuki: Aurinkoisia päiviä, S, one-shot
« Vastaus #2 : 07.11.2015 06:21:24 »
Verinen Paronitar: Pakkohan tuo toinenkin pari oli parittaa, kun kaikki merkit viittavaat siihen, että hekin kuuluvat yhteen. <3 Kiva kuulla, ettei touhu mennyt liian lällyksi vaan sopivan, uuden fandomin kanssa on aina hämärää askarrella... Ja totta kai jätkät tarvitsee romantiikkaa, mutta sen myöntäminen on silleen oma lukunsa. ;D Mutta jos nyt vain yhden kerran.

Repsawwailen tuolle Sanzon hehkeälle perussadetouhulle epäterveissä määrin, mutta onneksi Goku ihan vaikuttaa ymmärtävän häntä sanoittakin. Ehkä sitä luvassa olevaa kylkeen ryömimistäkään ei katsota niin hirmuisen pahasti sitten lopulta.

Kiitoksia kommentista. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)