Harry Potter -ficit > Hunajaherttua

Horjuvan valtakunnan palasia S/R, S

<< < (3/3)

Thelina:
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta! Tämän tarinan hieno nimi ja tietenkin Sirius ja Remus houkuttelivat lukemaan, ja voi miten ihania raapaleita täältä löytyi! Tykkään todella paljon siitä, millainen tunnelma näissä on: sodan paino tuntuu vielä synkkänä hartioilla, mutta onneksi on joku, jonka kanssa jakaa arkea, kurkottaa toista kohti ja lähentyä ♥

Käytät kauniita ja omaperäisiä kielikuvia, esimerkiksi pisarat särkyvät väsyneeseen parransänkeen, nappisiveellisyys nykii suupieltä ylöspäin ja heidän humalainen kuninkaanlinnansa olivat mielestäni hienoja ja kiinnittivät huomioni. Lisäksi tässä oli parasta nuo pienet jaetut hetket, haparointi kohti sitä jotakin, mitä he voivat yhdessä olla, vaikka mikään ei olekaan enää ennallaan. Suosikkikohtiani olivat nämä:


--- Lainaus ---Hän silittää Siriuksen niskaa aamun lämmittämillä sormillaan, ja Sirius on aika varma, ettei ystävyys tee kosketuksesta sellaista.
--- Lainaus päättyy ---


--- Lainaus ---Sirius katsoo Remusta, hallanvaaleita hiuksia ja arpea leuan syrjässä, ja haluaa äkkiä tehdä jotain hyvin kiellettyä.
--- Lainaus päättyy ---

ja lisäksi tuo, miten kahvinkeittoon palattiin lopussa - se sulki ympyrän hienosti. Kiitos kovasti näistä raapaleista, olen samaa mieltä kuin Sielulintu, että tällainen runollinen kieli sopi näihin todella hyvin :)

Sanderra:
Kiitos kommentistasi, Sielulintu <3 Jännittävää palata tähänkin tekstiin muutaman vuoden jälkeen, olihan se tosiaan vähän runollista, mutta kiva, että se sopi kokonaisuuteen ja pidit kaksikon epävarman varovaisesta lähentymisestä. Heistä on kyllä aina ihana päästä lukemaan ja kirjoittamaan :)

Thelina: Kiva, että sinäkin pidit runollisista kielikuvista ja näistä pienistä hetkistä! Siriuksen ja Remuksen keskinäiseen dynamiikkaan liittyy kyllä usein sellainen arkinen melankolia ja pienenpienet toivonpilkahdukset, joka on sitten niin vetoavaa. Kiitos sinullekin <3

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu